"Ser vi till lyrikutgivningen, domineras den av föregivet avantgardistiska formexperiment, med rötter i 60-talets konkretism och så kallade languagepoesi. De stora förlagen ger nästan uteslutande ut ung poesi som är relaterad till kretsarna kring tidskrifterna OEI och Glänta." Taas ryskyy naapurmaassa - OEI:ta ja "oei-kööriä" kritisoidaan "valta-asemansa" takia. Miten tähän nyt suhtautuisi... vai voiko mitenkään, runokentän dynamiikka on kuitenkin niin toisenlainen kuin täällä meillä ja tietoa sen eri puolista ainakin minulla on vain vähän. Skeptinen sen sijaan olen aina, kun puhutaan klikeistä, meistä ja muista. Niissä keskusteluissa itse asia jää monasti inhimillisen tunnekarkailun, luulottelun ja kuvittelun varjoon.

"Samarbeten av de här slagen hade dock redan skett, ett intressant och tydligt exempel är hur Kit Robinson, Steve Benson och Bob Perelman 1976 ägnade sig åt automatlyssning. Metoden gick ut på att en av dem läste ur en bok medan de andra två skrev på maskin. Uppläsaren växlade mellan böcker och kunde hoppa över rader eller kapitel i den aktuella boken, slumpmässigt när han hade lust. Maskinskrivarna kunde välja att skriva ned vad de hörde eller avstå tills den egna fantasin lät honom skriva vidare på någonting som inspirerat honom. Projektet pågick några månader och genererade många sidor som sedan bearbetades eller slängdes bort. "

Om du orkar ännu tänka på Language-poesin (eller om du äntligen vill börja tänka på Language-poesin), är det nu möjligt på svenska, tillsammans med Sigrid Nurbo och hennes massivt artikel "S P R A W L - En studie av tre svenska language-diktersmetod för att sprida och fördela dikt" i Ett Lysande Namn. (Tyvärr kan jag inte kommentera mera själva artiklet; jag orkade inte läsa det tillräckligt långsamt för att förstå allt...)

Bök: U

Artikkeli Jacketissä, joka kannattaa tsekata: Marjorie Perloffin "The Oulipo Factor: the procedural poetics of Christian Bök and Caroline Bergvall". Ohitan nyt hänen mielenkiintoiset huomionsa vapaamittaisuudesta ("their ‘free verse’ is really — and perhaps intentionally — no more than lineated prose") ja kiinnitän huomionne Perloffin ajatuksiin Christian Bökin Eunoia:sta. On kiinnostava ajatus, että kirjaimet, niiden sointuvuus JO kantavat merkityksiä. Ensin pätkä Bökin teoksesta: luvusta U:

"CHAPTER U for Zhu Yu

Kultur spurns Ubu — thus Ubu pulls stunts. Ubu shuns
Skulptur; Uruk urns (plus busts), Zulu jugs (plus
tusks). Ubu scripts junk für Kunst und Glück. Ubu
busks. Ubu drums drunks, plus Ubu strums cruths
(such hubbub, such ruckus): thump, thump, thrum,
thrum. Ubu puns puns. Ubu blurts untruth: much
bunkum (plus bull), much humbug (plus bunk) — but
trustful schmucks trust such untruthful s tuff; thus
Ubu (cult guru)must bluff dumbstruck numbskulls
(such chumps). Ubu mulcts surplus funds (trust
funds plus slush funds). Ubu usurps much usufruct.
Ubu sums up l ump sums Ubu trumps dumb luck."

Ja sitten Perloff:

"None of this can fully prepare us for Bök’s U chapter. In English, U is the dirty vowel — the emblem of slut, lust, fuck, cunt, dugs, humps, bum, stuffs, rumps, crud, bust — one could go on and on. This is Bök’s shortest chapter because monovocalic words with U are much less common than those with the other vowels and also, as we see here, much less varied. Bök can write about Ubu here but Alfred Jarry’s hero is one of the only authors available in the U pantheon. True, there is the Biblical Ruth and Krenek’s Lulu, but we find neither philosophers nor poets in this chapter. The only art in the U-world is sculpture, but here perceived as primarily junk sculpture; the one musical instrument is the drum, the one gourmet dish is duck, served, possibly with rum punch. Not much variation here, not much finesse, delicacy, lightness, or the Exotic other. Yet, before we write off U words entirely, we should remember that this is the chapter of truth and of those who blush when they violate it."

Pieni, lohenpunainen sydämenvarastaja

Laitan tähän teille, ja itselleni, muistiin, Hank Lazerin artikkelin The People`s Poetry Boston Review -lehdestä. Kirjoitus vaikuttaa varsin tasa- ja monipuoliselta johdatukselta amerikkalaiseen runokenttään tällä hetkellä, Post-Language -runoudesta Poetry Slamiin, digitaalisesta runoudesta poet laureate -instituutioon. Tässä sitaatti digitaalisen runouden liepeiltä:
"A recurrent observation is that we are entering a third generation of textuality—from manuscript culture (handwritten, individualized texts), to the codex or print or book culture (of reproduced, post-Gutenburg textuality), to digital culture. Many of today’s poets are acutely aware of the current generation’s transitional position—one foot in the book culture, one foot in the digital culture. But, in a double movement that parallels the pattern of globalization–localization, the rise of digital culture has been matched by increased attention and devotion to manuscript culture and to one of poetry’s great strengths: the highly idiosyncratic and anti-industrial production of artists’ books, fine-press and limited-edition books, handmade books, and small-press publications. "
Olen huomannut itsessäni saman kahteen suuntaan kulkevan kiinnostuksen: sähköinen kirjallinen tila tuntuisi luontevasti tasapainottuvan juuri käsintehdyillä, uniikeilla teoksilla, "taiteilijan kirjoilla". Lähellä uniikkia teosta tuntuu olevan teos, jonka ostin juuri Kuopiosta, kirjallisen yhdistyksen, Vestäjien, kirjakirpputorilta: lohenpunainen, pieni, n. 10x4 cm kokoinen V.A. Koskenniemen Hiljaisuuden ääniä vuodelta 1921. Vaikka en ole oikeastaan tutustunut Koskenniemeen runoilijana, on kirjan olemus vienyt sydämeni. Se on niin söpö!!
Kiitos muuten kuopiolaisille mukavasta KirjaKantti-tapahtumasta, ja nihilisteille vielä kerran erinomaisesta seuranpidosta :)