Olen väsynyt kirjoittamiseen, koko päivän olen uurastanut kolumnien parissa. Mikä työ!
Haluaisin levätä, kirjoitan sen tähän:
Tiellä
Ei se niin ollut että me olimme hukanneet tien,
pikemminkin oli tie hukannut meidät, olimme jättäneet sen
jo kauan sitten. Käännyimme vielä katsomaan miten se keveästi
ja varmaan tarkoituksellisesti nousi puiden välissä
mutta pian se siellä jo hämärtyi ja vaikka me
koko ajan toistimme mielessämme tuolla
se menee, noin me pääsemme takaisin
ajatus siitä loittoni vähitellen itsestään.
(suosikkiantologiastani Onni on vaarallista, Heimo Pihlajamaan suomentama Eva Gerlachin runo)
Friday, October 08, 2004
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Miten sattuikaan! Tuo on minunkin lempiantologioita ja yksi parhaita on lainaamasi Tiellä. Toinen runo, joka jäi kummallisesti mietityttämään on sinänsä yksinkertainen teksti, joka kuluneesta kuvastostaan huolimatta toimii.
Kaikki kipin kapin kyseistä antologiaa ostamaan, jonka nimi on muuten lainattu Simon Schaman erinomaisesta tutkielmasta The Embarrassment of Riches : An Interpretation of Dutch Culture in the Golden Age, jota voin lämpimästi suositella taustalukemistoksi.
La cantatrice chauve
Teksti Mont Ventouxia esittävään maisemakorttiin
Lähetän sinulle korkean vuoren.
En Guido Gezellen ja Jumalan vuorta,
vaan Tom Simpsonin ja kuoleman.
Vuorijättiläisen etelästä.
Lähetän sinulle korkean vuoren
luonnon bordellista:
kaljun, kaljun laulajattaren
jonka ääni on myrskyä.
Luuk Gruwez
Post a Comment