Häiriö maisemassa

"Olin ajatellut, miten vähän aikaa enää, ja se vedetään tukasta ylös meren syvänteestä, sitä lyödään selkään että vedet tulisivat keuhkoista, ja sitten korville ja poskille, kun se aina vain itkee eikä lopeta, ja miten se itkien kompastelee polkua vanhempien perässä, polkua jossa juuret nousevat maasta kovina ja kuluneina, kuin luut, ja miten sille sanotaan, ettei siitä ihmistä tule."

"Hänen päänsä on raskas salaisuudesta, jota kukaan ei tahdo kuulla, joka hänen on kannettava yksin, päivä päivältä se käy raskaammaksi. Hiljaisuus leviää suunnattomana hänen ympärillään, se on täynnä ääntä, sanoja, kysymyksiä vastauksiin, puhumattomuuden meteliä."

"... ja samalla mieleen nousee suru, puhdas kuin kevätsade."

Luin Raija Siekkisen Häiriö maisemassa -romaanin. Ennen kuin luin sen ajattelin, miksi on hyväksyttävämpää olla vihainen kuin surullinen, miten surullinen on kiusaamiselle altis, häpäisylle altis, inholle. Tai sitten ne ovat vain minun yhteen liittämiä tunteita, tuossa järjestyksessä tai päinvastaisessa. Inho, häpäisy, kiusaaminen, suru. Suru, inho, kiusaaminen, häpäisy. Inho, kiusaaminen, häpäisy, suru. Viimeinen tuntuisi loogisimmalta järjestykseltä. Nomuttakuitenkin. Kauneita kohtauksia Siekkisen romaanissa, jotka nousevat mieleen kutemaan.

"Den er et suverænt defineret forsøg på at skrive økopolitisk poesi, der har en virkning – det er klimaforandringerne og vores mulighed for at gøre noget ved dem som det handler om. [...]

Kuuntelin Lars Skinnebachia viime keväänä esitelmöimässä tai puhumassa tuosta kirjastaan ja nyt muistan siitä parhaiten sen miten hänen sanoi ikke liu, ikke liu, ikke liu, moneen kertaan eri kohdassa.

Jos muuttuisi mykäksi

ja suu kuljetettaisiin pois jossain korkeassa astiassa

(hoikat sormet, nopeat jalat, kopeat silmäykset)

kuin jotain sädehtivää näkymätöntä kuljetettaisiin

kiirehtien paksun saven tuolle puolen,

sulkuportin

sen jälkeenkö humahdus tumma sulkeutuva ilkkuva ovi

eikö pilkahdustakaan?

jos muuttuisi mykäksi ja niin kuin 

korkeassa astiassa kiiruhdettaisiin

ja sisään vuotaisivat suunpieksijät

ja pölpötys ympäröisi meidät

- keitä meitä voisin tarkoittaa?

Jokaisen kuva on pyöreässä ikkunassa.

On täysin edesvastuutonta, että sellaiseen aikaan, kun aikuiset pystyvät katsomaan lastenohjelmia eli pyhäpäivänä ja vielä päiväsaikaan, näytetään hyvin, hyvin järkyttävä elokuva koirien itsenäisyydestä Etelämantereella. Minä en oikein ymmärrä tätä koirien itsenäisyyttä, että mikä siinä muka olisi niin hyvää. Mielestäni aikuisten ei pitäisi joutua katsomaan, kuinka kaveri joudutaan jättämään lumihankeen paleltumaan ja kuolemaan nälkään. Onko se jokin välttämätön lunnas siitä, että muut pääsevät vapauteen? Ja entä tämä vapaus sitten, jäinen aava joka avautuu tassujen edessä kutsuvana? Sehän on pelkkää kamaluutta; ainoana lämmönpilkahduksena toverihenki, sitoutuminen toinen toiseen. Jossa siinäkin, kun tarkemmin ajattelen, on jotain syvästi hirvittävää - tuntuuhan sen katsominen siltä, kuin minussa puristettaisiin jotain täysin ruttuun. Mitä tämä oikein tarkoittaa? Oikeastaan aikuisten ei pitäisi joutua katsomaan mitään koirien itsepäisyydestä kertovia elokuvia, kuten Lassie palaa kotiin tai Bim Mustakorva. Lapsen aivot kenties tällaisia elokuvia kestävät, mutta entäpä aikuisen hauraat, hämähäkinseittiä muistuttavat harmaat verkostot. Nehän murenevat olohuoneen lattialle ja häviävät.

Poesian jouluale

Enolle Ensy, Veljelle Vastis, Itselle Itsekseen muuttuva, Toiselle Toisaalta, Äidille Sch-Sch, Isälle Booby!, Vaarille Varjofinlandia, Isoäidille IYK, Vaimolle Vapaat kädet, Miehelle Nakua, Tyttärelle Tekstinauhoi, Pojalle Futuramaa, Koululaiselle Sanakirja, Kalamiehelle Remora, Syvänmerensukeltajalle Varjot astronauteista, Maan kiertäjälle Valikoima asteroideja.

Osuuskunta Poesian nettikaupassa on kaikesta 20 % ale.

Blogiähkyyn. Elämä hymyili Cellassa: lohta metsäsienikastikkeella. Miksi joidenkin asioiden toistuminen on hyvä asia, ja joidenkin muiden toistuminen on pelkkää poseeraamista?

Äänteellisen aineksen vakiintunut analyysikäytäntö kiistää pelkän “musiikin” välittämät merkitykset: äänteillä sinänsä ei ole merkitystä, tietyn äänteen semantiikka konstruoidaan runossa sen esiintymien kautta, kertautuvien äänteellisten oppositioiden ja toistojen pohjalta (Lotman 1972, 215-217, sit. Viikari 1998, 299).

1. Fruit is good for you.
2. When you´re struggling with something, look at it from a different perspective.
3. Completion is important.
4. If you´re going to suck at something, commit to the suckage.
5. Avoid bombs.
6. That which is critical is often random.
7. When you can freeze the frenzy, you will find success.
8. The freeze banana slows us down so that we may accomplish more.
9. The frenzy banana shows us chaos is best when short-lived.
10. One must accept the bananas one is given.

show your secret wound in times kino universe

Mette Moestrup: Brev till Mara

Folkebiblioteket: http://blogg.deichman.no/folkebiblioteket/mette-moestrup-brev-til-mara/

Mette Moestrup vierailee Suomessa Lahden kansainvälisessä kirjailijakokouksessa nyt viikonvaihteessa.

Via Martin