Postikortti Pohjanmaalta

Hei,
tulin tänne, olin siellä, sitä ennen täällä, sitä tätä ennen siellä ja niin poispäin. Opetan sitä mitä runous on, heh, hain joululahjakirjakseni Kirjallisuus antiikin maailmassa, luin alusta ja olen innoissani, totean myös ettei Unto Kupiaisen Lyhyt runousoppi olekaan liian vanha vaan oikeastaan aika kätevä johdatus perusjuttujen pariin. Isän kanssa tehdään lanttulaatikkoa, ja ajattelin tehdä myös sahramipullia, kieputettuja. Ja jos säästä jotain, tai ilmasta, niin Helsingissä on parempi hengittää kuin Pietarissa, vaikka Pietarissa kyllä on paremmat musiikkiluolat, mutta liikaa autoja. Olin siellä runoretkellä samalla kuin Jarkko, Henriikka, Marianna ja Sinikka, Jukka Mallinen meitä ohjasti, ja meitä pidettiin hyvin, ystävällisesti. Flunssanikin parani, ihmeellisesti. En tuonut tuliaisia. Anna Karenina on viime reissulta vieläkin lukematta: viimeinen osa. Miten sekin päättyy, ehkä näin.

Ääneni pääsi runoon

The Continental Review'ssä australialaisen runoilijan Mark Youngin runoja minun lukeminani ja Markon digitalisoimina. Katso video youtubesta. Markin Magritte-sarjan voi käydä imaisemassa tietsikalleen täältä.

Sain perjantaina pulkkaan arvosanat ja poissaolot ja niin on ohi syksy lukiossa. Eilen minä ja Henriikka ja Satu ja Vesa oltiin kirjallisuudentutkijoiden juhlassa lukemassa runoja ja arvioitavina runoraadissa. Tänään lähden Pohjanmaalle, huomenna alkaa opetus Etelä-Pohjanmaan opiston kirjoittajakoulussa. Aiheena on mikäs muukaan kuin runon kirjoittaminen. Olen koonnut opiskelijoille lukupakettia. Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua. Tulin mm. selailleeksi hieman Saarikosken Ääneen -kokoelmaa, mikä jotenkin on jäänyt minulta aiemmin sivuun. Lukupaketin tekeminen on mukavaa, huomaa miten paljon on ja miten monenlaista. Niiin kuin karkkikaupassa olisi ja kaikki olisi minun ulottuvillani, jos vain niin haluan.

Takaisin jonnekin eli NV ja TS

Viikko sitten olin nukkunut pitkään, niin tänäänkin. Olin eilen illalla kuuntelemassa Pasilan kirjastossa keskustelua nuorvoimalaisuudesta, 90-luvun toisesta koulukunnasta, joka ei ollut koulukunta. Se toinen, joka ei ollut, oli tietenkin Turun koulukunta. Sovimme Jukka Mallisen kanssa (Suomen Pen oli siis kirjaston lisäksi eilisen keskustelun järjestäjä), että kevääksi suunnittelisimme keskustelua myös Tuli&Savun ympärille, näin niin kuin että tulisi myös tämä toinen puoli 90-lukua huomioiduksi. Ja että päästäisiin myös 2000-luvulle asti! pohtimaan niitä runon kirjoittamisen ja lukemisen painopisteen muutoksia, joita Tuli&Savu on ollut sekä luomassa että rekisteröimässä. Kiinnostavaa onkin miettiä, millä tavoin lehden muodonmuutokset heijastelevan runokentän muutoksia?

Apropos, kuten monet ovat varmaan jo huomanneet, uusin Tuli&Savu 3/2007 RE:SUOMI on ilmestynyt. Numeroon liittyy myös yhteistyöprojekti Nokturnon kanssa, kiinnostavia uudelleenkirjoituksia, joista löytyy keskustelua niin Kiiltomadossa kuin Parnassossakin.

Nyt on perjantai ja olen nukkunut todella pitkään, nukuin eilen iltapäivän kun tulin koulusta, tein ruokaa ja istuin sohvalla, ja sitten taas sai mennä nukkumaan hetken tietokoneen ääressä nuokkumisen jälkeen. Tänään on se kuuluisa uusi päivä, kun on tasannut tilit viimeisen viikon hopun ja univajeen kanssa ja tuntee itsensä uudestaan nousseeksi. Kilpailut on kilpailtu, onneksi. Henriikka voitti, mikä on hyvä asia. Toivottavasti se tarkoittaa sitä, niin kuin hän kiitospuheessaan sanoi, että kokeellinen (pitäisi keksiä jokin parempi sana kuvaamaan tuota kirjoittamisen asennetta) runo ylipäänsä voitti ja voittaa tulevaisuudessakin. Mutta miksi puhun voittamisesta, mistä kamppailusta onkaan kyse, kenen tappiosta? Häviäjiähän ei näissä kilpailuissa ole olemassa, sillä kyse on leikistä, yhteisen asian puolesta tässä osallistutaan. Joopa joo. Ei tämä mikään kiva leikki ole. Olin toivonut olevani enemmän hanhi, mutta... Sitä alkaa epäillä itseään! Kun keksisi jonkin tavan suojautua.

Kynttilä

lepattaa.

Melkein hämmentyy, kun oman kirjan arvostelee runoilija, jonka Erotus -kokoelmaa pidän yhtenä 90-luvun komeimmista, ajattomimmista. Annukka Peuran kirjoittama arvostelu Turun Sanomissa tänään, kuten myös Tuomo Karhun tekemä haastattelu. Olen siis ensi perjantaina mukana Varsinais-Suomen Runoviikolla, ravintola Kertussa Tuli&Savu -klubilla klo 20 alkaen. Katsasta tänään alkavan Runoviikon ohjelma täältä.

Katsoin eilen ekan osan tuosta amerikkalaisesta dokumentista "Vapaan naisen tunnustuksia", jonka blogi on täällä, ja kävin myöhemmin Charles Bernsteinin sivuilla, joilta poimin tämän (hänen tyttärensä?) blogin, jossa myös pohditaan feminismiä. Tätä tyttöjen matkaa läpi Amerikan tulee varmasti seurattua, tuntuu kuin itse matkustaisi mukana. Sivusto on jo nyt monipuolinen, haastateltavia paljon, ympäri maata ja eri aloilta - kiinnostavaa minusta tietenkin on se, että monia tuttuja runoilijanimiäkin on mukana.

Niin, ja huomasin myös Martinin Kornkammerista, että Detta är inte fiktion -kirjasta on ilmestynyt Sigrid Nurbon arvostelu täällä.

Pari viikkoa sitten olimme mökillä pistämässä sitä talviteloille. Joutsenet eivät olleet vielä startanneet kohti ulkomaan aurinkoa. Heitä oli naapurin pellolla viitisenkymmentä, tämä perhekunta lähimpänä tietä.

Mess-ut

Huomenna alkaa messuaminen. Illalla on tiedossa kemuuttamista Vanhalla. Perjantaina olen pariin otteeseen lavalla: ensinnäkin Nifinin järjestämä keskustelu En ny union? samtal om nordisk poesi med utgångspunkt i antologin Detta är inte fiktion, Takauma-lavalla klo 15. Minä, Daniela Floman ja Leevi Lehto pohdimme pohjoismaisen runouden kohtaamisia - kohtaantoja?

Sitten viime hetkillä ennen kuin ovet suljetaan, klo 19 alkaen Kullervo-lavalla, NVL:n järjestämä Runoja nonstop - vuoden 2007 runosatoa. Olen mukana viimeisessä setissä, toivottavasti kuuntelijoita piisaisi meille asti.

Lomalomaloma

Nyt on hyvä, parempi. Syysloma alkoi! Tai ei ihan, Runoilijan naamio-kurssin uusi tehtävä on vielä lähettämättä, kuten myös kaksi palautetta edellisestä tehtävästä, "Kiven päivästä". Lukio-opetuksesta voin raportoida sen, että jakson vaihtuminen koeviikkoineen ja uuden kurssin suunnittelemisineen vei kyllä voimat. Ja sitten päälle vielä monet esiintymiset. Onneksi, onneksi! runojen lukeminen ei ole enää hetkeen aikaan jännittänyt. On hyvä että tuli saatua paljon harjoitusta ennen kirjan julkaisua. Nyt lukemisesta voi vain nauttia. Toivottavasti lukemiseen riittää tilaisuuksia myös kirjasyksyn hehkun himmennyttyä... Uusia runoja kun en usko hetkeen aikaan kirjoittavani sellaisia määriä, että voisi alkaa lukea uudesta käsikirjoituksesta. Odotan kovasti joulukuussa alkavaa uutta elämää, sijaisuuden päättymistä, synkkää ja pimeää ja märkää joulun aikaa. Keväästä aion siunata kirjoittamiselle leijonanosan, sopii vain toivoa että apurahajumalat ovat myötämielisiä.

Eilen oli tosi mukavaa jutskata ja istua iltaa Henriikan, Sinikan, Sadun ja Vesan kanssa - kiitos hyvästä seurasta! Kun on kaikilla sama intohimo, niin keskustelu luistaa ja kulkee kiinnostavia uria - näitä juttutuokioita saisi olla enemmänkin.

Tänään on toinen esiintyminen: hetken kuluttua klo 18 olen Töölön kirjastossa puhumassa kirjasta ja kirjoittamisestani sekä tietenkin lukemassa myös runoja.

Kotona ollaan, olin viksu ja tulin Turun messuilta jo eilen illalla ja istuin illan kotona polttaen kynttilöitä vain yhdestä päästä... Tänään taas tekemistä riittää. Yritän mm. lukea huomiseen yleisen kielitieteen tenttiin: rima on matalalla. Kun pääsisi läpi olisin tyytyväinen!

Aikataulutusta

Se on harmi, etten tällä hetkellä ehdi pohtia enkä kirjoittaa mitään; tulee vain puffattua kirjaa ja itseään. Koulussa on koeviikko meneillään, ensi viikolla yleisen kielitieteen tentti ja ylihuomenna alkaa Sulkasadossa "Runoilijan naamiot" -sanataidekurssi, joten aivot ovat monen tahon työllistämät.

Perjantaina sitteen suuntaan Turkuun messuamaan; luen klo 17.20 runojani Kirjakahvilassa
yhdessä pietarilaisten runoilijoiden Bella Gusarovan ja Misha Kuzminin kanssa.

Ensi viikolla olen kahdessa paikassa lukemassa runoja. Tiistaina 9.10 on Lukukeskuksessa "Esikoisrunoilijoiden ilta" klo 18, jossa olen lukemassa Sinikka Vuolan, Henriikka Tavin, Satu Mannisen ja Vesa Haapalan kanssa.

Ja sitten keskiviikkona 10. 10, Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivänä, olen Töölön kirjastossa otsikolla "Sydämeni laulu" puhumassa suhteestani suomalaiseen runoperinteeseen.

Notta tekemistä piisaa. Sellaisia asioita, joita on helppo vetää plakkarista, jos joku kysyy, mitä teet nykyään. (Odotan kevättä. Likaisen lumen värisiä tyhjäkäyntipäiviä.)

Ontelo talo iloistaan, lioistaan

Keskipohjanmaassa on ilmestynyt Leena Tanskasen arvio kirjasta, kiitos lukijalle! Leena on hoksannut leikkiä samoilla "leluilla" kuin minä eli anagrammeilla, ja kaivanut kirjan nimestä esiin aivan loistavia uusia mielteitä! Koko arvostelu "Äänteillä sfääreihin" on luettavissa täällä.

" [...] Toivion kokoelmassa on jotakin arkaaista, alkukantaista. Paikoin joikumaiset säkeet kumpuavat syvältä, miesmuistista. Lihasmuistista. Ääni vapauttaa. Sanat vapauttavat. Lauseiden jälkeen on taas helpompi olla.
Arkaaisuus juontuu Toivion tavasta käyttää meikäläisittäin harvinaista vokaalisointua. Sanat rakentuvat pyöreiden ja runsaiden vokaalien diftongeista, eli pareista ja rytmittävät runojen kokonaisuudet avoimiksi, eteenpäin kurottuviksi kehoiksi. Sanoista tulee ikään kuin yhtä äänen kanssa, kehosta yhtä äänteiden kanssa. Kaikki palautuvat lopulta siis alkuun – sanaan ja sen ilmaisuvoimaan.
[...]
Toivio osaa rytmiikan. Hän vetää sen tyylikkäästi myös runojen muotoon ja tekstinasetteluun. Siinä on helppo mennä vikaan. Sanoja voi sirotella lähes miten sattuu. Niiden oikea tyylikäs sommittelu tyystin teemaan istuvalla tavalla vaati otetta sointiin. Sitä Toiviolla on.
Säkeistä, nimistä ja otsikoista saa näppäriä kielipelejä. Niistä syntyy yhä kiihkeämpi suhde Toivion sanottavaan: Loistaen olet, En, Olen, Olet, Ontelo, Talo, Iloistaan, Lioistaan… [...]

Si me das a elegir

Les Nuits Fauves -elokuvan soundtrackiä kuunnellessa muistin, että olin unohtanut, kuinka paljon pidän (enkä ole ainoa) Los Chunguitos -kolmikon Me quedo contigo:sta. Kovaa kamaa! Eritoten tämä video provided by YouTube.

Temps perdu

Pidän tästä kappaleesta. Tuttu piisi, mutta oikeastaan kuuntelin sitä kunnolla vasta viikko sitten mökillä, autossa kirjaston pihassa. Sen sävelkulussa on jotain, mikä tarttuu. - Toivun kotona monista peruukeista ja juhlista. Mukavaa oli, Sailan kirjanjulkkareissa.

jos etsit kadonnutta aikaa jotain josta jouduit luopumaan
liian usein huomaat ei se totta ollutkaan
ja joku tuskin tietää mitä etsii vailla määränpäätä harhailee
monen vuoden jälkeen ystävälleen kirjoittaa

ne sanat jotka sanomatta jäivät sanat joita ei kai ollutkaan
sanat jotka pettävät kun niitä tarvitaan
ja minä olen miettinyt jo kauan jotain josta sulle kertoisin
vaikka tuskin muistan enää osoitettakaan

sun villakoirasi nimi oli Rin-Tin-Tin
typerä piski joka murisi mulle
hölmöksi tunsin minä itsenikin
vaikka kaikesta halusin puhua sulle
mä vain häntääni heilutin

olen hävittänyt kaiken joka sinusta mua muistuttaa
olen myynyt levyt joita silloin kuuntelin
ne levyt usein radiossa soivat tai ne voivat olla muitakin
lähes kaiken sinusta jo melkein unohdin

sun villakoirasi nimi oli Rin-Tin-Tin...

sinä hymyiletkö vielä sinä suuteletko vielä niin
että suudellessa olin mennä tainnoksiin
ja minä olen olemassa vielä minä vieläkin sua muistelen
vaikka monta vuotta sitten jouduin naimisiin

sun villakoirasi nimi oli Rin-Tin-Tin...

Detta är inte fiktion

Eilinen Tämä ei ole fiktiota / Detta är inte fiktion -antologian julkistamistilaisuus oli poikkeuksellisen onnistunut. Tack till alla medverkande, särskilt till Katarina Gäddnäs, min "co-host" :-)

Juuri illan monikielisyys oli mielestäni yksi merkittävä syy hyvään tunnelmaan, kuten myös esitysten hyvä skaala. Ja yleisöä oli reilusti, tunnelma oli keskittynyt, aplodit innostuneita! Kaikki olivat hyviä lukijoita, niin omien kuin toistenkin runojen; Eiríkur Örn Norðdahl, Catharina Gripenbergin kumpuileva, hauraahko tyyli; Einon ja Sailan oivalliset luennat niin omista runoistaan kuin yhteisluentana Catharinan komeasta tekstistä; Fredrik Nybergin ja Oscar Rossin intensiivinen kaksiäänisyys, ehkä illan äänekkäimmät aplodit; Steinar Opstadin ja Jyrki Kiiskisen hienovireinen, intiimi päätös. Ehkä erityisen kiitoksen kuitenkin ansaitsee Oscar Rossi, toinen antologian toimittajista ja yksi suomentajista: hänen luentansa Sailan ja Fredrikin teksteistä olivat poikkeullisen vahvoja tulkintoja, eivät jääneet millään tavalla alkuperäisten varjoon.

Ps. Leevi Lehto's presentation av dem fyra finska poeterna inkluderade i antologin kan läsas här både på svenska och finska.

Tämä ei ole fiktiota

Viikonloppuna olimme taas mökillä. Leikkasin nurmen otsalta pitkät pitkät etuhiukset. Saunottiin. Uitiin. Saas nähdä mennäänkö tänäkin vuonna veteen vielä marraskuussa.

Tänään illalla olen ravintola Bellyssä Uudenmaankadulla juhlistamassa pohjoismaisen nykyrunon antologiaa Tämä ei ole fiktiota / Detta är inte fiktion. Toim. Oscar Rossi ja Tiia Strandén. Juonnan klo 20 alkavan tilaisuuden yhdessä Katarina Gäddnäsin kanssa. Meillä on vieraita: Fredrik Nyberg Ruotsista ja Steinar Opstad Norjasta, Catharina Gripenbergkin on Tanskasta kyläilemässä. Myös Eiríkur Örn Norðahl (Islanti), Eino Santanen ja Saila Susiluoto lukevat runojaan. Sinne! Siis!

En ole viime aikoina paljon ehtinyt töitten takaa muuta näkemään tai kuulemaan kuin suomen kielen lauseenvastikkeita, mutta toissa päivänä kuulin kollegani Helena Kallion kolumnin Radion 1:n Kultakuumeessa, ja sitä voin suositella. Tietokoneenikin reistailee, pitäisi ostaa uusi enemmällä pofortilla eli väkivahvuudella. Kone junnaa ja junnaa ja repii hermot.

Ilkassa oli haastattelu ja arvostelu toissapäivänä, ja siitä on tietenkin pitänyt mummun kanssa soitella. Eteläpohjalaiset maailmalla! Tero Pitkämäkikin on saman kunnan poikia, katsottiin heittoja sunnuntaina Tahvolan mökillä, uudella vanhalla digisovittimella; minä pidin antennista kiinni tiukkaan ja kuva näkyi. Kun päästi irti, se meni neliöiksi.

Ps. Ja tätä täytyy muistaa suositella myös: nyt lauantaina Marko Niemen kokoonkutsuma Digitaalisen runon iltapäivä Vuosaaressa. Ohjelma löytyy täältä.

Kuten Karri ehti jo kertoa:-), juhlistimme vielä virallisesti kirjaa eilen illalla Sinebrychoffin puiston laidalla. Kiitos kaikille, jotka tulitte ja toitte monta kaunista kukkaa (ja yhden kaalinpään! joka tuossa minua katselee). Ja kiitos Karrille, Juhanalle ja Katille runojensa lukemisesta!

Kaksi uutta kritiikkiä ilmestynyt, Karjalaisessa ja Savon Sanomissa. Ensimmäinen - joka on luettavissa netissä - on valitettavan tyly, toinen taas lämpimämpi. Tasan eivät käy lukukokemukset! Savon Sanomien arvostelun on kirjoittanut Outi Kaikkonen, ja tässä siitä muutama sitaatti:

"Miia Toivion esikoisrunokokoelma Loistaen olet on positiivisen ja iloisen runon leikkiä, jota voi lukea hyvillä mielin. Vapaus, ilo, rakastaminen ja arvoituksellisuus ovat kokoelman keskeisiä piirteitä ja tunnelmia. Jo kokoelman nimi ilmentää runojen asennetta ja viittaa sekä runon puhujan että runojen sinän, miksei myös lukijan, sisäiseen voimaan. [...] Loistaen olet on varsin valmis ja monipuolinen esikoisteos. [...] Runot etenevät johdonmukaisesti omassa totuudessaan pelkäämättä vaikeitakaan ilmaisuja. Toisinaan arvoituksellisuus ja kielellä leikittely tuntuvat itsetarkoituksellisilta, jolloin ne syövät sanojen painoarvoa. [...] Tunnelmaltaan kokoelma on harvinaisen lämmin, ja runoissa on jotain taianomaista. [...]."

On mukavaa saada palautetta kokoelman ilosta ja lämmöstä, ja kerrankin on hauskaa, että runon leikkisyys nähdään myös hyvänä asiana, ei pelkästään kielteisenä. Leikki ilmentää nimenomaan iloa! Ja iloitseminen - kielestä iloitseminen - on kirjoittamisessa keskeistä - jos sitä ei ole, niin... no, mitään ei tule. Leikin ei todellakaan tarvitse tulkita merkitsevän itsetarkoituksellista, sisäsiittoista kikkailua (tai kielipelleilyä, niin kuin Karjalaisen Eija Komu kirjoittaa). Hassua on, että monen muunkin runon yhteydessä juuri kielellä leikkimistä - tai usein: kikkailua! - on kritisoitu. En voi muuta sanoa kuin että en ymmärrä miksi.

Ochidag

Runokuu jatkuu osaltani vielä tämän päivän ajan. Olen lukemassa runojani Runomarkkinoilla Lasipalatsin aukiolla klo 14.15-14.45, samassa setissä kuin Satu Manninen ja Vesa Haapala.

This has been a busy week, but now I'm on the better side of it since the long day of yesterday is over and the weekend is almost here. We had a fabulous day with Poetics Conference during the day and the Sound poetry -performances at the Library 10 at the evening - where Marko did a really excellent reading of Martin's work. Hälsningar till Martin at his Kornkammer! And hälsningar till Marko D at Nurotus - we were the last men standing:-)

Tomorrow I will be at the Rikhardstreet's library reading my work at 20.30. And after that I believe, at the Opera's out-door-theater where a lot of poetry is happening.

"TAITEIDEN YÖN RUNOTUSINA perjantaina 24.8.2007 klo 19.00 - 22.00 Kaksitoista runoilijaa lukee illan pimetessä runojaan Rikhardinkadun kirjastossa, Rikhardinkatu 3, 00130 Helsinki klo 19.00 Leena Laulajainen klo 19.15 Mikaela Sundström klo 19.30 Helena Sinervo klo 19.45 Bo Carpelan klo 20.00 Sinikka Vuola klo 20.15 Rakel Liehu klo 20.30 Miia Toivio klo 20.45 Juha Vakkuri klo 21.00 Vilja-Tuulia Huotarinen klo 21.15 Henriikka Tavi klo 21.30 Olli Heikkonen klo 21.45 Jouni Inkala."

Palmu mielen perukoilla

Pyörittelen usein mielessäni tätä Wallace Stevensin "Of Mere Being" -runoa. Miten viimeisen säkeen kääntäisi? En siis ole tutustunut Kemppisen suomennosvalikoimaan. "Linnun tulenlieskasulat läikkyy alas"? Vai voiko suomeksi "läikkyä alas", läikymmekö vain yli... Tämä näin sunnuntain ratoksi. Yritän tehdä töitä, rästejä, vaikka tekisi mieli lähteä uimaan.

The palm at the end of the mind,
Beyond the last thought, rises
In the bronze decor,

A gold-feathered bird
Sings in the palm, without human meaning,
Without human feeling, a foreign song.

You know then that it is not the reason
That makes us happy or unhappy.
The bird sings. Its feathers shine.

The palm stands on the edge of space.
The wind moves slowly in the branches.
The bird's fire-fangled feathers dangle down.

Iloita

Tänään saan iloita Taneli Viljasen kauniista ja innostuneista sanoista Kiiltomadossa:-) Voiko kirjoittaja muuta toivoa kuin tällaista lukijaa, joka nostaa esiin niitä asioita, jotka ovat itsellenikin tärkeitä?

Tänks! ja tulevia menoja

Ensinnäkin:

Kiitos kaikille, jotka viestineet ja onnitelleet kirjasta! Se tuntuu hyvältä.

Ja toiseksi:

Ensi maanantaina alkavat runouden juhlaviikot, nimittäin Runokuu monine tapahtumineen. Osallistun itse keskiviikkona 23.8 Vanhalla ylioppilastalolla kolmatta kertaa järjestettävään Poetiikkakonferenssiin; ohjaan aamupäivän kulkua yhdessä Katja Seudun kanssa. Tilaisuus alkaa klo 10.

Saman päivän illalla Kirjasto 10:ssä Postitalossa Ääniruno kajahtelee Kokeellisen runon keitaalla, jota luotsaan; esiintymässä runoilijoita ja bloggaajia Tanskaa ja Islantia myöten: mm. ulukomaan poijat Martin Glaz Serup ja Eiríkur Örn Norðdahl, ja Suomen hyvät naiset Cia Rinne ja Outi-Illuusia Parviainen.

Perjantaina on sitten se pakollinen Taiteiden yö; teen oman osuuteni Rikhardinkadun kirjaston runomaratonissa klo 20.30. Sen jälkeen runouden parissa iltaa voi jatkaa Oopperan amfiteatterilla.

Ja Runomarkkinatkin taitavat olla heti seuraavana päivänä, Lasipalatsin aukiolla kello yhdestä eteenpäin... Tekemistä siis riittää, ja mistä valita. Runokuun ohjelma kokonaisuudessaan löytyy NVL:n sivuilta, täältä.

Kokoelma täynnä yllätyksiä

Yllättäen olen tänään Hesarissa, ja kirjani arvostelu myös. Kuvaaja kävi eilen, mutta hän ei osannut sanoa, milloin juttu on tulossa. Tänään! Ensimmäinen kritiikkini, huh. Kirjoittanut Jukka Koskelainen, otsikoitu "Runoilijan yksityinen aarrearkku", ingressillä "Miia Toivion esikoisrunojen tilkkutäkki innostaa ja lannistaa".

Tässä viivan alle jäävä: "Näin syntyy runoutta, joka vetää mukaansa, arvuuttelemaan ja olemaan rehellisesti ymmällä. Se saa myös ihmettelemään, miksi on käytettävä niin suuria sanoja kuin "tarina" tai "salaisuus" ja "arkkitehtuuri". Ainakin silloin vastustetaan konkretian vaatimusta, joka on juurtunut syvälle suomalaiseen runousoppiin. Tilalle tarjotaan jatkuvia muodonmuutoksia. Näin syntyy kokoelma täynnä yllätyksiä. Hintana vain on, että monen runon kaikupohja jää kapeaksi, eikä yhteistä tarttumapintaa ole. Kirjoittaja avaa yksityistä aarrearkkuaan. Joka tapauksessa Loistaen olet todistaa, että sanoilla voi tehdä melkein mitä vain, kutoa fantasiaa, luodata kaaoksen ja järjestyksen leikkiä, punoa odottamattoman rakkaustarinan. Niillä voi innostaa ja lannistaa. Voi viedä lukijan mukanaan mutta myös pudottaa hänet kyydistä."

Arvostelu löytyy nyt myös Hesarin netistä.

Kirjan kannet auki

Jihuu - kirja on tullut painosta ja se näyttää hyvältä. Taitto on oikein onnistunut, miellyttävän luettava, runot ovat hyvin kohdillaan. Kiitos ihmisille Teoksessa! Kävin siis tänään hakemassa postista tekijänkappaleet, kun olimme ensin valuneet Keski-Suomesta tänne etelään, julkistustilaisuutta varten. Olemme lojuneet kolme viikkoa Tahvolan hirsien alla ja ihmetelleet. Mutta huomenissa suuntaan siis Hyvinkäälle Kynä07 harrastajakirjoittajapäivillä, jossa kirja virallisesti korkataan klo 15.45. Olen myös mukana runopaneelissa klo 16. Juhlistan tätä perjantaipäivää taloyhtiön saunalla, hyvällä argentiinalaisella punaviinillä ja Poirot-elokuvalla. On hyvä olo. Olen iloinen kirjasta.

Kesälaitumet monennenko kerran

Bloggaaminen ei ole onnistunut, jotain häikkää: toissapäivänä pistämäni viestit eivät vuorokauden odottelunkaan jälkeen vielä näy. Ehkä kuva Kyrönjoesta vain oli liikaa. Sitä vain yritin viestittää, että kirja meni painoon perjantaina (hurraa) ja minä menin tänne Pohjanmaalle pariksi päiväksi. Pian ovat edessä todelliset kesälaitumet kesäparatiisiparantolassamme Tahvolassa.

Lannoitetta kulttuurijournalismin ekosysteemille?

Kirjailija Daniel Sjölin pohdiskelee kiinnostavia Dagens Nyheterissä julkaistussa artikkelissaan För lite lek i litteraturen, joka jatkaa Expressenissä aloitettua keskustelua ruotsalaisen romaanikirjallisuuden nykytilasta, johon runouskeskustelukin on nivoutunut (huomaa artikkelin oikealla puolella linkit edellisiin puheenvuoroihin). Miettimisen arvoinen kysymys on tämä: miten kulttuurijournalismin tarpeet vaikuttavat siihen, millaista kirjallisuutta nostetaan esiin? Så här argumentoi Sjölin: "Aldrig förr har nämligen så många journalister debuterat med romaner som på sistone. Välkomna! Ni är ofta bra! Men inte alla. Somliga av dessa romaner är - eller blir i mottagandet - inte mer än gödningsmedel i kulturjournalistikens ekosystem. De har ett uppenbart ämne, en politisk åsikt, ett eller två "psykologiska" människoporträtt samt ett språk hämtat ur skolböckerna. Det är som gjort för en kulturartikel och en liten debatt. Eller ett inslag i ett litteraturprogram på teve. [...] Då blir litteraturen sekundär, medan det primära i stället blir vad litteraturen gör i samhällsdebatten."

Oltiin viikonloppuna mökillä ja kuinkas ollakaan, pihatöissä, ja koska en ole ennen kohdannut mäkäräisiä, en hoksannut noita pikkukärpäsiä varoa, sillä johdannolla että sain monta iskua ja eilen sitten iski kuume, jonka parissa meni yö. Nyt parempi olo jo. Ja kuuma muista syistä, täällä Alppilassa on hervoton helle. Luen poetiikkaa. Nappasin tuosta vaan Janna Kantolalta jo 2001 julkaistun Runous plus -artikkelikokoelman, ja se piristi mieltä, rupesi tekemään mieli lukea Ashberyn Three poemssia tai Kenneth Kochin The Pleasures of Peace and Other Poemssia. OEI-debattikin on mennyt eteenpäin parissa suunnassa, Leevi raportoi, ja myös Malte Perssonin Errata-blogin kommenteista voi kulkua seurata.

Should I rather be with two eyeyes?

Tuli&Savun seuraavassa numerossa, ensimmäisessä jonka Harry päätoimittaa, on teemana mm. minimalismi (Aram Saroyan, Bob Grumman). Jos on vähän niin ku että mitä hä, voi teemaan tutustua etukäteen vaikkapa Ron Sillimanin avulla.

Biskops Arnössä toissa viikolla järjestetyn Alternativ publicering / Litteraer innovation -seminaarin blogissa on aktiivista keskustelua edelleen, kannattaa seurata.

"Ser vi till lyrikutgivningen, domineras den av föregivet avantgardistiska formexperiment, med rötter i 60-talets konkretism och så kallade languagepoesi. De stora förlagen ger nästan uteslutande ut ung poesi som är relaterad till kretsarna kring tidskrifterna OEI och Glänta." Taas ryskyy naapurmaassa - OEI:ta ja "oei-kööriä" kritisoidaan "valta-asemansa" takia. Miten tähän nyt suhtautuisi... vai voiko mitenkään, runokentän dynamiikka on kuitenkin niin toisenlainen kuin täällä meillä ja tietoa sen eri puolista ainakin minulla on vain vähän. Skeptinen sen sijaan olen aina, kun puhutaan klikeistä, meistä ja muista. Niissä keskusteluissa itse asia jää monasti inhimillisen tunnekarkailun, luulottelun ja kuvittelun varjoon.

Harry Hesarissa

"Meidän Harrystä" oli tämänpäiväisessä Hesarissa iso juttu, isolla kuvalla (!). Haastista ei pääse netistä lukemaan, mutta Kirsi Piha kommentoi ja referoi sitä blogissaan.

Vuoden Huippu

Olen myöhässä, mutta blogaan tästä silti, sillä kuulin vasta: Tuli&Savun viime kesän numerolle 2/2006 (Hedelmäkorinainen) on myönnetty Hopeahuippu Julkaisugrafiikan sarjassa Grafian järjestämässä Vuoden Huiput skabassa. Hienoa! Onnea tekijöille!

Karhut

Kukitimme Tuomaksen eilen Tanssivaksi karhuksi, mikä oli varsin mukavaa. Kääntäjäkarhu meni Juhani Lindholmille mainiosta Vänrikki Stoolista, josta kuulimme Sven Tuuvaa sekä ruotsiksi että suomeksi.

Ylen sivuilla on luettavissa raadin perustelut, minun ja Jukka Mallisen mietiskelyä viime runovuoden äärellä, sekä kulttuuriuutisten juttu (lyhyt haastattelu) molemmista Karhuista.

Hoksaa myös, että Radioteatteri esittää Tuomaksen runoja tänä iltana Ylen Ykkösessä klo 19.03!

Call for papers! Poetiikkakonffa 2007

Helsingissä elokuussa järjestettävä Poetiikkakonferenssi jatkaa menestyksekästä taivaltaan jo kolmatta vuotta. Tämän vuoden teemaksi sukeutui "Runon vastuut/tomuus". Inspiroiva teesi erityisesti tuo "Runon tomuus":-). Konffalla on oma blogisivu täällä, käykää lukemassa sieltä lisää ohjastusta!

The Savage Detectives

Pistän muistiin linkin. Roberto Bolanon romaanin "The Savage Detectives" ("a novel all about poetry and poets) englanninnoksen ensimmäinen luku NYT:issä. Tulin tutustuneeksi Bolanoon kun jotenkin päädyin jostakin johonkin: ilmi kävi se, että vuonna 2003 kuollut kirjailija on ollut aikamoisessa nosteessa, ja myös se, että häneltä on myös juuri suomennettu (kustantamo Diagonaali on täysin uusi tuttavuus) romaani Chileläinen yösoitto. (En tiedä proosan maailmasta mitään, joten en tiedä, onko Bolano ollut Suomessa jo keskustelun alla...?)

Muistinvirkistystä ja merkillepanoa

Nyt kun olen pistänyt leimoja näihin blogimerkintöihini (kaikkia kuukausia en ole vielä jaksanut kyntää läpi) niin tulee huomatuksi, miten näinkin hajanaiset ja sillä hetkellä usein perusteettomilta tuntuvat hutaisut kuitenkin jäljittävät hyvin elämääni runokentällä viimeisten kolmen vuoden ajan. Eikä pelkästään sitä, missä minä olen pyörinyt, vaan missä moni muukin on ollut ja tapahtunut. Ehkä tämä soutaminen ja huopaaminen, säännöllinen tuskastuminen välineeseen, linjattomuuteen, sanottavan hakemiseen ei sittenkään ole ollut turhanpäiväistä. Ei minulle henkilökohtaisesti eikä uuden runon viime vuosista kiinnostuneille.

Tanssiva karhu juhlii sunnuntaina Villa Kivessä

Kaiken tämän viisuhuuman keskellä älkää unohtako tulla juhlimaan myös runoilijoita sunnuntaina 13. päivä klo 14 alkaen Villa Kiveen. Runojaan lukevat Karhu-finalistit. Jyrki Kiiskinen on matkoilla, joten ei pääse. Mutta paikalla ovat siis Tua Forsström, Vilja-Tuulia Huotarinen, Henriikka Tavi, Tuomas Timonen ja Heidi von Wright. Vuoden nuori lausuja Noora Dadu lausuu poissaolevien runoilijoiden tekstejä, kuten myös Kääntäjäkarhun. Tervetuloa!

Onnea ntamo!

Runouden takahuoneissa on jo talvesta lähtien kuunneltu pikkulintujen HuHuu-huutoja, ja nyt se on totta: Leevi on perustanut ntamon, ja jään saa luvan särkeä Toinen runous. Lämpimät onnitteluhalaukset!

Tuli&Savu 1/2007: Politiikka

Uusin Tuli&Savu on ilmestynyt ja postitettu tänään tilaajille. Taas kerran tekee mieli käyttää ylisanoja: YLISANOJA! Varsinkin numeron esseet herättävät mielenkiinnon.

Tämä Politiikka-teemaa kantava numero jää Teemun viimeiseksi päätoimittamaksi, seuraavasta numerosta alkaen tahtipuikkoa heiluttaa Harry. Teemulle monet kiitokset!

Tuli&Savu 1/2007 Politiikka

Pääkirjoitus (Teemu Manninen)
Hal Judge: Runoja
Ilkka Tahvanainen: Runoja
Marko Hautala: William Blake ja helvetin pöytätavat
William Blake: Profetia Amerikasta
Henna Laininen: Runon politiikkaa
Svatava Antosová: Runoja
Jonimatti Joutsijärvi: Aktiivisesta teosta, kritiikistä ja luovasta häiriöstä
Nicole Brossard: Poeettinen politiikka
Juliana Spahr: Tämä yhteys kaikkien keuhkollisten
Matt Henriksen: (Toinen saarna)
Ville Hytönen: Kotiintulon runoja
Ville-Juhani Sutinen: Taide, muoto, yhteiskunta ja säkeen vaikuttamisen mahdollisuus
Robert Lowell: Kuolleille tasavaltalaisille
Tommi Kotonen: Runous ja politiikan paikat - tapaus Yhdysvallat
Vilja-Tuulia Huotarinen: Tuhat taikasanaa tytöksi
Anne Boyer ja Anonyymi: Flarf-runoja
Hideo Oguma: Runoja
Arvostelut:
Jarkko Tontti - Vuosikirja (Virpi Alanen)
Aseettomuuden voima - Runoja sodasta ja rauhasta, toim. Kalevi Kalemaa (Niklas Nylund)
Juha Vakkuri - Leokongo (Katriina Ranne)
Tua Forsström - Sånger. Dikter (Maili Öst)
Olli Sinivaara - Palava maa (Ville Luoma-aho)

Omat runot kirjoihin ja kirjan kannet auki

Se on sitten julkista, esikoisrunokokoelmani Loistaen olet ilmestyy heinäkuussa. Julkistus on Hyvinkään Kynä 07 -tapahtuman yhteydessä, ja kustantajana Teos. Mukavaa oli päästä monen hyvän ystävän kanssa saman katon alle:-)

Tässä esittelyteksti kustantajan nettisivuilta:

MIIA TOIVION (s. 1974) esikoiskokoelmassa Loistaen olet historia ja rakkaudesta paksut vokaalit nahistelevat keskenään. Kokoelman alkuvoimaiset runot ovat yhtä aikaa sekä mystisiä että kirkkaita kuin kansanlaulu. Toivion kuriton kokoelma rakkausrunoja on jatkuvaa kasvua mutta aina kohti kaiken alkua. Toivio on työskennellyt monipuolisesti runouden parissa Tuli&Savun päätoimittajana sekä runoyhdistys Nihil Interitissä. Ilmestyy heinäkuussa 2007.

Den fjortonde dansande björnen

Eilisen kokouksemme jäljiltä Tanssiva karhu -ehdokkaat tänä keväänä ovat: Tua Forsströmin Sånger, Vilja-Tuulia Huotarisen Naisen paikka, Jyrki Kiiskisen Menopaluu, Henriikka Tavin Esim. Esa, Tuomas Timosen Oodi rakkaudelle ja Heidi von Wrightin härifrån och ner. Palkinto jaetaan Kukan päivänä 13. toukokuuta Villa Kivessä.

"Samarbeten av de här slagen hade dock redan skett, ett intressant och tydligt exempel är hur Kit Robinson, Steve Benson och Bob Perelman 1976 ägnade sig åt automatlyssning. Metoden gick ut på att en av dem läste ur en bok medan de andra två skrev på maskin. Uppläsaren växlade mellan böcker och kunde hoppa över rader eller kapitel i den aktuella boken, slumpmässigt när han hade lust. Maskinskrivarna kunde välja att skriva ned vad de hörde eller avstå tills den egna fantasin lät honom skriva vidare på någonting som inspirerat honom. Projektet pågick några månader och genererade många sidor som sedan bearbetades eller slängdes bort. "

Om du orkar ännu tänka på Language-poesin (eller om du äntligen vill börja tänka på Language-poesin), är det nu möjligt på svenska, tillsammans med Sigrid Nurbo och hennes massivt artikel "S P R A W L - En studie av tre svenska language-diktersmetod för att sprida och fördela dikt" i Ett Lysande Namn. (Tyvärr kan jag inte kommentera mera själva artiklet; jag orkade inte läsa det tillräckligt långsamt för att förstå allt...)

Voicing someone else's poems

In Nokturno's series "In Another's Voice" I read six wonderful poems from Mark Young's "Series Magritte". This was my first time reading to a microphone without being in front of an immediate audience; and these readings are the first and only takes. Next time I'll know to turn down the volume a little bit and work more with the subtler tones. Another thing I noticed is that it was more pleasant to read someone else's poems than your own, in this way, by yourself, to an audience not yet present.

I also read this poem by e. e. cummings. My reading is dedicated and most meaningful to Brad Andrew Davis, who at this moment is living either in the States or in Argentina.

"Yet after all, thats the way to write; and if I had time to prove it, the truth of one's sensations is not in the fact, but in the reverberation. When I have read three lines, I re-make them entirely; if they're prose, and not poetry; and it is this which is the truth." (Virginia Woolf in a letter to Vita Sackville-West, on January, probably the 9th, in 1929.)

Puffi: Tuli&Savu-klubi 27.3 WeeGee-talossa

Tuli&Savu-klubilla uusi runo kipinöi ja roihuaa!
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Tule kuulemaan kevään tuoreita runoja juuri ilmestyneistä kokoelmista WeeGee-talon (Ahertajantie 5, Tapiola) tiistaiklubille 27.3 klo 19 alkaen. Säkeitään kajauttavat ilmaan runoilijat Ville Hytönen, Sanna Karlström ja Tuomas Timonen. Tanssitaiteilija Satu Tuittila ja runoilija Vilja-Tuulia Huotarinen kertovat sanan ja tanssin keinoin juurista ja juurettomuudesta. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Tervetuloa! http://www.weegee.fi/ Tilaisuuden järjestää: Runoyhdistys Nihil Interit ry ja runouslehti Tuli&Savu http://www.nihil.fi/ Lisätiedot: Kati Neuvonen 050-3089912 kneuvon1@welho.com

Kysyttäessä nykyrunouden näkymistä Mirkka Rekola vastasi jotain sellaista eilisessä ERK:in tilaisuudessa kuin että (miten sen nyt muistan) tämän päivän runoudessa ei ole hiljaisuutta, sana tulee sanan jälkeen, tai mennään sanasta sanaan, sanojen ei anneta nousta sanattomasta, ja mielestäni tämä oivallus kuulostaa oikeansuuntaiselta. Tähän sanasta sanaan -poetiikkaan liittynee myös taannoinen keskustelumme (tai keskusteluntynkämme, emme toteamista pidemmälle päässeet yhteisessä pohdinnassa) Henriikan ja muun toimituksen kanssa runsauden poetiikasta, sanamatosta, sanapeitteestä, tekstiä tekstiä enemmän tekstiä -poetiikasta: miten sentyyppistä kirjoittamista on vielä hankala haarukoida arvottavin hansikkain, koska arvioinnin koordinaatit ovat vielä määrittelemättömät.

Terveisiä Ivalon tunturien kirkkaasta talvesta,

jossa minä hiihtää.

Du tror att du lever men du är död

"Du tror att du är en bra poet men det är du inte."

Nu kan du lyssna på min favorit AUDIOEI låten här.

Ei mitään askaa

Hemma ensam hela veckan. Selasin muutamia vanhoa posteja ja ihmettelin, miksiköhän on tullut vedettyä itsensä pois täältä blogista. Ehkä koska ei voi olla vilpitön, kun on pistänyt vilpittömyytensä jonnekin toisaalle - minne, sen kun tietäis. Kätköön. Nytkin esitän vilpitöntä, muka löysin rantein! No joo. Kirjoitin raporttia tuosta meidän viime syyskuisesta Tukholman reissusta, joka oli ihan kiva vaikka olin stressikipeä koko ajan. Tuli ikävä sitäkin aikaa, koko TekstiKonstin tekemistä, paria viime vuotta, kaikki noita ihmisiä. Tiedän muuten, että vilpittömyys voi olla hyvää, jos on vilpitön siten että ohittaa kaikki luutuneet tavat ilmaista vilpittömyyttä. Että ei niin että itse se, vaan se miten, voi olla joko hyvää tai sitten plääh. Toinen juttu on, että ei sitten millään enää jaksa vain siksi, että jotenkin pelastaisi itsensä suoralta näköetäisyydeltä, kirjoittaa koukkuista ja vinoa tekstiä, kun kerta itse näkee sen tarpeen läpi. Tekee mieli vain sanoa asioita, ilman toikkarointia, läheisille ihmisille, niille jotka ovat lähellä, poskea vasten. En jaksa esittää ketään - mutta kaikki kaiken kansan nähden tehty on jonkun esittämistä? Tai se luetaan esityksenä.

Neljä kautta 2006

Kannoimme postiin uusimman Tuli&Savun. Kaunis kaunis kaunis kaunis.
Sisältää enemmän runoa kuin ikinä:

Menchu Gutiérres
Maria Grech Ganado
Mina Loy
Emily Dickinson
Matthew Arnold

Brasilialainen nykyrunous:
Carlos Drummond de Andrade
Régis Bonvicino
Joâo Cabral de Melo Neto
Mário Faustino

Satu Lepistö
Marko Hautala
Jarkko Tontti
Pauliina Haasjoki
Meri Vesanto
William Wordsworth
Jouni Inkala

The Language

Locate I
love you some-
where in

teeth and
eyes, bite
it but

take care not
to hurt, you
want so

much so
little. Words
say everything.

I
love you
again,

then what
is emptiness
for. To

fill, fill.
I heard words
and words full

of holes
aching. Speech
is a mouth.



Five Robert Creeley poems you’ve got to know about.
by Charles Bernstein.

"Småförlag, tidskrifter, sajter, bloggar i Danmark, Finland, Norge, Sverige kan kallas in som vittnen i en process, som är på väg att förändra den samtida poesins villkor och former."
Myös Jesper Olsson SvD:ssä arvioi Swinging with neighboursia.

Ruotsalaisnainen piti yksiössään joutsenia.

"Jag har skrivit litteraturkritik sedan 1986. Ända sedan dess har det sagts att det är en tidsfråga när de större förlagen slutar att ge ut ­poesi. Jag har aldrig trott på det där. Vi har en stark poesitradition i Sverige där författare som Pär Lagerkvist, Edith Södergran, Harry Martinson och Gunnar Ekelöf fortfarande är levande för många människor. Sverige är också ett av Europas få länder där poesidebutanter kan räkna med förstadagsrecensioner. Att en debutbok i bästa fall har sålts i hundra exemplar har inte spelat någon större roll - hela den litterära institutionen har på ett självklart sätt ändå omhuldat poesin. Man har sett den som en naturlig del av ett skönlitterärt klimat. Men nu, vintern 2007, tror också jag att det är en tidsfråga när förlagen kraftigt drar ner sin poesi­utgivning. Det går fruktanvärt snabbt också i bokbranschen och vinstkraven skruvas upp månad för månad. Det sveper in en ny generation förläggare och de kommer inte att vara intresserade av att odla fram en ny Ann Jäderlund."

Åsa Beckman kirjoittaa Swinging with Neighbours -antologiasta.

Ett lysande namn

Tyylikäs kirjallisuuslehti länsinaapurista.

Harry Salmenniemi new chief-editor for Tuli&Savu

The new shief-editor for the poetry magazine Tuli&Savu, starting from issue 2/2007, is Harry Salmenniemi (b. 1983), a poet and a student at the Helsinki University. Other members of the staff include Henriikka Tavi, Sirpa Kyyrönen and Mikael Brygger.

I left my post as chief-editor last August, and Teemu Manninen, who picked up the work, will still edit a couple of issues before leaving the chief-editorship to Salmenniemi.

Read more info (in finnish) from the publishers pages at www.nihil.fi.

And don´t miss the new editors´call for new writers to join in and submit their writing to Tuli&Savu, at Tuli&Savu Net.

Tillbaka och och annanstans igen

Efter en lång tid. Tillbaka. Men med vilka ord? På sistone har jag tänkt ganska mycket på nomenböjning. Och vill alltjämt fortsätta med det. Så. Det blir inga fester av ord här, under följande veckor. Men troligen kommer en jag tillbaka, med sina ord eller nån andra.