Taas sydämen tykytystä ja unettomuutta. Harmillista, tai inhottavaa. Ei tunnu niin sanotusti kivalta, ei tuntunut eilen yöllä kun kuuntelin lehden kolahtamista eteisen lattialle eikä tunnu tänäänkään, pieni väsymystärinä. Toki jotain hyvääkin, olin eilen pitkällä kävelyllä ja löysin itseni Hakaniemen torilta syömästä lättyjä mansikkahillolla. Ehkä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kävely tuntui mielekkäältä. Ehkä siihen vaikutti se, että juuri sain luetuksi Markku Pääskysen
Tämän maailman tärkeimmät asiat.
1 comment:
kävely on hurjaa.
"minä, laulu, kävelen täällä"
tai jotain. en muista.
marssimurtuma?
minne tahansa kävelee.
kävely ei ole lepoa. minä olen kävellyt liikaa; minun on pitänyt luottaa liikaa jalkoihini, olen luottanut liian vähän rintakehään.
kettu
Post a Comment