Postikortti Pohjanmaalta

Hei,
tulin tänne, olin siellä, sitä ennen täällä, sitä tätä ennen siellä ja niin poispäin. Opetan sitä mitä runous on, heh, hain joululahjakirjakseni Kirjallisuus antiikin maailmassa, luin alusta ja olen innoissani, totean myös ettei Unto Kupiaisen Lyhyt runousoppi olekaan liian vanha vaan oikeastaan aika kätevä johdatus perusjuttujen pariin. Isän kanssa tehdään lanttulaatikkoa, ja ajattelin tehdä myös sahramipullia, kieputettuja. Ja jos säästä jotain, tai ilmasta, niin Helsingissä on parempi hengittää kuin Pietarissa, vaikka Pietarissa kyllä on paremmat musiikkiluolat, mutta liikaa autoja. Olin siellä runoretkellä samalla kuin Jarkko, Henriikka, Marianna ja Sinikka, Jukka Mallinen meitä ohjasti, ja meitä pidettiin hyvin, ystävällisesti. Flunssanikin parani, ihmeellisesti. En tuonut tuliaisia. Anna Karenina on viime reissulta vieläkin lukematta: viimeinen osa. Miten sekin päättyy, ehkä näin.

Terveisiä Ivalon tunturien kirkkaasta talvesta,

jossa minä hiihtää.

Hemma borta men bästa bra

Tillbaka och levande:-)
Se här, här, här, och här.
Också Turun Sanomat och Kultakuume på YleRadio1 (13.9) har noterat vårt projekt.
En hemskt stor tack till alla medverkande!

Finnish Poetry Now!

Olen ensi maanantaista lähtien Tukholmassa, jossa keriytyy auki viime marraskuun TekstiKonst-TextTaide -tapahtumasta alkunsa(jatkonsa) saanut yhteistyöprojekti, jonka parissa olemme talvenkeväänkesän pakertaneet - ja meitä on ollut monta pientä solua, yksistään kääntäjiä toistakymmentä. Olen hyvin iloinen kaikista niistä ihmisistä, joihin olen saanut tämän myötä tutustua ja kanssa työskennellä - especially The Gang of Four:-)!. Olen saanut aivan uudenlaisen tunteen yhteisöstä yli rajojen, ja parasta on, että keskustelu on vasta aluillaan, nyt kun olemme saaneet runouttamme käännetyksi. Seuraava askel olisi luontevasti tehdä sama toisin päin... ja sitäkin odotan innolla.

Finnish Poetry Now! Den 15-16 september presenterar OEI tillsammans med den finska poesitidskriften Tuli&Savu (i samarbete med galleri Huuto) arrangemanget Finnish Poetry Now! Fredagen den 15 september kl 20 läser Leevi Lehto och J O Mallander på Café Edenborg, Stora Nygatan 35 (Gamla stan). Lördagen den 16 september kl 15–22 läser 31 finska, finladssvenska och svenska poeter på Ugglan, Närkesgatan 6 (vid Nytorget). Kl. 22-01 fest och spelning av Jean-Louis Huhta på Ugglan. Fri entré Medverkande: Anna Hallberg Cia Rinne Eino Santanen Fredrik Hertzberg Fredrik Nyberg Heidi von Wright Helena Eriksson Henriikka Tavi Ida Börjel J O Mallander Janne Nummela Johan Jönson Johannes Heldén Juhana Vähänen Jukka-Pekka Kervinen Jörgen Gassilewski Kajsa Sundin Karl Larsson Lars Mikael Raattamaa Leevi Lehto Mara Lee Marina Ciglar Marko Niemi Martin Högström Miia Toivio Reetta Niemelä Silja Järventausta Teemu Manninen Tuomas Timonen Ulf Karl Olov Nilsson Ulrika Nielsen Ville-Juhani Sutinen Arrangemanget är också en release för det nya specialnumret om samtida finsk poesi och textkonst av tidskriften OEI – suOmEI. Välkomna!

Kotkan poikii kattomaan

Olen tänään illalla Kotkassa, ravintola Albertissa Kotkankadulla lukemassa runoja klo 19 alkavassa runoillassa. Minun lisäkseni tekstejään lukee Olli Sinivaara, vanha T&S konkari:-)

En ole koskaan ollut Kotkassa, siksipä on hauska mennä.

Ps. Tuli&Savua 1/2006 on muuten kohdannut painossa tapaturma, jota tässä selvitellään. Lehti ilmestyy silti vielä toukokuun aikana - toivottavasti jaksatte odottaa! Laitoin sisällysluettelon ja pääkirjoituksen jo Tuli&Savu Nettiin.

Prima vista

Oltiin kylässä Tarton ja Tallinnan keväässä. Ohessa muutama kuva: Tapiiri-kirjoittajaryhmän vetämästä runomuotokuvatyöpajasta ja suomalaisten runoilijoiden sekä Erakkond-kirjoittajaryhmän yhteisesiintymisestä.

Mina lukemassa. Muut suomalaiset esiintyjät olivat Marko Niemi, Reetta Niemelä, Ville Hytönen & Tero-Tero Klapp, Ville-Juhani Sutinen & Tero-Tero, Pauliina Haasjoki & toinen Tero, Timo Harju ja Linnunlaulupuu (Teemu Manninen, Hermanni Ylitepsa ja Uula Kontio).

Ja lopuksi vielä vähän istuttiin Wildessä ja oltiin iloisia.

Hemma bäst?

Tuolla keväässä oltiin ja eilen tultiin takaisin. Jotenkin täällä on, miten sen nyt sanoisi, harmaampaa. Kirjakauppojen runsautta ja kirjavalikoiman laajuutta myös ihmettelin, kadehdin. Kirjojen lisäksi tuliaisina tuotiin sammaleenvihreä pupu, joka ihmeellisesti muni pääsiäismunia heti, kun pääsi Suomeen.

Pietariin

Huomenna torstaina tervehdinkin teitä kädenvilkutuksella Pietarista! Runollinen seurueemme tekee maihinnousun itänaapuriin. Takaisin lauantaina. Tsekkaa meitin suomalaisten runoilijoiden runoja venäjäksi täällä, Sergei Zavjalovin käännöksinä Jukka Mallisen raakakäännöksistä.

Käsi, ja käsi

Oikea käsi, vasen käsi

Caravaggio, Caravaggio

Schubertin "Quartettsatz" nimellä kulkeva jousikvartetto jää kesken; toinen osa Andante vain katkeaa, yhtäkkiä, 41 tahdin jälkeen, niin kuin joku sivaltaisi pään irti, tai täysin ennakoimaton valtaisa kuilu ilmestyisi korvien eteen, ja siihen sitä sitten jää, outoon oloon, joka hämmentävyydestään huolimatta on myös miellyttävä. Olen huomannut pitäväni teoksista, jotka ovat "epätäydellisiä". Uffizin kokoelmista mieleenpainuvimpia olivat ensimmäisten huoneiden torsot (kreikkalaiset?), vartalot joista puuttuivat kaikki raajat ja pää. En ymmärrä miksi niillä tuntui olevan niin valtavasti ilmaisuvoimaa. Tai ymmärrän, mutta en osaa sanoa sitä hyvin. Jotain siitä, miten loppumattoman mahdollisuuksien avaruuden merkeiksi nuo puuttuvat raajat poissaollessaan muuttuvat.
Uffizin kierroksen päätti, sopivasti, toiseksi suosikikseni nouseva Caravaggio, jonka Meduusan päätä tuijotin (!), kiertelin, pitkään. Todellinen katseenvangitsija. Caravaggion huonetta oli siirretty remontin takia, ja kiersin kyselemässä, toistelemassa taiteilijan nimeä, ja nyt aina, kun ajattelen Uffizia, näen itseni kiertämässä sen käytävillä ja huoneissa sopertaen "Caravaggio, Caravaggio". Se huvittaa minua.
Kertomuksissa minua kiehtoo ajatus kirjoituksesta, joka on palasina, fragmentteina, jälkinä, ikään kuin pieninä silmänreikinä, joista näkyy vain pala tarinaa, ja joista kertomuksen laajuutta ja liikkeitä voi vain arvailla.
Tähän liittyy jotenkin kiertäen myös miten minä omalla tavallani ymmärrän "New Sentence" -tyylisen tekstin, jossa lauseitten välillä on avaruuksia: ensinnäkin lauseet ovat erilaisissa suhteissa toisiinsa, ja niiden välille muodostuu "kemioita", ja merkitykset ovat luodattavissa näistä suhteista, eivät vain siitä, mitä yksittäiset lauseet "sanovat"; ja toiseksi, lauseet tekevät hyppyjä näkökulmasta ja tekstityylistä ja aiheesta toiseen (juuri hypyt luovat tilaa lauseiden väliin), ollen näin silmäreikiä osaksi samaan, osaksi kenties johonkin toiseen, lähellä viipyilevään "tarinaan" tai "asiaan".
P.S Josta tulikin mieleeni, että Tuli&Savu 4/2003:ssa julkaisimme katkelman Ron Sillimanin Sunset Debris:istä (Aki Salmelan suomennoksena Auringonlaskun roinaa), joka on kokonaan luettavissa Ubuwebissä.