Melkein hämmentyy, kun oman kirjan arvostelee runoilija, jonka Erotus -kokoelmaa pidän yhtenä 90-luvun komeimmista, ajattomimmista. Annukka Peuran kirjoittama arvostelu Turun Sanomissa tänään, kuten myös Tuomo Karhun tekemä haastattelu. Olen siis ensi perjantaina mukana Varsinais-Suomen Runoviikolla, ravintola Kertussa Tuli&Savu -klubilla klo 20 alkaen. Katsasta tänään alkavan Runoviikon ohjelma täältä.

Ontelo talo iloistaan, lioistaan

Keskipohjanmaassa on ilmestynyt Leena Tanskasen arvio kirjasta, kiitos lukijalle! Leena on hoksannut leikkiä samoilla "leluilla" kuin minä eli anagrammeilla, ja kaivanut kirjan nimestä esiin aivan loistavia uusia mielteitä! Koko arvostelu "Äänteillä sfääreihin" on luettavissa täällä.

" [...] Toivion kokoelmassa on jotakin arkaaista, alkukantaista. Paikoin joikumaiset säkeet kumpuavat syvältä, miesmuistista. Lihasmuistista. Ääni vapauttaa. Sanat vapauttavat. Lauseiden jälkeen on taas helpompi olla.
Arkaaisuus juontuu Toivion tavasta käyttää meikäläisittäin harvinaista vokaalisointua. Sanat rakentuvat pyöreiden ja runsaiden vokaalien diftongeista, eli pareista ja rytmittävät runojen kokonaisuudet avoimiksi, eteenpäin kurottuviksi kehoiksi. Sanoista tulee ikään kuin yhtä äänen kanssa, kehosta yhtä äänteiden kanssa. Kaikki palautuvat lopulta siis alkuun – sanaan ja sen ilmaisuvoimaan.
[...]
Toivio osaa rytmiikan. Hän vetää sen tyylikkäästi myös runojen muotoon ja tekstinasetteluun. Siinä on helppo mennä vikaan. Sanoja voi sirotella lähes miten sattuu. Niiden oikea tyylikäs sommittelu tyystin teemaan istuvalla tavalla vaati otetta sointiin. Sitä Toiviolla on.
Säkeistä, nimistä ja otsikoista saa näppäriä kielipelejä. Niistä syntyy yhä kiihkeämpi suhde Toivion sanottavaan: Loistaen olet, En, Olen, Olet, Ontelo, Talo, Iloistaan, Lioistaan… [...]

Kaksi uutta kritiikkiä ilmestynyt, Karjalaisessa ja Savon Sanomissa. Ensimmäinen - joka on luettavissa netissä - on valitettavan tyly, toinen taas lämpimämpi. Tasan eivät käy lukukokemukset! Savon Sanomien arvostelun on kirjoittanut Outi Kaikkonen, ja tässä siitä muutama sitaatti:

"Miia Toivion esikoisrunokokoelma Loistaen olet on positiivisen ja iloisen runon leikkiä, jota voi lukea hyvillä mielin. Vapaus, ilo, rakastaminen ja arvoituksellisuus ovat kokoelman keskeisiä piirteitä ja tunnelmia. Jo kokoelman nimi ilmentää runojen asennetta ja viittaa sekä runon puhujan että runojen sinän, miksei myös lukijan, sisäiseen voimaan. [...] Loistaen olet on varsin valmis ja monipuolinen esikoisteos. [...] Runot etenevät johdonmukaisesti omassa totuudessaan pelkäämättä vaikeitakaan ilmaisuja. Toisinaan arvoituksellisuus ja kielellä leikittely tuntuvat itsetarkoituksellisilta, jolloin ne syövät sanojen painoarvoa. [...] Tunnelmaltaan kokoelma on harvinaisen lämmin, ja runoissa on jotain taianomaista. [...]."

On mukavaa saada palautetta kokoelman ilosta ja lämmöstä, ja kerrankin on hauskaa, että runon leikkisyys nähdään myös hyvänä asiana, ei pelkästään kielteisenä. Leikki ilmentää nimenomaan iloa! Ja iloitseminen - kielestä iloitseminen - on kirjoittamisessa keskeistä - jos sitä ei ole, niin... no, mitään ei tule. Leikin ei todellakaan tarvitse tulkita merkitsevän itsetarkoituksellista, sisäsiittoista kikkailua (tai kielipelleilyä, niin kuin Karjalaisen Eija Komu kirjoittaa). Hassua on, että monen muunkin runon yhteydessä juuri kielellä leikkimistä - tai usein: kikkailua! - on kritisoitu. En voi muuta sanoa kuin että en ymmärrä miksi.

Iloita

Tänään saan iloita Taneli Viljasen kauniista ja innostuneista sanoista Kiiltomadossa:-) Voiko kirjoittaja muuta toivoa kuin tällaista lukijaa, joka nostaa esiin niitä asioita, jotka ovat itsellenikin tärkeitä?

Kokoelma täynnä yllätyksiä

Yllättäen olen tänään Hesarissa, ja kirjani arvostelu myös. Kuvaaja kävi eilen, mutta hän ei osannut sanoa, milloin juttu on tulossa. Tänään! Ensimmäinen kritiikkini, huh. Kirjoittanut Jukka Koskelainen, otsikoitu "Runoilijan yksityinen aarrearkku", ingressillä "Miia Toivion esikoisrunojen tilkkutäkki innostaa ja lannistaa".

Tässä viivan alle jäävä: "Näin syntyy runoutta, joka vetää mukaansa, arvuuttelemaan ja olemaan rehellisesti ymmällä. Se saa myös ihmettelemään, miksi on käytettävä niin suuria sanoja kuin "tarina" tai "salaisuus" ja "arkkitehtuuri". Ainakin silloin vastustetaan konkretian vaatimusta, joka on juurtunut syvälle suomalaiseen runousoppiin. Tilalle tarjotaan jatkuvia muodonmuutoksia. Näin syntyy kokoelma täynnä yllätyksiä. Hintana vain on, että monen runon kaikupohja jää kapeaksi, eikä yhteistä tarttumapintaa ole. Kirjoittaja avaa yksityistä aarrearkkuaan. Joka tapauksessa Loistaen olet todistaa, että sanoilla voi tehdä melkein mitä vain, kutoa fantasiaa, luodata kaaoksen ja järjestyksen leikkiä, punoa odottamattoman rakkaustarinan. Niillä voi innostaa ja lannistaa. Voi viedä lukijan mukanaan mutta myös pudottaa hänet kyydistä."

Arvostelu löytyy nyt myös Hesarin netistä.

"Småförlag, tidskrifter, sajter, bloggar i Danmark, Finland, Norge, Sverige kan kallas in som vittnen i en process, som är på väg att förändra den samtida poesins villkor och former."
Myös Jesper Olsson SvD:ssä arvioi Swinging with neighboursia.

"Jag har skrivit litteraturkritik sedan 1986. Ända sedan dess har det sagts att det är en tidsfråga när de större förlagen slutar att ge ut ­poesi. Jag har aldrig trott på det där. Vi har en stark poesitradition i Sverige där författare som Pär Lagerkvist, Edith Södergran, Harry Martinson och Gunnar Ekelöf fortfarande är levande för många människor. Sverige är också ett av Europas få länder där poesidebutanter kan räkna med förstadagsrecensioner. Att en debutbok i bästa fall har sålts i hundra exemplar har inte spelat någon större roll - hela den litterära institutionen har på ett självklart sätt ändå omhuldat poesin. Man har sett den som en naturlig del av ett skönlitterärt klimat. Men nu, vintern 2007, tror också jag att det är en tidsfråga när förlagen kraftigt drar ner sin poesi­utgivning. Det går fruktanvärt snabbt också i bokbranschen och vinstkraven skruvas upp månad för månad. Det sveper in en ny generation förläggare och de kommer inte att vara intresserade av att odla fram en ny Ann Jäderlund."

Åsa Beckman kirjoittaa Swinging with Neighbours -antologiasta.

Aftonbladetin Jan Arnald ei voi olla hehkuttamatta meidän suOmEI-antologiaa ja Calle Diekerin et alin Swinging with Neighbours -kirjaa&elokuvasarjaa! Info via Leevi.

Hesarin kirja-arvostelut nettiin

Hesari on tehnyt hyvän teon, ja avannut kaikille avoimen kirjallisuuden verkkosivuston, jossa julkaistaan itse lehdessä julkaistut kirja-arviot - ajanmittaan kaikki 1990-luvulta alkaen. Nyt kun saisimme vain tuon meidän Tuli&Savu Netin Arvostelut-osion toimimaan jouhevammin, vaikuttaisi tilanne arvostelujen saavutettavuuden suhteen aika hyvältä. On hyvä, että arvosteluja on luettavissa netissä - niitten pohjalta on luontevaa jatkaa keskustelua kyseisestä kirjasta - ja parhainta on nimenomaan se, että samasta kirjasta on saatavilla monen eri tahon julkaisemat tekstit.

August-ehdokkaista

Ruotsin August-palkinnon tavoittelijat on nimetty, ja hienoa on, että mukana on myös Helsingin TekstiKonstissa viime marraskuussa esiintynyt Jörgen Gassilewski, jonka ehdokkaana olevasta kirjasta Göteborgshändelserna saimme kuulla otteen Tukholmassa "Finnish Poetry Now" -runolubilla syyskuussa. Toista valittujen joukossa olevaa runokokoelmaa, Göran Sonnevin Oceanenia, ollaan jo suomentamassa (työhön on käynyt Jyrki Kiiskinen). Sen perusteella, mitä kuulimme Gassilewskin teoksesta Tukholmassa, olisin mieltä että Göteborgshändelsernaa olisi myös hyvä saada pikaisesti suomeksi... Hyvä syy voisi olla myös se, että Dagens Nyheterin kriitikko Jonas Thente nimeää Gassilewskin suosikikseen: "Av de nominerade tycker jag att Jörgen Gassilewskis "Göteborgshändelserna" är den mest intressanta. Den försöker sig på något så ambitiöst och kontroversiellt som att sammanfoga samtidspolitik, dokumentär och formellt nyskapande i ett enda paket."

Svensk dikt (och mera av Svensk dikt)

Lars Mikael Raattamaan uusin uutuus on ulkona, uutisissa udeltuna. Huomiolle pantavaa on se, että kirjan hauskuus ei ole este sen ylistämiselle eikä vedä mattoa teoksen painavuuden alta; ja toiseksi, jonkun toisen runon, tai tässä tapauksessa, kokonaisen toisen runoantologian uudelleenkirjoittamista erilaisia metodeja hyväksi käyttäen, ei heti tehdä vaarattomaksi leimaamalla se kokeellisen kirjoittamisen tai demoamisen piiriin. Miksi tuntuu siltä, että lännen maassa runon kirjoittamisen rajat lienevät laveammat kuin täällä idässä?

Päivitys: Mera av Svensk dikt. Runoilija-kriitikko Malte Perssonin Errata-blogin kautta huomasin, että Raattamaan kirja ja sen vastaanotto on herättänyt keskustelua monella taholla. Johan Lundbergin vahvatunteinen arvostelu Svenska Dagbladetissa on yhdessä päässä vastaanottoa, päinvastaisessa kuin alunperin uutisoimani Åsa Beckmanin DN-arvostelu. Hieno juttu, että runokokoelma herättää ihmiset ja kirvoittaa keskustelemaan!

Muista lukea nämä.
Radikala typer i poesi. Typograafisen ilmaisun uudesta aallosta. Dagens Nyheter.
Arvostelu Martin Högströmin Transfuturasta. Myös DN:ssä.
(Via Paal Bjelke Anderssen)