Hieno sunnuntaipäivä eilen. Istuskelin parvekkeella ja söin aamupalaa varsin tyytyväisenä. Siivosin. Kotityöt ovat aliarvostettu mietiskelyn muoto.
Huomenna ensimmäinen tapaaminen seuraavan numeron taittajien kanssa. Lehti ei siis ilmesty Turun kirjamessuille, ehdimme vasta Helsinkiin. Kiirettä pitää siihenkin junaan kiipeäminen. Materiaalista melkein kaikki kasassa. Jotain pientä vielä kaipaisin. Olli toi viime viikolla esiin olennaisen näkökulman lehden teossa. Miten ristiriitaista on se, että olemme tekemisissä kirjoitetun hitauden kanssa, joka vaatii aikaa & syventymistä, mutta meillä on antaa vain kiirettä. Kuten kirjoittamisessa aina tulee esiin, tauot ovat olennaisia. Pitkät vetäytymiset toisaalle, ikkunoitten pesuun, tai siihen omaan huoneeseen, jota ei ole. Haluaisin erityisesti vetäytyä pois television ja nyt-liitteiden lamaannuttavan tyhjänpäiväisyyden ääreltä. Harmi vain, että siippani tykkää rentoutua yhdistelmän sohva & töllö avulla. Voimattomuutta ja raivoa ovat viime päivinä aiheuttaneet nyt-liitteen juttu "punavuoren bukowskista" ja eilisen hesarin kallio-juttu pussikaljaromaanin innoittamana. Miksi provosoida romanttisia mielikuvia kaupunginosista & "kirjailijoista"? Kuka on kiinnostunut tällaisista jutuista? Mitä nämä antavat kenellekään? Jos ei ole mitään sanottavaa, miksi sanoa se?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment