An ad

From nau oon jei shall sii mii ät tö Messukeskus - or Devil´s pit - or Fair Center - for tö rest ov tö wiik. Hurei!

What´s next

Like I promised last week it is time to reveal the contents of the next issue of Tuli&Savu 3/2004. So here it goes:

Editorial
Czeslav Milosz: Two poems from Ocalenie (1945). Translated by me
Yves Bonnefoy: Stone. Transl. by Olli Sinivaara
In the heart of a poem: three questions for seven finnish poets:
Kari Aronpuro, Timo Lappalainen, Kai Nieminen, Harri Nordell, Anni Sumari,
Saila Susiluoto and Panu Tuomi
Three poems by Irina Javne
Pierre Reverdy: Three poems from Pierres blanches (1930). Transl. by Olli Sinivaara
An interview with Jacques Réda, by Harri Veivo
Jacques Réda: Poems from Retour au calme (1989). Transl. by Harri Veivo
Two poems by Anni Sumari

Reviews:

Mikko Jakonen writes about Kristiina Lähde`s Bunsenliekki
Anu Laitila writes about Rabbe Enckell`s Hiljaisuuden varjo
Outi Oja & Tommi Kotonen write about J. L. Runeberg`s Idyllejä ja epigrammeja

Vaclav Havel: Antikoodeja. Transl. by Terhi Hannula and Marko Niemi

Tuulia Toivonen writes about Kai Nieminen`s Perimmäisten kysymysten äärellä
Harri Veivo writes about Guy Goffette`s Luvassa elämä
Juhana Vähänen writes about Rainer Maria Rilke`s Sonetit Orfeukselle

Katja Seutu: Poem as speech, poem as notebook. An article about Maila Pylkkönen`s poetics.
Sunnuntaikävely - A Sunday walk, a poem by Caj Westerberg
Martin Heidegger: The word (Das Wort). Transl. by Jussi Backman
Poems by Robert Creeley. Transl. by Aki Salmela

My other eye

Last night I was talking on the phone with a friend of mine until 1.30 or 1.45. And this was all in addition to spending the weekend in Riga, from Thursday evening till yesterday, going out on all evenings and walking the Old Town around in too high heels. How tired can you get from taking the weekend off?
Maybe it is time for me to open my other eye and let the other one close for awhile. Maybe this will do the trick and build some sort of shelter for me to be able to keep on writing this blog. It seems to me that if you wish to write, you must write as somebody else, you need some protective thoughts, you need to make a shield of words for yourself. The one with the hands must not be mistaken for the one who writes. Writing and the writer should not be identical, because it destroys the writing. Stone by stone you should bring down the bridges between the I and the eye.

<Ääntä> ja >Vimmaa< >viikon kuluttua>

Viikon päästä torstaina alkavat Helsingin kirjamessut - sYkSyN tApaUs - kuten meille on kerrottu. TULE&SAAVUkin on messuilla läsnä :) Messuputken voi sisäistää aloittamalla jo torstaina KOHINASSA. Hyvä paikka kohdata & tai vain kuunnella seuraavia kirjailijoita ja viettää iltaa muiden aiheesta kiinnostuneiden kanssa. >>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
>>Poikkitaiteellinen kirjallisuusklubi Kohina>>ravintola Juttutuvassa torstaina 28.10. klo 20>>>Vimmaista kohinaa:>>.
Marjo Niemi ja juoksemisen pakko. Otteita esikoisromaanista Juostu maa.>>>.
Francesco Balsamo (Sisilia). Vulkaanista uutta runoutta eteläisimmästä>Italiasta. Runoja vastailmestyneestä antologiasta Valkosoihtujen tasangolle - sisilialaista nykyrunoutta.>>>
Tuukka Vasama. Ääni ja Vimma: katkelma Jyrki Vainosen romaanista Mykkä jumala.
>Tauko>>>>
Anni Sumari ja hurjimmat runot kautta vuosien.>>>>>
Carl-Johan Vallgren (Ruotsi) ja Herra Bachmannin esite. Kirjailija vihan>vimmassa. Otteita tuoreesta suomennoksesta.
>>>Sjón (Islanti) >> salaperäisiä tunnelmia satujen saarelta. Otteita uudesta>>>>suomennoksesta Sinun silmäsi näkivät minut.>Suomenkieliset näytteet tulkitsee Tuukka Vasama.>Loppuillan tunnelmia lauhduttelee Marjo Niemen bändi >Short Cuts<, luvassa>muitakin musiikillisia yllätyspaloja.>>Vapaa pääsy. Lehti- ja kirjamyyntiä.><

Jihuu!

Ensi viikolla Helsingin kirjamessuilla ilmestyvä Tuli&Savu 3/2004 Runon ytimessä on nyt viimeinkin päästetty käsistä painon haltuun. Tulin juuri Art-Printistä, jossa teimme taittajien kanssa vedoksiin viimeisiä oikolukutarkistuksia, ja luovutimme sitten paketin, huojentuineina ja helpottuneina, ainakin minä, artprinttiläisten hyvään huomaan. Viimeinkin sitä pääsee hieman eroon tästä stressistä, mitä nämä viimeiset päivät aina aiheuttavat. Paperin valintakin sujui paremmin kuin hyvin. Yhdistyksemme vastaa loppuvuoden paperikustannuksista, joten valinta oli vaikeampaa, koska meidän budjettiimme sopivia päällystämättömiä papereita ei juurikaan ole - mutta onneksi ja ihmeeksi se, mikä kukkarollemme (hilikun kilikun) sopii, sattui olemaan minun suosikkini. Joten olen iloinen, että sekin järjestyi parhain päin :)
Laitan tulevan numeron sisällysluetteloa tänne nettiin alkuviikosta. Mutta sen voin kertoa, että tulossa on mm. Martin Heideggerin upea teksti "Sana". Olen siitä hyvin innostunut!

Saunavuoro kello kuusi

Niin paljon siis on aikaa kirjoittaa jotain ylös. Tässä lienee tunnustuksen paikka. Blogin kirjoittaminen ei vedä vertoja päiväkirjalle ja lyijykynälle, ja julkinen kirjoittaminen ei tunne käsitettä "ajattelemisen rauhoitettu alue". Olen huomannut, että tarpeeksi painavien viestien kirjoittamisen väli tuntuu harvenevan, koska en kykene asettamaan vielä hahmottomia ajatuksiani alttiiksi muitten katseelle. Enkä haluaisi vain lähetellä tyhjänpäiväisiä postikortteja, "lämmintä on ollut ja maisemat kauniita". Niin paljon on nopeaa, jokapäiväistä puhetta kuin roskaa. Runouden alueella liikutaan hitaasti, ja viime aikoina olen tuntenutkin itseni isoksi, rauhalliseksi valaaksi, joka kita ammollaan suodattaa merestä planktonia.

Kirjoitusta kammarista

Olen kamarimusiikin ystävä. Olen nyt kuunnellut kaikki kahdeksan ostamaani levyä - jotkut niistä miellyttävät enemmän, jotkut vähemmän. Eilinen virhe oli kuunnella Beethovenin sinfoniat 5,7 ja 9 putkeen. Joo, eipä ihme että korva väsyi ja 9:s jäi kesken. Tulin myös ajatelleeksi, että ehkäpä sinfonioiden kuuntelemiseen ei ole oma, pieni asunto paras. Kamarimusiikki ja erilaiset konsertot sopinevat parhaiten tähän tilaan.
Olen saanut jonkinlaiseen kuosiin joulukuun kolumnin, ja nyt olisi aika kirjoittaa pääkirjoitus. Sen pitäisi olla valmis huomenna. Teemme viikonloppuna oikolukua.
Kammarissani ei siis ole tapahtunut paljonkaan muuta kuin musiikin kuuntelua ja kirjoittamista. Musakaa tein eilen. Ja kävin tietenkin päivällä Jyrki Pellisen kirjanjulkistamistilaisuudessa kirjakauppa Kirjassa, Lasipalatsissa, jossa ilokseni sain todeta, että kaikki Tuli&Savun numerot on myyty. Koska tilanne on sama myös Kiasmassa ja Akateemisessa, en voi sanoa muuta kuin että kannattaa tilata lehti netistä, koska irtonumerot viedään käsistä...

Aurinko paistaa silmääni juuri nyt

Juuri kun olen saanut houkuteltua pankkitilini pois kuilun ääreltä, pitää Fugan alennusmyynnin käydä tielleni. 8 levyllistä klassista musiikkia, enimmäkseen pianoa ja sinfoniaorkesteria. Kuuntelen juuri Svjatoslav Richteriä, joka soittaa Edvard Griegin pianokonserttoa a-mollissa. Huonomminkin olisi voinut käydä, jätin kolme pitkää riviä levyjä katsomattomiksi, kun tajusin että täältä pitää päästä nopeasti pois ennen kuin...
Sitä ennen olimme Taikissa seuraamassa Tuli&Savun numeron 3/04 taiton edistymistä. Topi ja Jonatan yrittävät saada kaikkea kasaamaamme tekstimassaa mahtumaan 64:n sivun sisään. Pari erityisen pitkää artikkeli/esseetä aiheuttavat päänvaivaa, mutta ilahduttanevat teitä, hyvät lukijat:) Numeron teemana on "Runon ytimessä" - pitkän pähkäilyn jälkeen päädyin tähän muotoiluun, muita ehdokkaita olivat mm. runon minimi, runon pienimmät tekijät tai osat, tai runon atomit, kunnes muistin, että atomin sisällähän on protoneita ja neutroneita - ja vielä jotain muuta, josta minulla ei ole harmaata hajua.. Siksi siis, runon ytimessä.
Olemme halunneet kiinnittää huomion siihen, mistä runot on tehty (kirjaimista, säkeistä, tauoista jne.), miten pienimmätkin muutokset pilkunpaikassa ja säkeenylityksessä muuttavat runon merkitystä - oppikirjaesimerkki tästä lienee Paavo Haavikon runo, jossa hän kertoo eläneensä "hirveän hyvän elämän", mutta myös "hirveän, hyvän elämän". Halusimme myös tämän teeman kautta miettiä, milloin tekstistä tulee runo; mikä on se hetki milloin ihmeellinen tapahtuu?

Swinburne

Tuli mieleen sattumalta taas kerran englantilainen runoilija Swinburne, johon pitäisi tutustua paremmin ja jonka runoja pitäisi suomentaa. Hasso Krullin runot Tuli&Savun Längwitz-numerossa 4/2003 viittaavat juuri tähän tyyppiin, ja ovat otteita Swinburne -nimisestä runoelmasta. Pidän esimerkiksi tästä:

Hymn to Proserpine
(After the proclamation in Rome of Christian faith)

Vicisti, Galilaee.

I have lived long enough, having seen one thing, that love hath an end;
Goddess and maiden and queen, be near me now and befriend.
Thou art more than the day or the morrow, the seasons that laugh or that weep;
For these give joy and sorrow; but thou, Proserpina, sleep.
Sweet is the treading of wine, and sweet the feet of the dove;
But a goodlier gift is thine than foam of the grapes or love.
Yea, is not even Apollo, with hair and harpstring of gold,
A bitter God to follow, a beautiful God to behold?
I am sick of singing: the bays burn deep and chafe: I am fain
To rest a little from praise and grievous pleasure and pain.
For the Gods we know not of, who give us our daily breath,
We know they are cruel as love or life, and lovely as death. [...]

Algernon Charles Swinburne

nits

Olen väsynyt kirjoittamiseen, koko päivän olen uurastanut kolumnien parissa. Mikä työ!
Haluaisin levätä, kirjoitan sen tähän:

Tiellä

Ei se niin ollut että me olimme hukanneet tien,
pikemminkin oli tie hukannut meidät, olimme jättäneet sen
jo kauan sitten. Käännyimme vielä katsomaan miten se keveästi
ja varmaan tarkoituksellisesti nousi puiden välissä
mutta pian se siellä jo hämärtyi ja vaikka me
koko ajan toistimme mielessämme tuolla
se menee, noin me pääsemme takaisin

ajatus siitä loittoni vähitellen itsestään.

(suosikkiantologiastani Onni on vaarallista, Heimo Pihlajamaan suomentama Eva Gerlachin runo)

Palautunut mutta nuhainen

Turun kirjamessuilta palautuneena.
Messupaikka oli kehnohko, joten reipasta MARKKINOINTItyötä ei tullut tehtyä, koska ihmisiä joille jakaa esitteitä ja esitellä armasta runouslehteämme ei pörrännyt kojun ympärillä tarpeeksi, tai he suunnistivat suoraan pienoisratikkaradan ääreen tai levymessuille.
Viikonlopun ilopilkku oli perjantain Poetry Slamin suomenmestaruuden voittaja Maria Siironen (jonka runoja löytyy Tuli&Savusta 4/2003). Rasittavuuteen asti kun monet slämmääjät kuvittelevat yleisön suosivan stand-up -komiikkaan syvässä kulmassa nojaavia tekstejä, joita en oikeastaan kutsuisi runoiksi saatikka sitten edes hyviksi vitseiksi. Mutta perjantain slämmikisa todisti tuomariston kaipaavan jotain muuta kuin tylsiä hirnahduksia, sillä kisan voittaja Siironen erottui joukosta juuri siinä, että hän esitti _oikeita_runoja_. Toivottavasti tämä esimerkki kannustaisi ensi vuoden osakilpailuihin valmistautuvia satsaamaan enemmän tekstin vahvuuteen runona, kuin puujalkavitsinä. Slämmin kolme osakilpailua ja loppukilpailun seuranneena voin myös ilolla todeta, että mielestäni parhaimmat tekstit ja esittäjät ovat aina sihtautuneet esiin: eli slämmin tuomarointi ja pisteidenlaskusysteemi näyttäisivät toimivan hyvin.

PS. Huomasin muuten, että Lumoojan päätoimittajahakemusten viimeinen palautuspäivä oli viime torstai: mutta varmasti vieläkin ehtii!
LUMOOJA etsii uutta päätoimittajaa 2005 -
Lumooja on vuodesta 2000 ilmestynyt kirjallisuuslehti, jonka erikoisalaa on uusi kotimainen kirjallisuus. Lehti käsittelee kirjallisuuden ilmiöitä teemoittain ja etsii tuoreita näkökulmia. Lisäksi tarjoamme julkaisukanavan myös omaa teosta julkaisemattomille uusille kirjoittajille.
Nyt lehtemme etsii P Ä Ä T O I M I T T A J A A
Tehtävänä on vuoden 2005 alusta lähtien päätoimittaa neljä kertaa vuodessa ilmestyvää lehteä, jolla on tilaajina parisataa yksityishenkilöä ja kirjastoa ympäri maan. Lumooja julkaisee uutta runoa ja proosaa, kirjailijahaastatteluja, kolumneja, kirjallisuutta käsitteleviä artikkeleita sekä kirja-arvosteluja. Työstä maksetaan palkkio, joka ei kuitenkaan vastaa työmäärää.
Toivomme päätoimittajalta - henkilökohtaista suhdetta ja kiinnostusta kirjallisuuteen - kokemusta toimitustyöstä tai vastaavaa kirjoittajankokemusta - kykyä itsenäiseen työskentelyyn
Tarjoamme - ikkunan suomalaiseen kirjallisuuselämään - mahdollisuuden käsitellä kiinnostavia ja käsittelyä kaipaavia teemoja kirjallisuudessa - työkokemusta kirjallisuuden ja kulttuurin alueelta
Vapaamuotoiset hakemukset ansioluetteloineen 30.9. mennessä osoitteeseen Lumooja, PL 134, 20101 Turku. Päätoimittajan valitsee Lumoojaa julkaisevan Kapustarinta ry:n hallitus yhdessä nykyisen toimituksen kanssa. Toivomme hakemukseen myös näkemystäsi siitä, millaista kirjallisuuslehteä tahdot tehdä ja miten kehittäisit Lumoojaa. Päätoimittajan paikka voidaan jakaa myös kahden henkilön kesken, jos sopiva työpari löytyy.
Lisätietoja antaa Lumoojan nykyinen päätoimittaja Terhi Hannula (terhi.hannula@helsinki.fi).