Jättää odottamaan

Puhuimme eilisessä "Kohtaamisia runon tilassa" -tilaisuudessa keskeneräisyydestä liittyen Poem in Reverse ja Work in Progress -teoksiin. Tuntuu siltä, että runoa nettiin kirjoitettaessa tarvitaan muotoja, jotka syntyvät vuorovaikutuksessa välineeseen, ja näissä tapauksissa erityisesti blogiin. Blogikirjoittamisessa valmiiksi tuleminen ei ole mahdollista eikä edes toivottavaa, sillä juuri keskeneräisyys eli jatkuvuus saa lukijan palaamaan sivulle aina uudestaan. "Mitä seuraavaksi" -cliffhanger-estetiikka on "sisällöstä" riippumatta siis näitten tekstien kantava ominaisuus. Lasken oman epäonnistumiseni runoblogauksessa johtuneen juuri siitä, että pyrin kirjoittamaan valmiita runoja ikään kuin paperille, huomioimatta sitä että pysyäkseen elävänä kirjoittamisen täytyy jatkua ja pysyä kesken. Jos jotain ei tapahdu joka (toinen) päivä, blogi päätyy hautausmaalle riippumatta siitä miten valmiita ja hienoja tekstejä se sisältää. Blogaus on siten ohimenevyydessään moderneista moderneinta toimintaa.