Hei,
tulin tänne, olin siellä, sitä ennen täällä, sitä tätä ennen siellä ja niin poispäin. Opetan sitä mitä runous on, heh, hain joululahjakirjakseni Kirjallisuus antiikin maailmassa, luin alusta ja olen innoissani, totean myös ettei Unto Kupiaisen Lyhyt runousoppi olekaan liian vanha vaan oikeastaan aika kätevä johdatus perusjuttujen pariin. Isän kanssa tehdään lanttulaatikkoa, ja ajattelin tehdä myös sahramipullia, kieputettuja. Ja jos säästä jotain, tai ilmasta, niin Helsingissä on parempi hengittää kuin Pietarissa, vaikka Pietarissa kyllä on paremmat musiikkiluolat, mutta liikaa autoja. Olin siellä runoretkellä samalla kuin Jarkko, Henriikka, Marianna ja Sinikka, Jukka Mallinen meitä ohjasti, ja meitä pidettiin hyvin, ystävällisesti. Flunssanikin parani, ihmeellisesti. En tuonut tuliaisia. Anna Karenina on viime reissulta vieläkin lukematta: viimeinen osa. Miten sekin päättyy, ehkä näin.
Monday, December 17, 2007
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
4 comments:
Kupiainen on edelleen pätevä. Vaikka kirjoittaisikin ns. vapaamittaista, on hyvä tuntea metriikan perusasiat. Olen ikään kuin kauhulla kuullut sanottavan, että minä en ainakaan rupea kompuroimaan trokeissa anapesteissa ja daktyyleissa.
Postikortti from Denmark, and happy new year Miia, hope to catch you also in this!
/Martin
Hei, Miia!
Hyvää uutta vuotta! Seurailin sinun blogiasi. Lainasin sinun esikoisrunokokoelmasi nyt syksyllä ja luin sen kerralla, aika nopeasti.
Pidin kaikista eniten kokoelman viimeisestä runosta. Se pysäytti. Jätti olon, että haluaa lukea lisää sellaisia runoja.
Muut kokoelman runot olivat kyllä kauniita ja täynnä hienoja kielikuvia sekä tunnetta, mutta jostain syystä ne eivät tavoittaneet minua. Niistä jäi pinnallinen olo tai jäinkö sitten minä siihen pintaan, enkä päässyt syvemmälle.
Mutta kokoelmastasi jäi minulle positiivinen muisto,koska viimeinen runo oli niin hieno, syvällinen ja ajatuksia herättävä. :)
Siis, seurailen edelleen sinun blogiasi. :) Ei ole mennyttä elämää se.
Post a Comment