Kutsu

Näin kun odottelemme minkälainen tuli ja sauhu uunista tulee ulos ensi viikolla, voi hyvin miettiä jo seuraavaa, joulukuussa ilmestyvää numeroa. Olisimme tapaamassa ja breinstörmäämässä sen tiimoilta perjantaina, nyt 30. päivä, joten jos jotakuta kiinnostaa tulla meitä (minä, Teemu, Juhana) tapaamaan ja iskemään lusikkansa soppaan, niin meidät löytää Kiasman kahvilasta klo 18.30.

Tekstin ja kirjaimen kuvallisuudesta

Kiiltomadon uusi Tiina Pystysen pääkirjoitus puhuu tärkeästä aiheesta, minulle läheisestä, ajatuksia herättävästä. Olen iloinen itseni puolesta, jos noin voi sanoa, että olen päässyt tekemään töitä tekstin taittamisen ja painamisen kanssa. (Tälläkin hetkellä taittajat Taikissa viimeistelevät seuraavaa Tulta viedäksemme sen ennen klo neljää Art-Printtiin). On tullut tajuttua nimenomaan se, että tekstillä on kuvalliset tai visuaaliset ominaisuutensa, ja juuri näitä ominaisuuksia taitossa muokataan ja työstetään; tehdään tekstistä kuvaa, mutta millaista? Tulin miettineeksi, että onko hyvä asia se, että hyväksi taitoksi oletetaan esim. runon kohdalla sellainen, joka on ikäänkuin näkymätöntä - vähän niin kuin näkymätön kääntäjä? Taitto, joka mahdollisimman vähän häiritsee tekstiä ja luo illuusion tekstin "puhtaudesta", rikkumattomuudesta. Vaikka kaikki, jotka ovat olleet taittamisen kanssa tekemisissä tietävät, miten teennäistä tuo näkymättömyys on. Siinä on jotain samaa kuin korokkeelle asettamisessa, näyttelyyn ripustamisessa, kehystämisessä. Ja jos tuo samastuu poeettiseksi oletukseksi... niin en enää tiedä, voinko seistä sen takana.

Piip piip

Pientä piipitystä. Kiirettä pitää lehden kanssa: torstaina pitäisi marssia painoon valmis pdf kainalossa. Ja muutama runo vielä puuttuu... kun en saa ihmisiä kiinni. Hieno juttu, että mitään oppimista ei tapahdu vaikka lehdentekoa on jo takana vaikka kuinka monta numeroa! Viime hetket kuluvat aina samanlaisessa paniikkikiireessä.

Seuraava numero on siis erityinen, lukiolaisille suunnattu: laitoin tänään mailia noin sadan pintaan äidinkielenopettajalle kysyäkseni haluaisivatko tilata Tulen opetusmateriaaliksi. Nyt sitten odotellaan yhteydenottoja. Toivottavasti niitä tulisi juuri sopivasti: ei liikaa eikä liian vähän.

Vaivaisen valitusta

Olen hyvää pataa räkäpapereitten kanssa. Päätön kirjoitus, missä on pääkirjoitus? Jos vähän vielä rykäisemme niin saamme seuraavan numeron painovalmiiksi muutamassa vuorokaudessa. Sitä ennen yritän tulla toimeen ilman ääntä.

"Please, Memsabib, talk like rain"

INTERVIEWER

I suppose that you began to write seriously there?

ISAK DINESEN

I did begin to write [in Africa] . . . But earlier, I learned how to tell tales. For, you see, I had the perfect audience. White people can no longer listen to a tale recited. They fidget or become drowsy. But the natives have an ear still. I told stories constantly to them, all kinds. And all kinds of nonsense. I’d say, “Once there was a man who had an elephant with two heads” . . . and at once they were eager to hear more. “Oh? Yes, but Memsahib, how did he find it, and how did he manage to feed it?” or whatever. They loved such invention. I delighted my people there by speaking in rhyme for them; they have no rhyme, you know, had never discovered it. I’d say things like “Wakamba na kula mamba” (“The Wakamba tribe eats snakes”), which in prose would have infuriated them, but which amused them mightily in rhyme. Afterwards they’d say, “Please, Memsabib, talk like rain,” so then I knew they had liked it, for rain was very precious to us there.

The Paris Review:n sivuilta löytyvät kaikki heidän tekemänsä kirjailijahaastattelut 50-luvulta tähän päivään. Siellä on: vaikka mitä.

Meidän pitäisikin tehdä yksi Tulen numero pelkästään haastatteluita. Eikä mitään näistä tyhjänpäiväisistä, kaavamaisista yhden ja saman kysymyksen jaarituksista, joitten tehtävä on PÖNKITTÄÄ, jotka eivät kiinnosta ketään. Vaan monen päivän pituisia näytelmiä, liian pitkiä ja sivupoluille eksyviä puheenvuoroja, keskusteluita jotka onnistuvat luomaan todellisuutta laajemman tilan, haastatteluita kuin parkkihalleja, puutaloja, porttikongeja.

Kohisevaa ääntä

Muutaman viikon takaiselta Kohinan ÄÄNI-klubilta yksi runotallennus kuunneltavissa Nokturnossa. Äänite hieman rahisee jne. mutta ehkä antaa edes pienen viitteen siitä, miten komeasti Teemun&Larsin päällekkäisluenta meni: supinan ja agitaation kontrapunkti toimi, ja "taimaus" onnistui niin hyvin että viimeinen lause tuli yhtäaikaa kahdella kielellä.

Venäläiset runot?

Yhteen kirjottu kerrottu kirje monipolvinen ruusu
sinulle kehrää tuoksunsa suolansa lankansa hulppean
pingottaa sormien viuhkan barokkiset rinnat [...]

(niin, näin unta jossa tulin ajatelleeksi tai oivalsin että minun tulisi nimetä (jokin, mikä?) runosarja nimellä "Venäläiset runot" ja nyt olen miettinyt miten saisin kirjoitettua sellaista tekstiä joka motivoisi unen neuvon käyttöönoton:-))