Saada ravintoa, tulla ravituksi, olla ravittu

Iskä on netissä. Puhuimme Siljan kanssa tänään teonsanoista, esinesanoista ja sanoista jotka osoittavat ja luovat suhteen. Siinä välissä söimme hyvää currytofua ja hyvää kookoskanaa (Happy Garden Sörnäisissä). Puhuimme lisää koneistoista (ja Silja käytti yhtä sanaa, jota en nyt muista): millainen kone runo on, riippuu paljon sen verbeistä, millaisista tiloista (jotain mikä on eikä muutu) tai millaisista tapahtumista (se mikä muuttuu), runo on tehty. Iskä kertoo näistäkin asioista enemmän.

Runko

... metsä metsästä metsään metsässä metsästää mäntsälä mänttä mänttään mäntyä männyllä männyissä mennyissä mennyistä mentyyn mäntyyn mentiin myitiin möin menin meinasin input pampua pah pah pah pah pah mahdut tuut tuut tuut tuut suus suus suus suus puut puut puut puut puup puup puup puup pulp glup noh plooh. Oh. Noh. Soh. Doch. Vee Kirskuna. Taas takaisin taas ekaa tokaa taas kertaa taas eka toka kolmas taas ekku tokku kolkku nelkku vilkku taas taas taas nelijalka eluk kah tuossa ui ali pajun mä sä täh häh nää metsät nään täs enkä puita siitä hiiteen mene heh nyh vaiko sitten [JATKUU (kaikuu)] pölleissä tölleissä metsäteissä häissä missä metsählätä...

Poika luki pankissa lehteä, kunnes joku näytti hänelle kieltä. Se oli uusi juttu. Huone muuttui hiljalleen suoksi.

Nainen puhui puhelimessa rakkaansa kanssa, joka oli työtön. Naisella oli kaunis tytär. Työtön oli väsynyt ja joi olutta. Kuullessaan tietyn sävelen, nainen sai vastaukseksi totuuden.

Uusia koteja

Tänne me muutetaan, vanhaan valokatkaisijaan ja ruskeaan paperitapettiin. No on siellä parvekekin, enemmän tilaa, jopa työhuone! Kevään teemana on ollut uuden kodin haku, ja nyt se varmistui. Kesäkuuksi on siis tekemistä. Niin kuin toukokuussa ei olisi ollut tekemistä:-) Sain suomen kielen perusopinnot suoritettua, ja niissä yllättävin juttu on ollut se, miten fanaattisesti olen opinnoista innostunut. Miksi en ole hoksannut lukea suomea jo aiemmin, jotkut mistä lie tulleet ennakkoluulot oppiainetta kohtaan ovat olleet kirjallisuudenopiskelijan mielen tiellä. Näin professoriani keskiviikkona ja hän kysyi gradun perään. Huolimatta siitä, että olen ikäloppu opiskelija ja vielä humanisti, en ole vieläkään suostunut olemaan uskomatta valmistumisen mahdollisuuteen. Silti tuli nikoteltua jotain sökellystä kun yllätettiin. Nojoo. Nämä nyt ei liity runouteen mitenkään paitsi liittyy. Työhuone: ei enää voi leperrellä itselleen syitä, miksi ei keskity kirjoittamiseen. Suomen kieli: se tunkee kirjoittamiseen koska haluaa tulla sinne. Oppikirjoja lukiessa avautuu toistuvasti inspiroitumisen paikkoja, maastoja joissa viihtyy.