Runokuu starttaa täällä Helsingissä tänään, mutta mainitsen nyt vain torstain ohjelmasta:
Kohina-klubilla Lasipalatsin mbarissa ylihuomenna torstaina on erinomainen vieras länsinaapuristamme: kiitetty, palkittu ja keskusteltu runoilija-arkkitehti Lars Mikael Raattamaa, jonka uusimmasta runo&essee-kokoelmasta
Politiskt våld (OEI editör 2003) oli edellisessä
Tulen numerossa 1/2005 muutamia suomennoksia.
Raattamaasta on kirjoitettu mm.
00tal-kirjallisuuslehdessä 16/2004 sellaisen otsikon alla kuin "RADIKAL POESI. Den politiska poesins återkomst". Jotenkin tulee sellainen fiilis, että Suomessa Poliittisen runouden paluu -otsikko kuulostaisi vähemmän hohdokkaalta. Mieleen tulisi lähinnä sosialistisen realismin, työväen ylistyksen, kansanläheisyyden ja "akateemisuuden" vastustamisen attribuutit. Raattamaan attribuutit ja kontekstit ovat ilahduttavasti toisaalla, nimittäin analyyttisessä ja uusia muotoja hakevassa ajattelussa & kokeellisessa kirjoittamisessa - nonsensessa, visuaalisessa/konkreettisessa runoudessa, language-runoudessa. Esimerkkinä visuaalisen ja poliittisen runon kättelystä oheinen runo: