aesthetics of failure, strategies of failure, political grotesque,

Conseptual writing: a world-view, Martin Glaz Serup raportoi skandinäkökulmasta.

"Towards a conceptual lyric"

Towards a conceptual lyric 
by Marjorie Perloff @ Jacket

I & U

On niin riipaisevaa, kun yksi haluaa pitää toista kädestä, tai kuin U riisuutuu ja paljastaa I:nsä. Minun ja Markon runoisa kirja Suut on ilmestymässä viikonloppuna Jyväskylän kirjamessuilla.

Häiriö maisemassa

"Olin ajatellut, miten vähän aikaa enää, ja se vedetään tukasta ylös meren syvänteestä, sitä lyödään selkään että vedet tulisivat keuhkoista, ja sitten korville ja poskille, kun se aina vain itkee eikä lopeta, ja miten se itkien kompastelee polkua vanhempien perässä, polkua jossa juuret nousevat maasta kovina ja kuluneina, kuin luut, ja miten sille sanotaan, ettei siitä ihmistä tule."

"Hänen päänsä on raskas salaisuudesta, jota kukaan ei tahdo kuulla, joka hänen on kannettava yksin, päivä päivältä se käy raskaammaksi. Hiljaisuus leviää suunnattomana hänen ympärillään, se on täynnä ääntä, sanoja, kysymyksiä vastauksiin, puhumattomuuden meteliä."

"... ja samalla mieleen nousee suru, puhdas kuin kevätsade."

Luin Raija Siekkisen Häiriö maisemassa -romaanin. Ennen kuin luin sen ajattelin, miksi on hyväksyttävämpää olla vihainen kuin surullinen, miten surullinen on kiusaamiselle altis, häpäisylle altis, inholle. Tai sitten ne ovat vain minun yhteen liittämiä tunteita, tuossa järjestyksessä tai päinvastaisessa. Inho, häpäisy, kiusaaminen, suru. Suru, inho, kiusaaminen, häpäisy. Inho, kiusaaminen, häpäisy, suru. Viimeinen tuntuisi loogisimmalta järjestykseltä. Nomuttakuitenkin. Kauneita kohtauksia Siekkisen romaanissa, jotka nousevat mieleen kutemaan.

"Den er et suverænt defineret forsøg på at skrive økopolitisk poesi, der har en virkning – det er klimaforandringerne og vores mulighed for at gøre noget ved dem som det handler om. [...]

Kuuntelin Lars Skinnebachia viime keväänä esitelmöimässä tai puhumassa tuosta kirjastaan ja nyt muistan siitä parhaiten sen miten hänen sanoi ikke liu, ikke liu, ikke liu, moneen kertaan eri kohdassa.

Jos muuttuisi mykäksi

ja suu kuljetettaisiin pois jossain korkeassa astiassa

(hoikat sormet, nopeat jalat, kopeat silmäykset)

kuin jotain sädehtivää näkymätöntä kuljetettaisiin

kiirehtien paksun saven tuolle puolen,

sulkuportin

sen jälkeenkö humahdus tumma sulkeutuva ilkkuva ovi

eikö pilkahdustakaan?

jos muuttuisi mykäksi ja niin kuin 

korkeassa astiassa kiiruhdettaisiin

ja sisään vuotaisivat suunpieksijät

ja pölpötys ympäröisi meidät

- keitä meitä voisin tarkoittaa?

Jokaisen kuva on pyöreässä ikkunassa.