Surdavant - pohdiskelua osa yksi

Tekisi mieli yrittää vetää meille tarjottujen runojen perusteella joitain johtopäätöksiä sen suhteen, mitä sanoilla dada ja surrealismi ymmärretään, sillä se on kysymys joka minua mietityttää. Mutta koska en ole telepaatikko, ryhdyn mieluummin miettimään, mitä itse ymmärrän näillä sanoilla.

Tai oikeastaan, että vältyttäisiin siltä, että joutuisin vastaamaan kysymyksiin "mitä dada tai surrealismi on", ja vastaamaan historiaan nojautuvilla lauseilla, mietin mieluummin mikä voisi olla niiden perintö; ja korostan tätä, millä tavalla haluan ne ymmärtää juuri tällä hetkellä, Suomessa vuonna 2004. Koska kaikesta tulee poimittua aina ne puolet, jotka kokee merkityksellisiksi oman aikansa ja paikkansa kontekstissa.

Ensimmäisenä nostaisin esiin todellisuuden kuvaamisesta, mimeettisyydestä, irtaantumisen. Tässä ajattelen lähinnä Apollinairen, tai kubismin, vaikutusta surrealismiin. Perinteisen surrealismi-käsityksen kautta asian voisi selittää siten, että kyseessä on sisäisen maailman tai alitajuisten näkyjen tai unien kuvaaminen, mutta pidättäytyisin tähän selitykseen päätymisestä, koska se voi pysäyttää vuorovaikutuksen runon ja lukijan välillä. Parempi on mielestäni sanoa, että runous voi vapaasti luoda olioita, joita ei ole olemassa missään muualla kuin kyseisessä runossa. Mitään välttämätöntä tai yks yhteen vastaavuutta ei runon kuvan ja jonkun todellisuuden elementin, oli se sitten näkyvä, kokemuksellinen tai alitajuinen, välillä ole. Oliot, jotka runossa luodaan, eivät käänny millekään toiselle kielelle, eivätkä ne ilman ristiriitoja ole tulkittavissa. Runo ei luo yhtä yhtenäistä kuvaa, vaan monta, toisissaan risteilevää, toisensa poissulkevaa, omille varpailleen astuvaa. Runolle tarjoutuu mahdollisuus olla rikkinäinen, ei niin ehyt, ylijäämäinen.

Ylijäämäisellä tarkoitan tässä sitä, että runon tulkinnassa törmätään juuri siihen, että yhden kehikon valinta aiheuttaa sen, että kolmasosa runosta jää sen ulkopuolelle, ja toisen kehikon valinta aiheuttaa äsken haaviin saadun tippumisen pois. Jotain jää aina yli. Koherenttia, kaikenkattavaa tulkintaa on vaikea saavuttaa, eikä se ole tavoitteenakaan toivottava. Aukottoman selitysmallin löytyminen tuntuu tänä päivänä jo epäilyttävältä; kaikkien tasojen yhdellä kertaa tavoittaminen mahdottomalta.

Mutta kääk, kello on puoli kaksi yöllä, joten jatkan pohdintojani toisella kertaa. Jos joku haluaa kommentoida, niin be my guest, viestin alta voi napauttaa sanaa "comments".

Siihen asti - öitä.