Sun suu, ruusupuu
jonka ylle lumi kertyy
ja tuoksuu pihan puheet.

Vanhasta tottumuksesta, mainostan tilaisuutta jossa itse esiinnyn!

Tänään illalla Huvilassa esiinnyn yhdessä ruotsalaisen runoilijan Ulf Karl Olov Nilssonin kanssa, jonka viimeisimmän runokirjan Synopsiksen Leevi on juuri julkaissut suomeksi. Siellä myös Henriikka Tavi ja Sirpa Kyyrönen, sekä unkarilainen Akos Szilagyi yhdessä Juha Valkeapään kanssa; Akosin nimeä en nyt ehdi hakea tuolta jostakin ja kirjoittaa oikein, kun oikeasti pitäisi jo juosta. Osallistumme tilaisuuteen, jonne pitäisi kait joka vuosi tulla enemmän väkeä, että kaikki rahoittavat tahot olisivat tyytyväisiä. Saapas siis nähdä, miten meille tänä vuonna käy, täytämmekö toiveet vai emme. / Kommentoin itseäni tänään seuraavana päivänä: omat odotukseni ilta täytti ja enemmänkin: Henriikan ja Sirpan metaforinen tandem oli kaunista ja kuulasta kuultavaa, ei kaunista ja epätotta vaan sellaista totta, josta tunnistaa itsensä ja jonka läpi silti näkee jonnekin muualle; Akosin ja Juhan esityksen jouduin kuuntelemaan lavan takaa, mutta runolaulu oli sinnekin asti vaikuttavaa. Meidänkin esityksemme meni suunnitelmien mukaan ja tuntui hyvältä kokonaisuudelta.

Konferenssiviikonloppu on takana ja mahanpohjalle jäi levollinen, iloinen tunne siitä, että onnistuimme tekemään tapahtuman, joka antoi osanottajille jotain sellaista, mitä heillä ennen ei ollut. Konferenssia ei ollut rakennettu konfliktin perustalle, emme esittäneet kovaa ja kirkasta haastetta, tavoitelleet tikaria isänmurhaa varten; annoimme tilan erilaisille äänille ja lähtökohdille, ja toivottavasti onnistuimme herättämään ajatuksia: miten tästä eteenpäin? mihin huomion kohdistuminen seuraavaksi? minkä käsittelemistä pitäisi jatkaa ja aloittaa?

Ja koska omasta näkökulmasta ei pidä tehdä universaalia, laitan vain itselleni muistutusmerkiksi lauseen, jossa kehotetaan luopumaan kivasta ja mukavasta; ja mietin nyt muutamaa eri asiaa. Todellakin, on ehkä aika alkaa työskennellä tietoisesti maan alla ja luopua runouden mainostamisesta: ne jotka haluavat tulla kohdatuksi ja haluavat kohdata jonkin muun kuin vain itsensä ja sen, mikä on helposti käsillä, varmasti löytävät kohtauspaikoille tästäkin eteenpäin. Toiseksi, olisi aika luopua pelkästään kivasta ja mukavasta solidaarisuudesta, joka hyväksyy kaiken (tai ei hyväksy mitään muuta)... Sillä puhe nykyrunouden moniarvoisuudesta on latteaa ja jää tyhjäksi, jos siitä ei jatketa eteenpäin: arvot kuitenkin ovat erilaisia ja niiden väliset suhteet monenlaisia - minkälaisia, se olisi kiinnostavaa.

Mutta kiitos siis vielä kerran kaikille, jotka tulitte: esiintyjille joista yhdellekään emme pystyneet maksamaan korvausta, koska emme saaneet tänä vuonna apurahoitusta lainkaan; yleisölle, joka saapui ja otti osaa, kysyi ja kommentoi. Kiitos myös Ateneumille erinomaisista puitteista, ja Korvat auki -yhdistykselle salin täyteen vetäneestä herkästä ja kirkkaasta päätöskonsertista.

"Yksi historian laji minulle kiintopisteineen ja siinä kaikki." "Emme kirjoita komeetan pyrstössä." "Keksiä tänään jälki-keksintöjen keksintö, joka on tätä päivää." Jean-Michel Espitallierin mainio "Avantgardejen jälkeen" luettavissa nyt Tulen sivuilla, mainiona Elina Siltasen suomennoksena! Alunperin julkaistu suomeksi teeäs kaksnollakutosessa.

Pokonf 08

Yksi sana vaan. Lauantaina klo 11 runoilija Kristiina Wallin aloittaa Ateneum-salissa Poetiikkakonferenssin aiheenaan lukeminen kirjoittamisena, kirjoittaminen lukemisena. Myös runoilija Vesa Haapala ja kriitikko Daniela Floman ja runoilija Arsen Mirzajev pitävät puheenvuoron aiheesta. Sen lisäksi monta luentaperformanssia tiedossa. Teemanamme siis lukija, lukeminen, lukeminen performanssina. Ohjelma on mittava ja kestää sunnuntai-iltapäivään, tulkaa kuulemaan! Täsmätiedot löytyvät konferenssin sivuilta. Konferenssi on osa Runokuuta ja Juhlaviikkoja.