"Yksi historian laji minulle kiintopisteineen ja siinä kaikki." "Emme kirjoita komeetan pyrstössä." "Keksiä tänään jälki-keksintöjen keksintö, joka on tätä päivää." Jean-Michel Espitallierin mainio "Avantgardejen jälkeen" luettavissa nyt Tulen sivuilla, mainiona Elina Siltasen suomennoksena! Alunperin julkaistu suomeksi teeäs kaksnollakutosessa.

Tuli&Savu 2/2008 on pudonnut eteisen matoille ympäri maata. Teemana on "Juhlat, julkaiseminen, kirjallisuuslehdet", ja sisällys on tässä. Hyvältä näyttää, kiitokset Henriikalle, Mikaelille, Sirpalle ja Kristianille & graafikoille Janine ja Lotta & Art-Printin taitavat painajat! Henriikkaa ja Mikaelia voi muuten kuulla ensi maanantaina Ylen Kultakuumeessa: oletan, että aiheena on tattadaa, runous ja runouslehden tekeminen! Ylellä on nähtävästi runoviikot menossa, minä ja Eino olimme nimittäin Ylen aamutelkassa tänään puhumassa tattadaa, myös runoudesta. Hyvin meni, kuulemma!

PÄÄKIRJOITUS
JUHLARUNOT
Eino Santanen: Juhlan paikka
Karri Kokko: Pankaa lehteen ruusuja
Silja Järventausta: Puhe
Buddhadeva Bose: Kalkutta
JUHLAPÄÄKIRJOITUKSET
Markus Jääskeläinen: Nimeä tekemässä
Tuomo Karhu: Yhden aikakauden alku ja loppu
Johanna Venho: Korppuja ja ruohonjuurta
Janna Kantola: Paras pääkirjoitus koskaan
Rita Dahl: Kulttuuri kutsuu, onko runoilija linjoilla?
Leevi Lehto: Tsunami sormustimessa
Miia Toivio: Katkon jälkeen
Teemu Manninen: Runouden rappiosta
Harry Salmenniemi: Puolikkaita runoilijoita
RUNOJA
Tommi Parkko
Sirkka Selja
Vesa Haapala
Bella Gusarova
RUNO&KUVA
Janine Rewell & Lotta Nieminen: Historian havinaa
LUEN – UbuWeb: Karri Kokko:Varastettua tavaraa
KLASSIKKOKIRJALLISUUSLEHTIÄ
Athenaeum
Littérature
Le surréalisme au service de la révolution
Yellow Book
L=A=N=G=U=A=G=E
TULENTEKOA
Kristian Blomberg: Runon kehykset
Jyrki Heikkinen: Sivuja
ARVOSTELUT
Nuori Voima 1/2008
Anna Halmkrona: Kolmas sotaleikki
Jukka Viikilä:Runoja
Juhana Vähänen: Avaa tule
Aki Salmela: Tyhjyyden ympärillä
Risto Oikarinen: Katumusharjoituksia

The New Tuli&Savu Is Out. It Is About Poetry. Go Check It Out At The New Site Of The Mag:

http://tulijasavunihil.wordpress.com/

It Is In Finnish. Maybe You Would Like To Start Learning It? It Is Not An Indo-European Language. It Is A Finno-Ugric Language. It Will Make You See The World In Another Way. Interested? Go For It!

Kys Kys Kysymään (kirje, kenelle tahansa, lähettäjä harhaa)

Tuli&Savun sivuilla Henriikka blogasi viime viikolla kiinnostavia ajatuksia ennen torstain "Tuli&Savu & 2000-luvun runouden paradigman muutos" -keskustelua, mutta enhän minä ollut huomannut sitä ennen kuin nyt. Itsestäni ainakin tuntuu, etten tainnut osata sanoa mitään kovinkaan kiinnostavaa ja valaisevaa aiheesta, muuta kuin todeta juuri vain pinnalla tapahtuneita asioita.

Päällimmäisenähän tulee mieleen jo 90-luvulla alkanut kustantamokentän ja julkaisemisen ehtojen muuttuminen - pienkustantamot digitaalisine painotekniikoineen ja internet, jossa kuka tahansa voi julkaista (melkein?) mitä tahansa, mistä johtuen runouden kentälle on ollut pyrkimässä monella eri tavalla kirjoittajia, jotka tavoittelevat runoilijuutta. Perinteiset kustantamot tai yleisen hyväksynnän ansainneet pienkustantamot ovat olleet "turvallisimpia" vaihtoehtoja sen vuoksi, että niiden kautta julkaisemalla on varmimmin saanut virallisen runoilijastatuksen. Näkisin, että tätä systeemiä on pyritty horjuttamaan jo pitkään - mutta mistä syistä? Ettei joillain tahoilla olisi monopoliasemaa runoilijuuden määrittelyssä? Eikö tästä ollut kyse myös Kirjailijaliittokeskustelussa? Päädymme tätäkin kautta poetiikkaan ja runouden arvottamiseen: miten muodostuvat ne käsitykset, millainen runous on arvokasta? Kenen näkemys painaa eniten? Kuka on runouden lukemisen ja arvottamisen asiantuntija? Itse sitä ainakin kuvittelee olevansa, ja uskon, että niin kuvittelee moni muukin runouden lukija.

Nyt ajatukseni haluaisivat lähteä harhailemaan.... tai siis huomaan, että aiheessa on liikaa liikkuvia osia enkä saa pidettyä tätä juoksua kasassa. Loppukaneetiksi pistän tähän vielä sen kysymyksen, mitä alunperin lähdin miettimään: Ovatko runouden paradigmat (tai runouden paradigma - kumpaa oikein pitäisi käyttää, yksikköä vai monikkoa, sekin on oleellista...) todella muuttuneet, vai ovatko odotukset ja oletukset runon olemuksesta kuitenkin edelleen jotenkuten samat kuin mitä ne aiemminkin ovat olleet? Ehkä runouden lajien kirjo on laajentunut - mutta ovatko hyvin kirjoittamisen määritteet muuttuneet miksikään?

Paitsi että muuten sitä olen miettinyt, että visuaalisen ja käsitteellisen runouden arvioimisessa tarvittaisiin ehkä jotain omanlaistaan kriteeristöä. Itse esimerkiksi en koe kykeneväni arvioimaan kyseisissä lajeissa onnistumista tai epäonnistumista: en osaa katsoa ja lukea niitä sillä silmällä, en tunne perinnettä, en tiedä, miten niistä pitäisi puhua.

No nyt katkaisen tämän tähän, en jaksa enää...

Apdeit: Olen ollut pari päivää pimennossa, ja vasta huomasin, että samaa aihettahan, runouden kentän muutoksia, tähtäimessä eritoten "hakukonerunous" ja myös poEsia - sarja, jonka toimittamisesta muuten minä olen nykyään vastuussa yhdessä Ville-Juhani Sutisen ja Harry Salmenniemen kanssa, käsitellään Parnasson blogissa. Hyvä, että runoudesta keskustellaan.

Takaisin jonnekin eli NV ja TS

Viikko sitten olin nukkunut pitkään, niin tänäänkin. Olin eilen illalla kuuntelemassa Pasilan kirjastossa keskustelua nuorvoimalaisuudesta, 90-luvun toisesta koulukunnasta, joka ei ollut koulukunta. Se toinen, joka ei ollut, oli tietenkin Turun koulukunta. Sovimme Jukka Mallisen kanssa (Suomen Pen oli siis kirjaston lisäksi eilisen keskustelun järjestäjä), että kevääksi suunnittelisimme keskustelua myös Tuli&Savun ympärille, näin niin kuin että tulisi myös tämä toinen puoli 90-lukua huomioiduksi. Ja että päästäisiin myös 2000-luvulle asti! pohtimaan niitä runon kirjoittamisen ja lukemisen painopisteen muutoksia, joita Tuli&Savu on ollut sekä luomassa että rekisteröimässä. Kiinnostavaa onkin miettiä, millä tavoin lehden muodonmuutokset heijastelevan runokentän muutoksia?

Apropos, kuten monet ovat varmaan jo huomanneet, uusin Tuli&Savu 3/2007 RE:SUOMI on ilmestynyt. Numeroon liittyy myös yhteistyöprojekti Nokturnon kanssa, kiinnostavia uudelleenkirjoituksia, joista löytyy keskustelua niin Kiiltomadossa kuin Parnassossakin.

Harry Hesarissa

"Meidän Harrystä" oli tämänpäiväisessä Hesarissa iso juttu, isolla kuvalla (!). Haastista ei pääse netistä lukemaan, mutta Kirsi Piha kommentoi ja referoi sitä blogissaan.

Vuoden Huippu

Olen myöhässä, mutta blogaan tästä silti, sillä kuulin vasta: Tuli&Savun viime kesän numerolle 2/2006 (Hedelmäkorinainen) on myönnetty Hopeahuippu Julkaisugrafiikan sarjassa Grafian järjestämässä Vuoden Huiput skabassa. Hienoa! Onnea tekijöille!

Tuli&Savu 1/2007: Politiikka

Uusin Tuli&Savu on ilmestynyt ja postitettu tänään tilaajille. Taas kerran tekee mieli käyttää ylisanoja: YLISANOJA! Varsinkin numeron esseet herättävät mielenkiinnon.

Tämä Politiikka-teemaa kantava numero jää Teemun viimeiseksi päätoimittamaksi, seuraavasta numerosta alkaen tahtipuikkoa heiluttaa Harry. Teemulle monet kiitokset!

Tuli&Savu 1/2007 Politiikka

Pääkirjoitus (Teemu Manninen)
Hal Judge: Runoja
Ilkka Tahvanainen: Runoja
Marko Hautala: William Blake ja helvetin pöytätavat
William Blake: Profetia Amerikasta
Henna Laininen: Runon politiikkaa
Svatava Antosová: Runoja
Jonimatti Joutsijärvi: Aktiivisesta teosta, kritiikistä ja luovasta häiriöstä
Nicole Brossard: Poeettinen politiikka
Juliana Spahr: Tämä yhteys kaikkien keuhkollisten
Matt Henriksen: (Toinen saarna)
Ville Hytönen: Kotiintulon runoja
Ville-Juhani Sutinen: Taide, muoto, yhteiskunta ja säkeen vaikuttamisen mahdollisuus
Robert Lowell: Kuolleille tasavaltalaisille
Tommi Kotonen: Runous ja politiikan paikat - tapaus Yhdysvallat
Vilja-Tuulia Huotarinen: Tuhat taikasanaa tytöksi
Anne Boyer ja Anonyymi: Flarf-runoja
Hideo Oguma: Runoja
Arvostelut:
Jarkko Tontti - Vuosikirja (Virpi Alanen)
Aseettomuuden voima - Runoja sodasta ja rauhasta, toim. Kalevi Kalemaa (Niklas Nylund)
Juha Vakkuri - Leokongo (Katriina Ranne)
Tua Forsström - Sånger. Dikter (Maili Öst)
Olli Sinivaara - Palava maa (Ville Luoma-aho)

Puffi: Tuli&Savu-klubi 27.3 WeeGee-talossa

Tuli&Savu-klubilla uusi runo kipinöi ja roihuaa!
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Tule kuulemaan kevään tuoreita runoja juuri ilmestyneistä kokoelmista WeeGee-talon (Ahertajantie 5, Tapiola) tiistaiklubille 27.3 klo 19 alkaen. Säkeitään kajauttavat ilmaan runoilijat Ville Hytönen, Sanna Karlström ja Tuomas Timonen. Tanssitaiteilija Satu Tuittila ja runoilija Vilja-Tuulia Huotarinen kertovat sanan ja tanssin keinoin juurista ja juurettomuudesta. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Tervetuloa! http://www.weegee.fi/ Tilaisuuden järjestää: Runoyhdistys Nihil Interit ry ja runouslehti Tuli&Savu http://www.nihil.fi/ Lisätiedot: Kati Neuvonen 050-3089912 kneuvon1@welho.com

Neljä kautta 2006

Kannoimme postiin uusimman Tuli&Savun. Kaunis kaunis kaunis kaunis.
Sisältää enemmän runoa kuin ikinä:

Menchu Gutiérres
Maria Grech Ganado
Mina Loy
Emily Dickinson
Matthew Arnold

Brasilialainen nykyrunous:
Carlos Drummond de Andrade
Régis Bonvicino
Joâo Cabral de Melo Neto
Mário Faustino

Satu Lepistö
Marko Hautala
Jarkko Tontti
Pauliina Haasjoki
Meri Vesanto
William Wordsworth
Jouni Inkala

Harry Salmenniemi new chief-editor for Tuli&Savu

The new shief-editor for the poetry magazine Tuli&Savu, starting from issue 2/2007, is Harry Salmenniemi (b. 1983), a poet and a student at the Helsinki University. Other members of the staff include Henriikka Tavi, Sirpa Kyyrönen and Mikael Brygger.

I left my post as chief-editor last August, and Teemu Manninen, who picked up the work, will still edit a couple of issues before leaving the chief-editorship to Salmenniemi.

Read more info (in finnish) from the publishers pages at www.nihil.fi.

And don´t miss the new editors´call for new writers to join in and submit their writing to Tuli&Savu, at Tuli&Savu Net.

Päätoimittajaa haetaan

Runouslehti Tuli&Savu hakee uutta päätoimittajaa. Lue hakemus täältä.

Minä jäin lehden teosta pois monen vuoden uurastuksen jälkeen elokuussa. Työtä jatkanut Teemu Manninen on nyttemmin saanut työtarjouksen, josta ei mene kieltäytymän, ja hänkin lähtee toimituksesta. Tarjolla olisi siis niin kutsuttu "näköalapaikka", johon kylläkin vaaditaan näkemystä ja näköaloja myös omasta takaa. Voin suositella. Ne jotka ikinä ovat tehneet kirjallisuuslehteä, tietävät miten parasta työ on, ja miten pahinta. Työtä kaikille kuudelle kädelle nimittäin riittää, mutta samalla myös sellaista ravintoa, ettei paremmasta väliä.

Paluuta arkeen

On uusi kevät ja elämä jatkuu alkamistaan. Tuli&Savun ykkösnumero 2006 on viittä vaille valmis, kävimme eilen Henriikan kanssa tiedustelureissulla Taikissa. Ihan täksi torstaiksi ei lehti valmistu painokuntoon kuten alunperin oli suunniteltu, mutta sovimme että maanantaina kannamme paketin Art-Printtiin. Perjantai ja lauantai oikoluentaan siis mars.

Kirjallisuusklubi Kohinakin kohinoi eilen illalla ja olin ilahtunut, että yleisöä riitti. Pelkäsin että pääsiäisen jälkeen ihmiset saattaisivat olla vielä kohmeessa.

Ja kerron vielä että Tanssiva karhu -raadissa saatiin eilen keskusteltua vuoden kirjat läpi ja päätettyä Karhu-finalistit, yhteensä 7 runokirjaa. Voittaja valitaan näitten keskuudesta: Kari Aronpuron Gathandu, Agneta Enckellin Innanför/utanför, Hannu Helinin Linnumpi nyt, Heli Laaksosen Sulavoi, Eino Santasen Merihevonen kääntää kylkeään, Johanna Venhon Yhtä juhlaa ja Inga-Britt Wiikin Ett ändligt antal gröna dagar.

Onnitteluja

Ensinnäkin, onnittelut eräälle runoilija Leevi Lehdolle syntymäpäivänään!

Ja sitten lähden valmistautumaan kohti toimituksen kokoustamista. On työn alla tämän vuoden ensimmäinen julkaisu. Uutinen on myös se, että toiseksi päätoimittajaksi on julkaisijayhdistyksen vuosikokouksessa valittu runoilija Teemu Manninen. Teemuakin saa onnitella! On paikallaan myös mainita, että erityisesti Teemun ja Juhanan ansioksi laskettakoon viimeksi ilmestyneen 04/05 pullan sisuksen suunnittelu. Ja jos sitä pullaa haluaa omaksi mussuteltavaksi, kannattaa silleen olla asialla lähiaikoina. Numeroa on jäljellä enää muutamia kymmeniä kappaleita.

Ja kolmanneksi: yhdistyksemme Nihil Interitin hallitus on uudistunut, ja uudeksi puheenjohtajaksemme olemme saaneet runoilija Vilja-Tuulia Huotarisen. Muut jäsenet ovat Leevi Lehto, Teemu Manninen, Marko Niemi, Ville-Juhani Sutinen sekä allekirjoittanut.

Pulla!

Leegio
Tuli & Savu 4/2005

3 Sisällysluettelo
4 Numeron kirjoittajat & toimitusinfo
5 Pääkirjoitus

6-7 W. H. Auden: Kaksi runoa
8-9 Henriikka Tavi: Kaksi runoa
10-11 Gunnar Björling: Universalismi
12-13 Rabbe Enckell: Puhtaasta runoudesta
14-15 Noora Koi: Kaksi runoa
16-17 Kent Johnson: Kaksi runoa
18 Leonel Rugama: Maa on kuun kiertolainen
19-23 Jacques Jouet: Pakosta ja ilman
24-27 Jacques Jouet: Metrorunoja

28-29 Juhana Vähänen: Pauliina Haasjoki: Epäilyttävät puut
30-31 Antti Salminen: Juuli Niemi: Pitkästä ilosta
32-33 Tuulia Toivanen: Risto Oikarinen: Puupuhaltaja
34-35 Keskiaukeama: Michael McClure: 99 teesiä
36-39 Mikko Jakonen: Panu Tuomi: Vaaleanpunainen ilmestyskirja

40-41 Ville Luoma-aho: Kaksi runoa
42-46 Kipunoita: Mark Wallace: Kohti muodon vapaata moninaisuutta
47 Oma runo tähän
48 Jonimatti Joutsijärvi: Runo
50-54 Pinnan alla kytee – julkaisemattomien runoilijoiden haastattelu. Jonimatti Joutsijärvi, Noora Koi, Ville Luoma-aho, Henriikka Tavi, Olli-Pekka Tennilä, Miia Toivio.
55 Olli-Pekka Tennilä: Runo
56-57 Paavo Heinonen: Hajateesejä
58-59 Ara Shirinyan: Asti kylmä sopa – suomettanut Touko Sauhu
60-64 Lehtikatsaus: Jukka Mallinen: Venäläiset kirjallisuus- ja runouslehdet

Tällaista sitkoa taikinaa ollaan siis väännetty ja veivattu viimeisten parin kolmen kuukauden ajan ja tänään vihdoinkin se on aamulla pistetty uuniin. Huokaan, vedän jauhoisella kämmenelläni otsan poikki ja rypistän toisella kädellä läikikästä esiliinaa, keinautan lannetta ja nojaudun toisen jalan varaan. Istahtamiselle ei ole aikaa, joten tyydyn nojaamaan taaksepäin leivontatasoa vasten ja tuijottamaan hetken aikaa tiskikaapin vetimien ympärillä olevia sikinsokinsormenjälkiä.

Houm sviit houm - apdeitid

Kotona jälleen ja työkyvyttömänä. Tähän mennessä päivää tapahtunut vain heilumista amazon.comissa ja yritystä ostaa levyjä kunnes sittenkin tullut tulokseen "ettei siinä niin paljon säästä" ja perääntynyt hankkeesta. Kaiken lisäksi silmälasini menivät rikki niitä puhdistettaessa. Se vie aina jonkin sortin paniikkiin (vaikka laseja voi kyllä käyttää).

Apdeit: jotain sain sittenkin tänäänkin tehtyäkin. Ja lehdentekoonkin pääsemme tällä viikolla käsiksi. Viime vuoden viimeinen numero on siis erinäisistä syistä myöhässä ja ilmestyy n. kuukauden päästä. Äläkää oloko ihimiset meille kiukkuusia. Amatöörejä ollaan, tai ainakin minä, olen.

RUNO ON UUTINEN! TURUN KIRJAMESSUILLA!

Tuli&Savun Lukionumerosta 3/05 Maria Pesolan juttu tänään sekä Turun Sanomissa että Salon Seudun Sanomissa.
Täältä Turun messuilta kuittaa lähetyksen: MiiaT aka Tohtori Urnotar.

Kutsu

Näin kun odottelemme minkälainen tuli ja sauhu uunista tulee ulos ensi viikolla, voi hyvin miettiä jo seuraavaa, joulukuussa ilmestyvää numeroa. Olisimme tapaamassa ja breinstörmäämässä sen tiimoilta perjantaina, nyt 30. päivä, joten jos jotakuta kiinnostaa tulla meitä (minä, Teemu, Juhana) tapaamaan ja iskemään lusikkansa soppaan, niin meidät löytää Kiasman kahvilasta klo 18.30.

Tekstin ja kirjaimen kuvallisuudesta

Kiiltomadon uusi Tiina Pystysen pääkirjoitus puhuu tärkeästä aiheesta, minulle läheisestä, ajatuksia herättävästä. Olen iloinen itseni puolesta, jos noin voi sanoa, että olen päässyt tekemään töitä tekstin taittamisen ja painamisen kanssa. (Tälläkin hetkellä taittajat Taikissa viimeistelevät seuraavaa Tulta viedäksemme sen ennen klo neljää Art-Printtiin). On tullut tajuttua nimenomaan se, että tekstillä on kuvalliset tai visuaaliset ominaisuutensa, ja juuri näitä ominaisuuksia taitossa muokataan ja työstetään; tehdään tekstistä kuvaa, mutta millaista? Tulin miettineeksi, että onko hyvä asia se, että hyväksi taitoksi oletetaan esim. runon kohdalla sellainen, joka on ikäänkuin näkymätöntä - vähän niin kuin näkymätön kääntäjä? Taitto, joka mahdollisimman vähän häiritsee tekstiä ja luo illuusion tekstin "puhtaudesta", rikkumattomuudesta. Vaikka kaikki, jotka ovat olleet taittamisen kanssa tekemisissä tietävät, miten teennäistä tuo näkymättömyys on. Siinä on jotain samaa kuin korokkeelle asettamisessa, näyttelyyn ripustamisessa, kehystämisessä. Ja jos tuo samastuu poeettiseksi oletukseksi... niin en enää tiedä, voinko seistä sen takana.

Piip piip

Pientä piipitystä. Kiirettä pitää lehden kanssa: torstaina pitäisi marssia painoon valmis pdf kainalossa. Ja muutama runo vielä puuttuu... kun en saa ihmisiä kiinni. Hieno juttu, että mitään oppimista ei tapahdu vaikka lehdentekoa on jo takana vaikka kuinka monta numeroa! Viime hetket kuluvat aina samanlaisessa paniikkikiireessä.

Seuraava numero on siis erityinen, lukiolaisille suunnattu: laitoin tänään mailia noin sadan pintaan äidinkielenopettajalle kysyäkseni haluaisivatko tilata Tulen opetusmateriaaliksi. Nyt sitten odotellaan yhteydenottoja. Toivottavasti niitä tulisi juuri sopivasti: ei liikaa eikä liian vähän.