Soria merellä sorsa, soriampi suojassasi

Olen onnellisesti ratkaissut ongelman, mikä esittäytyi minulle ystäväni pyynnössä lukea joko oma tai jonkun muun runo hänen lauantaisissa häissään. Jep. Pyörittelin mielessäni mahdollisia otsikoita kuten "Oodi avioliiton iloille", "Balladi perheen perustamisesta" ja "Hymni kotitöitten tasapuoliselle jakaantumiselle", mutta mikään niistä ei oikein iskenyt kipinää kuten ei myöskään tuo aina niin tuore ja ajankohtainen "Rakkaus on...". Eikä tehtävää tehnyt yhtään helpommaksi siihen piilotettu myötäkarvaan silittämisen vaade, joka tuntui väistämättä johdattavan latteuksien hetteikköön. Mutta: Sitten huomasin kaivaa kirjahyllystäni esiin keväällä antikvariaatista löytämäni valikoiman Kantelettaren runoja, Itkivät ihanat nummet. Ja sieltäpä löysinkin kelpo kaason runon, joka pomminvarmasti tyydyttää molempia osapuolia: ei vain hääväkeä vaan myös minua. Ajattelin jopa laulaa sen (!) omakeksimälläni sävelellä (hih). Raportoin myöhemmin miten sulosointujen visertäminen sujui.