Monday, September 06, 2004

Pieni, lohenpunainen sydämenvarastaja

Laitan tähän teille, ja itselleni, muistiin, Hank Lazerin artikkelin The People`s Poetry Boston Review -lehdestä. Kirjoitus vaikuttaa varsin tasa- ja monipuoliselta johdatukselta amerikkalaiseen runokenttään tällä hetkellä, Post-Language -runoudesta Poetry Slamiin, digitaalisesta runoudesta poet laureate -instituutioon. Tässä sitaatti digitaalisen runouden liepeiltä:
"A recurrent observation is that we are entering a third generation of textuality—from manuscript culture (handwritten, individualized texts), to the codex or print or book culture (of reproduced, post-Gutenburg textuality), to digital culture. Many of today’s poets are acutely aware of the current generation’s transitional position—one foot in the book culture, one foot in the digital culture. But, in a double movement that parallels the pattern of globalization–localization, the rise of digital culture has been matched by increased attention and devotion to manuscript culture and to one of poetry’s great strengths: the highly idiosyncratic and anti-industrial production of artists’ books, fine-press and limited-edition books, handmade books, and small-press publications. "
Olen huomannut itsessäni saman kahteen suuntaan kulkevan kiinnostuksen: sähköinen kirjallinen tila tuntuisi luontevasti tasapainottuvan juuri käsintehdyillä, uniikeilla teoksilla, "taiteilijan kirjoilla". Lähellä uniikkia teosta tuntuu olevan teos, jonka ostin juuri Kuopiosta, kirjallisen yhdistyksen, Vestäjien, kirjakirpputorilta: lohenpunainen, pieni, n. 10x4 cm kokoinen V.A. Koskenniemen Hiljaisuuden ääniä vuodelta 1921. Vaikka en ole oikeastaan tutustunut Koskenniemeen runoilijana, on kirjan olemus vienyt sydämeni. Se on niin söpö!!
Kiitos muuten kuopiolaisille mukavasta KirjaKantti-tapahtumasta, ja nihilisteille vielä kerran erinomaisesta seuranpidosta :)

3 comments:

KK said...

Tosiaan hieno ja hyödyllinen katsaus nykytilanteeseen. Jännä myös tuo ajatus kahden kulttuurin rajalla seisomisesta: toinen jalka "kirjallisessa", toinen "digitaalisessa". Juuri sitä halusin heijastella oman blogini nimessä: yhtäällä muisti (aivojen tai tietokoneen kovalevy) ja yhtäällä fyysinen kirja, kiinni toisissaan mutta selvä raja siinä välissä, kuin aivokurkiainen. Oi, ja tämä kaksijakoisuushan näkyy myös sinun blogisi nimessä...

KK said...

Ajatus toisesta jalasta kirjallisessa toisesta digitaalisessa oli minullakin mielessä kun pohdin nimeä blogilleni: muisti (tietokoneen tai ihmisen oma kovalevy)ja kirja (se gutenbergiläinen, se johon raapsustetaan) toisissaan kiinni mutta selvästi toisistaan erillään (aivokurkiaisen yhdistämänä/erottamana). Sama kaksinaisuus näkyy, nyt sen huomaan, myös sinun blogisi nimessä. Kuka lie senkin keksinyt...

KK said...

Tämä alkaa olla jo riivattua, kun jatkuvasti möhlin kommentteineni. Kirjoitin tuon edellisen eilen, mutta kun sitä ei vielä tähän aamuun mennessä näkynyt sivuillasi, päätin tekaista uuden. Ja nyt ne on sitten molemmat siellä. Kiintoisaa verrata miten vanhempi on tarttunut kovalevylleni. Sorry.