Katsoin eilen ekan osan tuosta amerikkalaisesta dokumentista "Vapaan naisen tunnustuksia", jonka blogi on täällä, ja kävin myöhemmin Charles Bernsteinin sivuilla, joilta poimin tämän (hänen tyttärensä?) blogin, jossa myös pohditaan feminismiä. Tätä tyttöjen matkaa läpi Amerikan tulee varmasti seurattua, tuntuu kuin itse matkustaisi mukana. Sivusto on jo nyt monipuolinen, haastateltavia paljon, ympäri maata ja eri aloilta - kiinnostavaa minusta tietenkin on se, että monia tuttuja runoilijanimiäkin on mukana.

Niin, ja huomasin myös Martinin Kornkammerista, että Detta är inte fiktion -kirjasta on ilmestynyt Sigrid Nurbon arvostelu täällä.

Pari viikkoa sitten olimme mökillä pistämässä sitä talviteloille. Joutsenet eivät olleet vielä startanneet kohti ulkomaan aurinkoa. Heitä oli naapurin pellolla viitisenkymmentä, tämä perhekunta lähimpänä tietä.

Mess-ut

Huomenna alkaa messuaminen. Illalla on tiedossa kemuuttamista Vanhalla. Perjantaina olen pariin otteeseen lavalla: ensinnäkin Nifinin järjestämä keskustelu En ny union? samtal om nordisk poesi med utgångspunkt i antologin Detta är inte fiktion, Takauma-lavalla klo 15. Minä, Daniela Floman ja Leevi Lehto pohdimme pohjoismaisen runouden kohtaamisia - kohtaantoja?

Sitten viime hetkillä ennen kuin ovet suljetaan, klo 19 alkaen Kullervo-lavalla, NVL:n järjestämä Runoja nonstop - vuoden 2007 runosatoa. Olen mukana viimeisessä setissä, toivottavasti kuuntelijoita piisaisi meille asti.

Lomalomaloma

Nyt on hyvä, parempi. Syysloma alkoi! Tai ei ihan, Runoilijan naamio-kurssin uusi tehtävä on vielä lähettämättä, kuten myös kaksi palautetta edellisestä tehtävästä, "Kiven päivästä". Lukio-opetuksesta voin raportoida sen, että jakson vaihtuminen koeviikkoineen ja uuden kurssin suunnittelemisineen vei kyllä voimat. Ja sitten päälle vielä monet esiintymiset. Onneksi, onneksi! runojen lukeminen ei ole enää hetkeen aikaan jännittänyt. On hyvä että tuli saatua paljon harjoitusta ennen kirjan julkaisua. Nyt lukemisesta voi vain nauttia. Toivottavasti lukemiseen riittää tilaisuuksia myös kirjasyksyn hehkun himmennyttyä... Uusia runoja kun en usko hetkeen aikaan kirjoittavani sellaisia määriä, että voisi alkaa lukea uudesta käsikirjoituksesta. Odotan kovasti joulukuussa alkavaa uutta elämää, sijaisuuden päättymistä, synkkää ja pimeää ja märkää joulun aikaa. Keväästä aion siunata kirjoittamiselle leijonanosan, sopii vain toivoa että apurahajumalat ovat myötämielisiä.

Eilen oli tosi mukavaa jutskata ja istua iltaa Henriikan, Sinikan, Sadun ja Vesan kanssa - kiitos hyvästä seurasta! Kun on kaikilla sama intohimo, niin keskustelu luistaa ja kulkee kiinnostavia uria - näitä juttutuokioita saisi olla enemmänkin.

Tänään on toinen esiintyminen: hetken kuluttua klo 18 olen Töölön kirjastossa puhumassa kirjasta ja kirjoittamisestani sekä tietenkin lukemassa myös runoja.

Kotona ollaan, olin viksu ja tulin Turun messuilta jo eilen illalla ja istuin illan kotona polttaen kynttilöitä vain yhdestä päästä... Tänään taas tekemistä riittää. Yritän mm. lukea huomiseen yleisen kielitieteen tenttiin: rima on matalalla. Kun pääsisi läpi olisin tyytyväinen!

Aikataulutusta

Se on harmi, etten tällä hetkellä ehdi pohtia enkä kirjoittaa mitään; tulee vain puffattua kirjaa ja itseään. Koulussa on koeviikko meneillään, ensi viikolla yleisen kielitieteen tentti ja ylihuomenna alkaa Sulkasadossa "Runoilijan naamiot" -sanataidekurssi, joten aivot ovat monen tahon työllistämät.

Perjantaina sitteen suuntaan Turkuun messuamaan; luen klo 17.20 runojani Kirjakahvilassa
yhdessä pietarilaisten runoilijoiden Bella Gusarovan ja Misha Kuzminin kanssa.

Ensi viikolla olen kahdessa paikassa lukemassa runoja. Tiistaina 9.10 on Lukukeskuksessa "Esikoisrunoilijoiden ilta" klo 18, jossa olen lukemassa Sinikka Vuolan, Henriikka Tavin, Satu Mannisen ja Vesa Haapalan kanssa.

Ja sitten keskiviikkona 10. 10, Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivänä, olen Töölön kirjastossa otsikolla "Sydämeni laulu" puhumassa suhteestani suomalaiseen runoperinteeseen.

Notta tekemistä piisaa. Sellaisia asioita, joita on helppo vetää plakkarista, jos joku kysyy, mitä teet nykyään. (Odotan kevättä. Likaisen lumen värisiä tyhjäkäyntipäiviä.)

Ontelo talo iloistaan, lioistaan

Keskipohjanmaassa on ilmestynyt Leena Tanskasen arvio kirjasta, kiitos lukijalle! Leena on hoksannut leikkiä samoilla "leluilla" kuin minä eli anagrammeilla, ja kaivanut kirjan nimestä esiin aivan loistavia uusia mielteitä! Koko arvostelu "Äänteillä sfääreihin" on luettavissa täällä.

" [...] Toivion kokoelmassa on jotakin arkaaista, alkukantaista. Paikoin joikumaiset säkeet kumpuavat syvältä, miesmuistista. Lihasmuistista. Ääni vapauttaa. Sanat vapauttavat. Lauseiden jälkeen on taas helpompi olla.
Arkaaisuus juontuu Toivion tavasta käyttää meikäläisittäin harvinaista vokaalisointua. Sanat rakentuvat pyöreiden ja runsaiden vokaalien diftongeista, eli pareista ja rytmittävät runojen kokonaisuudet avoimiksi, eteenpäin kurottuviksi kehoiksi. Sanoista tulee ikään kuin yhtä äänen kanssa, kehosta yhtä äänteiden kanssa. Kaikki palautuvat lopulta siis alkuun – sanaan ja sen ilmaisuvoimaan.
[...]
Toivio osaa rytmiikan. Hän vetää sen tyylikkäästi myös runojen muotoon ja tekstinasetteluun. Siinä on helppo mennä vikaan. Sanoja voi sirotella lähes miten sattuu. Niiden oikea tyylikäs sommittelu tyystin teemaan istuvalla tavalla vaati otetta sointiin. Sitä Toiviolla on.
Säkeistä, nimistä ja otsikoista saa näppäriä kielipelejä. Niistä syntyy yhä kiihkeämpi suhde Toivion sanottavaan: Loistaen olet, En, Olen, Olet, Ontelo, Talo, Iloistaan, Lioistaan… [...]

Si me das a elegir

Les Nuits Fauves -elokuvan soundtrackiä kuunnellessa muistin, että olin unohtanut, kuinka paljon pidän (enkä ole ainoa) Los Chunguitos -kolmikon Me quedo contigo:sta. Kovaa kamaa! Eritoten tämä video provided by YouTube.

Temps perdu

Pidän tästä kappaleesta. Tuttu piisi, mutta oikeastaan kuuntelin sitä kunnolla vasta viikko sitten mökillä, autossa kirjaston pihassa. Sen sävelkulussa on jotain, mikä tarttuu. - Toivun kotona monista peruukeista ja juhlista. Mukavaa oli, Sailan kirjanjulkkareissa.

jos etsit kadonnutta aikaa jotain josta jouduit luopumaan
liian usein huomaat ei se totta ollutkaan
ja joku tuskin tietää mitä etsii vailla määränpäätä harhailee
monen vuoden jälkeen ystävälleen kirjoittaa

ne sanat jotka sanomatta jäivät sanat joita ei kai ollutkaan
sanat jotka pettävät kun niitä tarvitaan
ja minä olen miettinyt jo kauan jotain josta sulle kertoisin
vaikka tuskin muistan enää osoitettakaan

sun villakoirasi nimi oli Rin-Tin-Tin
typerä piski joka murisi mulle
hölmöksi tunsin minä itsenikin
vaikka kaikesta halusin puhua sulle
mä vain häntääni heilutin

olen hävittänyt kaiken joka sinusta mua muistuttaa
olen myynyt levyt joita silloin kuuntelin
ne levyt usein radiossa soivat tai ne voivat olla muitakin
lähes kaiken sinusta jo melkein unohdin

sun villakoirasi nimi oli Rin-Tin-Tin...

sinä hymyiletkö vielä sinä suuteletko vielä niin
että suudellessa olin mennä tainnoksiin
ja minä olen olemassa vielä minä vieläkin sua muistelen
vaikka monta vuotta sitten jouduin naimisiin

sun villakoirasi nimi oli Rin-Tin-Tin...

Detta är inte fiktion

Eilinen Tämä ei ole fiktiota / Detta är inte fiktion -antologian julkistamistilaisuus oli poikkeuksellisen onnistunut. Tack till alla medverkande, särskilt till Katarina Gäddnäs, min "co-host" :-)

Juuri illan monikielisyys oli mielestäni yksi merkittävä syy hyvään tunnelmaan, kuten myös esitysten hyvä skaala. Ja yleisöä oli reilusti, tunnelma oli keskittynyt, aplodit innostuneita! Kaikki olivat hyviä lukijoita, niin omien kuin toistenkin runojen; Eiríkur Örn Norðdahl, Catharina Gripenbergin kumpuileva, hauraahko tyyli; Einon ja Sailan oivalliset luennat niin omista runoistaan kuin yhteisluentana Catharinan komeasta tekstistä; Fredrik Nybergin ja Oscar Rossin intensiivinen kaksiäänisyys, ehkä illan äänekkäimmät aplodit; Steinar Opstadin ja Jyrki Kiiskisen hienovireinen, intiimi päätös. Ehkä erityisen kiitoksen kuitenkin ansaitsee Oscar Rossi, toinen antologian toimittajista ja yksi suomentajista: hänen luentansa Sailan ja Fredrikin teksteistä olivat poikkeullisen vahvoja tulkintoja, eivät jääneet millään tavalla alkuperäisten varjoon.

Ps. Leevi Lehto's presentation av dem fyra finska poeterna inkluderade i antologin kan läsas här både på svenska och finska.

Tämä ei ole fiktiota

Viikonloppuna olimme taas mökillä. Leikkasin nurmen otsalta pitkät pitkät etuhiukset. Saunottiin. Uitiin. Saas nähdä mennäänkö tänäkin vuonna veteen vielä marraskuussa.

Tänään illalla olen ravintola Bellyssä Uudenmaankadulla juhlistamassa pohjoismaisen nykyrunon antologiaa Tämä ei ole fiktiota / Detta är inte fiktion. Toim. Oscar Rossi ja Tiia Strandén. Juonnan klo 20 alkavan tilaisuuden yhdessä Katarina Gäddnäsin kanssa. Meillä on vieraita: Fredrik Nyberg Ruotsista ja Steinar Opstad Norjasta, Catharina Gripenbergkin on Tanskasta kyläilemässä. Myös Eiríkur Örn Norðahl (Islanti), Eino Santanen ja Saila Susiluoto lukevat runojaan. Sinne! Siis!

En ole viime aikoina paljon ehtinyt töitten takaa muuta näkemään tai kuulemaan kuin suomen kielen lauseenvastikkeita, mutta toissa päivänä kuulin kollegani Helena Kallion kolumnin Radion 1:n Kultakuumeessa, ja sitä voin suositella. Tietokoneenikin reistailee, pitäisi ostaa uusi enemmällä pofortilla eli väkivahvuudella. Kone junnaa ja junnaa ja repii hermot.

Ilkassa oli haastattelu ja arvostelu toissapäivänä, ja siitä on tietenkin pitänyt mummun kanssa soitella. Eteläpohjalaiset maailmalla! Tero Pitkämäkikin on saman kunnan poikia, katsottiin heittoja sunnuntaina Tahvolan mökillä, uudella vanhalla digisovittimella; minä pidin antennista kiinni tiukkaan ja kuva näkyi. Kun päästi irti, se meni neliöiksi.

Ps. Ja tätä täytyy muistaa suositella myös: nyt lauantaina Marko Niemen kokoonkutsuma Digitaalisen runon iltapäivä Vuosaaressa. Ohjelma löytyy täältä.

Kuten Karri ehti jo kertoa:-), juhlistimme vielä virallisesti kirjaa eilen illalla Sinebrychoffin puiston laidalla. Kiitos kaikille, jotka tulitte ja toitte monta kaunista kukkaa (ja yhden kaalinpään! joka tuossa minua katselee). Ja kiitos Karrille, Juhanalle ja Katille runojensa lukemisesta!

Kaksi uutta kritiikkiä ilmestynyt, Karjalaisessa ja Savon Sanomissa. Ensimmäinen - joka on luettavissa netissä - on valitettavan tyly, toinen taas lämpimämpi. Tasan eivät käy lukukokemukset! Savon Sanomien arvostelun on kirjoittanut Outi Kaikkonen, ja tässä siitä muutama sitaatti:

"Miia Toivion esikoisrunokokoelma Loistaen olet on positiivisen ja iloisen runon leikkiä, jota voi lukea hyvillä mielin. Vapaus, ilo, rakastaminen ja arvoituksellisuus ovat kokoelman keskeisiä piirteitä ja tunnelmia. Jo kokoelman nimi ilmentää runojen asennetta ja viittaa sekä runon puhujan että runojen sinän, miksei myös lukijan, sisäiseen voimaan. [...] Loistaen olet on varsin valmis ja monipuolinen esikoisteos. [...] Runot etenevät johdonmukaisesti omassa totuudessaan pelkäämättä vaikeitakaan ilmaisuja. Toisinaan arvoituksellisuus ja kielellä leikittely tuntuvat itsetarkoituksellisilta, jolloin ne syövät sanojen painoarvoa. [...] Tunnelmaltaan kokoelma on harvinaisen lämmin, ja runoissa on jotain taianomaista. [...]."

On mukavaa saada palautetta kokoelman ilosta ja lämmöstä, ja kerrankin on hauskaa, että runon leikkisyys nähdään myös hyvänä asiana, ei pelkästään kielteisenä. Leikki ilmentää nimenomaan iloa! Ja iloitseminen - kielestä iloitseminen - on kirjoittamisessa keskeistä - jos sitä ei ole, niin... no, mitään ei tule. Leikin ei todellakaan tarvitse tulkita merkitsevän itsetarkoituksellista, sisäsiittoista kikkailua (tai kielipelleilyä, niin kuin Karjalaisen Eija Komu kirjoittaa). Hassua on, että monen muunkin runon yhteydessä juuri kielellä leikkimistä - tai usein: kikkailua! - on kritisoitu. En voi muuta sanoa kuin että en ymmärrä miksi.

Ochidag

Runokuu jatkuu osaltani vielä tämän päivän ajan. Olen lukemassa runojani Runomarkkinoilla Lasipalatsin aukiolla klo 14.15-14.45, samassa setissä kuin Satu Manninen ja Vesa Haapala.

This has been a busy week, but now I'm on the better side of it since the long day of yesterday is over and the weekend is almost here. We had a fabulous day with Poetics Conference during the day and the Sound poetry -performances at the Library 10 at the evening - where Marko did a really excellent reading of Martin's work. Hälsningar till Martin at his Kornkammer! And hälsningar till Marko D at Nurotus - we were the last men standing:-)

Tomorrow I will be at the Rikhardstreet's library reading my work at 20.30. And after that I believe, at the Opera's out-door-theater where a lot of poetry is happening.

"TAITEIDEN YÖN RUNOTUSINA perjantaina 24.8.2007 klo 19.00 - 22.00 Kaksitoista runoilijaa lukee illan pimetessä runojaan Rikhardinkadun kirjastossa, Rikhardinkatu 3, 00130 Helsinki klo 19.00 Leena Laulajainen klo 19.15 Mikaela Sundström klo 19.30 Helena Sinervo klo 19.45 Bo Carpelan klo 20.00 Sinikka Vuola klo 20.15 Rakel Liehu klo 20.30 Miia Toivio klo 20.45 Juha Vakkuri klo 21.00 Vilja-Tuulia Huotarinen klo 21.15 Henriikka Tavi klo 21.30 Olli Heikkonen klo 21.45 Jouni Inkala."

Palmu mielen perukoilla

Pyörittelen usein mielessäni tätä Wallace Stevensin "Of Mere Being" -runoa. Miten viimeisen säkeen kääntäisi? En siis ole tutustunut Kemppisen suomennosvalikoimaan. "Linnun tulenlieskasulat läikkyy alas"? Vai voiko suomeksi "läikkyä alas", läikymmekö vain yli... Tämä näin sunnuntain ratoksi. Yritän tehdä töitä, rästejä, vaikka tekisi mieli lähteä uimaan.

The palm at the end of the mind,
Beyond the last thought, rises
In the bronze decor,

A gold-feathered bird
Sings in the palm, without human meaning,
Without human feeling, a foreign song.

You know then that it is not the reason
That makes us happy or unhappy.
The bird sings. Its feathers shine.

The palm stands on the edge of space.
The wind moves slowly in the branches.
The bird's fire-fangled feathers dangle down.

Iloita

Tänään saan iloita Taneli Viljasen kauniista ja innostuneista sanoista Kiiltomadossa:-) Voiko kirjoittaja muuta toivoa kuin tällaista lukijaa, joka nostaa esiin niitä asioita, jotka ovat itsellenikin tärkeitä?

Tänks! ja tulevia menoja

Ensinnäkin:

Kiitos kaikille, jotka viestineet ja onnitelleet kirjasta! Se tuntuu hyvältä.

Ja toiseksi:

Ensi maanantaina alkavat runouden juhlaviikot, nimittäin Runokuu monine tapahtumineen. Osallistun itse keskiviikkona 23.8 Vanhalla ylioppilastalolla kolmatta kertaa järjestettävään Poetiikkakonferenssiin; ohjaan aamupäivän kulkua yhdessä Katja Seudun kanssa. Tilaisuus alkaa klo 10.

Saman päivän illalla Kirjasto 10:ssä Postitalossa Ääniruno kajahtelee Kokeellisen runon keitaalla, jota luotsaan; esiintymässä runoilijoita ja bloggaajia Tanskaa ja Islantia myöten: mm. ulukomaan poijat Martin Glaz Serup ja Eiríkur Örn Norðdahl, ja Suomen hyvät naiset Cia Rinne ja Outi-Illuusia Parviainen.

Perjantaina on sitten se pakollinen Taiteiden yö; teen oman osuuteni Rikhardinkadun kirjaston runomaratonissa klo 20.30. Sen jälkeen runouden parissa iltaa voi jatkaa Oopperan amfiteatterilla.

Ja Runomarkkinatkin taitavat olla heti seuraavana päivänä, Lasipalatsin aukiolla kello yhdestä eteenpäin... Tekemistä siis riittää, ja mistä valita. Runokuun ohjelma kokonaisuudessaan löytyy NVL:n sivuilta, täältä.

Kokoelma täynnä yllätyksiä

Yllättäen olen tänään Hesarissa, ja kirjani arvostelu myös. Kuvaaja kävi eilen, mutta hän ei osannut sanoa, milloin juttu on tulossa. Tänään! Ensimmäinen kritiikkini, huh. Kirjoittanut Jukka Koskelainen, otsikoitu "Runoilijan yksityinen aarrearkku", ingressillä "Miia Toivion esikoisrunojen tilkkutäkki innostaa ja lannistaa".

Tässä viivan alle jäävä: "Näin syntyy runoutta, joka vetää mukaansa, arvuuttelemaan ja olemaan rehellisesti ymmällä. Se saa myös ihmettelemään, miksi on käytettävä niin suuria sanoja kuin "tarina" tai "salaisuus" ja "arkkitehtuuri". Ainakin silloin vastustetaan konkretian vaatimusta, joka on juurtunut syvälle suomalaiseen runousoppiin. Tilalle tarjotaan jatkuvia muodonmuutoksia. Näin syntyy kokoelma täynnä yllätyksiä. Hintana vain on, että monen runon kaikupohja jää kapeaksi, eikä yhteistä tarttumapintaa ole. Kirjoittaja avaa yksityistä aarrearkkuaan. Joka tapauksessa Loistaen olet todistaa, että sanoilla voi tehdä melkein mitä vain, kutoa fantasiaa, luodata kaaoksen ja järjestyksen leikkiä, punoa odottamattoman rakkaustarinan. Niillä voi innostaa ja lannistaa. Voi viedä lukijan mukanaan mutta myös pudottaa hänet kyydistä."

Arvostelu löytyy nyt myös Hesarin netistä.

Kirjan kannet auki

Jihuu - kirja on tullut painosta ja se näyttää hyvältä. Taitto on oikein onnistunut, miellyttävän luettava, runot ovat hyvin kohdillaan. Kiitos ihmisille Teoksessa! Kävin siis tänään hakemassa postista tekijänkappaleet, kun olimme ensin valuneet Keski-Suomesta tänne etelään, julkistustilaisuutta varten. Olemme lojuneet kolme viikkoa Tahvolan hirsien alla ja ihmetelleet. Mutta huomenissa suuntaan siis Hyvinkäälle Kynä07 harrastajakirjoittajapäivillä, jossa kirja virallisesti korkataan klo 15.45. Olen myös mukana runopaneelissa klo 16. Juhlistan tätä perjantaipäivää taloyhtiön saunalla, hyvällä argentiinalaisella punaviinillä ja Poirot-elokuvalla. On hyvä olo. Olen iloinen kirjasta.

Kesälaitumet monennenko kerran

Bloggaaminen ei ole onnistunut, jotain häikkää: toissapäivänä pistämäni viestit eivät vuorokauden odottelunkaan jälkeen vielä näy. Ehkä kuva Kyrönjoesta vain oli liikaa. Sitä vain yritin viestittää, että kirja meni painoon perjantaina (hurraa) ja minä menin tänne Pohjanmaalle pariksi päiväksi. Pian ovat edessä todelliset kesälaitumet kesäparatiisiparantolassamme Tahvolassa.

Lannoitetta kulttuurijournalismin ekosysteemille?

Kirjailija Daniel Sjölin pohdiskelee kiinnostavia Dagens Nyheterissä julkaistussa artikkelissaan För lite lek i litteraturen, joka jatkaa Expressenissä aloitettua keskustelua ruotsalaisen romaanikirjallisuuden nykytilasta, johon runouskeskustelukin on nivoutunut (huomaa artikkelin oikealla puolella linkit edellisiin puheenvuoroihin). Miettimisen arvoinen kysymys on tämä: miten kulttuurijournalismin tarpeet vaikuttavat siihen, millaista kirjallisuutta nostetaan esiin? Så här argumentoi Sjölin: "Aldrig förr har nämligen så många journalister debuterat med romaner som på sistone. Välkomna! Ni är ofta bra! Men inte alla. Somliga av dessa romaner är - eller blir i mottagandet - inte mer än gödningsmedel i kulturjournalistikens ekosystem. De har ett uppenbart ämne, en politisk åsikt, ett eller två "psykologiska" människoporträtt samt ett språk hämtat ur skolböckerna. Det är som gjort för en kulturartikel och en liten debatt. Eller ett inslag i ett litteraturprogram på teve. [...] Då blir litteraturen sekundär, medan det primära i stället blir vad litteraturen gör i samhällsdebatten."

Oltiin viikonloppuna mökillä ja kuinkas ollakaan, pihatöissä, ja koska en ole ennen kohdannut mäkäräisiä, en hoksannut noita pikkukärpäsiä varoa, sillä johdannolla että sain monta iskua ja eilen sitten iski kuume, jonka parissa meni yö. Nyt parempi olo jo. Ja kuuma muista syistä, täällä Alppilassa on hervoton helle. Luen poetiikkaa. Nappasin tuosta vaan Janna Kantolalta jo 2001 julkaistun Runous plus -artikkelikokoelman, ja se piristi mieltä, rupesi tekemään mieli lukea Ashberyn Three poemssia tai Kenneth Kochin The Pleasures of Peace and Other Poemssia. OEI-debattikin on mennyt eteenpäin parissa suunnassa, Leevi raportoi, ja myös Malte Perssonin Errata-blogin kommenteista voi kulkua seurata.

Should I rather be with two eyeyes?

Tuli&Savun seuraavassa numerossa, ensimmäisessä jonka Harry päätoimittaa, on teemana mm. minimalismi (Aram Saroyan, Bob Grumman). Jos on vähän niin ku että mitä hä, voi teemaan tutustua etukäteen vaikkapa Ron Sillimanin avulla.

Biskops Arnössä toissa viikolla järjestetyn Alternativ publicering / Litteraer innovation -seminaarin blogissa on aktiivista keskustelua edelleen, kannattaa seurata.

"Ser vi till lyrikutgivningen, domineras den av föregivet avantgardistiska formexperiment, med rötter i 60-talets konkretism och så kallade languagepoesi. De stora förlagen ger nästan uteslutande ut ung poesi som är relaterad till kretsarna kring tidskrifterna OEI och Glänta." Taas ryskyy naapurmaassa - OEI:ta ja "oei-kööriä" kritisoidaan "valta-asemansa" takia. Miten tähän nyt suhtautuisi... vai voiko mitenkään, runokentän dynamiikka on kuitenkin niin toisenlainen kuin täällä meillä ja tietoa sen eri puolista ainakin minulla on vain vähän. Skeptinen sen sijaan olen aina, kun puhutaan klikeistä, meistä ja muista. Niissä keskusteluissa itse asia jää monasti inhimillisen tunnekarkailun, luulottelun ja kuvittelun varjoon.

Harry Hesarissa

"Meidän Harrystä" oli tämänpäiväisessä Hesarissa iso juttu, isolla kuvalla (!). Haastista ei pääse netistä lukemaan, mutta Kirsi Piha kommentoi ja referoi sitä blogissaan.

Vuoden Huippu

Olen myöhässä, mutta blogaan tästä silti, sillä kuulin vasta: Tuli&Savun viime kesän numerolle 2/2006 (Hedelmäkorinainen) on myönnetty Hopeahuippu Julkaisugrafiikan sarjassa Grafian järjestämässä Vuoden Huiput skabassa. Hienoa! Onnea tekijöille!

Karhut

Kukitimme Tuomaksen eilen Tanssivaksi karhuksi, mikä oli varsin mukavaa. Kääntäjäkarhu meni Juhani Lindholmille mainiosta Vänrikki Stoolista, josta kuulimme Sven Tuuvaa sekä ruotsiksi että suomeksi.

Ylen sivuilla on luettavissa raadin perustelut, minun ja Jukka Mallisen mietiskelyä viime runovuoden äärellä, sekä kulttuuriuutisten juttu (lyhyt haastattelu) molemmista Karhuista.

Hoksaa myös, että Radioteatteri esittää Tuomaksen runoja tänä iltana Ylen Ykkösessä klo 19.03!

Call for papers! Poetiikkakonffa 2007

Helsingissä elokuussa järjestettävä Poetiikkakonferenssi jatkaa menestyksekästä taivaltaan jo kolmatta vuotta. Tämän vuoden teemaksi sukeutui "Runon vastuut/tomuus". Inspiroiva teesi erityisesti tuo "Runon tomuus":-). Konffalla on oma blogisivu täällä, käykää lukemassa sieltä lisää ohjastusta!

The Savage Detectives

Pistän muistiin linkin. Roberto Bolanon romaanin "The Savage Detectives" ("a novel all about poetry and poets) englanninnoksen ensimmäinen luku NYT:issä. Tulin tutustuneeksi Bolanoon kun jotenkin päädyin jostakin johonkin: ilmi kävi se, että vuonna 2003 kuollut kirjailija on ollut aikamoisessa nosteessa, ja myös se, että häneltä on myös juuri suomennettu (kustantamo Diagonaali on täysin uusi tuttavuus) romaani Chileläinen yösoitto. (En tiedä proosan maailmasta mitään, joten en tiedä, onko Bolano ollut Suomessa jo keskustelun alla...?)

Muistinvirkistystä ja merkillepanoa

Nyt kun olen pistänyt leimoja näihin blogimerkintöihini (kaikkia kuukausia en ole vielä jaksanut kyntää läpi) niin tulee huomatuksi, miten näinkin hajanaiset ja sillä hetkellä usein perusteettomilta tuntuvat hutaisut kuitenkin jäljittävät hyvin elämääni runokentällä viimeisten kolmen vuoden ajan. Eikä pelkästään sitä, missä minä olen pyörinyt, vaan missä moni muukin on ollut ja tapahtunut. Ehkä tämä soutaminen ja huopaaminen, säännöllinen tuskastuminen välineeseen, linjattomuuteen, sanottavan hakemiseen ei sittenkään ole ollut turhanpäiväistä. Ei minulle henkilökohtaisesti eikä uuden runon viime vuosista kiinnostuneille.

Tanssiva karhu juhlii sunnuntaina Villa Kivessä

Kaiken tämän viisuhuuman keskellä älkää unohtako tulla juhlimaan myös runoilijoita sunnuntaina 13. päivä klo 14 alkaen Villa Kiveen. Runojaan lukevat Karhu-finalistit. Jyrki Kiiskinen on matkoilla, joten ei pääse. Mutta paikalla ovat siis Tua Forsström, Vilja-Tuulia Huotarinen, Henriikka Tavi, Tuomas Timonen ja Heidi von Wright. Vuoden nuori lausuja Noora Dadu lausuu poissaolevien runoilijoiden tekstejä, kuten myös Kääntäjäkarhun. Tervetuloa!

Onnea ntamo!

Runouden takahuoneissa on jo talvesta lähtien kuunneltu pikkulintujen HuHuu-huutoja, ja nyt se on totta: Leevi on perustanut ntamon, ja jään saa luvan särkeä Toinen runous. Lämpimät onnitteluhalaukset!

Tuli&Savu 1/2007: Politiikka

Uusin Tuli&Savu on ilmestynyt ja postitettu tänään tilaajille. Taas kerran tekee mieli käyttää ylisanoja: YLISANOJA! Varsinkin numeron esseet herättävät mielenkiinnon.

Tämä Politiikka-teemaa kantava numero jää Teemun viimeiseksi päätoimittamaksi, seuraavasta numerosta alkaen tahtipuikkoa heiluttaa Harry. Teemulle monet kiitokset!

Tuli&Savu 1/2007 Politiikka

Pääkirjoitus (Teemu Manninen)
Hal Judge: Runoja
Ilkka Tahvanainen: Runoja
Marko Hautala: William Blake ja helvetin pöytätavat
William Blake: Profetia Amerikasta
Henna Laininen: Runon politiikkaa
Svatava Antosová: Runoja
Jonimatti Joutsijärvi: Aktiivisesta teosta, kritiikistä ja luovasta häiriöstä
Nicole Brossard: Poeettinen politiikka
Juliana Spahr: Tämä yhteys kaikkien keuhkollisten
Matt Henriksen: (Toinen saarna)
Ville Hytönen: Kotiintulon runoja
Ville-Juhani Sutinen: Taide, muoto, yhteiskunta ja säkeen vaikuttamisen mahdollisuus
Robert Lowell: Kuolleille tasavaltalaisille
Tommi Kotonen: Runous ja politiikan paikat - tapaus Yhdysvallat
Vilja-Tuulia Huotarinen: Tuhat taikasanaa tytöksi
Anne Boyer ja Anonyymi: Flarf-runoja
Hideo Oguma: Runoja
Arvostelut:
Jarkko Tontti - Vuosikirja (Virpi Alanen)
Aseettomuuden voima - Runoja sodasta ja rauhasta, toim. Kalevi Kalemaa (Niklas Nylund)
Juha Vakkuri - Leokongo (Katriina Ranne)
Tua Forsström - Sånger. Dikter (Maili Öst)
Olli Sinivaara - Palava maa (Ville Luoma-aho)

Omat runot kirjoihin ja kirjan kannet auki

Se on sitten julkista, esikoisrunokokoelmani Loistaen olet ilmestyy heinäkuussa. Julkistus on Hyvinkään Kynä 07 -tapahtuman yhteydessä, ja kustantajana Teos. Mukavaa oli päästä monen hyvän ystävän kanssa saman katon alle:-)

Tässä esittelyteksti kustantajan nettisivuilta:

MIIA TOIVION (s. 1974) esikoiskokoelmassa Loistaen olet historia ja rakkaudesta paksut vokaalit nahistelevat keskenään. Kokoelman alkuvoimaiset runot ovat yhtä aikaa sekä mystisiä että kirkkaita kuin kansanlaulu. Toivion kuriton kokoelma rakkausrunoja on jatkuvaa kasvua mutta aina kohti kaiken alkua. Toivio on työskennellyt monipuolisesti runouden parissa Tuli&Savun päätoimittajana sekä runoyhdistys Nihil Interitissä. Ilmestyy heinäkuussa 2007.

Den fjortonde dansande björnen

Eilisen kokouksemme jäljiltä Tanssiva karhu -ehdokkaat tänä keväänä ovat: Tua Forsströmin Sånger, Vilja-Tuulia Huotarisen Naisen paikka, Jyrki Kiiskisen Menopaluu, Henriikka Tavin Esim. Esa, Tuomas Timosen Oodi rakkaudelle ja Heidi von Wrightin härifrån och ner. Palkinto jaetaan Kukan päivänä 13. toukokuuta Villa Kivessä.

"Samarbeten av de här slagen hade dock redan skett, ett intressant och tydligt exempel är hur Kit Robinson, Steve Benson och Bob Perelman 1976 ägnade sig åt automatlyssning. Metoden gick ut på att en av dem läste ur en bok medan de andra två skrev på maskin. Uppläsaren växlade mellan böcker och kunde hoppa över rader eller kapitel i den aktuella boken, slumpmässigt när han hade lust. Maskinskrivarna kunde välja att skriva ned vad de hörde eller avstå tills den egna fantasin lät honom skriva vidare på någonting som inspirerat honom. Projektet pågick några månader och genererade många sidor som sedan bearbetades eller slängdes bort. "

Om du orkar ännu tänka på Language-poesin (eller om du äntligen vill börja tänka på Language-poesin), är det nu möjligt på svenska, tillsammans med Sigrid Nurbo och hennes massivt artikel "S P R A W L - En studie av tre svenska language-diktersmetod för att sprida och fördela dikt" i Ett Lysande Namn. (Tyvärr kan jag inte kommentera mera själva artiklet; jag orkade inte läsa det tillräckligt långsamt för att förstå allt...)

Voicing someone else's poems

In Nokturno's series "In Another's Voice" I read six wonderful poems from Mark Young's "Series Magritte". This was my first time reading to a microphone without being in front of an immediate audience; and these readings are the first and only takes. Next time I'll know to turn down the volume a little bit and work more with the subtler tones. Another thing I noticed is that it was more pleasant to read someone else's poems than your own, in this way, by yourself, to an audience not yet present.

I also read this poem by e. e. cummings. My reading is dedicated and most meaningful to Brad Andrew Davis, who at this moment is living either in the States or in Argentina.

"Yet after all, thats the way to write; and if I had time to prove it, the truth of one's sensations is not in the fact, but in the reverberation. When I have read three lines, I re-make them entirely; if they're prose, and not poetry; and it is this which is the truth." (Virginia Woolf in a letter to Vita Sackville-West, on January, probably the 9th, in 1929.)

Puffi: Tuli&Savu-klubi 27.3 WeeGee-talossa

Tuli&Savu-klubilla uusi runo kipinöi ja roihuaa!
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Tule kuulemaan kevään tuoreita runoja juuri ilmestyneistä kokoelmista WeeGee-talon (Ahertajantie 5, Tapiola) tiistaiklubille 27.3 klo 19 alkaen. Säkeitään kajauttavat ilmaan runoilijat Ville Hytönen, Sanna Karlström ja Tuomas Timonen. Tanssitaiteilija Satu Tuittila ja runoilija Vilja-Tuulia Huotarinen kertovat sanan ja tanssin keinoin juurista ja juurettomuudesta. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Tervetuloa! http://www.weegee.fi/ Tilaisuuden järjestää: Runoyhdistys Nihil Interit ry ja runouslehti Tuli&Savu http://www.nihil.fi/ Lisätiedot: Kati Neuvonen 050-3089912 kneuvon1@welho.com

Kysyttäessä nykyrunouden näkymistä Mirkka Rekola vastasi jotain sellaista eilisessä ERK:in tilaisuudessa kuin että (miten sen nyt muistan) tämän päivän runoudessa ei ole hiljaisuutta, sana tulee sanan jälkeen, tai mennään sanasta sanaan, sanojen ei anneta nousta sanattomasta, ja mielestäni tämä oivallus kuulostaa oikeansuuntaiselta. Tähän sanasta sanaan -poetiikkaan liittynee myös taannoinen keskustelumme (tai keskusteluntynkämme, emme toteamista pidemmälle päässeet yhteisessä pohdinnassa) Henriikan ja muun toimituksen kanssa runsauden poetiikasta, sanamatosta, sanapeitteestä, tekstiä tekstiä enemmän tekstiä -poetiikasta: miten sentyyppistä kirjoittamista on vielä hankala haarukoida arvottavin hansikkain, koska arvioinnin koordinaatit ovat vielä määrittelemättömät.

Terveisiä Ivalon tunturien kirkkaasta talvesta,

jossa minä hiihtää.

Du tror att du lever men du är död

"Du tror att du är en bra poet men det är du inte."

Nu kan du lyssna på min favorit AUDIOEI låten här.

Ei mitään askaa

Hemma ensam hela veckan. Selasin muutamia vanhoa posteja ja ihmettelin, miksiköhän on tullut vedettyä itsensä pois täältä blogista. Ehkä koska ei voi olla vilpitön, kun on pistänyt vilpittömyytensä jonnekin toisaalle - minne, sen kun tietäis. Kätköön. Nytkin esitän vilpitöntä, muka löysin rantein! No joo. Kirjoitin raporttia tuosta meidän viime syyskuisesta Tukholman reissusta, joka oli ihan kiva vaikka olin stressikipeä koko ajan. Tuli ikävä sitäkin aikaa, koko TekstiKonstin tekemistä, paria viime vuotta, kaikki noita ihmisiä. Tiedän muuten, että vilpittömyys voi olla hyvää, jos on vilpitön siten että ohittaa kaikki luutuneet tavat ilmaista vilpittömyyttä. Että ei niin että itse se, vaan se miten, voi olla joko hyvää tai sitten plääh. Toinen juttu on, että ei sitten millään enää jaksa vain siksi, että jotenkin pelastaisi itsensä suoralta näköetäisyydeltä, kirjoittaa koukkuista ja vinoa tekstiä, kun kerta itse näkee sen tarpeen läpi. Tekee mieli vain sanoa asioita, ilman toikkarointia, läheisille ihmisille, niille jotka ovat lähellä, poskea vasten. En jaksa esittää ketään - mutta kaikki kaiken kansan nähden tehty on jonkun esittämistä? Tai se luetaan esityksenä.

Neljä kautta 2006

Kannoimme postiin uusimman Tuli&Savun. Kaunis kaunis kaunis kaunis.
Sisältää enemmän runoa kuin ikinä:

Menchu Gutiérres
Maria Grech Ganado
Mina Loy
Emily Dickinson
Matthew Arnold

Brasilialainen nykyrunous:
Carlos Drummond de Andrade
Régis Bonvicino
Joâo Cabral de Melo Neto
Mário Faustino

Satu Lepistö
Marko Hautala
Jarkko Tontti
Pauliina Haasjoki
Meri Vesanto
William Wordsworth
Jouni Inkala

The Language

Locate I
love you some-
where in

teeth and
eyes, bite
it but

take care not
to hurt, you
want so

much so
little. Words
say everything.

I
love you
again,

then what
is emptiness
for. To

fill, fill.
I heard words
and words full

of holes
aching. Speech
is a mouth.



Five Robert Creeley poems you’ve got to know about.
by Charles Bernstein.

"Småförlag, tidskrifter, sajter, bloggar i Danmark, Finland, Norge, Sverige kan kallas in som vittnen i en process, som är på väg att förändra den samtida poesins villkor och former."
Myös Jesper Olsson SvD:ssä arvioi Swinging with neighboursia.

Ruotsalaisnainen piti yksiössään joutsenia.

"Jag har skrivit litteraturkritik sedan 1986. Ända sedan dess har det sagts att det är en tidsfråga när de större förlagen slutar att ge ut ­poesi. Jag har aldrig trott på det där. Vi har en stark poesitradition i Sverige där författare som Pär Lagerkvist, Edith Södergran, Harry Martinson och Gunnar Ekelöf fortfarande är levande för många människor. Sverige är också ett av Europas få länder där poesidebutanter kan räkna med förstadagsrecensioner. Att en debutbok i bästa fall har sålts i hundra exemplar har inte spelat någon större roll - hela den litterära institutionen har på ett självklart sätt ändå omhuldat poesin. Man har sett den som en naturlig del av ett skönlitterärt klimat. Men nu, vintern 2007, tror också jag att det är en tidsfråga när förlagen kraftigt drar ner sin poesi­utgivning. Det går fruktanvärt snabbt också i bokbranschen och vinstkraven skruvas upp månad för månad. Det sveper in en ny generation förläggare och de kommer inte att vara intresserade av att odla fram en ny Ann Jäderlund."

Åsa Beckman kirjoittaa Swinging with Neighbours -antologiasta.

Ett lysande namn

Tyylikäs kirjallisuuslehti länsinaapurista.

Harry Salmenniemi new chief-editor for Tuli&Savu

The new shief-editor for the poetry magazine Tuli&Savu, starting from issue 2/2007, is Harry Salmenniemi (b. 1983), a poet and a student at the Helsinki University. Other members of the staff include Henriikka Tavi, Sirpa Kyyrönen and Mikael Brygger.

I left my post as chief-editor last August, and Teemu Manninen, who picked up the work, will still edit a couple of issues before leaving the chief-editorship to Salmenniemi.

Read more info (in finnish) from the publishers pages at www.nihil.fi.

And don´t miss the new editors´call for new writers to join in and submit their writing to Tuli&Savu, at Tuli&Savu Net.

Tillbaka och och annanstans igen

Efter en lång tid. Tillbaka. Men med vilka ord? På sistone har jag tänkt ganska mycket på nomenböjning. Och vill alltjämt fortsätta med det. Så. Det blir inga fester av ord här, under följande veckor. Men troligen kommer en jag tillbaka, med sina ord eller nån andra.

Päätoimittajaa haetaan

Runouslehti Tuli&Savu hakee uutta päätoimittajaa. Lue hakemus täältä.

Minä jäin lehden teosta pois monen vuoden uurastuksen jälkeen elokuussa. Työtä jatkanut Teemu Manninen on nyttemmin saanut työtarjouksen, josta ei mene kieltäytymän, ja hänkin lähtee toimituksesta. Tarjolla olisi siis niin kutsuttu "näköalapaikka", johon kylläkin vaaditaan näkemystä ja näköaloja myös omasta takaa. Voin suositella. Ne jotka ikinä ovat tehneet kirjallisuuslehteä, tietävät miten parasta työ on, ja miten pahinta. Työtä kaikille kuudelle kädelle nimittäin riittää, mutta samalla myös sellaista ravintoa, ettei paremmasta väliä.

Aftonbladetin Jan Arnald ei voi olla hehkuttamatta meidän suOmEI-antologiaa ja Calle Diekerin et alin Swinging with Neighbours -kirjaa&elokuvasarjaa! Info via Leevi.

A demain Kohisee

Kirjallisuusklubi KOHINA tiistaina 14.11.2006 klo 19.00 alkaen, bar Kuudes linja, Helsinki (Hämeentie 13, sisäänkäynti pihan puolelta: Kaikukatu 4). Olli Sinivaara lukee musiikin säestämänä Sonetteja natsien marakatille, Eino Santanen ja Sanna Karlström esittävät Marko Niemen digitaalisen työn, jossa demokratian kriisistä puhkeaa runous, äänirunoyhtye Linnunlaulupuu ääntelehtii Roo Ketvelin runoja ja Approx. sounds sotkee koneilla. Tilaisuudessa Maria Dunckerin videotaidetta sekä runo-dj Haha Aussi sekä dj Nuori Einstein. Tenhola soittaa ja laulaa.

Runoviikko viikon päästä

Varsinais-Suomen Runoviikko 2006 lähtee käyntiin viikon päästä maanantaina.
Ohjelma löytyy täältä.

Hoksaa myös perinteinen Turun runoseminaari 17.11 aiheenaan Lyriikan kritiikki.
Klo 10-12
Esitelmät. Jukka Koskelainen: Runokritiikki runoilijan kokemana, Juha Siro: Runokritiikki kriitikon näkökulmasta. Ls 1, yliopiston päärakennus, Turun yliopisto.
Klo 13-15
Alustukset ja keskustelu. Siru Kainulainen: Kriitikon kontekstit. Eino Santanen: Runouden kokeellisuus ja kritiikki. Outi Oja: Runokritiikki ja sähköinen media. Porthan-sali, Maaherran makasiini, Turun yliopisto.
Järjestäjät: SARV ja Turun yliopiston kotimainen kirjallisuus.

For those precious ears

You can now listen to my poem "Omakuva 1" read by Mark Young at Nokturno´s new series "In Another´s Voice". I really like the concept of the series - it´s just one of the good things happening in Nokturno nowadays. Marko is doing a great job:-)!

Kulttuurilehtituen puolesta

Erkki Tuomioja puhuu kulttuurilehtituen (mm.) leikkaamista vastaan nettisivuillaan. Hyvä, hyvä. Toivottavasti painava sana auttaisi. Via Yle.

Hesarin kirja-arvostelut nettiin

Hesari on tehnyt hyvän teon, ja avannut kaikille avoimen kirjallisuuden verkkosivuston, jossa julkaistaan itse lehdessä julkaistut kirja-arviot - ajanmittaan kaikki 1990-luvulta alkaen. Nyt kun saisimme vain tuon meidän Tuli&Savu Netin Arvostelut-osion toimimaan jouhevammin, vaikuttaisi tilanne arvostelujen saavutettavuuden suhteen aika hyvältä. On hyvä, että arvosteluja on luettavissa netissä - niitten pohjalta on luontevaa jatkaa keskustelua kyseisestä kirjasta - ja parhainta on nimenomaan se, että samasta kirjasta on saatavilla monen eri tahon julkaisemat tekstit.

Tap ah tu mia

Nuo Helsingin kirjamessuthan räjäyttävät ihmisten tajunnan taas torstaista alkaen, mutta sitä voisi viikonloppuna olla myös toisaalla, kuten Göteborgs Poesifestivaaleilla, jotka fyller 25 vuotta. Mutta huomenna keskiviikkona kannattaa kuitenkin olla Helsingin Villa Kivessä, siellä kun on mahdollista tutustua ja nähdä kaksi osaa Carl Diekerin ja Aase Bergin jättihankkeesta Swinging with Neighbours. Calle on ollut samalla asialla mitä me Nihilissä/Tuli&Savussa viime aikoina - rakentamassa siltoja skandinaavisten runoilijoiden välille.

August-ehdokkaista

Ruotsin August-palkinnon tavoittelijat on nimetty, ja hienoa on, että mukana on myös Helsingin TekstiKonstissa viime marraskuussa esiintynyt Jörgen Gassilewski, jonka ehdokkaana olevasta kirjasta Göteborgshändelserna saimme kuulla otteen Tukholmassa "Finnish Poetry Now" -runolubilla syyskuussa. Toista valittujen joukossa olevaa runokokoelmaa, Göran Sonnevin Oceanenia, ollaan jo suomentamassa (työhön on käynyt Jyrki Kiiskinen). Sen perusteella, mitä kuulimme Gassilewskin teoksesta Tukholmassa, olisin mieltä että Göteborgshändelsernaa olisi myös hyvä saada pikaisesti suomeksi... Hyvä syy voisi olla myös se, että Dagens Nyheterin kriitikko Jonas Thente nimeää Gassilewskin suosikikseen: "Av de nominerade tycker jag att Jörgen Gassilewskis "Göteborgshändelserna" är den mest intressanta. Den försöker sig på något så ambitiöst och kontroversiellt som att sammanfoga samtidspolitik, dokumentär och formellt nyskapande i ett enda paket."

Upprop för Nordens kulturtidskrifter!

Allekirjoita yhteispohjoismainen vetoomus kulttuurilehtien puolesta!

Nihil interit, omnia mutantur

"KAIKKI MUUTTUU, MIKÄÄN EI HÄVIÄ
Kutsu Nihil Interit ry:n hallituksen avoimeen kokoukseen maanantaina 9.10.klo 19:45 alkaen Helsingin keskustassa sijaitsevaan ravintola Kappeliin.
Tervetuloa kaikki, jotka ovat kiinnostuneet mahdollisesta työstä Suomen johtavan runouslehden Tuli&Savun parissa.
Tervetuloa kaikki, joilla on ideoita ja näkemystä siitä, millainen runoyhdistys Nihil Interit ry:n tuleva toimikausi vuonna 2007 voisi olla."

Tällainen kutsu on lähtenyt. Nihil on vuodesta 1993 ollut monen runouden kentällä toimivan ensimmäinen väylä päästä tekemään "jotain" muitten sellaisten kanssa, jotka myöskin haluavat tehdä runouden parissa "jotain":-). Itse tulin yhdistyksen toimintaan mukaan 1999-2000, jolloin Tommi Parkon innoittamana ryhdyimme yhdessä Esa Mäkisen kanssa järjestämään runoklubeja Helsingissä; keväällä 2001 nuo runoklubit muuntuivat Meteli-runoklubeiksi taannoisessa Meteori-kirjakahvilassa, mukaantullen myös muita alan toimijoita, kuten ERK. Siitä sitten päädyin ja pääsin Tulen toimitussihteeriksi ja päätoimittaja Leevin työpariksi keväällä 2002, ja kesästä 2003 eteenpäin viime vuosien konseptimuutoksen toteuttajaksi.

Lehdelle ja yhdistykselle on tyypillistä ja nimensä puolesta välttämätöntä hankkia tietyin väliajoin uutta puuta poltettavaksi, uusia ihmisiä toteuttamaan pieniä ja suuria metamorfooseja. Nyt vaikuttaisi olevan taas sellainen aika käsillä. Muutoksen tekijöille, uusille ihmisille, jotka haluaisivat meritoitua ja päästä "sisään" runouden kentälle, olisi nyt avautumassa paikkoja.

Haemme siis enemmän väkeä - uusi kasvoja - ja uusia ideoita, joita toteuttaa yhdistyksen tarjoaman yhteisön kautta ja avulla. Kaikki vapaaehtoistyöstä runouden parissa kiinnostuneet, tulkaa sanomaan päivää, keskustelemaan tai vain kuuntelemaan, ensi maanantaina 9.10 klo 19.45 hujakoilla, Kappeliin kahvilan puolelle.

terveisin,
Nihil Interitin hallitus
Vilja-Tuulia Huotarinen
Leevi Lehto
Marko Niemi
Ville-Juhani Sutinen
Teemu Manninen
Miia Toivio

Svensk dikt (och mera av Svensk dikt)

Lars Mikael Raattamaan uusin uutuus on ulkona, uutisissa udeltuna. Huomiolle pantavaa on se, että kirjan hauskuus ei ole este sen ylistämiselle eikä vedä mattoa teoksen painavuuden alta; ja toiseksi, jonkun toisen runon, tai tässä tapauksessa, kokonaisen toisen runoantologian uudelleenkirjoittamista erilaisia metodeja hyväksi käyttäen, ei heti tehdä vaarattomaksi leimaamalla se kokeellisen kirjoittamisen tai demoamisen piiriin. Miksi tuntuu siltä, että lännen maassa runon kirjoittamisen rajat lienevät laveammat kuin täällä idässä?

Päivitys: Mera av Svensk dikt. Runoilija-kriitikko Malte Perssonin Errata-blogin kautta huomasin, että Raattamaan kirja ja sen vastaanotto on herättänyt keskustelua monella taholla. Johan Lundbergin vahvatunteinen arvostelu Svenska Dagbladetissa on yhdessä päässä vastaanottoa, päinvastaisessa kuin alunperin uutisoimani Åsa Beckmanin DN-arvostelu. Hieno juttu, että runokokoelma herättää ihmiset ja kirvoittaa keskustelemaan!

Kulttuurilehtitukipotti vaarassa

Hallitus aikoo leikata kulttuurilehtien tukea 15% prosentilla.
Tämä on se vahvasti huolestettuva uutinen, johon tulisi pyrkiä NYT vaikuttamaan. Luvuissa pudotus tarkoittaisi 121 000 euroa, 800 000:sta 679 000 euroon. Hesari uutisoi tänään väärin, että kyse olisi mielipidelehtituesta - nimitys on vanha, kyse on kulttuurilehtituesta. Masentaa. Se, että en oikeasti tiedä, miten asiaan voisi vaikuttaa. Onko tuen leikkaamisen estämiselle mitään tehtävissä? Kun on vuodesta 2002 saanut rimpuilla rahan kanssa ja miettiä, miten tehdä hyvää lehteä, ja kun on onnistunut - tai siis - kun OLLAAN onnistuttu nostamaan lehden profiilia, keksitty keinoja miten panostaa ulkoasuun, saatu tilauskanta nousuun, onnistuttu kaapimaan rahaa niin että voidaan maksaa edes vähän enemmän lehden toimittajille vaikka vielä ollaan kaukana edes osa-aikatyöstä, mitä lehden toimittaminen käytännössä on, ja vielä pieniä palkkioita myös joillekin kirjoittajille, niin tässä sitten palkka - en voi tulkita tätä muutoin kuin että kulttuurilehdille ja niiden edestä tehdylle vapaaehtoistyölle ei anneta arvoa ja että lehtien ongelmia ei oteta todesta. Onko kyse siitä, ettei lopulta ymmärretä, miten tärkeitä ajattelun ja keskustelun foorumeita esim. kirjallisuuslehdet ovat? Pidetäänkö kulttuurilehtien tekemistä vain puuhasteluna, kivana harrastuksena - miksi pitkäjänteinen sitoutuminen kulttuurilehtikentän tukemiseen ei ole se ilmiselvä vaihtoehto, minkä sen pitäisi olla? Kun mietin vaikka miten keskeinen lehti Tuli&Savu on tässä runousyhteisössä (ja lehden tuki on muuten juuri kahden viime vuoden aikana noussut, samaan aikaan kuin yhteistä pottiakin on ymmärtääkseni nostettu) - ja miten merkittävästi kaikki kirjallisuuslehdet täydentävät ja monipuolistavat ja vievät pidemmälle sekä ylläpitävät sitä keskustelua, mitä kirjallisuudesta käydään - mihin päivälehdistön kyvyt ja palstatilat eivät yksinkertaisesti millään tavalla riitä, päinvastoin. Omasta näkökulmastani tärkeimmät kirjallisuuden keskustelut ja päänavaukset käydään nimenomaan pienlehdissä, valtalehdistö seuraa enimmäkseen perässä - sillä asiantuntijat kirjoittavat pienlehdissä. Kirjallisuuslehdissä esimerkiksi on kansan parhaat voimat käytössä, parhaat kirjoittajat, mielenkiintoisimmat näkökulmat. Miten tällaisen ruohonjuuritasontyön arvon voisi selittää virkamiehelle, joka ei ole kulttuurilehteä nähnytkään saatikka sitten itse työskennellyt jossain niistä yhteisöistä, jotka vapaaehtoistyöllään lehtien julkaisemisen tekevät mahdolliseksi? Miksi kirjoittamista, lukemista ja keskustelemista mahdollisimman monen lehden sivuilla ei katsota luotettavan ja pitkäjänteisen tuen arvoiseksi?

tv. K-Arpo:-=)

Hemma borta men bästa bra

Tillbaka och levande:-)
Se här, här, här, och här.
Också Turun Sanomat och Kultakuume på YleRadio1 (13.9) har noterat vårt projekt.
En hemskt stor tack till alla medverkande!

Onnea Marko!

Marko on julkaissut esikoisrunokokoelmansa nurousoppi, kustantajana Jukka-Pekka Kervisen Ankkuri. ISO KÄSI Markon esikoisnuroille, kaikki mukaan! Lämpimät onnittelut täältä kaksisilmäisiltä kulmilta!

Finnish Poetry Now!

Olen ensi maanantaista lähtien Tukholmassa, jossa keriytyy auki viime marraskuun TekstiKonst-TextTaide -tapahtumasta alkunsa(jatkonsa) saanut yhteistyöprojekti, jonka parissa olemme talvenkeväänkesän pakertaneet - ja meitä on ollut monta pientä solua, yksistään kääntäjiä toistakymmentä. Olen hyvin iloinen kaikista niistä ihmisistä, joihin olen saanut tämän myötä tutustua ja kanssa työskennellä - especially The Gang of Four:-)!. Olen saanut aivan uudenlaisen tunteen yhteisöstä yli rajojen, ja parasta on, että keskustelu on vasta aluillaan, nyt kun olemme saaneet runouttamme käännetyksi. Seuraava askel olisi luontevasti tehdä sama toisin päin... ja sitäkin odotan innolla.

Finnish Poetry Now! Den 15-16 september presenterar OEI tillsammans med den finska poesitidskriften Tuli&Savu (i samarbete med galleri Huuto) arrangemanget Finnish Poetry Now! Fredagen den 15 september kl 20 läser Leevi Lehto och J O Mallander på Café Edenborg, Stora Nygatan 35 (Gamla stan). Lördagen den 16 september kl 15–22 läser 31 finska, finladssvenska och svenska poeter på Ugglan, Närkesgatan 6 (vid Nytorget). Kl. 22-01 fest och spelning av Jean-Louis Huhta på Ugglan. Fri entré Medverkande: Anna Hallberg Cia Rinne Eino Santanen Fredrik Hertzberg Fredrik Nyberg Heidi von Wright Helena Eriksson Henriikka Tavi Ida Börjel J O Mallander Janne Nummela Johan Jönson Johannes Heldén Juhana Vähänen Jukka-Pekka Kervinen Jörgen Gassilewski Kajsa Sundin Karl Larsson Lars Mikael Raattamaa Leevi Lehto Mara Lee Marina Ciglar Marko Niemi Martin Högström Miia Toivio Reetta Niemelä Silja Järventausta Teemu Manninen Tuomas Timonen Ulf Karl Olov Nilsson Ulrika Nielsen Ville-Juhani Sutinen Arrangemanget är också en release för det nya specialnumret om samtida finsk poesi och textkonst av tidskriften OEI – suOmEI. Välkomna!

I L O K U U L L A

Minulla oli eilen ilo kuulla, ja juuri näin, _ilo_kuulla_ Christian Bökin äänirunoesitys Café Engelin sisäpihalla. Bök on häkellyttävän hyvä, todellinen virtuoosi kielen ja äänen käyttäjänä. Sanallinen sepustus hänen lumoavasta esityksestään ei ole mahdollinen - täytyy kuulla itse. Ja enpä todellakaan voi kuin harmitella sitä, että _Bök_ ei esiintynyt tänä vuonna Huvila-teltan Elävien runoilijoiden illassa, sillä nimenomaan _hänen_ olisi pitänyt ja pitäisi esiintyä Huvila-teltassa, niin poikkeuksellinen "kokeellinen" runoilija Bök nimittäin on, että hänen teoksiinsa on Suurenkin Yleisön mahdollista pinnistelemättä päästä mukaan ja todella nauttia, eikä vain esittää nauttivansa "runouden" kuuntelemisesta. Mattimyöhäiset tai ne joilla ei ollut mahdollisuutta kuulla Bökiä Kuopiossa tai Helsingissä, katsokaa tämän illan tv2:sen Ajankohtaisen kakkosen juttu Kuopiosta. Ja vaikka paikanpäällä kuultua ei voita mikään, kannattaa silti seurata Tuli&Savu Nettiä tai Nokturnoa, luulisin että joitain äänitteitä vierailusta on tulossa sinne kuunneltavaksi.

Interesting, but not literature - a call for submissions

Vancouverilainen The Kootenay School of Writing hakee W-julkaisuaan varten "paraliterary" tai "nonliterary" määritelmien alle sopivia tekstejä (tai muita sellaisia). Ohjeistava lista, miten mainitut käsitteet voidaan mm. ymmärtää, on inspiroiva:

1. informational texts (surveys; polls; maps; statistical charts; chronologies; diagrams;
2. conspiracy theories; research results)
3. notational projects (diaries; ongoing notes; classroom notes; records; lists; inventories;
4. specialised glossaries and lexicons)
5. annotational projects (annotations of other texts)
6. pseudo theory; pseudo poetics, pseudo philosophy; pseudo theology; pseudo manifestos; pseudo research
7. amateur science and pseudo sciences (investigations into: linguistics; etymology; astrology; astronomy; biology; 'pataphysics or "pataphysics)
8. occult writings (automatic writing; ouija board transcriptions; transcriptions of divinations; predictions; tarot readings of persons or texts)
9. found texts and found text-objects (scans or transcripts of interesting documents; posters; ephemera; ads; letters; notes; signs; report cards)
10. collections of texts (blurbs; phone messages; subject lines; typos in famous works)
11. interviews from interesting social contexts (faked or real; raw transcriptions of speech)
12. documentary writings and mockumentary writings
13. alphabetic projects (new alphabets; spelling reforms; codes; encryptions, stereograms)
14. scriptural projects (i.e., investigations of how scriptural systems and technologies interact with writing)
15. excerpts from artists' book projects (incl text-based photographic projects; photos of book sculptures)
16. photos/snapshots with significant textual content/context
17. conceptual writing; text-based conceptual works
18. uncreative writing
19. text-based visual art
20. outsider writings
21. graphic musical scores
22. certain cut-ups, aleatoric and erasure writings
23. certain visual/concrete poetry
24. certain flarf
25. certain song lyrics (if appreciable as "outsider" texts)

Via CB:n Web Log.

Kanadalainen runoilija Christian Bök Suomessa ja Kuopiossa

Tiedote Julkaisuvapaa heti
Kanadalainen runoilija Christian Bök vierailee Suomessa

Tunnettu kanadalainen äänirunoilija Christian Bök vierailee Suomessa 30. elokuuta - 5. syyskuuta ja esiintyy Kuopiossa ja Helsingissä.

Bök osallistuu Kuopiossa lauantaina 2. syyskuuta järjestettävään Äänirunouden seminaariin (klo 13-16, Kuopion kaupunginkirjaston kokoussali). Seminaari on osa KirjaKantti -kirjallisuustapahtumaa ja se on järjestetty yhteistyössä Kuopion kesäyliopiston ja Nihil Interitin kanssa. Seminaarin puheenjohtajana on runoilija Leevi Lehto ja muina alustajina runoilija, päätoimittaja Teemu Manninen ja tutkija Sakari Katajamäki.

Lisäksi Bök esiintyy Kuopiossa lauantai-iltana klo 20 ravintola Burts tea & coffeessa alkavassa Äääniklubi-tapahtumassa sekä Helsingissä maanantaina 4. syyskuuta alkaen klo 19 Cafe Engelissä, Aleksanterinkatu 26, luentatilaisuudessa jonka järjestäjä on Nihil Interit.

Lisätietoja Leevi Lehto leevilehto@yahoo.com

Myöhä mutta kuitenkin

Ettei unohdu, niin muutamia enkuksi omakääntyneitä runojani ilmestyi tässä muutamia viikkoja sitten Mark Youngin toimittamassa Otoliths-lehden numerossa kaksi.

Puffi: Helsingin PoetiikkaKonferenssi 2006 ensi viikon tiistaina 22.8

Nästa vecka på tisdagen ska jag vara här:

Helsingin Poetiikkakonferenssi kokoontuu tänä vuonna tiistaina 22. elokuuta klo 10-16.30, viimevuotiseen tapaan Vanhan Ylioppilastalon Musiikkisalissa (Mannerheimintie 5, Helsinki).

Konferenssin teema on "Perinne ja uudistuminen": Mitä perinne on? Mistä "vallitseva perinne" määräytyy? Miksi sitä haastetaan? Oma ja vieras perinne? Mikä on perinteen merkitys juuri nyt kirjoittaville? Onko uusi runous uutta?

Poetiikkakonferenssi tutkii näitä kysymyksiä kahdessa istunnossa. Aamupäivän pääalustuksen pitää Ruotsin 1960-luvun konkreettisesta runoudesta väitellyt tri Jesper Olsson. Iltapäivä rakentuu Sakari Katajamäen ja Johanna Pentikäisen toimittaman esseeantologian Runosta runoon (WSOY 2004) ympärille. Sen kohokohtia on Paavo Haavikon Kaksikymmentä ja yksi -teoksen (1974) arviointi mm. Anselm Hollon tulossa olevan englanninnoksen valossa.

Konferenssissa alustavat ja käyttävät valmisteltuja puheenvuoroja Rachel Blau Du Plessis (USA), Fredrik Herztberg, Anselm Hollo (USA), Sakari Katajamäki, Jukka Koskelainen, Leevi Lehto, Piritta Maavuori, Teemu Manninen, Jesper Olsson (Ruotsi), Johanna Pentikäinen, Miia Toivio, Jarkko Tontti, Tere Vadén ja Caj Westerberg. Aamupäivän puheenjohtaja on Anna Hollsten ja iltapäivän kokonaisuuden vetää Risto Niemi-Pynttäri.

Konferenssin järjestäjät ovat Runoyhdistys Nihil Interit, kulttuuri- ja kirjallisuuslehdet niin&näin, Nuori Voima ja Tuli&Savu, Helsingin Yliopiston yleisen ja kotimaisen kirjallisuuden oppiaineet, Kirjallisuudentutkijain Seura ja Tutkijaliitto. Konferenssi on osa Helsingin Juhlaviikkojen ohjelmaan sisältyvää Runokuu-kokonaisuutta.

Helsingin Poetiikkakonferenssin ohjelma kokonaisuudessaan Tuli&Savu Netissä:
http://tuli-savu.nihil.fi/sivu.asp?c=359&p=85,271,359

Loma maalla jatkuu eikä mitään kiirettä takaisin kaupunkiin ole. Ensi viikolle ja Oriveden Uuden runon päiville tosin on valmistumassa puhunta aiheesta "mikä ihmeen längwitz-runous". Aihetta minulle ehdotettiin, mutta voin yhtyä ihmettelyyn - erityisesti siihen, että voiko käsitettä lainkaan soveltaa käytettäväksi suomalaisen runouden kontekstissa, vai pitäisikö language-runoudella viitata yksinomaan pohjoisamerikkalaisessa runoudessa 70-luvulla tapahtuneeseen käänteeseen, jossa luonnollisesta, alitajuisesta ja automaattisesta itseilmaisusta pyritään kohti tietoisuutta runon kirjoittamisen retoriikasta, siitä että runo on aina luonnos, tehty, artefakti? Nämä ajatuspolut varmasti ovat innostaneet monia suomalaisia kirjoittajia, mutta käyttäisin varovaisesti language-leimaa - sitä on niin helppo käyttää postmodernin tavoin tarkoittamaan ties mitä - yleensä jotain hieman epäilyttävää (?). Vai mitä ajatuksia teissä herää, jos joku sanoo jostakin runosta, että se on kielirunoutta? Mitä (ihmettä?) sillä suomalaisessa kontekstissa tarkoitetaan? Millaisen käsiteverkoston osa se on, millaisia arvoja siihen liittyy?

Lib Lib Libanon ja muuta

Olen ollut jonkin aikaa kiinnostunut Libanonista - näin joskus viime vuonna dokumentin jostain menneen ajan kuuluisasta libanonilaisesta naislaulajasta, Baalbekin musiikkijuhlista ja Beirutin rantabulevardeista ja niinpä Libanonista tuli Viipurin tapainen ihmeellinen paikka, joka mahdollistaa "asioitten" kuvittelun. Menetetyn paratiisin idea kytkeytyy päälle? No, kuiteskin. Enpä nyt jaksa soimata itseäni nostalgiasta. Että olisi jotain muutakin uutisoitavaa kuin "sitä tavallista", tässä linkki sivuille Artworks, writings and references in Lebanon, josta löytyy esseitä, taideteoksia, otteita kirjoista, runoja, sellaisten kirjojen esittelyjä, joihin tekisi mieli tutustua.

Löysin myös nämä arabialaista kirjallisuutta julkaisevat lehtilinkit tässä selaillessani: Kaliforniasta käsin toimitettava Al Jadid Magazine ja britti Banibal, ja Jacketin haastattelussa lib-ranskalainen runoilija Vénus Khoury-Ghata.

Kesäparatiisiparantolamme Tahvolan juhannusyötä.

Siitä tietää, että on blogikirjoittamisessaan tien päässä, kun päällimmäisenä kirjoittamisen aiheena on mielessä metabloggausvalitus siitä, miten järjetöntä on pitää julkista päiväkirjaa, kun ei näe mitä mieltä on siinä, että tekee tyhjänpäiväisiä päivityksiä kykenemättömänä kirjoittamaan julkisesti vapaamuotoista tekstiä tärkeistä ajatuksista - jotka kirjataan ylös siihen paperiseen päiväkirjaan, jota kukaan muu ei (onneksi) voi lukea. Omalla nimellä kirjoittaminen ei tässä pulmassa auta. Pitäisi keksiä jokin toinen formaatti miten jatkaa nettikirjoittamista, vaikka miksi sitä nyt sitten edes pitäisi jatkaa, kun tämä ei minulle tunnu sopivan. Tänne kirjoittaminen ei ole minusta ollut enää pitkään aikaan kiinnostavaa. En jaksa lukea muittenkaan päiväkirjoitusta - ylipäänsä netissä lukemisessa keskittymiskykyni on todella kehno ja harvoin jaksan vähänkään pidempää tekstiä paria kappaletta pidemmälle, ja siitä tulee ärsyyntynyt olo, kuin joku härnäisi.

Tai niin. Kävin selailemassa vanhojen blogikuukausien merkintöjä. Joskus tämä on onnistunut paremmin, mutta viime kuukausina olen jostain syystä ollut tavallista umpimielisempi. Jos olisi mahdollista, pitäisi muuttaa ulkomaille muutamaksi kuukaudeksi, vaikka ihmemaa-amerikkaan, harjoittamaan itsestään puhumisen taitoa.

Leppoisaa juhannusta!

Nais-marttyyrin kehuskelua

Ghana voitti lauantaina. Jos Ghana voittaa koko kisat, niin meidän perhe voittaa rahaa: saatiin nimittäin lahjaksi kovettu vetolappu. Tämä viesti siis lopputulos siitä, että avopuolisen syntymäpäiväjuhlat oli meillä lauantaina, talo täynnä pelkkää mies-energiaa ja minä siinä sitten taiteilemassa ja taiten katsomassa muitten mukana illan ekaa matsia. Olen jo kolmena vuonna lahjonut puolisoni kestitsemällä miesporukan, joka puhuu koko illan urheilusta ja kuuntelee nuoruutensa hevimusiikkia = Rainbow:ta. Olen mitalini ansainnut:-) Täten on osuuteni yleisestä velvollisuudesta kirjoittaa jotain mömmöm-kisoista hoidettu - ellei Ghana...

Miten tietää - ja olla tietämättä?

Jouni Tossavainen kirjoittaa Uusistä äänistä ja runoantologioista täällä. Mistäpä minä kirjoittaisin. Voisin lyhykäisesti kertoa viikonlopun oivalluksen: jos haluaa kirjoittaa hyviä runoja, ei saa pyrkiä hyväksi kirjoittajaksi. Hyvin kirjoittaminen ei riitä; runoista jää puuttumaan "se jokin". Pitkään pyrin poispäin sattumanvaraisesta, sokeasta kirjoittamisesta, koska minua ärsytti se, että niin iso osa kirjoittamisen prosessista ei ollut hallinnassani. Halusin tietää, mitä teen, koska ajattelin, että se on taitoa. Mutta jos kirjoitan siitä lähtökohdasta, että tiedän, syntyvät runot kuolleina. Toisaalta, jotain tietämistä hyvään kirjoittamiseen täytyy sisältyä. Miten siis tietää ja olla tietämättä? Olenkin vasta nyt todella ymmärtänyt, miksi on kehitettävä koko ajan uusia kirjoittamisen metodeja, löydettävä kiertoteitä itsen ympäri ja ohi, huijattava oikea käsi katsomaan jonnekin muualle sillä aikaa kun vasen tekee jotain ihan muuta. Minun onkin mietittävä uudelleen, määriteltävä uudelleen, mentävä toisella tavalla sisään sanaan #taito# #tekhne#. Mitä on TAITO. Mitä osaa #taidokas# kirjoittaja? En ole ymmärtänyt todella miettiä tätä sanaa aiemmin, nyt tajuan miten keskeistä sen pohtiminen on.

Kuopion KirjaKantissa kajahtelee syyskuun alussa äänirunous - ja vieraat ovat makeat: Christian Bök! joka on varmasti tunnetuin palkitusta teoksestaan Eunoia. Mahtava juttu saada vieraaksi yksi kuuluisimmista ellei maan kuuluisin äänirunoilija!

Ihailijan käyttö ohjeet

Tuli&Savussakin esitellyn Cia Rinteen käsitteellisen runouden Zaroum-kokoelmaan voi nyt tutustua Nokturnossa. Tutustu myös näihin ohjeisiin, jotka tekevät näkyväksi kielessä lipuvan lipovan poeettisuuden:

1. Ei koskaa liite näppi, kynä, eli jokin toinen muistuttaa alusta loppuun junailija jahka ihailija on jatkuva.
2. Epäyhtenäinen ihailija jahka ehdottaa polveutua ainoa asema jotta toinen.
3. Epäyhtenäinen ihailija jahka eliminoiva kaarti ajaksi aivan.
4. Olla totta kai ihailija on sijaita jssak model after laakea ja kilpa-ajohevoset kalvo jahka käyttävä jotta kaihtaa kaataa.
5. Ajaa ei apu ihailija kotona akkuna. Sadella toukokuu aiheuttaa sähkö- arpapeli.
6. Lopettaa aeembly-lta ihailija aiemmin heilahdus model after ihailija.
7. Ajoa ei erota ihailija jatkuva vailla silmälläpitoa.

Manner aina uutinen

Turun Sanomissa on Taina Ratian juttu Eeva-Liisa Mannerista, Manner-seuran tapahtumasta Tampereella, ja Tuula Hökän toimittamista Mannerin kirjeistä!

Kotkan poikii kattomaan

Olen tänään illalla Kotkassa, ravintola Albertissa Kotkankadulla lukemassa runoja klo 19 alkavassa runoillassa. Minun lisäkseni tekstejään lukee Olli Sinivaara, vanha T&S konkari:-)

En ole koskaan ollut Kotkassa, siksipä on hauska mennä.

Ps. Tuli&Savua 1/2006 on muuten kohdannut painossa tapaturma, jota tässä selvitellään. Lehti ilmestyy silti vielä toukokuun aikana - toivottavasti jaksatte odottaa! Laitoin sisällysluettelon ja pääkirjoituksen jo Tuli&Savu Nettiin.

Krj j Rs

Selvittiin Kirjasta ja ruusustakin sitten Nihilin uuden, juuri tänään nimetyn Marketin Directorin huippusalaisen strategian avulla:-) josta ei sitten sen enempää voikaan kertoa. No joop. Tommin kustantama ja yhdistyksen julkaisema italialaisen nykyrunouden antologia 1960-2000, suururakka jonka Hannimari Heino on toimittanut ja isoksi osaksi myös kääntänyt, ilmestyi eilen ja tänään - ja näyttää sekä hyvältä että kiinnostavalta. Matleena Saarninkin kirjalle antama graafinen ilme on todella onnistunut, sellainen että tekee mieli lukea.

Hyvä Kumina

Olin eilen esiintymässä runoa ja musiikkia tarjoilevan Kuminan klubilla Tehdasteatterissa, Turussa, ja haluankin nyt kannustaa ihmisiä tutustumaan Kuminaan, kun se ensi vuoden toukokuussa taas näkee päivänvalon. Olin monesta asiasta ilahtunut: ensinnäkin tila oli rosoisen tunnelmallinen, viileä keidas helteen keskellä; tarjoilu pelasi - saatiin jätskiä ja kukkia; ja kaiken lisäksi esitykset olivat monipuolisia ja kiinnostavia kaikki. Kuulin ensimmäistä kertaa Helena Sinervon esiintyvän, ja hänhän lukee hyvin, runoja jotka myös soveltuvat hyvin luettaviksi.

Toinen vaikutuksen tehnyt ällistyttävän energinen ja vahva esitys nähtiin Puhti-duolta, jonka kansanmusiikin, tanssin ja draamapalojen yhdistelmästä ei oikein voi sanoa muuta kuin että se täytyy nähdä itse. Puhtin keikkakalenteri ja muutakin löytyy täältä. Lauantaina Kuminan lavalla olisi muuten ollut Annukka Peura, joka on kirjoittanut yhden suosikkirunokokelmistani, Erotuksen. Kuminan esittelysivuilla on maininta, että Peuralta olisi kolmas runokirja valmistumassa. Hienoa! Jään innolla odottamaan.

Ps. Tiistain Hesari kertoo, että Puhti-duo on tänään Eurooppa-päivänä nähtävissä Perinnearkku-iltamissa ravintola Kirjassa klo 19.

Prima vista

Oltiin kylässä Tarton ja Tallinnan keväässä. Ohessa muutama kuva: Tapiiri-kirjoittajaryhmän vetämästä runomuotokuvatyöpajasta ja suomalaisten runoilijoiden sekä Erakkond-kirjoittajaryhmän yhteisesiintymisestä.

Timo kirjoittamassa runomuotokuvaa Terhistä. 

Isäntämme Berk Vaher. Erakkond-ryhmästä esiintyivät ainakin Mathura, Kalju Kruusa, Aare Pilv ja Timo Maran - muitten esiintyjien nimet täytyy vielä tarkistaa...

Reetta lukemassa. 

Mina lukemassa. Muut suomalaiset esiintyjät olivat Marko Niemi, Reetta Niemelä, Ville Hytönen & Tero-Tero Klapp, Ville-Juhani Sutinen & Tero-Tero, Pauliina Haasjoki & toinen Tero, Timo Harju ja Linnunlaulupuu (Teemu Manninen, Hermanni Ylitepsa ja Uula Kontio).

Timo Maran, Aare Pilv ja Kalju Kruusa, kirjoittajaryhmä Erakkondista, kuuntelevat. 

Ja lopuksi vielä vähän istuttiin Wildessä ja oltiin iloisia.

Merta päin

Lähden huomenna muutamaksi päiväksi Tarttoon. En mene yksin, meitä on monta. Osallistumme Prima Vista -kirjallisuusfestivaaliin, me Nihil Interitin, Kapustarinnan ja Savukeitaan runoilijat. Matkatovereina blogistanista ovat ainakin Nurotus, Kesken kaiken, Olo ja muoto, Susi rajoilla, Kapteenin lokikirja ja Hindi filmi on my mind. Mukana myös Reetta Niemelä, Timo Harju ja Salla Pakkala sekä Terhin mukana tuleva auringonsäde Sohvi:-)

Paluuta arkeen

On uusi kevät ja elämä jatkuu alkamistaan. Tuli&Savun ykkösnumero 2006 on viittä vaille valmis, kävimme eilen Henriikan kanssa tiedustelureissulla Taikissa. Ihan täksi torstaiksi ei lehti valmistu painokuntoon kuten alunperin oli suunniteltu, mutta sovimme että maanantaina kannamme paketin Art-Printtiin. Perjantai ja lauantai oikoluentaan siis mars.

Kirjallisuusklubi Kohinakin kohinoi eilen illalla ja olin ilahtunut, että yleisöä riitti. Pelkäsin että pääsiäisen jälkeen ihmiset saattaisivat olla vielä kohmeessa.

Ja kerron vielä että Tanssiva karhu -raadissa saatiin eilen keskusteltua vuoden kirjat läpi ja päätettyä Karhu-finalistit, yhteensä 7 runokirjaa. Voittaja valitaan näitten keskuudesta: Kari Aronpuron Gathandu, Agneta Enckellin Innanför/utanför, Hannu Helinin Linnumpi nyt, Heli Laaksosen Sulavoi, Eino Santasen Merihevonen kääntää kylkeään, Johanna Venhon Yhtä juhlaa ja Inga-Britt Wiikin Ett ändligt antal gröna dagar.

Hemma bäst?

Tuolla keväässä oltiin ja eilen tultiin takaisin. Jotenkin täällä on, miten sen nyt sanoisi, harmaampaa. Kirjakauppojen runsautta ja kirjavalikoiman laajuutta myös ihmettelin, kadehdin. Kirjojen lisäksi tuliaisina tuotiin sammaleenvihreä pupu, joka ihmeellisesti muni pääsiäismunia heti, kun pääsi Suomeen.