Mahmoud Darwishin runoja Tieteiden talolla klo 18 tänään (13.9)

RUNOILTA / The POEM EVENING 13.9.2010 klo 18.00

Tieteiden talo, sali 104, Kirkkokatu 6, Helsinki, Finland

Tule mukaan eläytymään palestiinalaisen runoilijan Mahmoud Darwishin (1941 -2008) runomaailmaan. Johdattelijoina Darwishin henkilökohtainen ystävä Bilal Kassim, kirjailija Daniel Katz, elokuvaohjaaja Jean Bitar, kirjailija Faruk Abu-Chacra ja kääntäjä, monikulttuurikouluttaja Doris Aghazarian. Runoja kuullaan suomeksi, englanniksi ja arabiaksi.

Tilaisuus johdattelee osallistujat lauantain 18.9.2010 konserttiin, jossa säveltäjä Marcel Khalife esittää sävellyksiään Darwichin runoihin.

VAPAA PÄÄSY!

Join us to enjoy the poetry of Palestinian Mahmoud Darwich (1941 -2008). The poetry of Darwich will be introduced by his friend Bilal Kassim, author Daniel Katz, film director Jean Bitar, author Faruk Abu-Chakra and translator and cultural instructor Doris Aghazarian. The poems will be performed in Finnish, English and Arabic.

This occasion is arranged to give preview to the concert on Saturday October 18th where composer Marcel Khalife will perform his music to poems of Mahmoud Darwich.

ENTRANCE FREE!

Facebookissa sivuilla:
http://www.facebook.com/event.php?eid=155070677840969

Järjestäjät/Organised by:
Suomen Lähi-idän instituutin ystävät ry
Suomalais-arabialainen yhdistys ry
Suomi-Syyria Ystävyysseura ry
Suomen Palestiinalaisten siirtokuntayhdistys
Arabikansojen ystävyysseura ry

Ps. Mahmoud Darwishin runoja ja esittely löytyy muuten myös Tuli&Savusta (4/2004). Esittely ja suomennokset Sampsa Peltonen.

Varjossa, perillä

"He kulkivat kaupungin läpi ja menivät syrjäisen kadun varrella sijaitsevaan suureen rakennukseen. "Tänään", sanoi vanhus, "teidän täytyy vaivautua tulemaan kanssani takarakennukseen, hiljaisimpaan huoneeseeni, niin ettei kukaan pääse meitä häiritsemään." He kulkivat monien huoneiden kautta, sitten portaita pitkin käytäviin, ja Ferdinandin, joka luuli tuntevansa talon, täytyi ihmetellä huoneiden paljoutta sekä laajan rakennuksen omituista järjestystä, mutta vielä enemmän sitä, että vanhus, joka oli naimaton ja jolla ei ollut sukulaisiakaan, asui talossa yksin ainoan palvelijansa kanssa eikä ollut koskaan suostunut vuokraamaan vieraille huoneita, joita hän itse ei käyttänyt. Albert avasi viimein oven ja sanoi: "Nyt olemme perillä."

- Ludwig Tieck: "Malja" ("Der Pokal") 1811. Teoksessa Saksalaisia kertomuksia romantiikan aikakaudelta. Valikoinnin suorittanut ja jälkisanat kirjoittanut Yrjö Hirn, suomentanut J. A. Hollo. Otava 1952.

* * *
"Föreställningen att konsten och litteraturen förmår gestalta de hemliga rum, oanvändbara, misslyckade, förflutna eller drömda, som inte syns i den dominerande bilden av samtiden är utgångspunkten för detta dubbelnummer av Kritiker. [...] Tidskriftnumret var från början tänkt som en platform för arbetet kring årets tema, "Skuggvärldar". Begreppet visade sig trots allt vara komplicerat. Det handlar bland annat om perspektivet: den förmodat genomlysta värld vi enligt projektbeskrivningen lever i kastar en djup skugga, som inte bara angår de liv vi själva kan tänka oss utan liv som verkligen finns. Så länge ljuskällan - den som möjliggör både den platta, transparenta världen och skuggorna - är avhängig vår världsbild finns det områden som befinner sig i kompakt mörker: liv under helt andra omständigheter än våra - [...]."

- Daniela Floman: "Skuggvärldar" (Redaktionellt). Kritiker 15/16, maj 2010.

Muistiin:
Caroline Bergvall in How2.

"Kathleen Fraser launched HOW(ever) in 1983 as a journal for experimental women's poetry that subscribers received in the mail. Between May, 1983 and January, 1992, two dozen print-on-paper issues of HOW(ever) were created. How2 (How2journal.com) is the continuation of that project."

Kohti runoutta harrastuksena?

"We are moving away from poetry as a literature - let alone as a canon - toward poetry as a practice, not so terribly different from mindfulness meditation (or maybe mindfulness meditation turned inside out, towards words rather than away from them). "

Ron Silliman kirjoitti viime elokuussa runonkirjoittamisen opiskelun suosiosta ja siitä, mitä se tulevaisuudessa Amerikassa voisi tarkoittaa, mitä siitä voisi johtua. Kun yhä useampi opiskelee luovaa kirjoittamista yliopistossa ja kun kirjan julkaiseminen on yhä helpompaa, Silliman näkee että yksi mahdollinen runouden muutos on se, että runon kirjoittaminen ja "runoilijuus" muuttuu enemmän kaikille mahdolliseksi harrastukseksi sen sijaan, että runoilijuus olisi muutaman harvan, eliitin jäsenen etuoikeus. Tämä näin mutkia oikoen ja sivuuttaen sen, että teksti lähtee liikkeelle lakimiehestä, joka tekee bisnestä kirjoittamista opiskelemaan haluavien parissa.

Sillimanin kirjoitus ei ole suoraan verrannollinen Suomen tilanteeseen, mutta sen maalaamaa tulevaisuuden runokentän horisonttia jää pohtimaan. Oikeastaan tuo horisonttihan on jo täällä. Tai molemmat horisontit. Mainitsin Sillimanin tekstin viime viikolla Kirjassa käydyssä keskustelussa, mutta en muistanut tarkempaa sisältöä, siksi linkitys tänään.

archive of the now

Näitä vilkuilin tänään.

http://ululate.blogspot.com/2009/08/disjunction-is-not-dead.html

http://exoskeleton-johannes.blogspot.com/2009/08/american-hybrid-review.html

Tarpeellisia näkökulmia

Tämä avittanee meitä arvioimaan tämänhetkistä runonkirjoittamisentilaa ja toivottavasti juuri miettimään sen arvioimisen perusteita. Kyseessä siis Juri Joensuun lisensiaatintutkimus "Kirjoitus, mediaalisuus, proseduraalisuus – näkökulmia kirjallisuuden teknologioihin" Jyväskylän yliopistosta. Kiinnostavaa pohtia äänen ja kirjoituksen eriytymistä ja sitä, mitä on nousemassa lyyrisen rinnalle runouden määritelmiksi. Ja mitä tämä sitten tekee runon lukijalle. Se ehkä onkin se isoin juttu: lukeminen muuttuu valtavasti.

"Tassa, jalleen kerran, puhe ja kirjoitus asetetaan vastakkain. Sivuttuaan kirjassaan aiemmin Mallarmen, Apollinairen ja Joycen ”vallankumouksellista nakemysta kirjoituksesta” (mt., 215), jossa kirjoitus irtoaa monentyyppisista siihen projisoiduista puheen oletuksista, Harris kertoo, etta uuden teknologian ansiosta myos kirjallisuus voitaisiin ja pitaisi nahda –tekijan itseilmaisun, alku- ja omaperaisen aanen, ajatuksen tai tunteen lasnaolon tai kommunikaation sijasta –yksinkertaisesti ”verbaalisten mahdollisuuksien kartoittamisena”."

(Kun kopioin, ääkköset katosivat; jääköön noin.)

A letter from "Will the Humanities Save Us?"

I ran into this interesting discussion provoked by Stanley Fish's column in which he takes up and discusses an argument by Anthony Kronman in his book Education’s End: Why Our Colleges and Universities Have Given Up on the Meaning of Life. The main question seems to be how to argue for the meaning of the humanities without basing your argument on some kind of utility. Citation from Fish, who is citing Kronman:

"[...] Kronman is not so much mounting a defense of the humanities as he is mounting an attack on everything else. Other spokespersons for the humanities argue for their utility by connecting them (in largely unconvincing ways) to the goals of science, technology and the building of careers. Kronman, however, identifies science, technology and careerism as impediments to living a life with meaning. The real enemies, he declares, are “the careerism that distracts from life as a whole” and “the blind acceptance of science and technology that disguise and deny our human condition.” These false idols, he says, block the way to understanding. We must turn to the humanities if we are to “meet the need for meaning in an age of vast but pointless powers,” for only the humanities can help us recover the urgency of “the question of what living is for."

Fish does not agree with this idea of secular humanism where the examples of action and thoughts presented in the classic works of literature, history, philosophy etc. are believed to have an enobling effect on the reader, because they create a desire to emulate them. Here's how Fish argues his point:

"It’s a pretty idea, but there is no evidence to support it and a lot of evidence against it. If it were true, the most generous, patient, good-hearted and honest people on earth would be the members of literature and philosophy departments, who spend every waking hour with great books and great thoughts, and as someone who’s been there (for 45 years) I can tell you it just isn’t so. Teachers and students of literature and philosophy don’t learn how to be good and wise; they learn how to analyze literary effects and to distinguish between different accounts of the foundations of knowledge."

Fish concludes his column by stating that "the humanities are their own good" and that they cannot or should not be justified by any outside perspective. Humanities for humanities sake, then.

What puzzles me is the idea that the enobling effect of humanism is based on emulating. Only on emulating? This seems to be too simplisistic a view on how for example the literary works "work", effect the reader.

So Fish seems convincing in his arguments, but I get a feeling that there is something "fishy" here. To use the teachers and students in literary departments as examples of why the premise of emulation does not hold seems in some way too easy, almost stupid. But then of course Fish wants to make the distinction between religion, which "saves" us, and science which educates us and helps us to develop certain skills, like rhetorical analysis.

But I cannot - at least not yet - agree with Fish that the only possible argument for the meaning of the humanities is "art for art's sake". But what then? It is true that Kronman's idea is well, just idealistic. But but but... I have to admit to thinking that he is not totally of the track, either.

(Some blogposts responding to Fish's column are also worth reading.)

Katsoin eilen ekan osan tuosta amerikkalaisesta dokumentista "Vapaan naisen tunnustuksia", jonka blogi on täällä, ja kävin myöhemmin Charles Bernsteinin sivuilla, joilta poimin tämän (hänen tyttärensä?) blogin, jossa myös pohditaan feminismiä. Tätä tyttöjen matkaa läpi Amerikan tulee varmasti seurattua, tuntuu kuin itse matkustaisi mukana. Sivusto on jo nyt monipuolinen, haastateltavia paljon, ympäri maata ja eri aloilta - kiinnostavaa minusta tietenkin on se, että monia tuttuja runoilijanimiäkin on mukana.

Niin, ja huomasin myös Martinin Kornkammerista, että Detta är inte fiktion -kirjasta on ilmestynyt Sigrid Nurbon arvostelu täällä.

En ole viime aikoina paljon ehtinyt töitten takaa muuta näkemään tai kuulemaan kuin suomen kielen lauseenvastikkeita, mutta toissa päivänä kuulin kollegani Helena Kallion kolumnin Radion 1:n Kultakuumeessa, ja sitä voin suositella. Tietokoneenikin reistailee, pitäisi ostaa uusi enemmällä pofortilla eli väkivahvuudella. Kone junnaa ja junnaa ja repii hermot.

Ilkassa oli haastattelu ja arvostelu toissapäivänä, ja siitä on tietenkin pitänyt mummun kanssa soitella. Eteläpohjalaiset maailmalla! Tero Pitkämäkikin on saman kunnan poikia, katsottiin heittoja sunnuntaina Tahvolan mökillä, uudella vanhalla digisovittimella; minä pidin antennista kiinni tiukkaan ja kuva näkyi. Kun päästi irti, se meni neliöiksi.

Ps. Ja tätä täytyy muistaa suositella myös: nyt lauantaina Marko Niemen kokoonkutsuma Digitaalisen runon iltapäivä Vuosaaressa. Ohjelma löytyy täältä.

Lannoitetta kulttuurijournalismin ekosysteemille?

Kirjailija Daniel Sjölin pohdiskelee kiinnostavia Dagens Nyheterissä julkaistussa artikkelissaan För lite lek i litteraturen, joka jatkaa Expressenissä aloitettua keskustelua ruotsalaisen romaanikirjallisuuden nykytilasta, johon runouskeskustelukin on nivoutunut (huomaa artikkelin oikealla puolella linkit edellisiin puheenvuoroihin). Miettimisen arvoinen kysymys on tämä: miten kulttuurijournalismin tarpeet vaikuttavat siihen, millaista kirjallisuutta nostetaan esiin? Så här argumentoi Sjölin: "Aldrig förr har nämligen så många journalister debuterat med romaner som på sistone. Välkomna! Ni är ofta bra! Men inte alla. Somliga av dessa romaner är - eller blir i mottagandet - inte mer än gödningsmedel i kulturjournalistikens ekosystem. De har ett uppenbart ämne, en politisk åsikt, ett eller två "psykologiska" människoporträtt samt ett språk hämtat ur skolböckerna. Det är som gjort för en kulturartikel och en liten debatt. Eller ett inslag i ett litteraturprogram på teve. [...] Då blir litteraturen sekundär, medan det primära i stället blir vad litteraturen gör i samhällsdebatten."

The Savage Detectives

Pistän muistiin linkin. Roberto Bolanon romaanin "The Savage Detectives" ("a novel all about poetry and poets) englanninnoksen ensimmäinen luku NYT:issä. Tulin tutustuneeksi Bolanoon kun jotenkin päädyin jostakin johonkin: ilmi kävi se, että vuonna 2003 kuollut kirjailija on ollut aikamoisessa nosteessa, ja myös se, että häneltä on myös juuri suomennettu (kustantamo Diagonaali on täysin uusi tuttavuus) romaani Chileläinen yösoitto. (En tiedä proosan maailmasta mitään, joten en tiedä, onko Bolano ollut Suomessa jo keskustelun alla...?)

"Samarbeten av de här slagen hade dock redan skett, ett intressant och tydligt exempel är hur Kit Robinson, Steve Benson och Bob Perelman 1976 ägnade sig åt automatlyssning. Metoden gick ut på att en av dem läste ur en bok medan de andra två skrev på maskin. Uppläsaren växlade mellan böcker och kunde hoppa över rader eller kapitel i den aktuella boken, slumpmässigt när han hade lust. Maskinskrivarna kunde välja att skriva ned vad de hörde eller avstå tills den egna fantasin lät honom skriva vidare på någonting som inspirerat honom. Projektet pågick några månader och genererade många sidor som sedan bearbetades eller slängdes bort. "

Om du orkar ännu tänka på Language-poesin (eller om du äntligen vill börja tänka på Language-poesin), är det nu möjligt på svenska, tillsammans med Sigrid Nurbo och hennes massivt artikel "S P R A W L - En studie av tre svenska language-diktersmetod för att sprida och fördela dikt" i Ett Lysande Namn. (Tyvärr kan jag inte kommentera mera själva artiklet; jag orkade inte läsa det tillräckligt långsamt för att förstå allt...)

Interesting, but not literature - a call for submissions

Vancouverilainen The Kootenay School of Writing hakee W-julkaisuaan varten "paraliterary" tai "nonliterary" määritelmien alle sopivia tekstejä (tai muita sellaisia). Ohjeistava lista, miten mainitut käsitteet voidaan mm. ymmärtää, on inspiroiva:

1. informational texts (surveys; polls; maps; statistical charts; chronologies; diagrams;
2. conspiracy theories; research results)
3. notational projects (diaries; ongoing notes; classroom notes; records; lists; inventories;
4. specialised glossaries and lexicons)
5. annotational projects (annotations of other texts)
6. pseudo theory; pseudo poetics, pseudo philosophy; pseudo theology; pseudo manifestos; pseudo research
7. amateur science and pseudo sciences (investigations into: linguistics; etymology; astrology; astronomy; biology; 'pataphysics or "pataphysics)
8. occult writings (automatic writing; ouija board transcriptions; transcriptions of divinations; predictions; tarot readings of persons or texts)
9. found texts and found text-objects (scans or transcripts of interesting documents; posters; ephemera; ads; letters; notes; signs; report cards)
10. collections of texts (blurbs; phone messages; subject lines; typos in famous works)
11. interviews from interesting social contexts (faked or real; raw transcriptions of speech)
12. documentary writings and mockumentary writings
13. alphabetic projects (new alphabets; spelling reforms; codes; encryptions, stereograms)
14. scriptural projects (i.e., investigations of how scriptural systems and technologies interact with writing)
15. excerpts from artists' book projects (incl text-based photographic projects; photos of book sculptures)
16. photos/snapshots with significant textual content/context
17. conceptual writing; text-based conceptual works
18. uncreative writing
19. text-based visual art
20. outsider writings
21. graphic musical scores
22. certain cut-ups, aleatoric and erasure writings
23. certain visual/concrete poetry
24. certain flarf
25. certain song lyrics (if appreciable as "outsider" texts)

Via CB:n Web Log.

Ihailijan käyttö ohjeet

Tuli&Savussakin esitellyn Cia Rinteen käsitteellisen runouden Zaroum-kokoelmaan voi nyt tutustua Nokturnossa. Tutustu myös näihin ohjeisiin, jotka tekevät näkyväksi kielessä lipuvan lipovan poeettisuuden:

1. Ei koskaa liite näppi, kynä, eli jokin toinen muistuttaa alusta loppuun junailija jahka ihailija on jatkuva.
2. Epäyhtenäinen ihailija jahka ehdottaa polveutua ainoa asema jotta toinen.
3. Epäyhtenäinen ihailija jahka eliminoiva kaarti ajaksi aivan.
4. Olla totta kai ihailija on sijaita jssak model after laakea ja kilpa-ajohevoset kalvo jahka käyttävä jotta kaihtaa kaataa.
5. Ajaa ei apu ihailija kotona akkuna. Sadella toukokuu aiheuttaa sähkö- arpapeli.
6. Lopettaa aeembly-lta ihailija aiemmin heilahdus model after ihailija.
7. Ajoa ei erota ihailija jatkuva vailla silmälläpitoa.

Uutta ja uutta ja uutta Nokturnossa ja T&S Netissä

Nokturnossa on uusia juttuja - erityisesti pidän Jonimatti Joutsijärven piirtokirjoituksista.

Myös Tuli&Savu Net on taas piristymään päin, josta kiittää saa uutta päätoimittajaa Ville-Juhani Sutista. Uusista päivityksistä erityisesti Pauliina Haasjoen kertomus "Pitäjänkokous" runon synnystä antoi minulle eväitä lukea uusin silmin Haasjoen runoja.

Nypoesin uudet sivut

Paal Bjalke Andersenin vetämä Nypoesi.net on uudistunut, käy kattomas.

Muista lukea nämä.
Radikala typer i poesi. Typograafisen ilmaisun uudesta aallosta. Dagens Nyheter.
Arvostelu Martin Högströmin Transfuturasta. Myös DN:ssä.
(Via Paal Bjelke Anderssen)

O h e r e

Olen hereillä. Olin hierojalla jonka nimi on Faust. Linkitän. Teemu julkaisee Poetiikkapakissaan hyviä keskustelunavauksia ja jatkopuheenvuoroja. Erityisesti tuo Nuoren Voiman "Kuva"-keskustelua jatkava posti saa järjestelemään johtoja uudelleen päässä. Menkää lukemaan se! Hop!

Kannattaa käydä tutustumassa TekstiKonstissa vierailleen runoilija Johannes Heldénin sivustoon täällä - siellä on mahdollista mm. katsoa elokuva, joka nähtiin myös Dubrovnikissa.

Leevi tiesi kertoa, että sekä Johanneksen (Det underjordiska systemet) että Martin Högströmin (Transfutura) kirjanjulkkaribileet on nyt perjantaina Tukholmassa Kolsyrefabrikenillä.