Runo lauluksi

Vuokko Hovatan toinen levy "Liaani" ilmestyy tällä viikolla - mutta jo tänään tiistai-iltana sen voi ennakkokuunnella Radio Helsingissä! Minulla oli ilo päästä mukaan levyntekoon yhden kappaleen verran: lauluruno "Siskoistani pienin" on käsialaani, johon musiikin on löytänyt loistava Tuomo Prättälä. Sain kuunnella koko levyn muutamia viikkoja sitten, ja se on upea. Omien sanojen kuuleminen osana niin hyvää musiikkia on vain sellainen ilo, että sitä on vaikea kuvailla. Voisin hehkuttaa koko bändiä ja biisintekijöitä... ja hehkutankin:-). Voit tutustua levyyn tarkemmin Vuokon sivuilla.

Si me das a elegir

Les Nuits Fauves -elokuvan soundtrackiä kuunnellessa muistin, että olin unohtanut, kuinka paljon pidän (enkä ole ainoa) Los Chunguitos -kolmikon Me quedo contigo:sta. Kovaa kamaa! Eritoten tämä video provided by YouTube.

Temps perdu

Pidän tästä kappaleesta. Tuttu piisi, mutta oikeastaan kuuntelin sitä kunnolla vasta viikko sitten mökillä, autossa kirjaston pihassa. Sen sävelkulussa on jotain, mikä tarttuu. - Toivun kotona monista peruukeista ja juhlista. Mukavaa oli, Sailan kirjanjulkkareissa.

jos etsit kadonnutta aikaa jotain josta jouduit luopumaan
liian usein huomaat ei se totta ollutkaan
ja joku tuskin tietää mitä etsii vailla määränpäätä harhailee
monen vuoden jälkeen ystävälleen kirjoittaa

ne sanat jotka sanomatta jäivät sanat joita ei kai ollutkaan
sanat jotka pettävät kun niitä tarvitaan
ja minä olen miettinyt jo kauan jotain josta sulle kertoisin
vaikka tuskin muistan enää osoitettakaan

sun villakoirasi nimi oli Rin-Tin-Tin
typerä piski joka murisi mulle
hölmöksi tunsin minä itsenikin
vaikka kaikesta halusin puhua sulle
mä vain häntääni heilutin

olen hävittänyt kaiken joka sinusta mua muistuttaa
olen myynyt levyt joita silloin kuuntelin
ne levyt usein radiossa soivat tai ne voivat olla muitakin
lähes kaiken sinusta jo melkein unohdin

sun villakoirasi nimi oli Rin-Tin-Tin...

sinä hymyiletkö vielä sinä suuteletko vielä niin
että suudellessa olin mennä tainnoksiin
ja minä olen olemassa vielä minä vieläkin sua muistelen
vaikka monta vuotta sitten jouduin naimisiin

sun villakoirasi nimi oli Rin-Tin-Tin...

Kirjoitusta kammarista

Olen kamarimusiikin ystävä. Olen nyt kuunnellut kaikki kahdeksan ostamaani levyä - jotkut niistä miellyttävät enemmän, jotkut vähemmän. Eilinen virhe oli kuunnella Beethovenin sinfoniat 5,7 ja 9 putkeen. Joo, eipä ihme että korva väsyi ja 9:s jäi kesken. Tulin myös ajatelleeksi, että ehkäpä sinfonioiden kuuntelemiseen ei ole oma, pieni asunto paras. Kamarimusiikki ja erilaiset konsertot sopinevat parhaiten tähän tilaan.
Olen saanut jonkinlaiseen kuosiin joulukuun kolumnin, ja nyt olisi aika kirjoittaa pääkirjoitus. Sen pitäisi olla valmis huomenna. Teemme viikonloppuna oikolukua.
Kammarissani ei siis ole tapahtunut paljonkaan muuta kuin musiikin kuuntelua ja kirjoittamista. Musakaa tein eilen. Ja kävin tietenkin päivällä Jyrki Pellisen kirjanjulkistamistilaisuudessa kirjakauppa Kirjassa, Lasipalatsissa, jossa ilokseni sain todeta, että kaikki Tuli&Savun numerot on myyty. Koska tilanne on sama myös Kiasmassa ja Akateemisessa, en voi sanoa muuta kuin että kannattaa tilata lehti netistä, koska irtonumerot viedään käsistä...

Aurinko paistaa silmääni juuri nyt

Juuri kun olen saanut houkuteltua pankkitilini pois kuilun ääreltä, pitää Fugan alennusmyynnin käydä tielleni. 8 levyllistä klassista musiikkia, enimmäkseen pianoa ja sinfoniaorkesteria. Kuuntelen juuri Svjatoslav Richteriä, joka soittaa Edvard Griegin pianokonserttoa a-mollissa. Huonomminkin olisi voinut käydä, jätin kolme pitkää riviä levyjä katsomattomiksi, kun tajusin että täältä pitää päästä nopeasti pois ennen kuin...
Sitä ennen olimme Taikissa seuraamassa Tuli&Savun numeron 3/04 taiton edistymistä. Topi ja Jonatan yrittävät saada kaikkea kasaamaamme tekstimassaa mahtumaan 64:n sivun sisään. Pari erityisen pitkää artikkeli/esseetä aiheuttavat päänvaivaa, mutta ilahduttanevat teitä, hyvät lukijat:) Numeron teemana on "Runon ytimessä" - pitkän pähkäilyn jälkeen päädyin tähän muotoiluun, muita ehdokkaita olivat mm. runon minimi, runon pienimmät tekijät tai osat, tai runon atomit, kunnes muistin, että atomin sisällähän on protoneita ja neutroneita - ja vielä jotain muuta, josta minulla ei ole harmaata hajua.. Siksi siis, runon ytimessä.
Olemme halunneet kiinnittää huomion siihen, mistä runot on tehty (kirjaimista, säkeistä, tauoista jne.), miten pienimmätkin muutokset pilkunpaikassa ja säkeenylityksessä muuttavat runon merkitystä - oppikirjaesimerkki tästä lienee Paavo Haavikon runo, jossa hän kertoo eläneensä "hirveän hyvän elämän", mutta myös "hirveän, hyvän elämän". Halusimme myös tämän teeman kautta miettiä, milloin tekstistä tulee runo; mikä on se hetki milloin ihmeellinen tapahtuu?