Uutta ja uutta ja uutta Nokturnossa ja T&S Netissä

Nokturnossa on uusia juttuja - erityisesti pidän Jonimatti Joutsijärven piirtokirjoituksista.

Myös Tuli&Savu Net on taas piristymään päin, josta kiittää saa uutta päätoimittajaa Ville-Juhani Sutista. Uusista päivityksistä erityisesti Pauliina Haasjoen kertomus "Pitäjänkokous" runon synnystä antoi minulle eväitä lukea uusin silmin Haasjoen runoja.

Alice Teichert 

Charles Bernsteinin web login kautta tuli päädyttyä mm. tänne.

Nypoesin uudet sivut

Paal Bjalke Andersenin vetämä Nypoesi.net on uudistunut, käy kattomas.

Caisan kansainvälisen kirjallisuusillan kuvia

Kiamars Baghbanin sivuilta löytyy valokuvia Caisan kansainvälisen kirjallisuusillan 21.2 esiintyjistä.

Oikeus puhua ilman pelkoa - keskustelu jatkuu

Mitvit kirjoittaa kiitoksenansaitsevasti siitä, mistä tässä on ollut viime päivinä puhe.

Hämmentynyt, pettynyt ja vihainen

Kaltiossa julkaistu sarjakuva löytyy nyt täältä. Kuten on tiedossa, Kaltion päätoimittaja Jussi Vilkuna on päätetty vapauttaa toimestaan (seuraa keskustelua esim. Parnasson sivuilla. Hesarin uutisointia on täällä). Voi herramunjee. En voi pettymykseltäni löytää sanoja. Ville Rannan sarjakuva on asiallinen, huumorin avulla sananvapaus-uskonnonkunnioittaminen -akselia älykkäästi pohtiva teos. Miten tämä voidaan käsittää vaaralliseksi ja jotakuta loukkaavaksi? Millä ajattelukapasiteetilla ovat varustettuja ne ihmiset, jotka päätoimittajan erottamiseen ovat päätyneet? Eivätkö he ymmärrä, että meidän pitää suojella sitä arvoa, ettei tarvitse pelätä suunsa avaamista. Mikä maa, mikä planeetta?

Kaltiota täytyy tukea

Hesari tiedottaa tänään, että Kaltio on joutunut hankaluuksiin julkaistuaan Ville Rannan piirtämän sarjakuvan, jossa naamarilla verhottu profeetta Muhammed (kuten Arne Anka aikoinaan Disneyn ahdistellessa yhdennäköisyydestä!:-)) keskustelee sarjakuvapiirtäjän kanssa.
Kaltion hallituksen puheenjohtaja Harri Kynnös on sanonut Hesarin mukaan näinikään:
"Ehkä olisi ollut viisaampaa, ettei niitä kuvia olisi siellä ollut, eihän yhteiskuntarauhaa ole koskaan hyvä värisyttää. Itselleni uskonto on aina ollut pyhä asia, eikä ole hyvä lähteä ihmisiä loukkaamaan." Tämän lisäksi Kynnös aikoo "keskustella asiasta [sarjakuvan julkaisemisesta] vakavasti päätoimittaja Vilkunan kanssa".

Minusta olisi ollut viisaampaa, jos Kynnös ei olisi päästänyt suustaan yllä olevia lauseita ja paljastanut täten, että pelkää, ja ettei ymmärrä eroa jostain asiasta keskustelemisen ja analysoimisen ja "yhteiskuntarauhan värisyttämisen" ja "loukkaamisen" välillä. Kaltion sarjakuvahan on täysin asiallinen ja tuo esiin eri näkökulmia, keskustelee ja on oivaltava! Hyvä puheenvuoro siis, joka kiteyttää varmasti monen ajatuskulkuja asiasta. Eikä pyri loukkaamaan ketään. Kärkevin ja hauskin! kritiikki, joka sarjakuvasta löytyy, on kohdistettu Suomen päättäjiin, jotka viime viikkoina kiirehtivät pyytämään anteeksi mm. joittenkin pienen piirin kerholaisten nettisivujen puolesta. Olisi niin eri asia, jos kyseessä olisi joku tökerö suttaus, jossa tietoisesti haluttaisiin vetää mahan ja riman alle. Mutta kun ei ole. Ei piirros sinänsä voi olla loukkaava, ellei sillä pyritä loukkaamaan. Ja jumalien tai Jumalan piirtämisestä ylipäänsä, miten mikään mitä ihminen itsestään projisoiden raapustaa paperille voisi millään tavoin loukata Jumalaa, joka on monen uskonnon mukaan käsityskykymme tavoittamattomissa?

Sanomattakin on selvää, että Sammon ja Tapiolan reaktiot ovat käsittämättömiä - eivät halua enää ilmoittaa Kaltiossa. Eikö ihmisillä ole lukutaitoa?

Ehkä tärkeintä tässä keskustelussa olisi huomata, että kaiken keskiössä on tunne nimeltä pelko, jonka Rannan sarjakuva hyvin nostaa esiin. Saanko sanoa, mitä ajattelen, ilman että minun täytyy pelätä että joku tulee ja kommenttilaatikossani haukkuu minut pystyyn? Saanko sanoa, mitä ajattelen, vai erotetaanko minut toimestani? Saanko sanoa, mitä ajattelen, vai heittääkö joku kiven ikkunani läpi? Koputtaako joku oveni takana hetken kuluttua? Olen tottunut siihen, ettei tarvitse pelätä, vaan saa sanoa, mutta nyt on pelko tullut mieleeni, eikä se ole hyvä asia. Pidän häpeällisenä kaikkia niitä tahoja, jotka eivät tue Kaltiota ja oikeutta keskustella vaikeistakin asioista ilman pelkoa.

Onnitteluja

Ensinnäkin, onnittelut eräälle runoilija Leevi Lehdolle syntymäpäivänään!

Ja sitten lähden valmistautumaan kohti toimituksen kokoustamista. On työn alla tämän vuoden ensimmäinen julkaisu. Uutinen on myös se, että toiseksi päätoimittajaksi on julkaisijayhdistyksen vuosikokouksessa valittu runoilija Teemu Manninen. Teemuakin saa onnitella! On paikallaan myös mainita, että erityisesti Teemun ja Juhanan ansioksi laskettakoon viimeksi ilmestyneen 04/05 pullan sisuksen suunnittelu. Ja jos sitä pullaa haluaa omaksi mussuteltavaksi, kannattaa silleen olla asialla lähiaikoina. Numeroa on jäljellä enää muutamia kymmeniä kappaleita.

Ja kolmanneksi: yhdistyksemme Nihil Interitin hallitus on uudistunut, ja uudeksi puheenjohtajaksemme olemme saaneet runoilija Vilja-Tuulia Huotarisen. Muut jäsenet ovat Leevi Lehto, Teemu Manninen, Marko Niemi, Ville-Juhani Sutinen sekä allekirjoittanut.

Uutisia

Göteborgs Postenista luen runoilija Gennadi Aigin kuolemasta pari päivää sitten tiistaina. En ole edes lukenut hänen runojaan, mutta nythän onkin sitten kaksinkertaisesti syytä!

Iltaohjelmaa ensi viikolla

Kansainvälinen kirjallisuusilta ti 21.2 kulttuurikeskus Caisassa

Ti 21.2. klo 17-20 Kulttuurikeskus Caisassa vietetään kansainvälistä äidinkielenpäivää kansainvälisen kirjallisuusillan merkeissä. Ohjelmassa on runojen ja tekstien lukemista eri kielillä sekä keskustelua kansainvälisestä kirjallisuudesta internetissä. Vapaa pääsy. Mikonkatu 17 C / Vuorikatu 14. Järjestäjät: Caisa, Elävien runoilijoiden seura, Runoyhdistys Nihil Interit ry ja Kulttuuritarha. http://www.kulttuuri.hel.fi/caisa/

Treelle

Tänään alkaa Tampereen keikka. Illalla MotMotin julkistajaiset Laternassa, huomenna Henki ja elämä -kirjallisuustapahtuma ja siellä yhdistyksen eli lehden julkaisija Nihil Interitin vuosikokous klo 13 ravintola Bella Roman kabinetissa. Yhdistyksen jäsenet tervetuloa!

Pulla on muuten postitettu tilaajille eilen, ja pitäisi olla perillä maanantaina.

Kommentointia

Karri kommentoi Muistikirjassaan lauantaisessa Aamulehdessä ollutta minun, Ville-Juhani Sutisen ja Juha Siron haastattelu-keskustelua runoudesta. En muista millaisessa kontekstissa tuo Siron repliikki blogeista oli, luulisin että se oli enemmän sivulauseessa sanottua. Yleisesti voin huomauttaa, että sanomalehtipaperille on tietenkin painettu erimuotoinen ja -oloinen teksti kuin mitä meidän kolmen hyvin antoisa, monipolvinen ja vivahteikas runouskeskustelumme oli. Kiitos siitä vielä kerran Ville-Juhanille ja Juhalle! Ja myös kokoonkutsuja, toimittaja Johanna Vehkoolle, joka on mielestäni tehnyt hyvää työtä niissä raameissa, mitkä sanomalehtityyli asettaa. Meidän parin tunnin keskustelupläjäyksemme litterointi on ollut varmasti sanotaanko työlästä, kuten myös sopivien katkelmien valinta ja yhteensovittaminen.

Pound sanoi aikoinaan että "poetry is news that stays news", mutta onko runoudesta, ja tarkoitan nimenomaan runoudesta enkä kilpajuoksuista, mahdollista keskustella uutisten kielellä? Mitä runoudessa tapahtuu, mikä on runoudessa uutinen? Kustantamon vaihto tai uuden kokoelman julkaiseminen eivät runouden uutisia ole - keksittekö te, mikä voisi olla uutinen, josta runous itsekin yllättyisi?

Muista lukea nämä.
Radikala typer i poesi. Typograafisen ilmaisun uudesta aallosta. Dagens Nyheter.
Arvostelu Martin Högströmin Transfuturasta. Myös DN:ssä.
(Via Paal Bjelke Anderssen)

Pulla!

Leegio
Tuli & Savu 4/2005

3 Sisällysluettelo
4 Numeron kirjoittajat & toimitusinfo
5 Pääkirjoitus

6-7 W. H. Auden: Kaksi runoa
8-9 Henriikka Tavi: Kaksi runoa
10-11 Gunnar Björling: Universalismi
12-13 Rabbe Enckell: Puhtaasta runoudesta
14-15 Noora Koi: Kaksi runoa
16-17 Kent Johnson: Kaksi runoa
18 Leonel Rugama: Maa on kuun kiertolainen
19-23 Jacques Jouet: Pakosta ja ilman
24-27 Jacques Jouet: Metrorunoja

28-29 Juhana Vähänen: Pauliina Haasjoki: Epäilyttävät puut
30-31 Antti Salminen: Juuli Niemi: Pitkästä ilosta
32-33 Tuulia Toivanen: Risto Oikarinen: Puupuhaltaja
34-35 Keskiaukeama: Michael McClure: 99 teesiä
36-39 Mikko Jakonen: Panu Tuomi: Vaaleanpunainen ilmestyskirja

40-41 Ville Luoma-aho: Kaksi runoa
42-46 Kipunoita: Mark Wallace: Kohti muodon vapaata moninaisuutta
47 Oma runo tähän
48 Jonimatti Joutsijärvi: Runo
50-54 Pinnan alla kytee – julkaisemattomien runoilijoiden haastattelu. Jonimatti Joutsijärvi, Noora Koi, Ville Luoma-aho, Henriikka Tavi, Olli-Pekka Tennilä, Miia Toivio.
55 Olli-Pekka Tennilä: Runo
56-57 Paavo Heinonen: Hajateesejä
58-59 Ara Shirinyan: Asti kylmä sopa – suomettanut Touko Sauhu
60-64 Lehtikatsaus: Jukka Mallinen: Venäläiset kirjallisuus- ja runouslehdet

Tällaista sitkoa taikinaa ollaan siis väännetty ja veivattu viimeisten parin kolmen kuukauden ajan ja tänään vihdoinkin se on aamulla pistetty uuniin. Huokaan, vedän jauhoisella kämmenelläni otsan poikki ja rypistän toisella kädellä läikikästä esiliinaa, keinautan lannetta ja nojaudun toisen jalan varaan. Istahtamiselle ei ole aikaa, joten tyydyn nojaamaan taaksepäin leivontatasoa vasten ja tuijottamaan hetken aikaa tiskikaapin vetimien ympärillä olevia sikinsokinsormenjälkiä.

On selvää, että ilmaisua täytyy rajoittaa joillain keinoilla, muuten suusta tulee ulos pelkkää ulinaa. Suuhun täytyy laittaa esimerkiksi piparimuotti.

O h e r e

Olen hereillä. Olin hierojalla jonka nimi on Faust. Linkitän. Teemu julkaisee Poetiikkapakissaan hyviä keskustelunavauksia ja jatkopuheenvuoroja. Erityisesti tuo Nuoren Voiman "Kuva"-keskustelua jatkava posti saa järjestelemään johtoja uudelleen päässä. Menkää lukemaan se! Hop!

Päivän kysymys: Miten on mahdollista, että erittäin hyvillä unilahjoilla siunattu voi kärsiä unettomuudesta?

Taas sydämen tykytystä ja unettomuutta. Harmillista, tai inhottavaa. Ei tunnu niin sanotusti kivalta, ei tuntunut eilen yöllä kun kuuntelin lehden kolahtamista eteisen lattialle eikä tunnu tänäänkään, pieni väsymystärinä. Toki jotain hyvääkin, olin eilen pitkällä kävelyllä ja löysin itseni Hakaniemen torilta syömästä lättyjä mansikkahillolla. Ehkä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kävely tuntui mielekkäältä. Ehkä siihen vaikutti se, että juuri sain luetuksi Markku Pääskysen Tämän maailman tärkeimmät asiat.

Houm sviit houm - apdeitid

Kotona jälleen ja työkyvyttömänä. Tähän mennessä päivää tapahtunut vain heilumista amazon.comissa ja yritystä ostaa levyjä kunnes sittenkin tullut tulokseen "ettei siinä niin paljon säästä" ja perääntynyt hankkeesta. Kaiken lisäksi silmälasini menivät rikki niitä puhdistettaessa. Se vie aina jonkin sortin paniikkiin (vaikka laseja voi kyllä käyttää).

Apdeit: jotain sain sittenkin tänäänkin tehtyäkin. Ja lehdentekoonkin pääsemme tällä viikolla käsiksi. Viime vuoden viimeinen numero on siis erinäisistä syistä myöhässä ja ilmestyy n. kuukauden päästä. Äläkää oloko ihimiset meille kiukkuusia. Amatöörejä ollaan, tai ainakin minä, olen.

Myöhästynyt kirkollinen ajatus, niitä joita jouluna tavataan nostaa esiin

Ilmajoen kirkon pylväiden välisissä parruissa - miksi niitä kutsutaankaan - on kirjoitettu YLÖS seuraavat lauseet, yksi kullekin ilmansuunnalle:

Katso, Jumalan karitsa

Meillä on lunastus

Tulkaa, kaikki on valmiina

Rauhani annan teille


Uskonnon lauseita on turha hylätä vain siksi, että ne ovat uskonnollisia, jos ne, kuten nämä, ovat hyvin muotoiltuja, yksinkertaisia mutta kontekstinsa takia painavia lauseita, joita sopii laittaa suuhun. Eilen yöllä minusta välillä tuntui, niin kuin suussani olisi ollut avaruus, linnunrata pingotettuna poskiontelosta poskionteloon; toisena hetkenä tuntui siltä kuin joku olisi painanut suuni ja kasvoni jääkuoren pintaan pinnan alta. Puhuminen tuntuu parhaimmillaan kummalliselta.