Monday, October 24, 2005

Sillälailla

Sen jälkeen kun tunnustaa, oksentaa, paljastaa todelliset kasvonsa ja näyttää tunteensa jne. on vähän vaikea palata "normaaliin". Jotain täytyy silti kirjoittaa osoittaakseen että "elämä jatkuu". Kirjoitan siis edellisen ohi, käytän toisen sanoja - joista pidän:

"Se ei ymmärtänyt mitä se tarkoitti
Eikä se ymmärtänyt mistä se suuttui
kun se ei ymmärtänyt sitä sen tarkoitusta sillälailla
Ja se selitti sille sitä uudestaan
muttei se sitä koskaan sillälailla käsittänyt
kun se taas tarkoitti sen sillälailla itse
Kai siksi kun sitä ei saanut sanoa millälailla sillälailla se
sen tarkoitti
kun se sen tarkoitti sillälailla erilailla kun se sen käsitti"

Runo on Leevin opetuspaketista, Tarja Veriö-Piispasen "Siveellinen ovikello - kolmiodraama".
Se on mun mielestä oikeasti hyvä. Se onnistuu olemaan mitäänsanomaton ja merkityksellinen yhtä aikaa. Runo hienosti sekä kertoo jostain että itse on se mistä kerrotaan.

Mitäänsanomattomuus kielessä kiehtoo, miten sanoja voidaan käyttää niin että ne eivät ikään kuin kerro mitään, ovat jotenkin tyhjiä. Päinvastoin kuin yleensä ajatellaan runosta; että se haluaisi "ladata itsensä" merkityksillä. Vaikka tuo runo yllä ei ole ollenkaan tyhjä. Se todella kertoo. Mistä tämä voisi kertoa? Näin muodottoman viestin muodottomaksi lopuksi, yksi flarf - itse asiassa ihan mulle ensimmäinen uudella tavalla tehty, siis materiaalia hakemalla ja muokkaamalla siten, että vain poistot sallitaan, mitään ei saa itse kirjoittaa. Mutta yhdistellä saa. Yleistä saksimista siis.

"Tämä on viimeinen asia, jonka haluaisin tehdä.
Jollei ihmettä tapahdu, on tämä viimeinen kerta.
Minusta tämä on hyvä asia, mutta olen siitä yllättynyt.
Nyt alkaa olla viimeinen hetki hoitaa asia kuntoon.
Sitten viimeinen asia.
Tämä on viimeinen opetus, jonka hän antoi kuninkaalle ja seurueelle.
Soihdun liekistä leimahtanut valtava tulipatsas olikin viimeinen asia.
Tämä viimeinen asia menee jo yli.
Voisiko tämä – edes osittain – olla viimeinen asia, mitä halusimme.
Onko tämä hyvä vai huono asia, selvinnee vasta vuosien kuluttua.
Viimeinen asia jota kaipaat on toisen raajan menetys.
Sillä tämä on viimeinen kerta elämässäsi, kun tiedät kaiken!
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta eikä myöskään viimeinen - sillä viimeinen kerta on jo mennyt.
Tämä on sekä hyvä että huono asia.
Ja sitten viimeinen asia (vihdoinkin):
Onneksi tämä kaaos nyt loppuu.
Ensimmäinen, keskimmäinen ja viimeinen asia, joka meidän tulee tehdä:
Mitä ihminen voi tehdä?
Vuoropuhelu on hieno asia, mutta tämä oli viimeinen pisara.
Tämä on myös ruotsiksi.
Tämä asia on jotenkin kamalan hankala ja nolokin minulle.
Tämä on viimeinen askel.
Meidän täytyy heti tottua ajatukseen, että suurten pelastajien aika on viimeinen hyvä asia Neuvostoliiton jälkeen.
Tämä on viimeinen asia, jonka haluan kuulla supersankarin sanovan.

3 comments:

TM said...

"Meidän täytyy heti tottua ajatukseen, että suurten pelastajien aika on viimeinen hyvä asia Neuvostoliiton jälkeen. Tämä on viimeinen asia, jonka haluan kuulla supersankarin sanovan."

Loistavaa.

taija veriö-piispanen said...

mielenkiintoista. runoni täällä. ihmettelen vain miten ihmeessä se on tänne joutunut. tietäiskö joku selittää.

Anonymous said...

runoni edelleen täällä. no, nyt se kyllä on myös oikeassa paikassa, eli mun omassa blogissani, jonne se kuuluu. olen ilmeisesti joskus (runohan on vanha ja sen alkuperäisversio on tallessa vihossani päivämäärineen) lähettänyt sen jonnekin runokilpailuun. MUTTA jos näin on, lain mukaan kilpailuun osallistuneet runothan pitäisi hävittää, eikä laittaa kiertoon tällälailla, vai mitä?