Friday, September 22, 2006

Kulttuurilehtitukipotti vaarassa

Hallitus aikoo leikata kulttuurilehtien tukea 15% prosentilla.
Tämä on se vahvasti huolestettuva uutinen, johon tulisi pyrkiä NYT vaikuttamaan. Luvuissa pudotus tarkoittaisi 121 000 euroa, 800 000:sta 679 000 euroon. Hesari uutisoi tänään väärin, että kyse olisi mielipidelehtituesta - nimitys on vanha, kyse on kulttuurilehtituesta. Masentaa. Se, että en oikeasti tiedä, miten asiaan voisi vaikuttaa. Onko tuen leikkaamisen estämiselle mitään tehtävissä? Kun on vuodesta 2002 saanut rimpuilla rahan kanssa ja miettiä, miten tehdä hyvää lehteä, ja kun on onnistunut - tai siis - kun OLLAAN onnistuttu nostamaan lehden profiilia, keksitty keinoja miten panostaa ulkoasuun, saatu tilauskanta nousuun, onnistuttu kaapimaan rahaa niin että voidaan maksaa edes vähän enemmän lehden toimittajille vaikka vielä ollaan kaukana edes osa-aikatyöstä, mitä lehden toimittaminen käytännössä on, ja vielä pieniä palkkioita myös joillekin kirjoittajille, niin tässä sitten palkka - en voi tulkita tätä muutoin kuin että kulttuurilehdille ja niiden edestä tehdylle vapaaehtoistyölle ei anneta arvoa ja että lehtien ongelmia ei oteta todesta. Onko kyse siitä, ettei lopulta ymmärretä, miten tärkeitä ajattelun ja keskustelun foorumeita esim. kirjallisuuslehdet ovat? Pidetäänkö kulttuurilehtien tekemistä vain puuhasteluna, kivana harrastuksena - miksi pitkäjänteinen sitoutuminen kulttuurilehtikentän tukemiseen ei ole se ilmiselvä vaihtoehto, minkä sen pitäisi olla? Kun mietin vaikka miten keskeinen lehti Tuli&Savu on tässä runousyhteisössä (ja lehden tuki on muuten juuri kahden viime vuoden aikana noussut, samaan aikaan kuin yhteistä pottiakin on ymmärtääkseni nostettu) - ja miten merkittävästi kaikki kirjallisuuslehdet täydentävät ja monipuolistavat ja vievät pidemmälle sekä ylläpitävät sitä keskustelua, mitä kirjallisuudesta käydään - mihin päivälehdistön kyvyt ja palstatilat eivät yksinkertaisesti millään tavalla riitä, päinvastoin. Omasta näkökulmastani tärkeimmät kirjallisuuden keskustelut ja päänavaukset käydään nimenomaan pienlehdissä, valtalehdistö seuraa enimmäkseen perässä - sillä asiantuntijat kirjoittavat pienlehdissä. Kirjallisuuslehdissä esimerkiksi on kansan parhaat voimat käytössä, parhaat kirjoittajat, mielenkiintoisimmat näkökulmat. Miten tällaisen ruohonjuuritasontyön arvon voisi selittää virkamiehelle, joka ei ole kulttuurilehteä nähnytkään saatikka sitten itse työskennellyt jossain niistä yhteisöistä, jotka vapaaehtoistyöllään lehtien julkaisemisen tekevät mahdolliseksi? Miksi kirjoittamista, lukemista ja keskustelemista mahdollisimman monen lehden sivuilla ei katsota luotettavan ja pitkäjänteisen tuen arvoiseksi?

tv. K-Arpo:-=)

3 comments:

Anonymous said...

"Omasta näkökulmastani tärkeimmät kirjallisuuden keskustelut ja päänavaukset käydään nimenomaan pienlehdissä, valtalehdistö seuraa enimmäkseen perässä".

Allekirjoitan tämän. On käsittämätöntä, että tätä leikkausta edes harkitaan. Summa on kuitenkin pieni valtiovaltamme kassassa, mutta hyvin merkittävä pienille lehdille. Tietenin vapaaehtoistyönä (jolla lehtiä nytkin tehdään) lehtiä saisi aikaiseksi, mutta laatu kärsisi kohtuuttomasti. Mikäköhän tässä nyt on kun hallituksen budjetti vaikuttaa astuvan joka puolelta varpailleni (opiskelu ei rahaksi lyö).

Ruhonjuuritason toimintaa on vaikea nähdä norsunluutornista, ja siksi sen selittäminen virkaa tekeville voi olla hyvin hankalaa. Mutta meidän on jollain tasolla myös valmistauduttava tappioon, sillä suomalaiset eivät lähde barrikadeille kirveelläkään, joten (netti)addressiksi tämäkin taistelu menee ja lopputulos on siinä, että ehkä tukia nostetaan sitten vuoden 2012 tietämillä, kun samasta rahasta on jaettavissa pienemmälle määrälle lehtiä... Onko meillä muita vaihtoehtoja? ehkä toimiva, päivittyvä verkkoportaali, joka olisi tehty samalla intohimolla kuin Tuli&Savu-lehti? Sehän voisi avata ovia moneen muuhunkin suuntaan, esim videoiden, äänien, kuvien jne. maailmoihin. Jos sen toteuttaisi kunnolla tukemaan Tuli&Savun painettua versiota... Mutat tässä kohtaa ongelmaksi muodostuu rahoitus. Tuli&Savun tilaamisesta tulee (ainakin uskoisin) tarpeellista rahaa yhdistykselle. Jos toiminta siirtyy rahapulassa verkkoon??? ja tukisiko valtiovalta verkkolehteä???

tästä maailmasta on oikeasti katoamassa kaikki se mikä on elämää, kun sitä ei enää ole ilman tuottavuutta, jolla arvo on mitattavissa. ja se harmittaa aina oman elämän hymyn välissä...

Anonymous said...

Niin.

Harmi, kun ollaan saatu kulttuuriministeri, joka ei ymmärrä kulttuurista paskaakaan (pun intentional but unintended).

121 tonnia on niin pieni kärpäsen räkä, että vaikia ymmärtää tuota merkitystä ollenkaan. Leikkaisivat 15% vaikka rikkaille teollisuusyrityksille maksettavista vientituista, niin näkyiskin jossain valtiontaloudessa.

Mutta urheilulle kai tarvii repiä kaikki, mikä saadaan. Saatais niitä mitaleita, sehän se on tärkeintä.

Mepä täällä Kaltion suunnalla sanotaan Kaltion hallituksessa istuvalle entiselle kulttuuriministerille, että soittaa nykyiselle, jotta panee asian suoraksi. Saman puolueen naisia ovat.

Juhana said...

Ehkä otsikoinnissa on tapahtunut pieni vahinko, tai mukana on reilusti mustaa huumoria. Kulttuurilehtien tuki ei ole "pottia" mielestäni nähnytkään - pienillä roposilla luodaan elintärkeitä lehtiä.

Budjettia valmistellessa on vain helppo leikata pienistä summista vähän päältä ja saada silti kokonaisuus näyttämään kohtuulliselta. Esimerkiksi kirjastojen investointiavustuksia ei ymmärtääkseni tähän budjettiin ole tulossa. Kyseessä on muutaman miljoonan summa, mutta voi tarkoittaa pienessä kunnassa kirjastoremontin lykkäämistä siintävään kaukaisuuteen. Tästäkin leikkauksesta olisin huolestunut.

Budjetti on onneksi vasta menossa eduskuntakäsittelyyn, joten kaikki on vielä mahdollista. Opintorahakampanjassa hyviksi havaittuja keinoja kannattaa käyttää hyväkseen, eli lähettää (kulttuurista kiinnostuneille) kansanedustajille sähköpostia ja postikortteja, pommittaa yleisönosastoja ja ottaa asia puheeksi aina, kun näkee tutun toimittajan, poliitikon tai muun silmääkääntävän.

Aina hyviä argumentteja (kulttuurin itseisarvon lisäksi) ovat kulttuurilehtien työllistävä vaikutus ja kansan sankan sivistäminen - pienellä rahalla saa paljon tulosta. Sydän heltyy kauniille puheille, mutta kukkaro aukeaa vedottaessa järkeen & tehokkuuteen.

Toivoa ei ole vielä menetetty. Taidanpa kirjoittaa kansanedustajalleni jo tänään..