Runo yhteisessä tilassamme

Tulin ajatelleeksi sitä, millä tavalla näkymätön ja kuulematon runo, joka ei ole mainos, joka ei ole laulu, joka ei ole puheenvuoro jonkun toisen määrittelemään keskusteluun, joka ei ole kirjoittajansa terapiateksti, joka ei ole uutinen, osallistuu yhteiseen tilaamme, tai miten ei osallistu - runoilijat joilla on jokin julkisuusarvo ja täten pääsy yhteiseen tilaamme eivät yleensä ole saaneet viplippuaan runon ansioilla, vaan niillä merkityksillä, joita heidän runonsa kantavat ja jotka on helppo poimia yleiseen keskusteluun, jonka lähtökuoppina käytetään psykologiaa, sosiologiaa yms. Runo pääsee esiin henkilön kautta myös siksi, että ihmisen kanssa on helpompi keskustella kuin runon - joka parhaimmillaan on mykkä, ainutlaatuinen merkki.