On täysin edesvastuutonta, että sellaiseen aikaan, kun aikuiset pystyvät katsomaan lastenohjelmia eli pyhäpäivänä ja vielä päiväsaikaan, näytetään hyvin, hyvin järkyttävä elokuva koirien itsenäisyydestä Etelämantereella. Minä en oikein ymmärrä tätä koirien itsenäisyyttä, että mikä siinä muka olisi niin hyvää. Mielestäni aikuisten ei pitäisi joutua katsomaan, kuinka kaveri joudutaan jättämään lumihankeen paleltumaan ja kuolemaan nälkään. Onko se jokin välttämätön lunnas siitä, että muut pääsevät vapauteen? Ja entä tämä vapaus sitten, jäinen aava joka avautuu tassujen edessä kutsuvana? Sehän on pelkkää kamaluutta; ainoana lämmönpilkahduksena toverihenki, sitoutuminen toinen toiseen. Jossa siinäkin, kun tarkemmin ajattelen, on jotain syvästi hirvittävää - tuntuuhan sen katsominen siltä, kuin minussa puristettaisiin jotain täysin ruttuun. Mitä tämä oikein tarkoittaa? Oikeastaan aikuisten ei pitäisi joutua katsomaan mitään koirien itsepäisyydestä kertovia elokuvia, kuten Lassie palaa kotiin tai Bim Mustakorva. Lapsen aivot kenties tällaisia elokuvia kestävät, mutta entäpä aikuisen hauraat, hämähäkinseittiä muistuttavat harmaat verkostot. Nehän murenevat olohuoneen lattialle ja häviävät.