Tuli&Savu 4/04 on postitettu tilaajille

Hoi Tulen tilaajat!
T&S 4/04 on vihdoinkin postitettu tilaajille, ja sen pitäisi tipahtaa postiluukustanne näinä päivinä :-)
Muutamia poimintoja lehdestä:
- arvosteluissa mm. John Ashberyn Valveillaoloa (Jarkko Tontti) ja Hannu Helinin Ctrl Alt Del (Mikko Jakonen)
- runoja mm. Mahmud Darwisilta (Palestiina), Frank O`Haralta (Ameriikka) ja Antonella Aneddalta (Italia)
- Heimo Pihlajamaa esittelee bushmannirunoutta
- Maili Öst kirjoittaa modernin rytmin käännöksistä T. S Eliot -suomennoksissa
- Friedrich von Schlegelin "Fragmentteja"
- keskustelua ja puheenvuoroja kääntämisestä: Mikko Viljanen, Jukka Mallinen, J. K Ihalainen ja Tuomas Nevanlinna

Numeron sisällysluettelo ja pääkirjoitus sekä arvostelut ovat luettavissa Tuli&Savu Netissä lähiaikoina.

Lahden toiselta puolelta

Ruotsissa on vuodenvaihteessa ollut käynnissä lyriikka-debatti, jonka myös Husis on noteerannut. Tuntuu siltä, että keskustelun olisi aikaansaanut muutama tapahtuma (kirjallisuuslehti OEI:n uusimman jättinumeron ilmestyminen; runouslehti Lyrikvännen:in uudet päätoimittajat ja uusi numero; keskustelunavaus kirjallisuuslehdistä ja niiden jakamisesta kommunikointijanan oikeaan ja vasempaan). Keskustelun läikähtelyjä voi jäljittää näistä linkeistä: Tidskrift.nu:n "uutisista" ja keskustelupalstalta sekä Malte Perssonin Errata-blogista. Mausteita soppaan on heitellyt myös o -nettilehti.

Puffi: Kirjallisuusklubi KOHINA pistää kevään alulle

Poikkitaiteellinen kirjallisuusklubi KOHINA aloittaa kevätkautensa
teemalla ETELÄ

Huom! Uusi paikka ja uusi päivä!
Bar Dubrovnik (Eerikinkatu 11, Coronan alakerta), Helsinki
Tiistaina 25.1. klo 20

Kohina-klubi aloittaa toisen vuotensa uudessa paikassa uutena viikonpäivänä. Ensimmäisen klubi tuo pimeään tammikuuhun etelän lämmön, rytmin ja tunnelman.
*Esiintyjinä on Beninissä, Villa Karossa kuukausien ajan asuneita kirjailijoita. Eira Stenberg lukee päiväntasaajan lyriikkaa, Juha Vakkuri esittää matkakuvia samaiselta Afrikan-ajalta. Lauri Otonkoski esittelee otteita toimittamastaan teoksesta Ilon ja kivun kääntöpiiri, joka on ensimmäinen suomenkielinen katsaus Saharan eteläpuolisen Afrikan novellikirjallisuuteen.
*Karismaa pursuavat Fatima Usman ja Eyo Archibong esittävät rumpujen ja laulun säestämänä tanssin Adua.
*E.minorin akustisessa musiikissa kuultaa samban ja bossa novan kaiut. E.minorissa esiintyvät Mikko Putkonen (kitara, laulu), Lauri Hartikainen (kitara), Mika Seppänen (sello) sekä Ricardo Padilla (perkussio).
*Tilaisuuden juontaa Jukka Mallinen. Kohinaan on vapaa pääsy.

* Kohina on kolmen kirjallisuusyhdistyksen järjestämä klubi, joka pyrkii yhdistämään eri taiteenlajeja ja horjuttamaan totunnaista. Kohinaa ovat järjestäneet maaliskuusta 2004 alkaen yhteistyössä Elävien Runoilijoiden Klubi, Runoyhdistys Nihil Interit sekä Lumooja-kirjallisuuslehti. http://www.nuorenvoimanliitto.fi/ http://www.nihil.fi/ http://www.unikankare.net/lumooja/
Kevään klubipäivät: 22.2. 22.3. 26.4.
Lisätietoja: Anu Laitila, anu.laitila@nuorenvoimanliitto.fi

Elollinen ja ei-elollinen runo

Josh Corey on miellyttävän asiallisessa ja pohdiskelevassa blogissaan osallistunut joulukuussa keskusteluun runon orgaanisuudesta ja epäorgaanisuudesta, elollisuudesta ja ei-elollisuudesta, ja tämä alunperin Peter Bürgerin Theory of the Avantgarde -teoksessa esitelty dikotomia tuntuukin käyttökelpoiselta käsiteparilta nykyrunouden analysoimiseen:

"(...) Or maybe we should look to another general dichotomy, Bürger's notion of the "organic" versus the "nonorganic" artwork. While avant-garde movements are characterized by wanting to reintegrate art into life, their works, according to Bürger, are formally recognizable by their use of fragmentation and montage. Organic or symbolist works are recognizable by the unity of the parts with the whole: each part is subordinated to that wholeness and is only comprehensible through/in it. The notion of art being a mirror to nature is one of the premises of organic art, which might also be the source of the "aura" Benjamin locates in artworks prior to our age of mechanical reproduction. By contrast, in the nonorganic artwork the parts do not form a unity: it is an assemblage of pieces between which cracks are visible, and the pieces have some degree of independence from the unity of the total work. The more minimal (or the less intrusive) the structure of the whole is, the more independence the parts have, and the "harder" the poem is likely to be—the Andrews poem Chris quotes is a good example of this. But they never achieve total independence, or fall into chaos; (...)"

Corey jatkaa aiheesta myös eilisessä postissaan, liittyen tällä kertaa kuitenkin Joan Houlihanin kolumnin kommentoimiseen - keskustelu joka liittyy runon vaikeuteen, jota myös meillä vaikkapa Kiiltomadon keskusteluissa silloin tällöin sivutaan.

"(...) because the pleasures of the nonorganic as practiced in North America since WWII require an education that most people don't bother to seek out. It's an acquired taste and the cultural education that not only constitutes the taste but encourages you to acquire it (no one likes their first sip of beer but there are any number of cultural markers and pressures that persuade us to keep trying it until we do) has been privatized. That is, there is scarcely any form of public education any longer—even at the university level—that makes it possible for the average intelligent person to access the necessary range of reference (the context, the framework) to read even an organic poem with pleasure now. We get a massive and profuse education in "reading" other media like movies (and to a much lesser degree, nowadays, novels) from birth in this culture: nobody you bring into a movie theater will have trouble choosing a good seat, much less be unable to realize that they're supposed to face the screen and turn the images their into representations of human beings like themselves. But that's the level of illiteracy most people bring to poetry now, because poetry on the page (spoken poetry is alive and well in rap and advertising) is no longer taught in any meaningful public way. (...)"

Runon vaikeudesta puhuttaessa on Suomessa viime vuosina rajanvedot usein tehty yksinkertaistavilla käsitteillä "akateeminen" tai "postmoderni" tai "teoria" -runo vs. ymmärrettävä, lukijaa puhutteleva runo... Ja ehkäpä 90-luvun dikotomia "turkulainen" vs. "helsinkiläinen" runous kantoivat myös mukanaan oletusta turkulaisen runouden helppoudesta - koska se kumpuaa suoraan ja välittömästi kokemuksesta - vai voisiko sanoa: koska se jäljittelee suoran puheen ja kokemuksen välittömyyden retoriikkaa - vs. helsinkiläisen runouden vaikeus, jonka syynä taas oli liika "ranskalaisen filosofian" läsnäolo runoissa. (Väitteitä on sittemmin kumottu ja molempien kaupunkien runouden monimuotoisuus paremmin huomioitu. Tarkemmat analyysit odottavat vielä kirjoittajaansa. Mistä johtui esim. minän ja kokemuksellisuuden esiinnostaminen, "katu-uskottavuuden" korostuminen "turkulaisessa" runoudessa? Mitkä olivat runon keinot tällaisen vaikutuksen synnyttämiseen? Millainen oli Nuoren Voiman ja "helsinkiläisten" runojen suhde, näkyvätkö "teoriat" runoissa, ja jos niin miten?)
Ärtymys "vaikeiden" runojen edessä ja syiden etsintä siitä, että runo on liian akateeminen tai teoriapainotteinen, tuntuvat keppihevoskeinoilta siirtää pettymys ja turhautuminen runon niskaan. Pitäisi huomata se, että runouden kuten muidenkin medioitten ja kirjallisuuden lajien lukeminen vaatii aina opintoja - ennakkokäsityksiä siitä, miten kunkin tekstityypin kanssa toimitaan; millaisesta totuudellisuudesta tai sen asteesta esim. on kyse.
Loppukevennyksenä voisin laittaa linkin vielä Charles Bernsteinin esseeseen The Difficult Poem.

Pyyntö

Taas olisi aika kehottaa teitä lähettämään minulle runojanne - niitä pieniä ja suuria, täsmällisiä mutta hämmentäviä ei tästä maailmasta -koneita, joita olette pajassanne takoneet. Etsin siis uutta, häkellyttävän hyvää suomalaista runoutta julkaistavaksi Tuli&Savussa. Toimimme myös yhteistyössä kirjallisuuslehti Parnasson kanssa, jonka "Uusi runo" -kandidaatit valitaan toimituksiemme kesken. Laittakaa minulle siis postia osoitteeseen miia.toivio@helsinki.fi. Mielellään rtf-liitetiedostona. Ei liian monta runoa, mutta ei liian muutamaakaan - kokoelmallinen runoja on tässä tapauksessa liikaa, mutta viisi voi olla liian vähän. Hyvä numero voisi olla siis jossain 10:n ja 20:n hujakoilla.
Toivon saavani luettavaksi ainutlaatuista runoutta! Ja jos aikaisemmin olet jo lähettänyt runojasi Tuleen saamatta palautetta, niin lähetä uudelleen - jos koet, että ilmaisusi on kehittynyt ja uudet runosi ansaitsisivat tulla luetuiksi. Tiedoksi myös, että tästä eteenpäin pyrin laittamaan palautemailia myös niille, joitten runot koen lupaaviksi, vaikka niitä tällä kertaa en julkaistaviksi valitsisikaan. Jos et kuule minusta mitään, niin runosi eivät tällä kertaa tulleet valituiksi. Kannattaa jatkaa silti harjoittelua.

Uus vuos

Pakerrus runouden parissa jatkuu tänäkin anno domini 2005 - joskus jaksan ihmetellä, miten sitä vuodesta toiseen... jaksaa pitää lippua korkealla:-)
Mutta jostain syystä sitä vain puksuttaa eteenpäin.

Tuli&Savun vuoden 2004 viimeiselle numerolle joululoma teki terää, ja taitto näyttää nyt hienolta. Painoon ehdimme vasta maanantaina - teen oikolukua nyt viikonloppuna. Pyrkimyksenä on saada lehti tilaajille tammikuun aikana.

Seuraavien numeroitten suhteen täytyy pistää vipinää kinttuihin, että saisimme aikatauluja kirittyä kiinni. Mutta ehkäpä pieni epävakaisuus Tulelle sallittakoon?

Kuunvalkoinen

Kun eilen yöllä täysikuu kavereineen oli ponkaissut taivaalle, menimme me, äiti ja tyttäret, isän autolla Alajoelle, missä maapallo edelleen on littana ja valkoinen, kuin maailman suurin käsintehty paperi, jonka horisontti leikkaa ja jonka pintaan myyrät ja hiiret ja muut turkkiin pukeutuneet eläimet raapustavat merkkejä huuhkajalle tai haukalle tai jollekin muulle ruskeasiipiselle linnulle, joka lipui hetken aikaa automme valojen edessä ennen kuin katosi.

Yhteisö

Ajattelin eilen sitä, miten yhteisöllistä runo on, edelleen, vaikka emme enää oleile nuotion ääressä emmekä tunne arki- emmekä juhlatilaisuuksien laulettuja rituaaleja. Vaikka runon tekemiseen perustavanlaatuisesti liittyy "itselleen laulamisen" -aspekti, niin en puhuisi yksinäisestä hämähäkistä joka kutoo verkkoaan ja yrittää saalistaa yhä täydellisempää runoa; mutta puhuisin verkosta, jonka kutovat lukijat, kuuntelijat, kirjoittajat ja kaikki muut välikädet ja joka kannattelee yhtäaikaa kaikkia. Kaikkien tehtävänä on ylläpitää tätä verkkoa, ettei se häviäisi. Meidän - puhun meistä, toivottavasti sallitte sen, että teen meistä yhteisön - pitäisi jokaisen ymmärtää miten tärkeässä roolissa olemme lukijoina ja kuuntelijoina, miten esimerkiksi runonluentatilaisuudessa se joka lukee on täysin kuuntelijoidensa kannattelema. Tämän verkon herkkyydessä on jotain hyvin viehättävää.

Kaikille teille jotka olitte tänä iltana Tulen pikkujouluklubilla

Hei,

kiitos kaikille teille jotka läpi tuulen ja tuiskun tulitte Villa Kiveen tänä iltana. Oli mukava nähdä! Ja nähdään toisenkin kerran :)

Puffi: Lumoojan ja Tuli&Savun pikkujouluklubi

Keskiviikkona 15. päivä jos tulette Villa Kiveen klo 19, kuulette runoja Leevi Lehdon, Juuli Niemen, Kalle Niinikankaan, Olli Sinivaaran ja minun lukemina. Saatte myös karkkia. On Lumoojan ja Tuli&Savun yhteinen pikkujouluklubi.

Neljä kautta kaksituhattaneljä

Seuraavan numeromme teema on Kääntäminen. Lehti muuten saadaan postiin vasta tammikuun puolella joululomien takia, joten älkäätte tilaajat hermostuko! Tässä muutamia puheenvuoroja runouden kääntämisestä, joihin olen netissä törmännyt:
PIW:ssa Rami Saari kirjoittaa esseessään The high road and the side roads. Norms, affinity and distance in translation hebreaksi kääntämisen ongelmista, yhtenä esimerkkinä suomen kieltä ja runoutta käyttäen;
EPC:n sivuilta löytyy Clayton Eschlemanin essee The translator´s ego;
kuten myös Pierre Jorisin artikkeli Celan/Heidegger: Translation at the Mountain of Death.;
ja vielä Jack Spicerin Second letter to Federico Garcia Lorca.

Puffi: Joulumyyjäiset Sanomatalossa

Riippumattomien kustantajien kirjamyyjäiset pidetään Helsingin Sanomatalon Mediatorilla:
pe 10.12. klo 11-18
la 11.12. klo 11-18 ja
su 12.12. klo 12-16
Hanki lahjakirjasi edullisesti. Vapaa pääsy. Mukana olevat kustantajat: Absurdia, Atena, Avain, Basam-books, Bazar, Enostone, Gaudeamus, Kirja kerrallaan, Like, Loki, Musta Taide, Nastamuumio, Nihil Interit, Pequed, Pieni Karhu, Rasalas, Schildts, Summa, Taide, Taifuuni, TA-tieto, Terra Cognita, Tutkijaliitto.
Nihilin kirjojen lisäksi myynnissä Tuli&Savua: vanhoja numeroita ja tilaus edullisesti!

Jättää odottamaan

Puhuimme eilisessä "Kohtaamisia runon tilassa" -tilaisuudessa keskeneräisyydestä liittyen Poem in Reverse ja Work in Progress -teoksiin. Tuntuu siltä, että runoa nettiin kirjoitettaessa tarvitaan muotoja, jotka syntyvät vuorovaikutuksessa välineeseen, ja näissä tapauksissa erityisesti blogiin. Blogikirjoittamisessa valmiiksi tuleminen ei ole mahdollista eikä edes toivottavaa, sillä juuri keskeneräisyys eli jatkuvuus saa lukijan palaamaan sivulle aina uudestaan. "Mitä seuraavaksi" -cliffhanger-estetiikka on "sisällöstä" riippumatta siis näitten tekstien kantava ominaisuus. Lasken oman epäonnistumiseni runoblogauksessa johtuneen juuri siitä, että pyrin kirjoittamaan valmiita runoja ikään kuin paperille, huomioimatta sitä että pysyäkseen elävänä kirjoittamisen täytyy jatkua ja pysyä kesken. Jos jotain ei tapahdu joka (toinen) päivä, blogi päätyy hautausmaalle riippumatta siitä miten valmiita ja hienoja tekstejä se sisältää. Blogaus on siten ohimenevyydessään moderneista moderneinta toimintaa.

Olen siis täällä tänään

Sosiodesign — kohtaamisen tilassa -näyttelyn oheisohjelmassa tänään blogaavat runoilijat Hannu Helin, Karri Kokko ja Miia Toivio. Tilaisuuden vetää Leevi Lehto. Kaapelitehtaan Puristamo, Tallberginkatu 1 C, Helsinki, klo 18. Vapaa pääsy.
Lisää tilaisuudesta tässä osoitteessa.

Pohjanmaa

Ehdin kirjoittaa sanat pohjanmaa kun viestini katosi. Olen täällä, koska täältä olen kotoisin. Eikä sillä tulisi olla mitään merkitystä minkään kanssa paitsi sen, millaisesta maisemasta pidän. Jonkinlaisesta viivasta on kyse. Rajasta, joka tekee maan ja taivaan, tekee mahdolliseksi että tiedän mitä tarkoittaa luku kaksi, jakaantuminen.
Se mitä kirjoitin äsken on siis kadonnut. Rippeet ovat tässä:
Näky/ Mistä/ Miksi/ Maisema/ Vettyy// Tosi symbolinen tila/ Ja ennen sitä/ Se/ Mistä.
Huomenna - tai tänään - takaisin sinne missä asun.

Seuraavan teeman lämmittelyä

"... the globalization of culture means that we all live in "translated" worlds, that the spaces of knowledge we inhabit assemble ideas and styles of multiple origins, that transnational communications and frequent migrations make every cultural site a crossroads and a meeting place." (Sherry Simon)

"... aikana, jolloin äärimmäisen nopeat ja laajalla alueella vaikuttavat mediat viettävät voitonjuhlaansa, ja vaarana on kaiken kanssakäymisen latistuminen samanmuotoiseksi ja yhdenmukaiseksi kuoreksi, kirjallisuuden tehtävänä on toimia viestimenä niiden kesken, jotka ovat erilaisia erilaisuutensa vuoksi, ei tasoittaen vaan ylistäen eroavuutta kirjalliselle kielelle ominaisella tavalla." (Italo Calvino)

Kun eilen

Kun eilen tulin yöllä kotiin, avasin Kirjoitetun kiven ja luin runon:

'--- Sitten juoksin kotiin, revin arpalipun tapaan taitetun onnenlehden auki ja luin: "Nosta pois olki ja katso lunta, kirjoita kirje ja odota sanantuojaa. Lähde ei ole ehtynyt ja oljen kulta hohtaa. Katso käsiäsi jotka ovat lunta, ja ruusua, mehiläistä ja sitä mikä odottaa meitä." Ennustuksen, runon tai lorun nimi oli Tulevaisuus ja muistan sen yhä kuin ensimmäisen auringonpimennyksen, joka sattui samana vuonna ja oli täydellinen.'

Tämän oli minulle kirjoittanut Eeva-Liisa Manner.

2046

Ystäväni joka asuu Ivalossa kertoi, että siellä on pimeä. Meidän makuuhuoneessamme ei ole pimeä enää, sillä ikkunassamme ei ole verhoa, ja sängystä näkee taivaan. Tämä on toisinto, erään muiston variaatio; on ollut olemassa toisia sänkyjä, joista taivaan on voinut katseellaan omistaa, kehykset unohtaa.

Taas välillä

Joku kysyi minulta perjantaina miksi kirjoitan englanniksi ja kenelle, miksi en kirjoittaisi suomeksi ja hänelle? Siispä.

More updates

Translations missing from my list of published poetry books this year:

- Italian poetry from the 20th century. 33 poets, 120 poems. Ed. Rolando Pieraccini. The Lauttasaari Press 2004.
- Abú Nuwas: Runoja kaduilta ja kapakoista. Transl. Jaakko Hämeen-Anttila. Basam Books 2004.
- Der Musensohn. Runotarten lemmikki. Valikoima J. W Goethen lyriikkaa saksaksi ja suomeksi. Transl. & ed. Teivas Oksala. Artipictura Oy 2004.
- Rainer Maria Rilke: Tahto tahtojen. Transl. Eve Kuismin. Like 2004.