Tuliaisia

"Hallelujaa! Täältä tulee pian muutakin kuin vain valoa kansalle!" Tai jotenkin noin meni yksi säe Tytti Heikkisen uudesta flarf-runosta, joka toi naurunkyyneleet silmiin Bilingua Cafen sankassa tupakansavussa, korkeiden kirjahyllyjen katveessa. Terveiset siis Moskovasta, upea reissu, hirviömäinen, kolossaalinen kaupunki, joka avautuu sisäänpäin, syvälle, kerroksiin. Saman lauantai-illan aikana oltiin mukana kahdella kirjallisuusklubilla: fin-rus-soundpoetry at Bilingua ja multimedia-ambientmus-russianprose-finnishpoetry jollain toisella klubilla Bolshoi-teatterin takana. Sunnuntaina pidettiin ihan ufoa seminaaria non-fiction messuilla: puolentoista tunnin pläjäys suomalaista kokeellisinta runoutta salilliselle venäläisiä, joista suurin osa pysyi mukana koko shown ajan! Paljon paljon paljon pieniä ihmeitä ja ihania ihmisiä: loistavaa matkaseuraa; teille: iso rutistus!

Rone' jjakuno i jjjjjjäännnnj

Thank you Tomomi! Mutta Henriikan sanoin paremmin,
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
ja parhaiten Pennsoundissa:

Konferenssiviikonloppu on takana ja mahanpohjalle jäi levollinen, iloinen tunne siitä, että onnistuimme tekemään tapahtuman, joka antoi osanottajille jotain sellaista, mitä heillä ennen ei ollut. Konferenssia ei ollut rakennettu konfliktin perustalle, emme esittäneet kovaa ja kirkasta haastetta, tavoitelleet tikaria isänmurhaa varten; annoimme tilan erilaisille äänille ja lähtökohdille, ja toivottavasti onnistuimme herättämään ajatuksia: miten tästä eteenpäin? mihin huomion kohdistuminen seuraavaksi? minkä käsittelemistä pitäisi jatkaa ja aloittaa?

Ja koska omasta näkökulmasta ei pidä tehdä universaalia, laitan vain itselleni muistutusmerkiksi lauseen, jossa kehotetaan luopumaan kivasta ja mukavasta; ja mietin nyt muutamaa eri asiaa. Todellakin, on ehkä aika alkaa työskennellä tietoisesti maan alla ja luopua runouden mainostamisesta: ne jotka haluavat tulla kohdatuksi ja haluavat kohdata jonkin muun kuin vain itsensä ja sen, mikä on helposti käsillä, varmasti löytävät kohtauspaikoille tästäkin eteenpäin. Toiseksi, olisi aika luopua pelkästään kivasta ja mukavasta solidaarisuudesta, joka hyväksyy kaiken (tai ei hyväksy mitään muuta)... Sillä puhe nykyrunouden moniarvoisuudesta on latteaa ja jää tyhjäksi, jos siitä ei jatketa eteenpäin: arvot kuitenkin ovat erilaisia ja niiden väliset suhteet monenlaisia - minkälaisia, se olisi kiinnostavaa.

Mutta kiitos siis vielä kerran kaikille, jotka tulitte: esiintyjille joista yhdellekään emme pystyneet maksamaan korvausta, koska emme saaneet tänä vuonna apurahoitusta lainkaan; yleisölle, joka saapui ja otti osaa, kysyi ja kommentoi. Kiitos myös Ateneumille erinomaisista puitteista, ja Korvat auki -yhdistykselle salin täyteen vetäneestä herkästä ja kirkkaasta päätöskonsertista.

Eilen oli tosi mukavaa jutskata ja istua iltaa Henriikan, Sinikan, Sadun ja Vesan kanssa - kiitos hyvästä seurasta! Kun on kaikilla sama intohimo, niin keskustelu luistaa ja kulkee kiinnostavia uria - näitä juttutuokioita saisi olla enemmänkin.

Tänään on toinen esiintyminen: hetken kuluttua klo 18 olen Töölön kirjastossa puhumassa kirjasta ja kirjoittamisestani sekä tietenkin lukemassa myös runoja.

Detta är inte fiktion

Eilinen Tämä ei ole fiktiota / Detta är inte fiktion -antologian julkistamistilaisuus oli poikkeuksellisen onnistunut. Tack till alla medverkande, särskilt till Katarina Gäddnäs, min "co-host" :-)

Juuri illan monikielisyys oli mielestäni yksi merkittävä syy hyvään tunnelmaan, kuten myös esitysten hyvä skaala. Ja yleisöä oli reilusti, tunnelma oli keskittynyt, aplodit innostuneita! Kaikki olivat hyviä lukijoita, niin omien kuin toistenkin runojen; Eiríkur Örn Norðdahl, Catharina Gripenbergin kumpuileva, hauraahko tyyli; Einon ja Sailan oivalliset luennat niin omista runoistaan kuin yhteisluentana Catharinan komeasta tekstistä; Fredrik Nybergin ja Oscar Rossin intensiivinen kaksiäänisyys, ehkä illan äänekkäimmät aplodit; Steinar Opstadin ja Jyrki Kiiskisen hienovireinen, intiimi päätös. Ehkä erityisen kiitoksen kuitenkin ansaitsee Oscar Rossi, toinen antologian toimittajista ja yksi suomentajista: hänen luentansa Sailan ja Fredrikin teksteistä olivat poikkeullisen vahvoja tulkintoja, eivät jääneet millään tavalla alkuperäisten varjoon.

Ps. Leevi Lehto's presentation av dem fyra finska poeterna inkluderade i antologin kan läsas här både på svenska och finska.

Kuten Karri ehti jo kertoa:-), juhlistimme vielä virallisesti kirjaa eilen illalla Sinebrychoffin puiston laidalla. Kiitos kaikille, jotka tulitte ja toitte monta kaunista kukkaa (ja yhden kaalinpään! joka tuossa minua katselee). Ja kiitos Karrille, Juhanalle ja Katille runojensa lukemisesta!

Tänks! ja tulevia menoja

Ensinnäkin:

Kiitos kaikille, jotka viestineet ja onnitelleet kirjasta! Se tuntuu hyvältä.

Ja toiseksi:

Ensi maanantaina alkavat runouden juhlaviikot, nimittäin Runokuu monine tapahtumineen. Osallistun itse keskiviikkona 23.8 Vanhalla ylioppilastalolla kolmatta kertaa järjestettävään Poetiikkakonferenssiin; ohjaan aamupäivän kulkua yhdessä Katja Seudun kanssa. Tilaisuus alkaa klo 10.

Saman päivän illalla Kirjasto 10:ssä Postitalossa Ääniruno kajahtelee Kokeellisen runon keitaalla, jota luotsaan; esiintymässä runoilijoita ja bloggaajia Tanskaa ja Islantia myöten: mm. ulukomaan poijat Martin Glaz Serup ja Eiríkur Örn Norðdahl, ja Suomen hyvät naiset Cia Rinne ja Outi-Illuusia Parviainen.

Perjantaina on sitten se pakollinen Taiteiden yö; teen oman osuuteni Rikhardinkadun kirjaston runomaratonissa klo 20.30. Sen jälkeen runouden parissa iltaa voi jatkaa Oopperan amfiteatterilla.

Ja Runomarkkinatkin taitavat olla heti seuraavana päivänä, Lasipalatsin aukiolla kello yhdestä eteenpäin... Tekemistä siis riittää, ja mistä valita. Runokuun ohjelma kokonaisuudessaan löytyy NVL:n sivuilta, täältä.

Kirjan kannet auki

Jihuu - kirja on tullut painosta ja se näyttää hyvältä. Taitto on oikein onnistunut, miellyttävän luettava, runot ovat hyvin kohdillaan. Kiitos ihmisille Teoksessa! Kävin siis tänään hakemassa postista tekijänkappaleet, kun olimme ensin valuneet Keski-Suomesta tänne etelään, julkistustilaisuutta varten. Olemme lojuneet kolme viikkoa Tahvolan hirsien alla ja ihmetelleet. Mutta huomenissa suuntaan siis Hyvinkäälle Kynä07 harrastajakirjoittajapäivillä, jossa kirja virallisesti korkataan klo 15.45. Olen myös mukana runopaneelissa klo 16. Juhlistan tätä perjantaipäivää taloyhtiön saunalla, hyvällä argentiinalaisella punaviinillä ja Poirot-elokuvalla. On hyvä olo. Olen iloinen kirjasta.

Kiitos

Kiitos Robert Alftan (Kiitos Kari Aronpuro)
Kiitos Ralf Andtbacka
Kiitos Arcada/Taik/Stadia
Kiitos Ida Börjel
Kiitos Captain Heroin
Kiitos Marina Ciglar (Diamond)
Kiitos Dubrovnik
Kiitos Agneta Enckell Tack
Kiitos Helena Eriksson
Kiitos Galleria Huuto
Kiitos Jörgen Gassilewski
Kiitos Nina Gran
Kiitos Cecilia Grönberg
Kiitos John Grönvall
Kiitos Anna Hallberg
Kiitos Johannes Heldén
Kiitos Helsingin kaupunki
Kiitos Fredrik Hertzberg
Kiitos Karin Huber
Kiitos Martin Högström
Kiitos Joakim
Kiitos Jonimatti Joutsijärvi
Kiitos Timo Kaitaro
Kiitos Jukka-Pekka Kervinen
Kiitos Kultursamfundet
Kiitos Anu Laitila
Kiitos Leevi Lehto
Kiitos Jonas (J) Magnusson
Kiitos Jan Olof Mallander
Kiitos Teemu Manninen
Kiitos Peter Mickwitz
Kiitos Monomono
Kiitos Reetta Niemelä
Kiitos Marko Niemi
Kiitos UKON
Kiitos Jyrki Pellinen (Kiitos että Puu)
Kiitos Cia Rinne
Kiitos Oscar Rossi (poissa)
Kiitos Aki Salmela
Kiitos Eino Santanen
Kiitos Sea Horse
Kiitos Sleipnir/Nifca
Kiitos Svenska Kulturfonden
Kiitos Minä (Sinä)
Kiitos Twisted Krister
Kiitos Uudenmaan kulttuurirahasto
Kiitos Juhana Vähänen
Kiitos Heidi von Wright
Kiitos

Kaikille teille jotka olitte tänä iltana Tulen pikkujouluklubilla

Hei,

kiitos kaikille teille jotka läpi tuulen ja tuiskun tulitte Villa Kiveen tänä iltana. Oli mukava nähdä! Ja nähdään toisenkin kerran :)

Pieni, lohenpunainen sydämenvarastaja

Laitan tähän teille, ja itselleni, muistiin, Hank Lazerin artikkelin The People`s Poetry Boston Review -lehdestä. Kirjoitus vaikuttaa varsin tasa- ja monipuoliselta johdatukselta amerikkalaiseen runokenttään tällä hetkellä, Post-Language -runoudesta Poetry Slamiin, digitaalisesta runoudesta poet laureate -instituutioon. Tässä sitaatti digitaalisen runouden liepeiltä:
"A recurrent observation is that we are entering a third generation of textuality—from manuscript culture (handwritten, individualized texts), to the codex or print or book culture (of reproduced, post-Gutenburg textuality), to digital culture. Many of today’s poets are acutely aware of the current generation’s transitional position—one foot in the book culture, one foot in the digital culture. But, in a double movement that parallels the pattern of globalization–localization, the rise of digital culture has been matched by increased attention and devotion to manuscript culture and to one of poetry’s great strengths: the highly idiosyncratic and anti-industrial production of artists’ books, fine-press and limited-edition books, handmade books, and small-press publications. "
Olen huomannut itsessäni saman kahteen suuntaan kulkevan kiinnostuksen: sähköinen kirjallinen tila tuntuisi luontevasti tasapainottuvan juuri käsintehdyillä, uniikeilla teoksilla, "taiteilijan kirjoilla". Lähellä uniikkia teosta tuntuu olevan teos, jonka ostin juuri Kuopiosta, kirjallisen yhdistyksen, Vestäjien, kirjakirpputorilta: lohenpunainen, pieni, n. 10x4 cm kokoinen V.A. Koskenniemen Hiljaisuuden ääniä vuodelta 1921. Vaikka en ole oikeastaan tutustunut Koskenniemeen runoilijana, on kirjan olemus vienyt sydämeni. Se on niin söpö!!
Kiitos muuten kuopiolaisille mukavasta KirjaKantti-tapahtumasta, ja nihilisteille vielä kerran erinomaisesta seuranpidosta :)