Monday, June 12, 2006

Miten tietää - ja olla tietämättä?

Jouni Tossavainen kirjoittaa Uusistä äänistä ja runoantologioista täällä. Mistäpä minä kirjoittaisin. Voisin lyhykäisesti kertoa viikonlopun oivalluksen: jos haluaa kirjoittaa hyviä runoja, ei saa pyrkiä hyväksi kirjoittajaksi. Hyvin kirjoittaminen ei riitä; runoista jää puuttumaan "se jokin". Pitkään pyrin poispäin sattumanvaraisesta, sokeasta kirjoittamisesta, koska minua ärsytti se, että niin iso osa kirjoittamisen prosessista ei ollut hallinnassani. Halusin tietää, mitä teen, koska ajattelin, että se on taitoa. Mutta jos kirjoitan siitä lähtökohdasta, että tiedän, syntyvät runot kuolleina. Toisaalta, jotain tietämistä hyvään kirjoittamiseen täytyy sisältyä. Miten siis tietää ja olla tietämättä? Olenkin vasta nyt todella ymmärtänyt, miksi on kehitettävä koko ajan uusia kirjoittamisen metodeja, löydettävä kiertoteitä itsen ympäri ja ohi, huijattava oikea käsi katsomaan jonnekin muualle sillä aikaa kun vasen tekee jotain ihan muuta. Minun onkin mietittävä uudelleen, määriteltävä uudelleen, mentävä toisella tavalla sisään sanaan #taito# #tekhne#. Mitä on TAITO. Mitä osaa #taidokas# kirjoittaja? En ole ymmärtänyt todella miettiä tätä sanaa aiemmin, nyt tajuan miten keskeistä sen pohtiminen on.

2 comments:

TM said...

Ehkä Athenen ja Penelopen välillä ei voi valita? Koska poiesis ei ole vain tekhneä, sekä rutiinia että inspiraatiota, vaan myös sosiaalista tietoa l. kairosta, tietoa siitä millainen kommunikaation genre mihinkin tilanteeseen sopii.

MiiaT said...

Se onkin kiinnostavaa "taidossa", että se on sateenvarjo, jonka alla toisensa "tavallisessa ajattelussa" poissulkevat "asiat" pelaavat samassa joukkueessa tai jotain sinne päin... Tekisi mieli tietää, mikä on "tietämisen" ja "ei-tietämisen" välinen suhde taidossa, millainen sopimus niitten välillä on pallon maaliin saamisessa?