onko kafka minun, sinun, hänen, meidän, teidän vai heidän?

En ole ollut tietoinen, että Kafkan (vielä jäljellä olevasta) jäämistöstä, jota Max Brod ei tämän toiveesta huolimatta polttanut, on käyty kafkamaista oikeudenkäyntiä usean vuoden ajan, ja että päätös jäämistön kohtalosta saatiin viime lokakuussa. Max Brodin sihteerin Esther Hoffen tyttärille päätyneet, sekä Tel Avivissa että Zurichissä säilytetyt paperit, määrättiin Israelin Kansalliskirjastolle Jerusalemiin. Hoffen sisarukset (tai oikeastaan vain toinen heistä, Eva; Ruth ehti kuolla oikeudenkäynnin aikana) eivät siis saaneet oikeutta myydä jäämistöä esimerkiksi Saksan Kirjallisuusarkistolle Marbachiin. Jäämistöstä olivat siis eturivissä kisaamassa nämä kaksi sulhasta, jotka argumentoivat joko juutalaisen (tai zionistisen) Kafkan tai saksankielisen Kafkan puolesta. Erityisen absurdiksi oikeudenkäynnin tekee se, että siskokset olisivat halunneet myydä paperit eniten tarjoavalle koko jäämistön PAINON mukaan:

"What no one could have predicted, however, is that a trial would eventually take place after Esther’s death in which her daughters, Eva and Ruth, would claim that no one needs to inventory the materials and that the value of the manuscripts should be determined by their weight – quite literally, by what they weigh. As one of the attorneys representing Hoffe’s estate explained: ‘If we get an agreement, the material will be offered for sale as a single entity, in one package. It will be sold by weight … They’ll say: “There’s a kilogram of papers here, the highest bidder will be able to approach and see what’s there.” The National Library [of Israel] can get in line and make an offer, too.’" (Judith Butler, London Review of Books, 3.3.2011)

Toisin kävi: tulevaisuudessa saanemme nähdä Kafkan (ja Max Brodin) loput henkilökohtaiset paperit vapaasti saatavilla internetissä. En oikein osaa lopettaa tätä kirjoitusta; tekisi mieli pohtia jotain lisää, kun asioita tulvii mieleen (esimerkiksi sellainenkin, että olisiko noille sisaruksille vain pitänyt maksaa jotain ja todella paljon, juuri siksi että tuntuu siltä että he eivät olisi ansainneet sitä ollenkaan, ja maksu olisi nimenomaan pitänyt toteuttaa painon mukaan; ikään kuin näin olisi saatu sovittua asia myös Kafkan kanssa), mutta onnistun nyt vain tuntemaan epämääräistä vaivaantuneisuutta. Jätän tämän siis kesken, mikä sopii aiheeseen.