Saturday, March 16, 2013

onko kafka minun, sinun, hänen, meidän, teidän vai heidän?

En ole ollut tietoinen, että Kafkan (vielä jäljellä olevasta) jäämistöstä, jota Max Brod ei tämän toiveesta huolimatta polttanut, on käyty kafkamaista oikeudenkäyntiä usean vuoden ajan, ja että päätös jäämistön kohtalosta saatiin viime lokakuussa. Max Brodin sihteerin Esther Hoffen tyttärille päätyneet, sekä Tel Avivissa että Zurichissä säilytetyt paperit, määrättiin Israelin Kansalliskirjastolle Jerusalemiin. Hoffen sisarukset (tai oikeastaan vain toinen heistä, Eva; Ruth ehti kuolla oikeudenkäynnin aikana) eivät siis saaneet oikeutta myydä jäämistöä esimerkiksi Saksan Kirjallisuusarkistolle Marbachiin. Jäämistöstä olivat siis eturivissä kisaamassa nämä kaksi sulhasta, jotka argumentoivat joko juutalaisen (tai zionistisen) Kafkan tai saksankielisen Kafkan puolesta. Erityisen absurdiksi oikeudenkäynnin tekee se, että siskokset olisivat halunneet myydä paperit eniten tarjoavalle koko jäämistön PAINON mukaan:

"What no one could have predicted, however, is that a trial would eventually take place after Esther’s death in which her daughters, Eva and Ruth, would claim that no one needs to inventory the materials and that the value of the manuscripts should be determined by their weight – quite literally, by what they weigh. As one of the attorneys representing Hoffe’s estate explained: ‘If we get an agreement, the material will be offered for sale as a single entity, in one package. It will be sold by weight … They’ll say: “There’s a kilogram of papers here, the highest bidder will be able to approach and see what’s there.” The National Library [of Israel] can get in line and make an offer, too.’" (Judith Butler, London Review of Books, 3.3.2011)

Toisin kävi: tulevaisuudessa saanemme nähdä Kafkan (ja Max Brodin) loput henkilökohtaiset paperit vapaasti saatavilla internetissä. En oikein osaa lopettaa tätä kirjoitusta; tekisi mieli pohtia jotain lisää, kun asioita tulvii mieleen (esimerkiksi sellainenkin, että olisiko noille sisaruksille vain pitänyt maksaa jotain ja todella paljon, juuri siksi että tuntuu siltä että he eivät olisi ansainneet sitä ollenkaan, ja maksu olisi nimenomaan pitänyt toteuttaa painon mukaan; ikään kuin näin olisi saatu sovittua asia myös Kafkan kanssa), mutta onnistun nyt vain tuntemaan epämääräistä vaivaantuneisuutta. Jätän tämän siis kesken, mikä sopii aiheeseen.

Wednesday, January 02, 2013

Hyvää uutta vuotta, hiljaiseloa. Vuoden alussa iloitsen kolmannen runokokoelmani ilmestymisestä: Pysty hiljaisuus (Teos) julkaistaan muutaman viikon kuluttua. Tutustu linkin takaa Teoksen katalogiin ja muihin hyviin kirjoihin.

Happy new year after a long hiatus. In a few weeks I will be celebrating my new book of poems, Pysty hiljaisuus, published by Teos. You can read their spring catalog here.

Sunday, May 06, 2012

Conseptual writing: a world-view, Martin Glaz Serup raportoi skandinäkökulmasta.

Sunday, April 22, 2012

Friday, March 30, 2012

I & U

On niin riipaisevaa, kun yksi haluaa pitää toista kädestä, tai kuin U riisuutuu ja paljastaa I:nsä. Minun ja Markon runoisa kirja Suut on ilmestymässä viikonloppuna Jyväskylän kirjamessuilla.

Friday, March 09, 2012

Häiriö maisemassa

"Olin ajatellut, miten vähän aikaa enää, ja se vedetään tukasta ylös meren syvänteestä, sitä lyödään selkään että vedet tulisivat keuhkoista, ja sitten korville ja poskille, kun se aina vain itkee eikä lopeta, ja miten se itkien kompastelee polkua vanhempien perässä, polkua jossa juuret nousevat maasta kovina ja kuluneina, kuin luut, ja miten sille sanotaan, ettei siitä ihmistä tule."

"Hänen päänsä on raskas salaisuudesta, jota kukaan ei tahdo kuulla, joka hänen on kannettava yksin, päivä päivältä se käy raskaammaksi. Hiljaisuus leviää suunnattomana hänen ympärillään, se on täynnä ääntä, sanoja, kysymyksiä vastauksiin, puhumattomuuden meteliä."

"... ja samalla mieleen nousee suru, puhdas kuin kevätsade."

Luin Raija Siekkisen Häiriö maisemassa -romaanin. Ennen kuin luin sen ajattelin, miksi on hyväksyttävämpää olla vihainen kuin surullinen, miten surullinen on kiusaamiselle altis, häpäisylle altis, inholle. Tai sitten ne ovat vain minun yhteen liittämiä tunteita, tuossa järjestyksessä tai päinvastaisessa. Inho, häpäisy, kiusaaminen, suru. Suru, inho, kiusaaminen, häpäisy. Inho, kiusaaminen, häpäisy, suru. Viimeinen tuntuisi loogisimmalta järjestykseltä. Nomuttakuitenkin. Kauneita kohtauksia Siekkisen romaanissa, jotka nousevat mieleen kutemaan.

Friday, February 03, 2012

"Den er et suverænt defineret forsøg på at skrive økopolitisk poesi, der har en virkning – det er klimaforandringerne og vores mulighed for at gøre noget ved dem som det handler om. [...]

Kuuntelin Lars Skinnebachia viime keväänä esitelmöimässä tai puhumassa tuosta kirjastaan ja nyt muistan siitä parhaiten sen miten hänen sanoi ikke liu, ikke liu, ikke liu, moneen kertaan eri kohdassa.

Monday, January 30, 2012

Jos muuttuisi mykäksi
ja suu kuljetettaisiin pois jossain korkeassa astiassa
(hoikat sormet, nopeat jalat, kopeat silmäykset)

kuin jotain sädehtivää näkymätöntä kuljetettaisiin
kiirehtien paksun saven tuolle puolen,
sulkuportin
sen jälkeenkö humahdus tumma sulkeutuva ilkkuva ovi

eikö pilkahdustakaan?
jos muuttuisi mykäksi ja niin kuin 
korkeassa astiassa kiiruhdettaisiin

ja sisään vuotaisivat suunpieksijät

ja pölpötys ympäröisi meidät
- keitä meitä voisin tarkoittaa?

Jokaisen kuva on pyöreässä ikkunassa.

Tuesday, December 06, 2011

On täysin edesvastuutonta, että sellaiseen aikaan, kun aikuiset pystyvät katsomaan lastenohjelmia eli pyhäpäivänä ja vielä päiväsaikaan, näytetään hyvin, hyvin järkyttävä elokuva koirien itsenäisyydestä Etelämantereella. Minä en oikein ymmärrä tätä koirien itsenäisyyttä, että mikä siinä muka olisi niin hyvää. Mielestäni aikuisten ei pitäisi joutua katsomaan, kuinka kaveri joudutaan jättämään lumihankeen paleltumaan ja kuolemaan nälkään. Onko se jokin välttämätön lunnas siitä, että muut pääsevät vapauteen? Ja entä tämä vapaus sitten, jäinen aava joka avautuu tassujen edessä kutsuvana? Sehän on pelkkää kamaluutta; ainoana lämmönpilkahduksena toverihenki, sitoutuminen toinen toiseen. Jossa siinäkin, kun tarkemmin ajattelen, on jotain syvästi hirvittävää - tuntuuhan sen katsominen siltä, kuin minussa puristettaisiin jotain täysin ruttuun. Mitä tämä oikein tarkoittaa? Oikeastaan aikuisten ei pitäisi joutua katsomaan mitään koirien itsepäisyydestä kertovia elokuvia, kuten Lassie palaa kotiin tai Bim Mustakorva. Lapsen aivot kenties tällaisia elokuvia kestävät, mutta entäpä aikuisen hauraat, hämähäkinseittiä muistuttavat harmaat verkostot. Nehän murenevat olohuoneen lattialle ja häviävät.