Ylösnousemista

En tiedä miksi, mutta tunnustan silti, että olen viime aikoina huomannut olevani kuollut. Haluaisin ajatella, että olen vähitellen ylösnousemassa. Ensinnäkin, en ole kyennyt kirjoittamaan mitään edes pikkiriikkisen runoa muistuttavaa - pitkään aikaan. Pääni on ollut kuin hylätty kiitorata jota rapistuvat lentokoneet koristavat. Toiseksi - kts. edellinen kohta.

Näen toivonpilkahduksia siinä, että tekisi mieli käydä läpi ja kommentoida tämän päivän näkökulmasta Tommi Parkon juttua "Uutta runoa etsimässä", joka ilmestyi Tuli&Savun numerossa 3/1998. Toinen, mihin tekisi mieli tarttua, on Kiiltomadon keskustelupalstalla esitetty kysymys viime vuosien suosikkirunokokoelmista.

Mutta suosikkien nimeäminen on hankalaa, olen huomannut. Kun pitäisi listata vaikkapa "Viisi parasta elokuvaa" niin menen ihan puihin. Jos kysymyksen muotoilee toisin sanoin, kuten "Viisi eniten sinuun vaikuttanutta elokuvakokemusta", niin vastaaminen on helpompaa. Ne olisivat - esimerkiksi:
1. Bim mustakorva, alle kouluikäisenä. Hirvittävän pitkään piti itkeä tämän jälkeen. Elokuva jota en halua nähdä enää ikinä.
2. Kulkurin valssi, ala-asteella. Soitin nokkahuilulla nimisävelmää, osaamatta soittaa nokkahuilua, pitkin iltaa, ikkunasta, ulkoportailla seisten, ympäri taloa.
3. Dirty Dancing, 12-vuotiaana, 16 kertaa Seinäjoen elokuvateatteri Marilynissä. Ymmärrettävää tuossa iässä.
4. Ilmestyskirja Nyt ja kaikki kolme Kummisetää Sodankylässä muutama vuosi sitten, kun FFC:kin oli paikalla. Ylipäänsä koko Sodis on kokemuksena sanoinkuvaamaton.
5. Lukuisia hyviä elokuvia, joita en osaa laittaa päällekkäin enkä alekkain. Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalit nimeän myös tässä, mahtavia leffoja!

Tässäkin siis rehellisyyden ja kompromissittomuuden nimissä ei lopulta nähty puita metsältä. Ja eksyin aiheestakin, kun piti kirjoittaa jotakin lempirunokokoelmista. Helpompaa on mielestäni puhua lempirunoista, mutta jos pitää nimetä kokoelmia, niin mielelläni olen lukenut Anselm Hollon Corvusta, Timo Lappalaisen Poetic Licensea, Mikko Myllylahden Autojen kuumat moottorit kotiinpaluun jälkeen-kokoelmaa ja Aki Salmelan Sanomattomia lehtiä. Eikä voi unohtaa Juhani Ahvenjärven Hölkkää, paljon olen siitä pitänyt, ja toivoisin että joskus saattaisin sen löytää divarista, koska itselläni sitä ei valitettavasti ole. Jop, jotain olen varmasti unohtanut... Niin, tykkään kovasti hollantilaisen runouden antologiasta Onni on vaarallista, siihen tulee palattua.

Harmillista on se, että koska tulee luettua koko ajan aika paljon, ja paljon on sellaista mitä pitää lukea, niin tulee luettua nopeasti, ja selaillen, sen takia, että kaikesta pitäisi saada jonkinlainen käsitys. Täytyisi tehdä tilaa rauhallisemmalle lukemistahdille. Nythän on kesä... ja sen merkitys lienee "enemmän aikaa, vähemmän kiirettä". Kummasti tulee oltua vielä odottavalla kannalla, että milloin se alkaa. Se loma.