"Silmänräpäystä myöhemmin olin pienellä kukkulalla,"

"jolla kotimme oli ollut. Talosta oli vain kivijalka jäljellä. Nokkosten ja tervakukkien viidakko oli kasvanut sen ylitse. Kukat valoivat sinipunervan hohteen koko kukkulan ylle. Se oli kuin viimeinen heijastus tulesta, joka ei enää voinut pitää puoliaan auringonvaloa vastaan. Siemenhöytyvät, jotka riippuivat kukkien kehissä tai purjehtivat hiljaa ilmassa, tarttuivat univormuuni. Oli kuin muistojen tähteet olisivat yhä leijailleet olemattoman talon vaiheilla. Kimalaiset surisivat kumeasti rehevässä lehvästössä, kun varovasti tunkeuduin eteenpäin. Nokkoset olivat levinneet suunnattomasti ja oli vaikea olla polttamatta niissä käsiään. Ennen ne olivat peittäneet vain pienen alan keittiönrapun vieressä ja reunustaneet ulkohuoneeseen ja rikkatunkiolle vievän tien toista puolta. Nyt ne olivat vallanneet tien, tunkeutuneet kuin barbaarien sotajoukko lapsuuteni puutarhaan ja peittäneet koko mäentöyrään ja kivetkin, jotka kerran olivat tuntuneet minusta korkeilta kuin Kaukasusvuoret."

- Oscar Parland, "Kesällä 1941", suomentanut Eeva-Liisa Manner, teoksessa Oi aika Viipurin, WSOY 1981. Kesällä luin tämän taiten aisteissa kuljettavan tarinan kotiinpaluusta, ajan laskoksista.

Pulpetin ääreen

Pitkän Keski-Suomen kuningaskunnassa viipyilyn jälkeen takaisin etelään. Se ei ole mikään uutinen, mutta en meinaa keksiä muutakaan kirjoitettavaa. "Kärsivällisyydellä vaikeudet voitetaan" ja "Se, joka pelkää vaikeuksia, ei ole luotu niiden voittajaksi", sanoo uusi kotiraamattuni Toivo Ojalan Kirjoitusjärjestelmän mallivihko nro V. Kesäkyläilyjen satoa tämä mainio IV-luokkalaisen vihko, painettu aikana jolloin voitiin kirjoittaa "Sotamarsalkka Gustaf Mannerheim". Sain vihkon lainaksi ystäviltä, on kesämökkinsä edellisen omistajan käsialaa. Kirjaimellisesti käsialaa, tehty sellaisella vuotavalla pennalla, jolla harjoiteltu tuota kaunista vanhaa kaunokirjoitusta, jonka itsekin, onneksi, olen saanut oppia, sen jälkeen tulleiden tekstauksien sijasta. Näitä "kertaus on opintojen äiti" -vihkoja voisin keräillä. Niiden maailmankuvia katsella ja pohtia.