Toistan toisten säkeitä, on keskiviikkoiltapäivä
24.9.2008, vaikka runous ei olekaan päivämäärissä:

parallelismi on Jakobsonin mukaan runouden ytimessä.

Joitakin säkeitä jäi kuin päitä vetävän käteen,
mutta niinhän täällä aina käy, joku putoaa

vaikka kukaan ei astu samaan virtaan kahdesti
eikä kukaan ole sama joka astuu (tai halutessaan, putoaa)

ja pudotessaan kerää katseet, määreet, kuten
kova, kirkas, rajattu muttei rajoitettu, hiljaisen huudon

kimpuksi tiivistynyt nyrkki: kuin ostos, jonka ojennan?
Sinulle, joka tähän olet pudonnut kuin leivos taivaasta.

Ja samaan aikaan haalareihin pukeutuneet miehet
juoksevat ympäri kaupunkia, sisään taloihin, ulos

taloista, ja etsivät merkkejä, syytä, systeemiä.
Jos jotain ei ymmärrä, se voi alkaa ärsyttää ja voi

tuntea itsensä tyhmäksi: kun joku syrjii, se tarkoittaa
että on työntänyt palloa kolmion aukosta

mutta ainahan sen voi räjäyttää auki:
Tai onhan niitä muitakin keinoja, kuten adaptaatio.

Mutta nyt ammun liian moneen maaliin yhtä aikaa
eikä se ole tehokasta retoriikkaa, runossa

ei saa lörpötellä, tai jos lörpöttelee, on senkin oltava
tiukkaa tavaraa, kuten Kinnunen sanoo:

kuva on kuva on kuva.

Mutta nyt saan viestin mieleni ulkoavaruudesta
ja olen pakoitettu kirjoittamaan sen tähän:

onko siellä vielä kesä, missä sinä olet

niin kovasti toivon, että siellä on, missä olet
mutta siellä missä olet, ei aina ole

vaikka siellä on vaikka mitä, ja osan siitä minäkin
tiedän, ja muut tietävät, ja monet muut, mutta

tragedia syntyy, kun kaikki vieraat on tapettu,
kaikki kalpeat neidot

täältä opetushuoneesta ovat poistuneet
ja minä yksin, istun, tietokoneeni ääressä

vastauksia vailla, ratkaisutta, kädessäni kuin
hennot hiukset, suortuvat, kolme säettä:

jos ne selvittäisin, olisi kaikki selvää
olisi hyvin viikattu pelto

lakeuden leveä letti, suunpohjaan poltettu
tämäkin keskeneräinen runo.

- Haminassa, Jamilahden opistolla, 24.9.2008. Runon alku viittaa harjoitukseen, jonka teetin oppilailla ja sitten tein sen itse. Olin leikannut säkeitä Haavikon, Saarikosken, Stenbergin runoista, ja niiden avulla harjoittelimme säkeellisen runon kirjoittamista leikkaa + liimaa + kirjoita itse -metodilla. Kirjoitin lopuksi tuntien jälkeen iltapäivällä runon käyttäen melkein kaikki leikkaamani säkeet - julkaisin runon silloin täällä blogissa, nimellä "Älä satuta itseäsi, sammakko". Nyt julkaistavan runon kirjoitin sen jälkeen. Kädessäni oli kolme säkeen suortuvaa, joita en saanut Sammakko-runoon mahtumaan. En muista, mitkä nuo säkeet olivat, haluaisin kovasti muistaa. Kadotin nimittäin kaikki nuo leikatut säkeet - jonnekin - en ymmärrä minne.

Mahmoud Darwishin runoja Tieteiden talolla klo 18 tänään (13.9)

RUNOILTA / The POEM EVENING 13.9.2010 klo 18.00

Tieteiden talo, sali 104, Kirkkokatu 6, Helsinki, Finland

Tule mukaan eläytymään palestiinalaisen runoilijan Mahmoud Darwishin (1941 -2008) runomaailmaan. Johdattelijoina Darwishin henkilökohtainen ystävä Bilal Kassim, kirjailija Daniel Katz, elokuvaohjaaja Jean Bitar, kirjailija Faruk Abu-Chacra ja kääntäjä, monikulttuurikouluttaja Doris Aghazarian. Runoja kuullaan suomeksi, englanniksi ja arabiaksi.

Tilaisuus johdattelee osallistujat lauantain 18.9.2010 konserttiin, jossa säveltäjä Marcel Khalife esittää sävellyksiään Darwichin runoihin.

VAPAA PÄÄSY!

Join us to enjoy the poetry of Palestinian Mahmoud Darwich (1941 -2008). The poetry of Darwich will be introduced by his friend Bilal Kassim, author Daniel Katz, film director Jean Bitar, author Faruk Abu-Chakra and translator and cultural instructor Doris Aghazarian. The poems will be performed in Finnish, English and Arabic.

This occasion is arranged to give preview to the concert on Saturday October 18th where composer Marcel Khalife will perform his music to poems of Mahmoud Darwich.

ENTRANCE FREE!

Facebookissa sivuilla:
http://www.facebook.com/event.php?eid=155070677840969

Järjestäjät/Organised by:
Suomen Lähi-idän instituutin ystävät ry
Suomalais-arabialainen yhdistys ry
Suomi-Syyria Ystävyysseura ry
Suomen Palestiinalaisten siirtokuntayhdistys
Arabikansojen ystävyysseura ry

Ps. Mahmoud Darwishin runoja ja esittely löytyy muuten myös Tuli&Savusta (4/2004). Esittely ja suomennokset Sampsa Peltonen.

Elävän taiteen tapahtuma lauantaina 11.9 Harakassa

Lauantaina esiintyy jälleen äänirunoduo Miia & Marko eli MIMA tai MAMI, tällä kertaa Harakan saaressa Là-bas'n ja Harakka ry:n järjestämässä Elävän taiteen tapahtumassa. Esitys perustuu myöhemmin julkaistavaan yhteistyöprojektiimme.

LÀ-BAS/Harakka ry: NÄKYVÄ SAARI - Insula visibilis
ELÄVÄN TAITEEN TAPAHTUMA
Harakan saaressa la 11.9. klo 19-22.30

klo 19.00 - Panu Tyhtilä
klo 19.30 - Mari Rogers: Runoja surupuvussa
klo 20.00 - Miia Toivio ja Marko Niemi
klo 20.25 - Maija Muinonen
klo 20.50 - Tanja Koistila
klo 21.15 - Aivomusiikkilaboratorio: Aivokaraoke

Yhteysvene ULLANLINNA - HARAKKA - SÃRKKÃ - ULLANLINNA
Cafe Ursulan viereisestä laiturista Kaivopuiston rannasta (meno-paluu 3,5 e) joka 20. minuutti klo 17 ja 20.20 välillä, klo 21 lähtien tasa- ja puolitunnein puoleenyöhön asti. Kutsu vene nostamalla merkkiviitta laiturilla ylös!

Aivomusiikkilaboratorio: Aivokaraoke
Aivomusiikkilaboratorio tekee interaktiivisia esityksiä, jotka perustuvat yleisön ja taiteilijan aivosähköimpulsseihin sekä muihin biofyysisiin prosesseihin. Nämä näkymättömät prosessit tuodaan aistihavaintojen piiriin muuntamalla ne audiovisuaaliseksi materiaaliksi digitaalisen median avulla. Aivomusiikkilaboratorion teoksissa ruumiilliset toiminnot ja teknologia täydentävät toisiaan. Aivokaraoke on Aivomusiikkilaboratorion uusin konsepti. Aivokaraoke on vuorovaikutusympäristö, jossa osa yleisöstä saa tilaisuuden oman aivotoimintansa kuuntelemiseen. Neuroimpulsseja muunnetaan reaaliaikaisesti musiikiksi, jonka pohjalta muusikot Otto Eskelinen ja Erkki Joutseno improvisoivat omilla instrumenteillaan - toisaalta reagoiden aivoääniin, toisaalta antaen musiikillisia aisti-impulsseja, jotka vaikuttavat aivotoimintaan ja sitä kautta aivojen tuottamaan musiikkiin. Lopputuloksena on monimutkainen neuromusiikillinen biopalautesilmukka, jossa se yleisön jäsen, jonka aivotoimintaa muutetaan musiikiksi, voi valita, yrittääkö hän vaikuttaa aktiivisesti soivaan lopputulokseen vai antaako hän aivojensa reagoida ääniin tiedostamattomasti. Kummassakin tapauksessa hän osallistuu aivokaraokesession esteettisen kokonaisuuden rakentamiseen.
Konsepti, ohjelmointi: Marko Alastalo
Muusikot: Otto Eskelinen, Erkki Joutseno

Hetken kuluttua äänirunoutta

Viikonlopuksi matkaan Kuopioon, KirjaKantti-festivaaleille, jossa järjestetään nyt jo perinteikäs Äänirunouden seminaari ! Lauantaina 4.9 klo 13-15 pidämme seminaaria kaupunginkirjastossa, ja illalla Ääniklubia Kuopion Musiikkikeskuksessa, Jazzklubilla. Seminaariin on vapaa pääsy, ääniklubille pieni veloitus (7 eur). Seminaarin päävieraina saamme kuulla pohjoismaisia, monikulttuurisia runoilijoita, nimittäin Cia Rinnettä ja Eiríkur Örn Norðdahlia. Molempien runoilijoiden monialaisuutta ja virtuoosisuutta voin vain ihailla, joten olen erityisen iloinen, että olemme saaneet juuri heidät seminaarin pääpuhujiksi ja Ääniklubin päävieraiksi.

Muistelen, että tapasin Cian ensimmäisen kerran jossain Helsingissä, ehkä Sanomatalon ala-aulan jossakin kirjallisuustapahtumassa, 2000-luvun alussa. Sain häneltä ystävällisesti lahjaksi hänen ensimmäisen kirjansa zaroumin, 1000:sta painetusta kappaleesta oma kirjani on numero 361. Cian runotaide oli silloin(kin) aivan ainutlaatuista: en tiennyt ketään, jonka runoudessa eri taiteenlajit yhdistyisivät niin elegantisti ja luontevasti maailmannäkemykseksi, synteesiksi.

Entäpä Eiríkur, milloin häneen tutustuin ensimmäisen kerran? Kääk, en muuten muista! Mutta hauska yksityis- ja yhdistävä kohta meidän taustoissamme on se, että Eiríkur on yksi islantilaisen runoilijakollektiivi Nýhilin perustajista. Kuulostaa jotenkin tutulta tuo nimi...

Fredrik Hertzbergin kritiikki teoksesta zaroum
Kristian Blombergin kritiikki teoksista zaroum ja notes for soloists Tuli&Savu Netissä
Joakim Eskildsenin ja Cia Rinteen Le romané phirimàta -valokuvanäyttelystä (Yle)
Archives zaroum Afsnit P:n galleriassa
Cian runoja Nokturnossa

Eiríkurin runoja Nokturnossa
Eiríkurin haastattelu 3:AM Magazinessa
Eiríkurin kotisivut (englanniksi)
Iceland Report on the Observance of Standards and Codes

"Silmänräpäystä myöhemmin olin pienellä kukkulalla,"

"jolla kotimme oli ollut. Talosta oli vain kivijalka jäljellä. Nokkosten ja tervakukkien viidakko oli kasvanut sen ylitse. Kukat valoivat sinipunervan hohteen koko kukkulan ylle. Se oli kuin viimeinen heijastus tulesta, joka ei enää voinut pitää puoliaan auringonvaloa vastaan. Siemenhöytyvät, jotka riippuivat kukkien kehissä tai purjehtivat hiljaa ilmassa, tarttuivat univormuuni. Oli kuin muistojen tähteet olisivat yhä leijailleet olemattoman talon vaiheilla. Kimalaiset surisivat kumeasti rehevässä lehvästössä, kun varovasti tunkeuduin eteenpäin. Nokkoset olivat levinneet suunnattomasti ja oli vaikea olla polttamatta niissä käsiään. Ennen ne olivat peittäneet vain pienen alan keittiönrapun vieressä ja reunustaneet ulkohuoneeseen ja rikkatunkiolle vievän tien toista puolta. Nyt ne olivat vallanneet tien, tunkeutuneet kuin barbaarien sotajoukko lapsuuteni puutarhaan ja peittäneet koko mäentöyrään ja kivetkin, jotka kerran olivat tuntuneet minusta korkeilta kuin Kaukasusvuoret."

- Oscar Parland, "Kesällä 1941", suomentanut Eeva-Liisa Manner, teoksessa Oi aika Viipurin, WSOY 1981. Kesällä luin tämän taiten aisteissa kuljettavan tarinan kotiinpaluusta, ajan laskoksista.

Pulpetin ääreen

Pitkän Keski-Suomen kuningaskunnassa viipyilyn jälkeen takaisin etelään. Se ei ole mikään uutinen, mutta en meinaa keksiä muutakaan kirjoitettavaa. "Kärsivällisyydellä vaikeudet voitetaan" ja "Se, joka pelkää vaikeuksia, ei ole luotu niiden voittajaksi", sanoo uusi kotiraamattuni Toivo Ojalan Kirjoitusjärjestelmän mallivihko nro V. Kesäkyläilyjen satoa tämä mainio IV-luokkalaisen vihko, painettu aikana jolloin voitiin kirjoittaa "Sotamarsalkka Gustaf Mannerheim". Sain vihkon lainaksi ystäviltä, on kesämökkinsä edellisen omistajan käsialaa. Kirjaimellisesti käsialaa, tehty sellaisella vuotavalla pennalla, jolla harjoiteltu tuota kaunista vanhaa kaunokirjoitusta, jonka itsekin, onneksi, olen saanut oppia, sen jälkeen tulleiden tekstauksien sijasta. Näitä "kertaus on opintojen äiti" -vihkoja voisin keräillä. Niiden maailmankuvia katsella ja pohtia.

Varjossa, perillä

"He kulkivat kaupungin läpi ja menivät syrjäisen kadun varrella sijaitsevaan suureen rakennukseen. "Tänään", sanoi vanhus, "teidän täytyy vaivautua tulemaan kanssani takarakennukseen, hiljaisimpaan huoneeseeni, niin ettei kukaan pääse meitä häiritsemään." He kulkivat monien huoneiden kautta, sitten portaita pitkin käytäviin, ja Ferdinandin, joka luuli tuntevansa talon, täytyi ihmetellä huoneiden paljoutta sekä laajan rakennuksen omituista järjestystä, mutta vielä enemmän sitä, että vanhus, joka oli naimaton ja jolla ei ollut sukulaisiakaan, asui talossa yksin ainoan palvelijansa kanssa eikä ollut koskaan suostunut vuokraamaan vieraille huoneita, joita hän itse ei käyttänyt. Albert avasi viimein oven ja sanoi: "Nyt olemme perillä."

- Ludwig Tieck: "Malja" ("Der Pokal") 1811. Teoksessa Saksalaisia kertomuksia romantiikan aikakaudelta. Valikoinnin suorittanut ja jälkisanat kirjoittanut Yrjö Hirn, suomentanut J. A. Hollo. Otava 1952.

* * *
"Föreställningen att konsten och litteraturen förmår gestalta de hemliga rum, oanvändbara, misslyckade, förflutna eller drömda, som inte syns i den dominerande bilden av samtiden är utgångspunkten för detta dubbelnummer av Kritiker. [...] Tidskriftnumret var från början tänkt som en platform för arbetet kring årets tema, "Skuggvärldar". Begreppet visade sig trots allt vara komplicerat. Det handlar bland annat om perspektivet: den förmodat genomlysta värld vi enligt projektbeskrivningen lever i kastar en djup skugga, som inte bara angår de liv vi själva kan tänka oss utan liv som verkligen finns. Så länge ljuskällan - den som möjliggör både den platta, transparenta världen och skuggorna - är avhängig vår världsbild finns det områden som befinner sig i kompakt mörker: liv under helt andra omständigheter än våra - [...]."

- Daniela Floman: "Skuggvärldar" (Redaktionellt). Kritiker 15/16, maj 2010.

Siellä ja täällä

Olin huhtikuun Karijoella, Suupohjassa, kirjoittamassa ja heijastamassa itseäni lapsuuden pintoihin. Tässä kuvassa olen vielä kauempana historiassa, paapan isän tekemän talon pihassa. Talo puretaan pian, koska se on päässyt niin huonoon kuntoon. Mutta ehdinpä vangitsemaan itseni sen ikkunoihin.

Runo lauluksi

Vuokko Hovatan toinen levy "Liaani" ilmestyy tällä viikolla - mutta jo tänään tiistai-iltana sen voi ennakkokuunnella Radio Helsingissä! Minulla oli ilo päästä mukaan levyntekoon yhden kappaleen verran: lauluruno "Siskoistani pienin" on käsialaani, johon musiikin on löytänyt loistava Tuomo Prättälä. Sain kuunnella koko levyn muutamia viikkoja sitten, ja se on upea. Omien sanojen kuuleminen osana niin hyvää musiikkia on vain sellainen ilo, että sitä on vaikea kuvailla. Voisin hehkuttaa koko bändiä ja biisintekijöitä... ja hehkutankin:-). Voit tutustua levyyn tarkemmin Vuokon sivuilla.

Olen alennuksessa! Ostakaa, ostakaa. Kristiinankaupungin markkinoilla on maailman parhaat myyntipuheen suoltajat, heiltä tulee ostettua ämpärikaupalla saippuaa ja kärryittäin paperia. "Ja laitetaan mukaan vielä kourallinen lehtiöitä ja hela satsi vain kolmekymmentä markkaa, vain kolmekymmentä markkaa. Eikä sekään kuulkaa riitä, otetaan tuosta vielä paketti värikyniä kaupan päälle, paketti reiluja ja hyviä kyniä kaupan päälle. Kolmellakympillä lähtee lapsille piirrustuspaperia ja siskonpojallekin riittaamislehtiö ja siinä emäntäkin on sennäköinen että pienelle muistikirjalle olisi tarvetta. Ostakaa, ostakaa. Halavalla lähtee."