Karhut

Kukitimme Tuomaksen eilen Tanssivaksi karhuksi, mikä oli varsin mukavaa. Kääntäjäkarhu meni Juhani Lindholmille mainiosta Vänrikki Stoolista, josta kuulimme Sven Tuuvaa sekä ruotsiksi että suomeksi.

Ylen sivuilla on luettavissa raadin perustelut, minun ja Jukka Mallisen mietiskelyä viime runovuoden äärellä, sekä kulttuuriuutisten juttu (lyhyt haastattelu) molemmista Karhuista.

Hoksaa myös, että Radioteatteri esittää Tuomaksen runoja tänä iltana Ylen Ykkösessä klo 19.03!

Loma maalla jatkuu eikä mitään kiirettä takaisin kaupunkiin ole. Ensi viikolle ja Oriveden Uuden runon päiville tosin on valmistumassa puhunta aiheesta "mikä ihmeen längwitz-runous". Aihetta minulle ehdotettiin, mutta voin yhtyä ihmettelyyn - erityisesti siihen, että voiko käsitettä lainkaan soveltaa käytettäväksi suomalaisen runouden kontekstissa, vai pitäisikö language-runoudella viitata yksinomaan pohjoisamerikkalaisessa runoudessa 70-luvulla tapahtuneeseen käänteeseen, jossa luonnollisesta, alitajuisesta ja automaattisesta itseilmaisusta pyritään kohti tietoisuutta runon kirjoittamisen retoriikasta, siitä että runo on aina luonnos, tehty, artefakti? Nämä ajatuspolut varmasti ovat innostaneet monia suomalaisia kirjoittajia, mutta käyttäisin varovaisesti language-leimaa - sitä on niin helppo käyttää postmodernin tavoin tarkoittamaan ties mitä - yleensä jotain hieman epäilyttävää (?). Vai mitä ajatuksia teissä herää, jos joku sanoo jostakin runosta, että se on kielirunoutta? Mitä (ihmettä?) sillä suomalaisessa kontekstissa tarkoitetaan? Millaisen käsiteverkoston osa se on, millaisia arvoja siihen liittyy?

Kuunvalkoinen

Kun eilen yöllä täysikuu kavereineen oli ponkaissut taivaalle, menimme me, äiti ja tyttäret, isän autolla Alajoelle, missä maapallo edelleen on littana ja valkoinen, kuin maailman suurin käsintehty paperi, jonka horisontti leikkaa ja jonka pintaan myyrät ja hiiret ja muut turkkiin pukeutuneet eläimet raapustavat merkkejä huuhkajalle tai haukalle tai jollekin muulle ruskeasiipiselle linnulle, joka lipui hetken aikaa automme valojen edessä ennen kuin katosi.

Pohjanmaa

Ehdin kirjoittaa sanat pohjanmaa kun viestini katosi. Olen täällä, koska täältä olen kotoisin. Eikä sillä tulisi olla mitään merkitystä minkään kanssa paitsi sen, millaisesta maisemasta pidän. Jonkinlaisesta viivasta on kyse. Rajasta, joka tekee maan ja taivaan, tekee mahdolliseksi että tiedän mitä tarkoittaa luku kaksi, jakaantuminen.
Se mitä kirjoitin äsken on siis kadonnut. Rippeet ovat tässä:
Näky/ Mistä/ Miksi/ Maisema/ Vettyy// Tosi symbolinen tila/ Ja ennen sitä/ Se/ Mistä.
Huomenna - tai tänään - takaisin sinne missä asun.

More updates

Translations missing from my list of published poetry books this year:

- Italian poetry from the 20th century. 33 poets, 120 poems. Ed. Rolando Pieraccini. The Lauttasaari Press 2004.
- Abú Nuwas: Runoja kaduilta ja kapakoista. Transl. Jaakko Hämeen-Anttila. Basam Books 2004.
- Der Musensohn. Runotarten lemmikki. Valikoima J. W Goethen lyriikkaa saksaksi ja suomeksi. Transl. & ed. Teivas Oksala. Artipictura Oy 2004.
- Rainer Maria Rilke: Tahto tahtojen. Transl. Eve Kuismin. Like 2004.

Some books missing can be found here

In the beginning of September I wrote a short article about the year 2004 in poetry (Tähän mennessä tapahtunutta: runovuosi 2004) for the Poetry Week´s programme paper which included a list of poetry books published this year. Some books are missing from that list, but some I have found and now you can find them here:

Rita Dahl´s debut Kun luulet olevasi yksin by Loki-kirjat
Hannu Helin´s Ctrl Alt Del by Pulvis&Umbra
Jarkko Laine´s Tämä yö on taikayö by Otava
Aki Luostarinen´s Maan pakolainen by Wsoy
Arto Melleri´s Arpinen lemmen soturi by Otava
Jukka Nikki´s Kuuma huuma karkkipussissa by the city of Kaarina
Vergil´s Paimenlauluja by Tammi

I will update this list later on as well, if there still are some books missing. You can also check this year´s books from Tuli&Savu Net.