Saturday, February 24, 2007

Ei mitään askaa

Hemma ensam hela veckan. Selasin muutamia vanhoa posteja ja ihmettelin, miksiköhän on tullut vedettyä itsensä pois täältä blogista. Ehkä koska ei voi olla vilpitön, kun on pistänyt vilpittömyytensä jonnekin toisaalle - minne, sen kun tietäis. Kätköön. Nytkin esitän vilpitöntä, muka löysin rantein! No joo. Kirjoitin raporttia tuosta meidän viime syyskuisesta Tukholman reissusta, joka oli ihan kiva vaikka olin stressikipeä koko ajan. Tuli ikävä sitäkin aikaa, koko TekstiKonstin tekemistä, paria viime vuotta, kaikki noita ihmisiä. Tiedän muuten, että vilpittömyys voi olla hyvää, jos on vilpitön siten että ohittaa kaikki luutuneet tavat ilmaista vilpittömyyttä. Että ei niin että itse se, vaan se miten, voi olla joko hyvää tai sitten plääh. Toinen juttu on, että ei sitten millään enää jaksa vain siksi, että jotenkin pelastaisi itsensä suoralta näköetäisyydeltä, kirjoittaa koukkuista ja vinoa tekstiä, kun kerta itse näkee sen tarpeen läpi. Tekee mieli vain sanoa asioita, ilman toikkarointia, läheisille ihmisille, niille jotka ovat lähellä, poskea vasten. En jaksa esittää ketään - mutta kaikki kaiken kansan nähden tehty on jonkun esittämistä? Tai se luetaan esityksenä.

1 comment:

Sarah, runoilijan päiväkirja said...

Ei mitään askaa? Minusta sanot paljonkin. Vilpittömyys on kinkkinen juttu varsinkin jos miettii vilpittömyyttä- siis jos tiedostaa olevansa vilpitön niin onko sitä enää vai joko kyseessä on esittäminen?
Joskus aiemmin kirjoitin jo jotain siitä, että blogiasi oli vaikea kommentoida ja vastasit jotain juuri tähän vieraannuttamiseen liittyen. Mutta parhaassa tapauksessakin blogissa saa jonkin fragmentin joka vilpittömyydestä huolimattakaan ei ole tosi, paitsi jonkun tosi. Vain jonkun, se minkä joku on yrittänyt antaa muille.
Oli mielenkiintoista lukea ajatuksesi, tämä tosi. Oli asiaa.
Odotan lehteä vielä, ilolla.