Kesäparatiisiparantolamme Tahvolan juhannusyötä.

Siitä tietää, että on blogikirjoittamisessaan tien päässä, kun päällimmäisenä kirjoittamisen aiheena on mielessä metabloggausvalitus siitä, miten järjetöntä on pitää julkista päiväkirjaa, kun ei näe mitä mieltä on siinä, että tekee tyhjänpäiväisiä päivityksiä kykenemättömänä kirjoittamaan julkisesti vapaamuotoista tekstiä tärkeistä ajatuksista - jotka kirjataan ylös siihen paperiseen päiväkirjaan, jota kukaan muu ei (onneksi) voi lukea. Omalla nimellä kirjoittaminen ei tässä pulmassa auta. Pitäisi keksiä jokin toinen formaatti miten jatkaa nettikirjoittamista, vaikka miksi sitä nyt sitten edes pitäisi jatkaa, kun tämä ei minulle tunnu sopivan. Tänne kirjoittaminen ei ole minusta ollut enää pitkään aikaan kiinnostavaa. En jaksa lukea muittenkaan päiväkirjoitusta - ylipäänsä netissä lukemisessa keskittymiskykyni on todella kehno ja harvoin jaksan vähänkään pidempää tekstiä paria kappaletta pidemmälle, ja siitä tulee ärsyyntynyt olo, kuin joku härnäisi.

Tai niin. Kävin selailemassa vanhojen blogikuukausien merkintöjä. Joskus tämä on onnistunut paremmin, mutta viime kuukausina olen jostain syystä ollut tavallista umpimielisempi. Jos olisi mahdollista, pitäisi muuttaa ulkomaille muutamaksi kuukaudeksi, vaikka ihmemaa-amerikkaan, harjoittamaan itsestään puhumisen taitoa.

Leppoisaa juhannusta!

Nais-marttyyrin kehuskelua

Ghana voitti lauantaina. Jos Ghana voittaa koko kisat, niin meidän perhe voittaa rahaa: saatiin nimittäin lahjaksi kovettu vetolappu. Tämä viesti siis lopputulos siitä, että avopuolisen syntymäpäiväjuhlat oli meillä lauantaina, talo täynnä pelkkää mies-energiaa ja minä siinä sitten taiteilemassa ja taiten katsomassa muitten mukana illan ekaa matsia. Olen jo kolmena vuonna lahjonut puolisoni kestitsemällä miesporukan, joka puhuu koko illan urheilusta ja kuuntelee nuoruutensa hevimusiikkia = Rainbow:ta. Olen mitalini ansainnut:-) Täten on osuuteni yleisestä velvollisuudesta kirjoittaa jotain mömmöm-kisoista hoidettu - ellei Ghana...

Miten tietää - ja olla tietämättä?

Jouni Tossavainen kirjoittaa Uusistä äänistä ja runoantologioista täällä. Mistäpä minä kirjoittaisin. Voisin lyhykäisesti kertoa viikonlopun oivalluksen: jos haluaa kirjoittaa hyviä runoja, ei saa pyrkiä hyväksi kirjoittajaksi. Hyvin kirjoittaminen ei riitä; runoista jää puuttumaan "se jokin". Pitkään pyrin poispäin sattumanvaraisesta, sokeasta kirjoittamisesta, koska minua ärsytti se, että niin iso osa kirjoittamisen prosessista ei ollut hallinnassani. Halusin tietää, mitä teen, koska ajattelin, että se on taitoa. Mutta jos kirjoitan siitä lähtökohdasta, että tiedän, syntyvät runot kuolleina. Toisaalta, jotain tietämistä hyvään kirjoittamiseen täytyy sisältyä. Miten siis tietää ja olla tietämättä? Olenkin vasta nyt todella ymmärtänyt, miksi on kehitettävä koko ajan uusia kirjoittamisen metodeja, löydettävä kiertoteitä itsen ympäri ja ohi, huijattava oikea käsi katsomaan jonnekin muualle sillä aikaa kun vasen tekee jotain ihan muuta. Minun onkin mietittävä uudelleen, määriteltävä uudelleen, mentävä toisella tavalla sisään sanaan #taito# #tekhne#. Mitä on TAITO. Mitä osaa #taidokas# kirjoittaja? En ole ymmärtänyt todella miettiä tätä sanaa aiemmin, nyt tajuan miten keskeistä sen pohtiminen on.

Kuopion KirjaKantissa kajahtelee syyskuun alussa äänirunous - ja vieraat ovat makeat: Christian Bök! joka on varmasti tunnetuin palkitusta teoksestaan Eunoia. Mahtava juttu saada vieraaksi yksi kuuluisimmista ellei maan kuuluisin äänirunoilija!

Ihailijan käyttö ohjeet

Tuli&Savussakin esitellyn Cia Rinteen käsitteellisen runouden Zaroum-kokoelmaan voi nyt tutustua Nokturnossa. Tutustu myös näihin ohjeisiin, jotka tekevät näkyväksi kielessä lipuvan lipovan poeettisuuden:

1. Ei koskaa liite näppi, kynä, eli jokin toinen muistuttaa alusta loppuun junailija jahka ihailija on jatkuva.
2. Epäyhtenäinen ihailija jahka ehdottaa polveutua ainoa asema jotta toinen.
3. Epäyhtenäinen ihailija jahka eliminoiva kaarti ajaksi aivan.
4. Olla totta kai ihailija on sijaita jssak model after laakea ja kilpa-ajohevoset kalvo jahka käyttävä jotta kaihtaa kaataa.
5. Ajaa ei apu ihailija kotona akkuna. Sadella toukokuu aiheuttaa sähkö- arpapeli.
6. Lopettaa aeembly-lta ihailija aiemmin heilahdus model after ihailija.
7. Ajoa ei erota ihailija jatkuva vailla silmälläpitoa.

Manner aina uutinen

Turun Sanomissa on Taina Ratian juttu Eeva-Liisa Mannerista, Manner-seuran tapahtumasta Tampereella, ja Tuula Hökän toimittamista Mannerin kirjeistä!

Kotkan poikii kattomaan

Olen tänään illalla Kotkassa, ravintola Albertissa Kotkankadulla lukemassa runoja klo 19 alkavassa runoillassa. Minun lisäkseni tekstejään lukee Olli Sinivaara, vanha T&S konkari:-)

En ole koskaan ollut Kotkassa, siksipä on hauska mennä.

Ps. Tuli&Savua 1/2006 on muuten kohdannut painossa tapaturma, jota tässä selvitellään. Lehti ilmestyy silti vielä toukokuun aikana - toivottavasti jaksatte odottaa! Laitoin sisällysluettelon ja pääkirjoituksen jo Tuli&Savu Nettiin.

Krj j Rs

Selvittiin Kirjasta ja ruusustakin sitten Nihilin uuden, juuri tänään nimetyn Marketin Directorin huippusalaisen strategian avulla:-) josta ei sitten sen enempää voikaan kertoa. No joop. Tommin kustantama ja yhdistyksen julkaisema italialaisen nykyrunouden antologia 1960-2000, suururakka jonka Hannimari Heino on toimittanut ja isoksi osaksi myös kääntänyt, ilmestyi eilen ja tänään - ja näyttää sekä hyvältä että kiinnostavalta. Matleena Saarninkin kirjalle antama graafinen ilme on todella onnistunut, sellainen että tekee mieli lukea.

Hyvä Kumina

Olin eilen esiintymässä runoa ja musiikkia tarjoilevan Kuminan klubilla Tehdasteatterissa, Turussa, ja haluankin nyt kannustaa ihmisiä tutustumaan Kuminaan, kun se ensi vuoden toukokuussa taas näkee päivänvalon. Olin monesta asiasta ilahtunut: ensinnäkin tila oli rosoisen tunnelmallinen, viileä keidas helteen keskellä; tarjoilu pelasi - saatiin jätskiä ja kukkia; ja kaiken lisäksi esitykset olivat monipuolisia ja kiinnostavia kaikki. Kuulin ensimmäistä kertaa Helena Sinervon esiintyvän, ja hänhän lukee hyvin, runoja jotka myös soveltuvat hyvin luettaviksi.

Toinen vaikutuksen tehnyt ällistyttävän energinen ja vahva esitys nähtiin Puhti-duolta, jonka kansanmusiikin, tanssin ja draamapalojen yhdistelmästä ei oikein voi sanoa muuta kuin että se täytyy nähdä itse. Puhtin keikkakalenteri ja muutakin löytyy täältä. Lauantaina Kuminan lavalla olisi muuten ollut Annukka Peura, joka on kirjoittanut yhden suosikkirunokokelmistani, Erotuksen. Kuminan esittelysivuilla on maininta, että Peuralta olisi kolmas runokirja valmistumassa. Hienoa! Jään innolla odottamaan.

Ps. Tiistain Hesari kertoo, että Puhti-duo on tänään Eurooppa-päivänä nähtävissä Perinnearkku-iltamissa ravintola Kirjassa klo 19.

Prima vista

Oltiin kylässä Tarton ja Tallinnan keväässä. Ohessa muutama kuva: Tapiiri-kirjoittajaryhmän vetämästä runomuotokuvatyöpajasta ja suomalaisten runoilijoiden sekä Erakkond-kirjoittajaryhmän yhteisesiintymisestä.

Timo kirjoittamassa runomuotokuvaa Terhistä. 

Isäntämme Berk Vaher. Erakkond-ryhmästä esiintyivät ainakin Mathura, Kalju Kruusa, Aare Pilv ja Timo Maran - muitten esiintyjien nimet täytyy vielä tarkistaa...

Reetta lukemassa. 

Mina lukemassa. Muut suomalaiset esiintyjät olivat Marko Niemi, Reetta Niemelä, Ville Hytönen & Tero-Tero Klapp, Ville-Juhani Sutinen & Tero-Tero, Pauliina Haasjoki & toinen Tero, Timo Harju ja Linnunlaulupuu (Teemu Manninen, Hermanni Ylitepsa ja Uula Kontio).

Timo Maran, Aare Pilv ja Kalju Kruusa, kirjoittajaryhmä Erakkondista, kuuntelevat. 

Ja lopuksi vielä vähän istuttiin Wildessä ja oltiin iloisia.

Merta päin

Lähden huomenna muutamaksi päiväksi Tarttoon. En mene yksin, meitä on monta. Osallistumme Prima Vista -kirjallisuusfestivaaliin, me Nihil Interitin, Kapustarinnan ja Savukeitaan runoilijat. Matkatovereina blogistanista ovat ainakin Nurotus, Kesken kaiken, Olo ja muoto, Susi rajoilla, Kapteenin lokikirja ja Hindi filmi on my mind. Mukana myös Reetta Niemelä, Timo Harju ja Salla Pakkala sekä Terhin mukana tuleva auringonsäde Sohvi:-)

Paluuta arkeen

On uusi kevät ja elämä jatkuu alkamistaan. Tuli&Savun ykkösnumero 2006 on viittä vaille valmis, kävimme eilen Henriikan kanssa tiedustelureissulla Taikissa. Ihan täksi torstaiksi ei lehti valmistu painokuntoon kuten alunperin oli suunniteltu, mutta sovimme että maanantaina kannamme paketin Art-Printtiin. Perjantai ja lauantai oikoluentaan siis mars.

Kirjallisuusklubi Kohinakin kohinoi eilen illalla ja olin ilahtunut, että yleisöä riitti. Pelkäsin että pääsiäisen jälkeen ihmiset saattaisivat olla vielä kohmeessa.

Ja kerron vielä että Tanssiva karhu -raadissa saatiin eilen keskusteltua vuoden kirjat läpi ja päätettyä Karhu-finalistit, yhteensä 7 runokirjaa. Voittaja valitaan näitten keskuudesta: Kari Aronpuron Gathandu, Agneta Enckellin Innanför/utanför, Hannu Helinin Linnumpi nyt, Heli Laaksosen Sulavoi, Eino Santasen Merihevonen kääntää kylkeään, Johanna Venhon Yhtä juhlaa ja Inga-Britt Wiikin Ett ändligt antal gröna dagar.