Friday, February 24, 2006

Hämmentynyt, pettynyt ja vihainen

Kaltiossa julkaistu sarjakuva löytyy nyt täältä. Kuten on tiedossa, Kaltion päätoimittaja Jussi Vilkuna on päätetty vapauttaa toimestaan (seuraa keskustelua esim. Parnasson sivuilla. Hesarin uutisointia on täällä). Voi herramunjee. En voi pettymykseltäni löytää sanoja. Ville Rannan sarjakuva on asiallinen, huumorin avulla sananvapaus-uskonnonkunnioittaminen -akselia älykkäästi pohtiva teos. Miten tämä voidaan käsittää vaaralliseksi ja jotakuta loukkaavaksi? Millä ajattelukapasiteetilla ovat varustettuja ne ihmiset, jotka päätoimittajan erottamiseen ovat päätyneet? Eivätkö he ymmärrä, että meidän pitää suojella sitä arvoa, ettei tarvitse pelätä suunsa avaamista. Mikä maa, mikä planeetta?

Kaltiota täytyy tukea

Hesari tiedottaa tänään, että Kaltio on joutunut hankaluuksiin julkaistuaan Ville Rannan piirtämän sarjakuvan, jossa naamarilla verhottu profeetta Muhammed (kuten Arne Anka aikoinaan Disneyn ahdistellessa yhdennäköisyydestä!:-)) keskustelee sarjakuvapiirtäjän kanssa.
Kaltion hallituksen puheenjohtaja Harri Kynnös on sanonut Hesarin mukaan näinikään:
"Ehkä olisi ollut viisaampaa, ettei niitä kuvia olisi siellä ollut, eihän yhteiskuntarauhaa ole koskaan hyvä värisyttää. Itselleni uskonto on aina ollut pyhä asia, eikä ole hyvä lähteä ihmisiä loukkaamaan." Tämän lisäksi Kynnös aikoo "keskustella asiasta [sarjakuvan julkaisemisesta] vakavasti päätoimittaja Vilkunan kanssa".

Minusta olisi ollut viisaampaa, jos Kynnös ei olisi päästänyt suustaan yllä olevia lauseita ja paljastanut täten, että pelkää, ja ettei ymmärrä eroa jostain asiasta keskustelemisen ja analysoimisen ja "yhteiskuntarauhan värisyttämisen" ja "loukkaamisen" välillä. Kaltion sarjakuvahan on täysin asiallinen ja tuo esiin eri näkökulmia, keskustelee ja on oivaltava! Hyvä puheenvuoro siis, joka kiteyttää varmasti monen ajatuskulkuja asiasta. Eikä pyri loukkaamaan ketään. Kärkevin ja hauskin! kritiikki, joka sarjakuvasta löytyy, on kohdistettu Suomen päättäjiin, jotka viime viikkoina kiirehtivät pyytämään anteeksi mm. joittenkin pienen piirin kerholaisten nettisivujen puolesta. Olisi niin eri asia, jos kyseessä olisi joku tökerö suttaus, jossa tietoisesti haluttaisiin vetää mahan ja riman alle. Mutta kun ei ole. Ei piirros sinänsä voi olla loukkaava, ellei sillä pyritä loukkaamaan. Ja jumalien tai Jumalan piirtämisestä ylipäänsä, miten mikään mitä ihminen itsestään projisoiden raapustaa paperille voisi millään tavoin loukata Jumalaa, joka on monen uskonnon mukaan käsityskykymme tavoittamattomissa?

Sanomattakin on selvää, että Sammon ja Tapiolan reaktiot ovat käsittämättömiä - eivät halua enää ilmoittaa Kaltiossa. Eikö ihmisillä ole lukutaitoa?

Ehkä tärkeintä tässä keskustelussa olisi huomata, että kaiken keskiössä on tunne nimeltä pelko, jonka Rannan sarjakuva hyvin nostaa esiin. Saanko sanoa, mitä ajattelen, ilman että minun täytyy pelätä että joku tulee ja kommenttilaatikossani haukkuu minut pystyyn? Saanko sanoa, mitä ajattelen, vai erotetaanko minut toimestani? Saanko sanoa, mitä ajattelen, vai heittääkö joku kiven ikkunani läpi? Koputtaako joku oveni takana hetken kuluttua? Olen tottunut siihen, ettei tarvitse pelätä, vaan saa sanoa, mutta nyt on pelko tullut mieleeni, eikä se ole hyvä asia. Pidän häpeällisenä kaikkia niitä tahoja, jotka eivät tue Kaltiota ja oikeutta keskustella vaikeistakin asioista ilman pelkoa.

Thursday, February 23, 2006

Onnitteluja

Ensinnäkin, onnittelut eräälle runoilija Leevi Lehdolle syntymäpäivänään!

Ja sitten lähden valmistautumaan kohti toimituksen kokoustamista. On työn alla tämän vuoden ensimmäinen julkaisu. Uutinen on myös se, että toiseksi päätoimittajaksi on julkaisijayhdistyksen vuosikokouksessa valittu runoilija Teemu Manninen. Teemuakin saa onnitella! On paikallaan myös mainita, että erityisesti Teemun ja Juhanan ansioksi laskettakoon viimeksi ilmestyneen 04/05 pullan sisuksen suunnittelu. Ja jos sitä pullaa haluaa omaksi mussuteltavaksi, kannattaa silleen olla asialla lähiaikoina. Numeroa on jäljellä enää muutamia kymmeniä kappaleita.

Ja kolmanneksi: yhdistyksemme Nihil Interitin hallitus on uudistunut, ja uudeksi puheenjohtajaksemme olemme saaneet runoilija Vilja-Tuulia Huotarisen. Muut jäsenet ovat Leevi Lehto, Teemu Manninen, Marko Niemi, Ville-Juhani Sutinen sekä allekirjoittanut.

Uutisia

Göteborgs Postenista luen runoilija Gennadi Aigin kuolemasta pari päivää sitten tiistaina. En ole edes lukenut hänen runojaan, mutta nythän onkin sitten kaksinkertaisesti syytä!

Saturday, February 18, 2006

Iltaohjelmaa ensi viikolla

Kansainvälinen kirjallisuusilta ti 21.2 kulttuurikeskus Caisassa

Ti 21.2. klo 17-20 Kulttuurikeskus Caisassa vietetään kansainvälistä äidinkielenpäivää kansainvälisen kirjallisuusillan merkeissä. Ohjelmassa on runojen ja tekstien lukemista eri kielillä sekä keskustelua kansainvälisestä kirjallisuudesta internetissä. Vapaa pääsy. Mikonkatu 17 C / Vuorikatu 14. Järjestäjät: Caisa, Elävien runoilijoiden seura, Runoyhdistys Nihil Interit ry ja Kulttuuritarha. http://www.kulttuuri.hel.fi/caisa/

Friday, February 10, 2006

Treelle

Tänään alkaa Tampereen keikka. Illalla MotMotin julkistajaiset Laternassa, huomenna Henki ja elämä -kirjallisuustapahtuma ja siellä yhdistyksen eli lehden julkaisija Nihil Interitin vuosikokous klo 13 ravintola Bella Roman kabinetissa. Yhdistyksen jäsenet tervetuloa!

Pulla on muuten postitettu tilaajille eilen, ja pitäisi olla perillä maanantaina.

Monday, February 06, 2006

Kommentointia

Karri kommentoi Muistikirjassaan lauantaisessa Aamulehdessä ollutta minun, Ville-Juhani Sutisen ja Juha Siron haastattelu-keskustelua runoudesta. En muista millaisessa kontekstissa tuo Siron repliikki blogeista oli, luulisin että se oli enemmän sivulauseessa sanottua. Yleisesti voin huomauttaa, että sanomalehtipaperille on tietenkin painettu erimuotoinen ja -oloinen teksti kuin mitä meidän kolmen hyvin antoisa, monipolvinen ja vivahteikas runouskeskustelumme oli. Kiitos siitä vielä kerran Ville-Juhanille ja Juhalle! Ja myös kokoonkutsuja, toimittaja Johanna Vehkoolle, joka on mielestäni tehnyt hyvää työtä niissä raameissa, mitkä sanomalehtityyli asettaa. Meidän parin tunnin keskustelupläjäyksemme litterointi on ollut varmasti sanotaanko työlästä, kuten myös sopivien katkelmien valinta ja yhteensovittaminen.

Pound sanoi aikoinaan että "poetry is news that stays news", mutta onko runoudesta, ja tarkoitan nimenomaan runoudesta enkä kilpajuoksuista, mahdollista keskustella uutisten kielellä? Mitä runoudessa tapahtuu, mikä on runoudessa uutinen? Kustantamon vaihto tai uuden kokoelman julkaiseminen eivät runouden uutisia ole - keksittekö te, mikä voisi olla uutinen, josta runous itsekin yllättyisi?