Muistojen bulevardilla

Terveisiä menneestä! Runouslehti Tuli&Savu uudistettiin vuonna 2003, uusi formaatti, uudet yhteistyökumppanit painotalo Art-Print ja Taideteollisen korkeakoulun graafisen suunnittelun laitos. Yhteistyö jatkuu edelleen Taikin, nykyisen Aalto-yliopiston kanssa. Ensimmäisessä kuvassa käsissäni on uudistetun Tuli&Savun "dummy", istun Art-Printin kahvitustiloissa. Toisessa kuvassa ensimmäinen, Metamorfoosi-teemainen uusi Tuli&Savu loistaa Akateemisen Espan puoleisella ikkunalla. Akateemisen kello kalkattaa hieman toisenlaista ääntä kulttuurilehtien suhteen nykyisin eli oi muuttuneita aikoja. Lehti siis ilmestyi syksyn alussa, Turun kirjamessuilla. Viimeisessä kuvassa uuden lehden ensimmäinen kansi, yksi lemppareistani.

Nämä muistelot sen kunniaksi, että Tuli&Savu sai tänään OKM:n kulttuurilehdille myöntämän Laatulehti-palkinnon! Linkki OKM:n  tiedotteeseen.

onko kafka minun, sinun, hänen, meidän, teidän vai heidän?

En ole ollut tietoinen, että Kafkan (vielä jäljellä olevasta) jäämistöstä, jota Max Brod ei tämän toiveesta huolimatta polttanut, on käyty kafkamaista oikeudenkäyntiä usean vuoden ajan, ja että päätös jäämistön kohtalosta saatiin viime lokakuussa. Max Brodin sihteerin Esther Hoffen tyttärille päätyneet, sekä Tel Avivissa että Zurichissä säilytetyt paperit, määrättiin Israelin Kansalliskirjastolle Jerusalemiin. Hoffen sisarukset (tai oikeastaan vain toinen heistä, Eva; Ruth ehti kuolla oikeudenkäynnin aikana) eivät siis saaneet oikeutta myydä jäämistöä esimerkiksi Saksan Kirjallisuusarkistolle Marbachiin. Jäämistöstä olivat siis eturivissä kisaamassa nämä kaksi sulhasta, jotka argumentoivat joko juutalaisen (tai zionistisen) Kafkan tai saksankielisen Kafkan puolesta. Erityisen absurdiksi oikeudenkäynnin tekee se, että siskokset olisivat halunneet myydä paperit eniten tarjoavalle koko jäämistön PAINON mukaan:

"What no one could have predicted, however, is that a trial would eventually take place after Esther’s death in which her daughters, Eva and Ruth, would claim that no one needs to inventory the materials and that the value of the manuscripts should be determined by their weight – quite literally, by what they weigh. As one of the attorneys representing Hoffe’s estate explained: ‘If we get an agreement, the material will be offered for sale as a single entity, in one package. It will be sold by weight … They’ll say: “There’s a kilogram of papers here, the highest bidder will be able to approach and see what’s there.” The National Library [of Israel] can get in line and make an offer, too.’" (Judith Butler, London Review of Books, 3.3.2011)

Toisin kävi: tulevaisuudessa saanemme nähdä Kafkan (ja Max Brodin) loput henkilökohtaiset paperit vapaasti saatavilla internetissä. En oikein osaa lopettaa tätä kirjoitusta; tekisi mieli pohtia jotain lisää, kun asioita tulvii mieleen (esimerkiksi sellainenkin, että olisiko noille sisaruksille vain pitänyt maksaa jotain ja todella paljon, juuri siksi että tuntuu siltä että he eivät olisi ansainneet sitä ollenkaan, ja maksu olisi nimenomaan pitänyt toteuttaa painon mukaan; ikään kuin näin olisi saatu sovittua asia myös Kafkan kanssa), mutta onnistun nyt vain tuntemaan epämääräistä vaivaantuneisuutta. Jätän tämän siis kesken, mikä sopii aiheeseen.

Hyvää uutta vuotta, hiljaiseloa. Vuoden alussa iloitsen kolmannen runokokoelmani ilmestymisestä: Pysty hiljaisuus (Teos) julkaistaan muutaman viikon kuluttua. Tutustu linkin takaa Teoksen katalogiin ja muihin hyviin kirjoihin.

Happy new year after a long hiatus. In a few weeks I will be celebrating my new book of poems, Pysty hiljaisuus, published by Teos. You can read their spring catalog here.

aesthetics of failure, strategies of failure, political grotesque,

Conseptual writing: a world-view, Martin Glaz Serup raportoi skandinäkökulmasta.

"Towards a conceptual lyric"

Towards a conceptual lyric 
by Marjorie Perloff @ Jacket

I & U

On niin riipaisevaa, kun yksi haluaa pitää toista kädestä, tai kuin U riisuutuu ja paljastaa I:nsä. Minun ja Markon runoisa kirja Suut on ilmestymässä viikonloppuna Jyväskylän kirjamessuilla.

Häiriö maisemassa

"Olin ajatellut, miten vähän aikaa enää, ja se vedetään tukasta ylös meren syvänteestä, sitä lyödään selkään että vedet tulisivat keuhkoista, ja sitten korville ja poskille, kun se aina vain itkee eikä lopeta, ja miten se itkien kompastelee polkua vanhempien perässä, polkua jossa juuret nousevat maasta kovina ja kuluneina, kuin luut, ja miten sille sanotaan, ettei siitä ihmistä tule."

"Hänen päänsä on raskas salaisuudesta, jota kukaan ei tahdo kuulla, joka hänen on kannettava yksin, päivä päivältä se käy raskaammaksi. Hiljaisuus leviää suunnattomana hänen ympärillään, se on täynnä ääntä, sanoja, kysymyksiä vastauksiin, puhumattomuuden meteliä."

"... ja samalla mieleen nousee suru, puhdas kuin kevätsade."

Luin Raija Siekkisen Häiriö maisemassa -romaanin. Ennen kuin luin sen ajattelin, miksi on hyväksyttävämpää olla vihainen kuin surullinen, miten surullinen on kiusaamiselle altis, häpäisylle altis, inholle. Tai sitten ne ovat vain minun yhteen liittämiä tunteita, tuossa järjestyksessä tai päinvastaisessa. Inho, häpäisy, kiusaaminen, suru. Suru, inho, kiusaaminen, häpäisy. Inho, kiusaaminen, häpäisy, suru. Viimeinen tuntuisi loogisimmalta järjestykseltä. Nomuttakuitenkin. Kauneita kohtauksia Siekkisen romaanissa, jotka nousevat mieleen kutemaan.

"Den er et suverænt defineret forsøg på at skrive økopolitisk poesi, der har en virkning – det er klimaforandringerne og vores mulighed for at gøre noget ved dem som det handler om. [...]

Kuuntelin Lars Skinnebachia viime keväänä esitelmöimässä tai puhumassa tuosta kirjastaan ja nyt muistan siitä parhaiten sen miten hänen sanoi ikke liu, ikke liu, ikke liu, moneen kertaan eri kohdassa.

Jos muuttuisi mykäksi

ja suu kuljetettaisiin pois jossain korkeassa astiassa

(hoikat sormet, nopeat jalat, kopeat silmäykset)

kuin jotain sädehtivää näkymätöntä kuljetettaisiin

kiirehtien paksun saven tuolle puolen,

sulkuportin

sen jälkeenkö humahdus tumma sulkeutuva ilkkuva ovi

eikö pilkahdustakaan?

jos muuttuisi mykäksi ja niin kuin 

korkeassa astiassa kiiruhdettaisiin

ja sisään vuotaisivat suunpieksijät

ja pölpötys ympäröisi meidät

- keitä meitä voisin tarkoittaa?

Jokaisen kuva on pyöreässä ikkunassa.