Myöhästynyt kirkollinen ajatus, niitä joita jouluna tavataan nostaa esiin

Ilmajoen kirkon pylväiden välisissä parruissa - miksi niitä kutsutaankaan - on kirjoitettu YLÖS seuraavat lauseet, yksi kullekin ilmansuunnalle:

Katso, Jumalan karitsa

Meillä on lunastus

Tulkaa, kaikki on valmiina

Rauhani annan teille


Uskonnon lauseita on turha hylätä vain siksi, että ne ovat uskonnollisia, jos ne, kuten nämä, ovat hyvin muotoiltuja, yksinkertaisia mutta kontekstinsa takia painavia lauseita, joita sopii laittaa suuhun. Eilen yöllä minusta välillä tuntui, niin kuin suussani olisi ollut avaruus, linnunrata pingotettuna poskiontelosta poskionteloon; toisena hetkenä tuntui siltä kuin joku olisi painanut suuni ja kasvoni jääkuoren pintaan pinnan alta. Puhuminen tuntuu parhaimmillaan kummalliselta.

Pitäisi viettää joulua, mutta ei hotsita. En haluaisi mennä kotiin, haluaisin jäädä kotiin. Olisi mieluummin pääsiäinen, siinä juhlassa on enemmän merkityksellisyyttä. Joulusta on mieli yhtäkkiä mennyt. Että *Hyvää Joulua* nyt sitten. Lähdemme tänään ajamaan Pohjanmaalle.

Pietariin

Huomenna torstaina tervehdinkin teitä kädenvilkutuksella Pietarista! Runollinen seurueemme tekee maihinnousun itänaapuriin. Takaisin lauantaina. Tsekkaa meitin suomalaisten runoilijoiden runoja venäjäksi täällä, Sergei Zavjalovin käännöksinä Jukka Mallisen raakakäännöksistä.

Tiistaisia linkkauksia

Linkkaan Oliko hyvä kirja -blogiin, jossa julkaistaan Jykylän yliopiston kirjallisuuden ja kirjoittamisen maisteriohjelman opiskelijoiden ja kirjallisuuskritiikkikurssilaisten kritiikkejä syksyn kotimaisista. Opiskelijoita ovat kriitikonpolulle olleet ohjaamassa Outi Oja ja Risto Niemi-Pynttäri.

Kannattaa käydä tutustumassa TekstiKonstissa vierailleen runoilija Johannes Heldénin sivustoon täällä - siellä on mahdollista mm. katsoa elokuva, joka nähtiin myös Dubrovnikissa.

Leevi tiesi kertoa, että sekä Johanneksen (Det underjordiska systemet) että Martin Högströmin (Transfutura) kirjanjulkkaribileet on nyt perjantaina Tukholmassa Kolsyrefabrikenillä.

Punaista

Avasin silmäni ja näin punaisen mökin. Olin punahilkka ja isoäiti ja susi, ja näin punaista. Metsästäjän punainen kirveenvarsi pilkisteli punaisten kuusten takaa. Kuusten oksilla punaiset omenat, Hannun ja Kertun syötävänpunaiset posket, punainen aurinko joka sihahti punaiseen lampeen punaisen metsän uumenissa. Oli punainen hetki. Susien punaiset suupielet ulvoivat punaista ja punaisen mökin punainen kylki hehkui kuin metsän kiivas sydän, ja kaikki polut kohti punaisen ydintä olivat sydänverellä kirjoitetut, ja sykkivät.

(opiskelutoveri Jussin antama kirjoitusharjoitus 27.11. Kaikki aloittivat ensimmäisellä lauseella.)