Kiitos eilisen
Poetiikkakonferenssin osallistujille. Olihan meillä hieman vastoinkäymisiä, viime hetken sairastumisia ja jalan telomisia, mutta selvittiin. Kiitos runoilijoille, jotka paikkasivat poissaolevia. Aamupäivällä päästiin keskusteluvauhtiin, ja iltapäivän päätti kolmen muskettisoturin kolmipäinen puheenvuoro "mitä runouden pitäisi tehdä". Nuorten miesten loppuheitot olivat oikeastaan juuri sellaista provokaatiota, mitä olisi voinut kuulla enemmänkin. Ehkä jokin varovaisuus pitää meitä otteessaan... Ehkä puhun vain omasta puolestani. Mutta jokin kynnys tuntuu olevan runoudesta ja politiikasta puhuttaessa; tai omassa ajattelussani; haluaisin oivaltaa jotain, mikä vielä ei ole tapahtunut. Näkökulmien kehittämistä ja keskustelua aihe/e/ista pitää siis jatkaa. Mielestäni konferenssissa esitetyt runot ja videorunot kannustavat siihen.
1 comment:
Joo, varovaisuus ja ympäripyöreys jäi mullakin päällimmäisiksi mielikuviksi konffasta. Liekö ylikorostetun yhteisöllisyyden varjopuolia, että kun kaikkien on pakko olla kavereita keskenään, keskustelu menee hyvin helposti samanmielisten hymistelyksi, ja hirveän paljon kulutetaan energiaa sen varmistamiseen, ettei kukaan vain vahingossakaan vedä hernettä nenäänsä.
Post a Comment