Kotkan poikii kattomaan

Olen tänään illalla Kotkassa, ravintola Albertissa Kotkankadulla lukemassa runoja klo 19 alkavassa runoillassa. Minun lisäkseni tekstejään lukee Olli Sinivaara, vanha T&S konkari:-)

En ole koskaan ollut Kotkassa, siksipä on hauska mennä.

Ps. Tuli&Savua 1/2006 on muuten kohdannut painossa tapaturma, jota tässä selvitellään. Lehti ilmestyy silti vielä toukokuun aikana - toivottavasti jaksatte odottaa! Laitoin sisällysluettelon ja pääkirjoituksen jo Tuli&Savu Nettiin.

Krj j Rs

Selvittiin Kirjasta ja ruusustakin sitten Nihilin uuden, juuri tänään nimetyn Marketin Directorin huippusalaisen strategian avulla:-) josta ei sitten sen enempää voikaan kertoa. No joop. Tommin kustantama ja yhdistyksen julkaisema italialaisen nykyrunouden antologia 1960-2000, suururakka jonka Hannimari Heino on toimittanut ja isoksi osaksi myös kääntänyt, ilmestyi eilen ja tänään - ja näyttää sekä hyvältä että kiinnostavalta. Matleena Saarninkin kirjalle antama graafinen ilme on todella onnistunut, sellainen että tekee mieli lukea.

Hyvä Kumina

Olin eilen esiintymässä runoa ja musiikkia tarjoilevan Kuminan klubilla Tehdasteatterissa, Turussa, ja haluankin nyt kannustaa ihmisiä tutustumaan Kuminaan, kun se ensi vuoden toukokuussa taas näkee päivänvalon. Olin monesta asiasta ilahtunut: ensinnäkin tila oli rosoisen tunnelmallinen, viileä keidas helteen keskellä; tarjoilu pelasi - saatiin jätskiä ja kukkia; ja kaiken lisäksi esitykset olivat monipuolisia ja kiinnostavia kaikki. Kuulin ensimmäistä kertaa Helena Sinervon esiintyvän, ja hänhän lukee hyvin, runoja jotka myös soveltuvat hyvin luettaviksi.

Toinen vaikutuksen tehnyt ällistyttävän energinen ja vahva esitys nähtiin Puhti-duolta, jonka kansanmusiikin, tanssin ja draamapalojen yhdistelmästä ei oikein voi sanoa muuta kuin että se täytyy nähdä itse. Puhtin keikkakalenteri ja muutakin löytyy täältä. Lauantaina Kuminan lavalla olisi muuten ollut Annukka Peura, joka on kirjoittanut yhden suosikkirunokokelmistani, Erotuksen. Kuminan esittelysivuilla on maininta, että Peuralta olisi kolmas runokirja valmistumassa. Hienoa! Jään innolla odottamaan.

Ps. Tiistain Hesari kertoo, että Puhti-duo on tänään Eurooppa-päivänä nähtävissä Perinnearkku-iltamissa ravintola Kirjassa klo 19.

Prima vista

Oltiin kylässä Tarton ja Tallinnan keväässä. Ohessa muutama kuva: Tapiiri-kirjoittajaryhmän vetämästä runomuotokuvatyöpajasta ja suomalaisten runoilijoiden sekä Erakkond-kirjoittajaryhmän yhteisesiintymisestä.

Timo kirjoittamassa runomuotokuvaa Terhistä. 

Isäntämme Berk Vaher. Erakkond-ryhmästä esiintyivät ainakin Mathura, Kalju Kruusa, Aare Pilv ja Timo Maran - muitten esiintyjien nimet täytyy vielä tarkistaa...

Reetta lukemassa. 

Mina lukemassa. Muut suomalaiset esiintyjät olivat Marko Niemi, Reetta Niemelä, Ville Hytönen & Tero-Tero Klapp, Ville-Juhani Sutinen & Tero-Tero, Pauliina Haasjoki & toinen Tero, Timo Harju ja Linnunlaulupuu (Teemu Manninen, Hermanni Ylitepsa ja Uula Kontio).

Timo Maran, Aare Pilv ja Kalju Kruusa, kirjoittajaryhmä Erakkondista, kuuntelevat. 

Ja lopuksi vielä vähän istuttiin Wildessä ja oltiin iloisia.

Merta päin

Lähden huomenna muutamaksi päiväksi Tarttoon. En mene yksin, meitä on monta. Osallistumme Prima Vista -kirjallisuusfestivaaliin, me Nihil Interitin, Kapustarinnan ja Savukeitaan runoilijat. Matkatovereina blogistanista ovat ainakin Nurotus, Kesken kaiken, Olo ja muoto, Susi rajoilla, Kapteenin lokikirja ja Hindi filmi on my mind. Mukana myös Reetta Niemelä, Timo Harju ja Salla Pakkala sekä Terhin mukana tuleva auringonsäde Sohvi:-)

Paluuta arkeen

On uusi kevät ja elämä jatkuu alkamistaan. Tuli&Savun ykkösnumero 2006 on viittä vaille valmis, kävimme eilen Henriikan kanssa tiedustelureissulla Taikissa. Ihan täksi torstaiksi ei lehti valmistu painokuntoon kuten alunperin oli suunniteltu, mutta sovimme että maanantaina kannamme paketin Art-Printtiin. Perjantai ja lauantai oikoluentaan siis mars.

Kirjallisuusklubi Kohinakin kohinoi eilen illalla ja olin ilahtunut, että yleisöä riitti. Pelkäsin että pääsiäisen jälkeen ihmiset saattaisivat olla vielä kohmeessa.

Ja kerron vielä että Tanssiva karhu -raadissa saatiin eilen keskusteltua vuoden kirjat läpi ja päätettyä Karhu-finalistit, yhteensä 7 runokirjaa. Voittaja valitaan näitten keskuudesta: Kari Aronpuron Gathandu, Agneta Enckellin Innanför/utanför, Hannu Helinin Linnumpi nyt, Heli Laaksosen Sulavoi, Eino Santasen Merihevonen kääntää kylkeään, Johanna Venhon Yhtä juhlaa ja Inga-Britt Wiikin Ett ändligt antal gröna dagar.

Hemma bäst?

Tuolla keväässä oltiin ja eilen tultiin takaisin. Jotenkin täällä on, miten sen nyt sanoisi, harmaampaa. Kirjakauppojen runsautta ja kirjavalikoiman laajuutta myös ihmettelin, kadehdin. Kirjojen lisäksi tuliaisina tuotiin sammaleenvihreä pupu, joka ihmeellisesti muni pääsiäismunia heti, kun pääsi Suomeen.

Uutta ja uutta ja uutta Nokturnossa ja T&S Netissä

Nokturnossa on uusia juttuja - erityisesti pidän Jonimatti Joutsijärven piirtokirjoituksista.

Myös Tuli&Savu Net on taas piristymään päin, josta kiittää saa uutta päätoimittajaa Ville-Juhani Sutista. Uusista päivityksistä erityisesti Pauliina Haasjoen kertomus "Pitäjänkokous" runon synnystä antoi minulle eväitä lukea uusin silmin Haasjoen runoja.

Alice Teichert 

Charles Bernsteinin web login kautta tuli päädyttyä mm. tänne.

Nypoesin uudet sivut

Paal Bjalke Andersenin vetämä Nypoesi.net on uudistunut, käy kattomas.

Caisan kansainvälisen kirjallisuusillan kuvia

Kiamars Baghbanin sivuilta löytyy valokuvia Caisan kansainvälisen kirjallisuusillan 21.2 esiintyjistä.

Oikeus puhua ilman pelkoa - keskustelu jatkuu

Mitvit kirjoittaa kiitoksenansaitsevasti siitä, mistä tässä on ollut viime päivinä puhe.

Hämmentynyt, pettynyt ja vihainen

Kaltiossa julkaistu sarjakuva löytyy nyt täältä. Kuten on tiedossa, Kaltion päätoimittaja Jussi Vilkuna on päätetty vapauttaa toimestaan (seuraa keskustelua esim. Parnasson sivuilla. Hesarin uutisointia on täällä). Voi herramunjee. En voi pettymykseltäni löytää sanoja. Ville Rannan sarjakuva on asiallinen, huumorin avulla sananvapaus-uskonnonkunnioittaminen -akselia älykkäästi pohtiva teos. Miten tämä voidaan käsittää vaaralliseksi ja jotakuta loukkaavaksi? Millä ajattelukapasiteetilla ovat varustettuja ne ihmiset, jotka päätoimittajan erottamiseen ovat päätyneet? Eivätkö he ymmärrä, että meidän pitää suojella sitä arvoa, ettei tarvitse pelätä suunsa avaamista. Mikä maa, mikä planeetta?

Kaltiota täytyy tukea

Hesari tiedottaa tänään, että Kaltio on joutunut hankaluuksiin julkaistuaan Ville Rannan piirtämän sarjakuvan, jossa naamarilla verhottu profeetta Muhammed (kuten Arne Anka aikoinaan Disneyn ahdistellessa yhdennäköisyydestä!:-)) keskustelee sarjakuvapiirtäjän kanssa.
Kaltion hallituksen puheenjohtaja Harri Kynnös on sanonut Hesarin mukaan näinikään:
"Ehkä olisi ollut viisaampaa, ettei niitä kuvia olisi siellä ollut, eihän yhteiskuntarauhaa ole koskaan hyvä värisyttää. Itselleni uskonto on aina ollut pyhä asia, eikä ole hyvä lähteä ihmisiä loukkaamaan." Tämän lisäksi Kynnös aikoo "keskustella asiasta [sarjakuvan julkaisemisesta] vakavasti päätoimittaja Vilkunan kanssa".

Minusta olisi ollut viisaampaa, jos Kynnös ei olisi päästänyt suustaan yllä olevia lauseita ja paljastanut täten, että pelkää, ja ettei ymmärrä eroa jostain asiasta keskustelemisen ja analysoimisen ja "yhteiskuntarauhan värisyttämisen" ja "loukkaamisen" välillä. Kaltion sarjakuvahan on täysin asiallinen ja tuo esiin eri näkökulmia, keskustelee ja on oivaltava! Hyvä puheenvuoro siis, joka kiteyttää varmasti monen ajatuskulkuja asiasta. Eikä pyri loukkaamaan ketään. Kärkevin ja hauskin! kritiikki, joka sarjakuvasta löytyy, on kohdistettu Suomen päättäjiin, jotka viime viikkoina kiirehtivät pyytämään anteeksi mm. joittenkin pienen piirin kerholaisten nettisivujen puolesta. Olisi niin eri asia, jos kyseessä olisi joku tökerö suttaus, jossa tietoisesti haluttaisiin vetää mahan ja riman alle. Mutta kun ei ole. Ei piirros sinänsä voi olla loukkaava, ellei sillä pyritä loukkaamaan. Ja jumalien tai Jumalan piirtämisestä ylipäänsä, miten mikään mitä ihminen itsestään projisoiden raapustaa paperille voisi millään tavoin loukata Jumalaa, joka on monen uskonnon mukaan käsityskykymme tavoittamattomissa?

Sanomattakin on selvää, että Sammon ja Tapiolan reaktiot ovat käsittämättömiä - eivät halua enää ilmoittaa Kaltiossa. Eikö ihmisillä ole lukutaitoa?

Ehkä tärkeintä tässä keskustelussa olisi huomata, että kaiken keskiössä on tunne nimeltä pelko, jonka Rannan sarjakuva hyvin nostaa esiin. Saanko sanoa, mitä ajattelen, ilman että minun täytyy pelätä että joku tulee ja kommenttilaatikossani haukkuu minut pystyyn? Saanko sanoa, mitä ajattelen, vai erotetaanko minut toimestani? Saanko sanoa, mitä ajattelen, vai heittääkö joku kiven ikkunani läpi? Koputtaako joku oveni takana hetken kuluttua? Olen tottunut siihen, ettei tarvitse pelätä, vaan saa sanoa, mutta nyt on pelko tullut mieleeni, eikä se ole hyvä asia. Pidän häpeällisenä kaikkia niitä tahoja, jotka eivät tue Kaltiota ja oikeutta keskustella vaikeistakin asioista ilman pelkoa.

Onnitteluja

Ensinnäkin, onnittelut eräälle runoilija Leevi Lehdolle syntymäpäivänään!

Ja sitten lähden valmistautumaan kohti toimituksen kokoustamista. On työn alla tämän vuoden ensimmäinen julkaisu. Uutinen on myös se, että toiseksi päätoimittajaksi on julkaisijayhdistyksen vuosikokouksessa valittu runoilija Teemu Manninen. Teemuakin saa onnitella! On paikallaan myös mainita, että erityisesti Teemun ja Juhanan ansioksi laskettakoon viimeksi ilmestyneen 04/05 pullan sisuksen suunnittelu. Ja jos sitä pullaa haluaa omaksi mussuteltavaksi, kannattaa silleen olla asialla lähiaikoina. Numeroa on jäljellä enää muutamia kymmeniä kappaleita.

Ja kolmanneksi: yhdistyksemme Nihil Interitin hallitus on uudistunut, ja uudeksi puheenjohtajaksemme olemme saaneet runoilija Vilja-Tuulia Huotarisen. Muut jäsenet ovat Leevi Lehto, Teemu Manninen, Marko Niemi, Ville-Juhani Sutinen sekä allekirjoittanut.

Uutisia

Göteborgs Postenista luen runoilija Gennadi Aigin kuolemasta pari päivää sitten tiistaina. En ole edes lukenut hänen runojaan, mutta nythän onkin sitten kaksinkertaisesti syytä!

Iltaohjelmaa ensi viikolla

Kansainvälinen kirjallisuusilta ti 21.2 kulttuurikeskus Caisassa

Ti 21.2. klo 17-20 Kulttuurikeskus Caisassa vietetään kansainvälistä äidinkielenpäivää kansainvälisen kirjallisuusillan merkeissä. Ohjelmassa on runojen ja tekstien lukemista eri kielillä sekä keskustelua kansainvälisestä kirjallisuudesta internetissä. Vapaa pääsy. Mikonkatu 17 C / Vuorikatu 14. Järjestäjät: Caisa, Elävien runoilijoiden seura, Runoyhdistys Nihil Interit ry ja Kulttuuritarha. http://www.kulttuuri.hel.fi/caisa/

Treelle

Tänään alkaa Tampereen keikka. Illalla MotMotin julkistajaiset Laternassa, huomenna Henki ja elämä -kirjallisuustapahtuma ja siellä yhdistyksen eli lehden julkaisija Nihil Interitin vuosikokous klo 13 ravintola Bella Roman kabinetissa. Yhdistyksen jäsenet tervetuloa!

Pulla on muuten postitettu tilaajille eilen, ja pitäisi olla perillä maanantaina.

Kommentointia

Karri kommentoi Muistikirjassaan lauantaisessa Aamulehdessä ollutta minun, Ville-Juhani Sutisen ja Juha Siron haastattelu-keskustelua runoudesta. En muista millaisessa kontekstissa tuo Siron repliikki blogeista oli, luulisin että se oli enemmän sivulauseessa sanottua. Yleisesti voin huomauttaa, että sanomalehtipaperille on tietenkin painettu erimuotoinen ja -oloinen teksti kuin mitä meidän kolmen hyvin antoisa, monipolvinen ja vivahteikas runouskeskustelumme oli. Kiitos siitä vielä kerran Ville-Juhanille ja Juhalle! Ja myös kokoonkutsuja, toimittaja Johanna Vehkoolle, joka on mielestäni tehnyt hyvää työtä niissä raameissa, mitkä sanomalehtityyli asettaa. Meidän parin tunnin keskustelupläjäyksemme litterointi on ollut varmasti sanotaanko työlästä, kuten myös sopivien katkelmien valinta ja yhteensovittaminen.

Pound sanoi aikoinaan että "poetry is news that stays news", mutta onko runoudesta, ja tarkoitan nimenomaan runoudesta enkä kilpajuoksuista, mahdollista keskustella uutisten kielellä? Mitä runoudessa tapahtuu, mikä on runoudessa uutinen? Kustantamon vaihto tai uuden kokoelman julkaiseminen eivät runouden uutisia ole - keksittekö te, mikä voisi olla uutinen, josta runous itsekin yllättyisi?

Muista lukea nämä.
Radikala typer i poesi. Typograafisen ilmaisun uudesta aallosta. Dagens Nyheter.
Arvostelu Martin Högströmin Transfuturasta. Myös DN:ssä.
(Via Paal Bjelke Anderssen)

Pulla!

Leegio
Tuli & Savu 4/2005

3 Sisällysluettelo
4 Numeron kirjoittajat & toimitusinfo
5 Pääkirjoitus

6-7 W. H. Auden: Kaksi runoa
8-9 Henriikka Tavi: Kaksi runoa
10-11 Gunnar Björling: Universalismi
12-13 Rabbe Enckell: Puhtaasta runoudesta
14-15 Noora Koi: Kaksi runoa
16-17 Kent Johnson: Kaksi runoa
18 Leonel Rugama: Maa on kuun kiertolainen
19-23 Jacques Jouet: Pakosta ja ilman
24-27 Jacques Jouet: Metrorunoja

28-29 Juhana Vähänen: Pauliina Haasjoki: Epäilyttävät puut
30-31 Antti Salminen: Juuli Niemi: Pitkästä ilosta
32-33 Tuulia Toivanen: Risto Oikarinen: Puupuhaltaja
34-35 Keskiaukeama: Michael McClure: 99 teesiä
36-39 Mikko Jakonen: Panu Tuomi: Vaaleanpunainen ilmestyskirja

40-41 Ville Luoma-aho: Kaksi runoa
42-46 Kipunoita: Mark Wallace: Kohti muodon vapaata moninaisuutta
47 Oma runo tähän
48 Jonimatti Joutsijärvi: Runo
50-54 Pinnan alla kytee – julkaisemattomien runoilijoiden haastattelu. Jonimatti Joutsijärvi, Noora Koi, Ville Luoma-aho, Henriikka Tavi, Olli-Pekka Tennilä, Miia Toivio.
55 Olli-Pekka Tennilä: Runo
56-57 Paavo Heinonen: Hajateesejä
58-59 Ara Shirinyan: Asti kylmä sopa – suomettanut Touko Sauhu
60-64 Lehtikatsaus: Jukka Mallinen: Venäläiset kirjallisuus- ja runouslehdet

Tällaista sitkoa taikinaa ollaan siis väännetty ja veivattu viimeisten parin kolmen kuukauden ajan ja tänään vihdoinkin se on aamulla pistetty uuniin. Huokaan, vedän jauhoisella kämmenelläni otsan poikki ja rypistän toisella kädellä läikikästä esiliinaa, keinautan lannetta ja nojaudun toisen jalan varaan. Istahtamiselle ei ole aikaa, joten tyydyn nojaamaan taaksepäin leivontatasoa vasten ja tuijottamaan hetken aikaa tiskikaapin vetimien ympärillä olevia sikinsokinsormenjälkiä.

On selvää, että ilmaisua täytyy rajoittaa joillain keinoilla, muuten suusta tulee ulos pelkkää ulinaa. Suuhun täytyy laittaa esimerkiksi piparimuotti.

O h e r e

Olen hereillä. Olin hierojalla jonka nimi on Faust. Linkitän. Teemu julkaisee Poetiikkapakissaan hyviä keskustelunavauksia ja jatkopuheenvuoroja. Erityisesti tuo Nuoren Voiman "Kuva"-keskustelua jatkava posti saa järjestelemään johtoja uudelleen päässä. Menkää lukemaan se! Hop!

Päivän kysymys: Miten on mahdollista, että erittäin hyvillä unilahjoilla siunattu voi kärsiä unettomuudesta?

Taas sydämen tykytystä ja unettomuutta. Harmillista, tai inhottavaa. Ei tunnu niin sanotusti kivalta, ei tuntunut eilen yöllä kun kuuntelin lehden kolahtamista eteisen lattialle eikä tunnu tänäänkään, pieni väsymystärinä. Toki jotain hyvääkin, olin eilen pitkällä kävelyllä ja löysin itseni Hakaniemen torilta syömästä lättyjä mansikkahillolla. Ehkä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kävely tuntui mielekkäältä. Ehkä siihen vaikutti se, että juuri sain luetuksi Markku Pääskysen Tämän maailman tärkeimmät asiat.

Houm sviit houm - apdeitid

Kotona jälleen ja työkyvyttömänä. Tähän mennessä päivää tapahtunut vain heilumista amazon.comissa ja yritystä ostaa levyjä kunnes sittenkin tullut tulokseen "ettei siinä niin paljon säästä" ja perääntynyt hankkeesta. Kaiken lisäksi silmälasini menivät rikki niitä puhdistettaessa. Se vie aina jonkin sortin paniikkiin (vaikka laseja voi kyllä käyttää).

Apdeit: jotain sain sittenkin tänäänkin tehtyäkin. Ja lehdentekoonkin pääsemme tällä viikolla käsiksi. Viime vuoden viimeinen numero on siis erinäisistä syistä myöhässä ja ilmestyy n. kuukauden päästä. Äläkää oloko ihimiset meille kiukkuusia. Amatöörejä ollaan, tai ainakin minä, olen.

Myöhästynyt kirkollinen ajatus, niitä joita jouluna tavataan nostaa esiin

Ilmajoen kirkon pylväiden välisissä parruissa - miksi niitä kutsutaankaan - on kirjoitettu YLÖS seuraavat lauseet, yksi kullekin ilmansuunnalle:

Katso, Jumalan karitsa

Meillä on lunastus

Tulkaa, kaikki on valmiina

Rauhani annan teille


Uskonnon lauseita on turha hylätä vain siksi, että ne ovat uskonnollisia, jos ne, kuten nämä, ovat hyvin muotoiltuja, yksinkertaisia mutta kontekstinsa takia painavia lauseita, joita sopii laittaa suuhun. Eilen yöllä minusta välillä tuntui, niin kuin suussani olisi ollut avaruus, linnunrata pingotettuna poskiontelosta poskionteloon; toisena hetkenä tuntui siltä kuin joku olisi painanut suuni ja kasvoni jääkuoren pintaan pinnan alta. Puhuminen tuntuu parhaimmillaan kummalliselta.

Pitäisi viettää joulua, mutta ei hotsita. En haluaisi mennä kotiin, haluaisin jäädä kotiin. Olisi mieluummin pääsiäinen, siinä juhlassa on enemmän merkityksellisyyttä. Joulusta on mieli yhtäkkiä mennyt. Että *Hyvää Joulua* nyt sitten. Lähdemme tänään ajamaan Pohjanmaalle.

Pietariin

Huomenna torstaina tervehdinkin teitä kädenvilkutuksella Pietarista! Runollinen seurueemme tekee maihinnousun itänaapuriin. Takaisin lauantaina. Tsekkaa meitin suomalaisten runoilijoiden runoja venäjäksi täällä, Sergei Zavjalovin käännöksinä Jukka Mallisen raakakäännöksistä.

Tiistaisia linkkauksia

Linkkaan Oliko hyvä kirja -blogiin, jossa julkaistaan Jykylän yliopiston kirjallisuuden ja kirjoittamisen maisteriohjelman opiskelijoiden ja kirjallisuuskritiikkikurssilaisten kritiikkejä syksyn kotimaisista. Opiskelijoita ovat kriitikonpolulle olleet ohjaamassa Outi Oja ja Risto Niemi-Pynttäri.

Kannattaa käydä tutustumassa TekstiKonstissa vierailleen runoilija Johannes Heldénin sivustoon täällä - siellä on mahdollista mm. katsoa elokuva, joka nähtiin myös Dubrovnikissa.

Leevi tiesi kertoa, että sekä Johanneksen (Det underjordiska systemet) että Martin Högströmin (Transfutura) kirjanjulkkaribileet on nyt perjantaina Tukholmassa Kolsyrefabrikenillä.

Punaista

Avasin silmäni ja näin punaisen mökin. Olin punahilkka ja isoäiti ja susi, ja näin punaista. Metsästäjän punainen kirveenvarsi pilkisteli punaisten kuusten takaa. Kuusten oksilla punaiset omenat, Hannun ja Kertun syötävänpunaiset posket, punainen aurinko joka sihahti punaiseen lampeen punaisen metsän uumenissa. Oli punainen hetki. Susien punaiset suupielet ulvoivat punaista ja punaisen mökin punainen kylki hehkui kuin metsän kiivas sydän, ja kaikki polut kohti punaisen ydintä olivat sydänverellä kirjoitetut, ja sykkivät.

(opiskelutoveri Jussin antama kirjoitusharjoitus 27.11. Kaikki aloittivat ensimmäisellä lauseella.)

Lokerikosta lakeudelle

Minulla on pienestä pitäen ollut kirjoituspöytänä sellainen avattava lokerikko, miksi niitä nyt oikeasti sanotaankaan, tiedätte varmaan mitä tarkoitan. Päätin tänään siirtyä aavan pöytälevyn käyttäjäksi, niin sanotun lakeuden reunaan. Kyllä heti saa paremmin hengitettyä! Pidän tuota lapsuuden kapistusta, vanhaa kaveria, toki tuossa vieressä. Sen sisuksiin voi niin hyvin piiloutua, jos tarve vaatii. Ja myös saada pois silmistä, antaa asioiden kerääntyä ja mössöytyä, mikä voi joskus olla tarpeen: mutta nyt minua ei sellainen huvita.

Tämä päivä

No hyvä on, tänään oli parempi päivä, edelleen täällä Pohjanmaalla Taija Tuomisen opissa, sanataideohjaajakoulutuksessa. Yllättäviä kirjoittamisLUKKOJA tuli vastaan eilen ja tänään, samassa linjassa perjantaiyönä jumiutuneen selän kanssa, joka vasta tänään tuntui rentoutuvan ja alkavan taas hengittää. Koko ajan ja kaikenlaista kirjoittavana ihmisenä koin kummallisia: proosan kirjoittamiseen keskittyvissä kirjoitusharjoituksessa minulle iski päälle vahva estoisuus ja kykenemättömyys löytää minkäänlaista itseäni tyydyttävää vaihdetta tai asentoa. En tuntenut sitten niin minkäänlaista näkemystä kokemusta tuntemusta sen suhteen että miten pistää paperille KERTOJAN äänekkäitä fiktiivisiä lauseita. Siis niinku että joku sanois jotain ja sillä jollakulla olis joku nimi ja se olis niinku joku henkilöhahmo ja sit se menis ja tekis niinku jotain ja sitten joku muuki olis siinä sen kans ja sekin tekis ja sanois jotain. Mua ei niinku kiinnostanu pätkääkään mikä jonku tyypin nimi niinku olis ja millanen se olis, yks hailee. Mielenkiintoista! Koin monien tehtävien suhteen vastenmielisyyttä ja haluttomuutta kirjoittaa paperille sanaakaan. Ne kirjoittamisen lajit, joita harrastan, oikeasti ovatkin oma latunsa, joka on minulle auki; ja tässä tapauksessa umpihanki ei ole vapaa vaan vain pelkkä valkoinen muuri, tai pelkkä mielenkiinnoton tyhjä. En tiedä, miten tuota muuria voisi lähteä työstämään, kokemuksella ja jatkuvalla kirjoittamisella varmasti - mutta ensin täytyisi löytää se motivaatio, että miksi. Nyt koen enimmäkseen välinpitämättömyyttä; mutta nämä ovat varmasti asioita, jotka ajan kuluessa saattavat muuttua.

Valkoisuudesta

Tänään ei ole hyvä päivä, Pohjanmaalla sataa lunta ja valkoinen kissamme Pekka on jäänyt auton alle. Pyörittelen mielessäni kuvia Yle Teemalla tässä syksyllä esitetystä kummallisesta dokumentista, jossa esiteltiin erilaisia kammottavia perinteitä ja tapoja ympäri maailman. Erityisen mieleenpainuva oli pätkä kouristelevista ja silmät pullollaan huutavista villisioista jonkin heimon juhlissa; niitä tapettiin kasapäin hakkaamalla otsaan isoilla kepeillä. Toinen kuva, jonka parissa pakotin itseni viipymään oli lyhyt kertomus jonkun atollin rantaan munimaan saapuvasta kilpikonnasta, joka ydinkokeiden seurauksena - satojen muitten tapaan - oli menettänyt suuntavaistonsa ja suunnisti munimisen jälkeen meren sijasta sisämaahan, jossa sitten ennen kuolemaansa vielä kiivaasti heilutteli räpylöitään, vähän niin kuin olisi uinut käsipohjaa tai kuivaharjoitellut. No, näistä kamaluuksista ei ole paljon kenelläkään iloa, kuvittelen että ne silti helpottaisivat minun oloani peittämällä joitain muita mielikuvia. Ei ole mieltä yrittää kertoa jostain sellaisesta, jonka merkitykset ovat olemassa ainoastaan meille. Ehkä silti sallitte, että olen surullinen, vaikka vain siksi, että lemmikkieläin on kuollut.

Follow-uppia 2

Teemu nostaa esiin Poetiikkapakissaan muutamia olennaisia pointteja runouden ja runouden välisistä eroista, joita Tekstikonst, näin äkkiseltään, on tuonut mieleen. Kiitos Teemu, viet sanoja suustani!! Noukin tässä esiin vain yhden näkökulman: ruotsalaisen runouden läheisemmät yhteydet taidekenttään. Ehkäpä voisi sanoa näin, kuten Marina Ciglarin kanssa jutellessa jossain vaiheessa tuli esiin: taidemaailma on "inclusive" - periaatteena "tämäkin voi olla taidetta" - kun taas runomaailmassa on pikemminkin toiminnassa periaate "mikä ei kuulu joukkoon" tai "mikä hyväksytään joukkoon" tai "tämä nyt ainakaan ei ole runoutta". Tätä periaatetta meidän tulisi muokata toisenlaiseksi - laajentaa sitä aluetta, jolla runouden "sallitaan" tulla esiin. Miksi runous ei olisi taidetta=taitoa=poesista?

Follow-up

Perästä kuuluu ja lujaa: käykää lukemassa Käymälän Sven Laakson paneutunut kommentointi ja arvio eilisestä TekstiKonstista, sekä Juhana Vähäsen dekalogi, kuten myös Marko Niemen Elämä on larffii, jonka uusin runo on omistettu UKON:ille. Myös Teemu Mannisen Cacoethes Scribendi on jälkimainingeissa, ja aiheeseen liittyy myös tämä Leevi Lehdon pohdiskelu, jota Karri Kokko ansiokkaasti jatkaa täällä. Kuvia TekstiKonstista voi käydä katsomassa Tuli&Savu Netissä. Kirjoitan itsekin konstikkaan ympäriltä, kunhan pöly ja ajatukset tohkeistaan laskeutuvat, ja kissan puurolautanen jäähtyy syötäväksi...

Kiitos

Kiitos Robert Alftan (Kiitos Kari Aronpuro)
Kiitos Ralf Andtbacka
Kiitos Arcada/Taik/Stadia
Kiitos Ida Börjel
Kiitos Captain Heroin
Kiitos Marina Ciglar (Diamond)
Kiitos Dubrovnik
Kiitos Agneta Enckell Tack
Kiitos Helena Eriksson
Kiitos Galleria Huuto
Kiitos Jörgen Gassilewski
Kiitos Nina Gran
Kiitos Cecilia Grönberg
Kiitos John Grönvall
Kiitos Anna Hallberg
Kiitos Johannes Heldén
Kiitos Helsingin kaupunki
Kiitos Fredrik Hertzberg
Kiitos Karin Huber
Kiitos Martin Högström
Kiitos Joakim
Kiitos Jonimatti Joutsijärvi
Kiitos Timo Kaitaro
Kiitos Jukka-Pekka Kervinen
Kiitos Kultursamfundet
Kiitos Anu Laitila
Kiitos Leevi Lehto
Kiitos Jonas (J) Magnusson
Kiitos Jan Olof Mallander
Kiitos Teemu Manninen
Kiitos Peter Mickwitz
Kiitos Monomono
Kiitos Reetta Niemelä
Kiitos Marko Niemi
Kiitos UKON
Kiitos Jyrki Pellinen (Kiitos että Puu)
Kiitos Cia Rinne
Kiitos Oscar Rossi (poissa)
Kiitos Aki Salmela
Kiitos Eino Santanen
Kiitos Sea Horse
Kiitos Sleipnir/Nifca
Kiitos Svenska Kulturfonden
Kiitos Minä (Sinä)
Kiitos Twisted Krister
Kiitos Uudenmaan kulttuurirahasto
Kiitos Juhana Vähänen
Kiitos Heidi von Wright
Kiitos

Piip

Hieman jännittää tämän päiväisen tekstikonstin onnistuminen. Tuleeko yleisöä runsaasti vai vain rippeet, onnistummeko pysymään kellossa kiinni. Ja vielä pitäisi valita mitä lukee.

Voi olla että kello kaksitoista muutun kurpitsaksi.

Once more - vielä kerran!

Visual Poetry, Text Art, Sound Art and Poetry
TekstiKonst - TextTaide in Helsinki, November 22, 2005

Galleria Huuto, the Swedish poetry magazine OEI and the Finnish poetry magazine Tuli&Savu present TekstiKonst-TextTaide; a two-part poetry-art event, Tuesday, November 22nd.

TekstiKonst 1 opens Tuesday, November 22nd, at 4:00 pm - 6:00 pm at Galleria Huuto (Laivurinkatu 43) with a vernissage of visual and conceptual poetry by Jörgen Gassilewski and Anna Hallberg from Sweden, and Cia Rinne, from Finland.

TekstiKonst 2 is an event at Dubrovnik Lounge&Lobby (Eerikinkatu 11) from 7:00 pm - 2:00 am with readings by 30 poets from Sweden and Finland. During the breaks there will be sound art performances by Captain Heroin and Twisted Krister.

The reading features the following poets and artists from Sweden: Ida Börjel, Lars Carlsson, Helena Eriksson, Jörgen Gassilewski, Anna Hallberg, Johannes Heldén, Martin Högström, Ulf Karl Olov Nilsson and Fredrik Nyberg.

The reading features the following poets and artists from Finland: Robert Alftán, Ralf Andtbacka, Marina Ciglar, Agneta Enckell, Karin Huber, Jonimatti Joutsijärvi, Leevi Lehto, Jan Olov Mallander, Teemu Manninen, Peter Mickwitz, Reetta Niemelä, Jyrki Pellinen, Cia Rinne, Oscar Rossi, Aki Salmela, Eino Santanen, Miia Toivio, Juhana Vähänen, and Heidi von Wright.

Internet-poet and composer Jukka-Pekka Kervinen has made the poster for the event.

This project is connected to a joint pedagogical project focused on language, identity and textual art, in which the participating institutions are the Finland-Swedish Polytechnic Arcada, University of Art and Design Helsinki, and Helsinki Polytechnic Stadia.

Thank you:
Helsinki city
Swedish Culture Foundation
Sleipnir/Nifca
Arcada/UIAH/Stadia
Cultural Foundation of Uusimaa

Information:
Galleria Huuto, Marina Ciglar 040-54 14 369, marinaciglar@surfeu.fi
Tuli&Savu, editor-in-chief Miia Toivio 040-569 5553, miia.toivio@helsinki.fi
OEI, editor Jonas (J) Magnusson 070-4276443, jjm@oei.nu
OEI, correspondent Fredrik Hertzberg, 041-5015334, Fredrik.Hertzberg@sls.fi

Some information about the actors in charge

Galleria Huuto is a gallery run by artists. It was founded in 2002 by the Mehiläispesä / Bikupan organization, with some 60 members. One of the gallery's most important functions is to offer young, non-established artists a possibility to display their art outside of the commercial circle of art galleries in Helsinki. This year, the gallery has expanded and utilizes two locations, one on Viiskulma/Femkanten and the other on Uudenmaankatu/Nylandsgatan. The ongoing exhibitions provide many artists a possibility to communicate with their audience. Galleria Huuto also produces joint ventures, collaborations (the first artist's book 2005) and invites other actors - as in the present case.

OEI is a literary magazine focused on poetry, aesthetics and theory, based in Stockholm and Gothenburg. The first issue appeared in 1999. Having initially investigated the relations and differentials between Canadian pataphysics and visual poetry, L=A=N=G=U=A=G=E and alternative orthography, electronic poetry and idiocy, cut-up, détournement, sampling, ready made and post production, OEI is presently moving towards sound poetry, biosemiotics, nonsense and virus production.

Tuli&Savu is the only Finnish literary magazine focusing exclusively on poetry. Founded in 1994, it is issued quarterly. Its mission is to maintain a professional discussion open to innovative perspectives on the meaning and possibilities of poetry. Tuli&Savu is published by the poetry organization Nihil Interit (www.nihil.fi) in collaboration with students from the University of Art and Design in Helsinki, and the printing-house Art-Print (www.artprint.fi).Kohina is a literary club founded in 2004. It is run by three literary organizations (Elävien runoilijoiden klubi/Nuoren Voiman Liitto, the poetry organization Nihil Interit and the literary magazine Lumooja). Its mission is to create a network between the arts.

Päänsärkyä ja mielenrauhaa.

Text i Konst

Visuell poesi, Textkonst, Ljudkonst och Poesi
TekstiKonst–TextTaide i Helsingfors 22 november 2005

Galleri Huuto, den svenskspråkiga poesitidskriften OEI och den finskspråkiga poesitidskriften Tuli&Savu arrangerar TekstiKonst-TextTaide; en händelse i två delar, tisdagen den 22 novenber.

TekstiKonst 1 börjar på tisdagen 22.11 kl. 16-18.00 i Galleri Huuto (Skepparegatan 43) med vernissagen till två utställningar som visar visuell och konceptuell poesi av Anna Hallberg och Jörgen Gassilewski från Sverige samt den finska poeten Cia Rinne.

TekstiKonst 2 är en soaré på Dubrovnik Lounge&Lobby (Eriksgatan 11) kl. 19.00-02.00 där 30 svenska, finska och finlandssvenska poeter framträder. I pauserna framträder Captain Heroin och Twisted Krister med ljudkonst. TekstiKonst 2 är också en särskild Kohina-klubi.

Från Sverige deltar poeterna och konstnärerna Ida Börjel, Lars Carlsson, Helena Eriksson, Jörgen Gassilewski, Anna Hallberg, Johannes Heldén, Martin Högström, Ulf Karl Olov Nilsson och Fredrik Nyberg.

Från Finland deltar poeterna och konstnärerna Robert Alftán, Ralf Andtbacka, Marina Ciglar, Agneta Enckell, Karin Huber, Jonimatti Joutsijärvi, Jukka-Pekka Kervinen, Leevi Lehto, Jan Olov Mallander, Teemu Manninen, Peter Mickwitz, Reetta Niemelä, Jyrki Pellinen, Cia Rinne, Oscar Rossi, Aki Salmela, Eino Santanen, Miia Toivio, Juhana Vähänen, och Heidi von Wright.

Internet-poet och kompositör Jukka-Pekka Kervinen har gjort affischen. http://nonlinearpoetry.blogspot.com/

Till projektet är också ett samarbetsprojekt mellan Svenska Yrkeshögskolan Arcada, Konstindustriella Högskolan och finskspråkiga Yrkeshögskolan Stadia knutet. Det är ett pedagogiskt arbete inriktat på språk, identitet och TextKonst.

Drivkraften bakom detta arrangemang är att undersöka och synliggöra relationer mellan poesi och andra konstformer samt att förbättra det kulturella utbytet mellan finsk, svensk och finlandssvensk poesi. Vi vill också erbjuda alla intresserade några navigationspunkter som kan göra det möjligt att nyupptäcka de olika traditionerna i länderna, språkområderna och konstformerna – samtidigt som också skärningspunkterna där gränserna överskrids blir uppenbara.

Tack till:
Helsingfors stad
Svenska Kulturfonden
Sleipnir/Nifca
Arcada/TAIK/Stadia
Nylands Kulturfond

Information
Galleri Huuto, Marina Ciglar, marinaciglar@surfeu.fi
Tuli&Savu, chefredaktör Miia Toivio, miia.toivio@helsinki.fi
OEI, redaktör Jonas (J) Magnusson, jjm@oei.nu
OEI, korrespondent Fredrik Hertzberg, Fredrik.Hertzberg@sls.fi

Information om ansvariga aktörer

Galleria Huuto är ett konstnärsdrivet (föreningen Bikupan) galleri som grundades 2002. En av de viktigaste avsikterna är att erbjuda unga oetablerade konstnärer en möjlighet att visa sin konst utanför det kommersiella system av gallerier som finns i Helsingfors. I år har galleriet expanderat och har två galleriutrymmen, Femkanten och Nylandsgatan. Den löpande utställningsverksamheten ger många konstnärer möjlighet till kommunikation med publiken. Galleri Huuto gör också gemensamma utställningar, samarbeten (Den första konstnärsboken, 2005) och bjuder in andra aktörer – som nu. http://www.galleriahuuto.net/

OEI är en tidskrift för poesi, estetik och teori som är baserad i Stockholm och Göteborg som grundades 1999. Efter att inledningsvis ha utforskat förbindelserna och differenserna mellan kanadensisk patafysik och visuell poesi, L=A=N=G=U=A=G=E och alternativ ortografi, elektronisk poesi och idioti, cut-up, détournement, sampling, ready made och postproduktion, rör sig OEI idag mot ljudpoesi, biosemiotik, nonsens och virusproduktion. http://www.oei.nu/

Tuli&Savu är den enda finska tidskriften som intresserar sig för och behandlar bara poesi och översättningar. Ambitionen är en diskussion på professionel nivå som är möjlig att förstås av en vid publik.. Den grundades 1994 och publiceras av poesiföreningen Nihil Interit (Runoyhdistys Nihil Interit) och utkommer fyra gånger årligen. Tuli&Savu samarbetar med Art-Print och Konstindustriella Högskolans grafiska linje för att betona och utforska den materiella aspekten av texten och därmed också poesin. http://tuli-savu.nihil.fi/

Kohina är är en litterär klubb som organisas av tre aktörer, Elävien runoilijoiden klubi/Nuoren Voiman Liitto, poesiföreningen Nihil Interit och tidskriften Lumooja. Kohinas målsättning sedan början av mars 2004 har varit att skapa förbindelser mellan olika konstområden.

Konstikasta textiä

Visuaalista taidetta, äänitaidetta ja runoutta yhdistävä
TekstiKonst-TextTaide -tapahtuma Helsingissä 22. marraskuuta 2005

Galleria Huuto, ruotsalainen runouslehti OEI ja runouslehti Tuli&Savu järjestävät Helsingissä kaksiosaisen TekstiKonst-TextTaide -tapahtuman tiistaina 22. marraskuuta.

TekstiKonst 1 alkaa tiistaina 22.11 klo 16-18 Galleria Huudossa (Laivurinkatu 43) avautuvalla näyttelyllä, jossa on esillä Jörgen Gassilewskin ja Anna Hallbergin sekä suomalaisen runoilija Cia Rinteen visuaalista ja käsitteellistä runoutta.

Saman päivän iltana 30 ruotsalaista, suomenruotsalaista ja suomalaista runoilijaa esiintyvät nonstop TekstiKonst 2 -iltamissa Bar Dubrovnikissa (Eerikinkatu 11) klo 19-02. Väliajoilla esitettävästä äänitaiteesta vastaavat Captain Heroin ja Twisted Krister. TekstiKonst 2 on myös erityinen Kohina-kirjallisuusklubi.

TekstiKonst 2:en juliste on internetrunoilija ja säveltäjä Jukka-Pekka Kervisen käsialaa. http://nonlinearpoetry.blogspot.com/

Tapahtuman puitteissa Helsingissä vierailee 9 ruotsalaista nykytaiteilijaa: runoilijat Ida Börjel, Helena Eriksson, Jörgen Gassilewski, Anna Hallberg, Martin Högström, Ulf Karl Olov Nilsson, Fredrik Nyberg, sekä multimediataiteilija Johannes Heldén ja säveltäjä Lars Carlsson.

Suomesta osallistuvat runoilijat Robert Alftan, Ralf Andtbacka, Agneta Enckell, Karin Huber, Jonimatti Joutsijärvi, Jukka-Pekka Kervinen, Leevi Lehto, Teemu Manninen, Peter Mickwitz, Reetta Niemelä, Jyrki Pellinen, Cia Rinne, Oscar Rossi, Aki Salmela, Eino Santanen, Miia Toivio, Juhana Vähänen, Heidi von Wright sekä visuaaliset taiteilijat Marina Ciglar ja Jan Olov Mallander.

Tapahtumaan liittyy myös ruotsalaisen ammattikorkeakoulu Arcadan, Taideteollisen korkeakoulun ja suomenkielisen ammattikorkeakoulu Stadian välinen yhteistyöprojekti, jossa opiskelijat työstävät suhdettaan kieleen ja tekstitaiteeseen.

Tapahtuman tarkoituksena on edistää kulttuurivaihtoa ruotsalaisen, suomalaisen ja suomenruotsalaisen runouden välillä sekä tutkia ja tuoda esiin runouden ja visuaalisen taiteen yhteyksiä. Toivomuksenamme on myös tarjota kaikille näistä taiteista kiinnostuneille suunnistuspisteitä, joitten avulla tutustua eri maitten, kielialueitten ja taidelajien perinteisiin sekä niihin risteyskohtiin, joissa rajat ylittyvät.

Kiitos:
Helsingin kaupunki
Svenska Kulturfonden
Sleipnir/Nifca
Arcada/TAIK/Stadia
Uudenmaan Kulttuurirahasto

Lisätietoja:
Galleria Huuto, Marina Ciglar, marinaciglar@surfeu.fi
Tuli&Savu, päätoimittaja Miia Toivio, miia.toivio@helsinki.fi
OEI, toimittaja Jonas (J) Magnusson, jjm@oei.nu
OEI, yhteyshenkilö Fredrik Hertzberg, Fredrik.Hertzberg@sls.fi

Tietoa järjestäjistä:

Galleria Huuto on taiteilijoiden vetämä, vuonna 2002 perustettu helsinkiläinen galleria, jonka toiminnasta on vastuussa Mehiläispesä-yhdistys ja sen n. 60 jäsentä. Yksi Huudon tärkeimmistä tavoitteista on tarjota nuorille, paikkaansa vakiinnuttamattomille taiteilijoille mahdollisuus saada taidettaan näytteille myös kaupallisen galleria-piirin ulkopuolella. Huuto on viime vuonna laajentanut toimintaansa ja sillä on nyt käytössään kaksi näyttelytilaa, Viiskulmassa ja Uudenmaankadulla. Juokseva näyttelytoiminta antaa mahdollisimman monelle taiteilijalle tilaisuuden päästä vuorovaikutukseen yleisön kanssa. Huudossa tehdään myös yhteisnäyttelyitä ja muuta yhteistyötä (ensimmäinen taiteilijakirja v. 2005) sekä kutsutaan mukaan muita toimijoita – kuten nyt. http://www.galleriahuuto.net/

OEI on runoudelle, estetiikalle ja teorialle omistautunut vuonna 1999 perustettu lehti, jonka kotipaikkana on sekä Tukholma että Göteborg. OEI on tänä päivänä suuntautunut äänirunouteen, biosemiotiikkaan, nonsenseen ja virustuotantoon, tutkittuaan sitä ennen kanadalaisen patafysiikan ja visuaalisen runouden, L=A=N=G=U=A=G=E -runouden ja vaihtoehtoisen oikeinkirjoituksen (ortografian), sähköisen runouden ja idiotismin, cut-up:in, détournement:in, sämpläyksen, ready made:n ja jälkituotannon välisiä yhteyksiä ja eroja. http://www.oei.nu/

Tuli&Savu on v. 1994 perustettu, neljä kertaa vuodessa ilmestyvä, ainoastaan runouteen keskittynyt kirjallisuuslehti, jonka tavoitteena on ylläpitää laadukasta ja uusia näkökulmia avaavaa keskustelua runouden merkityksistä ja mahdollisuuksista. Lehteä julkaisee runoyhdistys Nihil Interit http://www.nihil.fi/ yhteistyössä Taideteollisen korkeakoulun graafisen suunnittelun opiskelijoiden ja painotalo Art-Print Oy:n http://www.artprint.fi/ kanssa, mikä mahdollistaa tekstin ja runouden materiaalisten ulottuvuuksien painottamisen ja tutkimisen. http://tuli-savu.nihil.fi/

Kohina on kolmen kirjallisuusyhdistyksen järjestämä klubi, jonka tavoitteena on luoda yhteyksiä eri taiteenlajien välille. Kohina aloitti lähetyksen häiritsemisen maaliskuussa 2004, ja sitä tuottavat yhteistyössä Elävien Runoilijoiden Klubi / Nuoren Voiman Liitto, Runoyhdistys Nihil Interit sekä Lumooja-kirjallisuuslehti.

Hyvin meni

Hyvin meni eilinen runoseminaari ja päivä ja ilta muutenkin mukavissa merkeissä hyvissä seuroissa. Puhuttiin mahdollisuudesta saada seminaarin alkuluennot Tuli&Savu Nettiin, mikä olisikin hyvä idea ja toivottavasti onnistuu. Illan esiintyminen meni erinomaisissa fiiliksissä, sain itseni sellaisen läsnäolon tilaan että lukuhalu oli vahva. Loppuillasta löysin itseni Apteekista, mutta täytyy sanoa että taitaa olla viimeinen kerta kun sinne pääni pistän: tupakinsavu on niin vahva ödööri että eihän siellä voi olla - paitsi vessan käytävän ikkunalla istuskelemassa ja juttelemassa Kaisan kanssa:-)

Olisiko niin että syksyn töissä ollaan nyt voiton puolella: vielä lehtien postitus lukioihin, kiertueen suunnittelun aloittaminen, nelosnumeron koonti ja taitto, TekstiKonst-TextTaide, Pietarin matka, muutamat arvostelut... Pitkältähän tuokin lista kuulostaa, mutta ehkä stressaavimmat jutut on nyt ohi ja on vähän enemmän tilaa hengittää.

TuTurku!

I have been absent from here and elsewhere as well since I´ve been writing my presentation for Friday´s seminar on poetry in Turku (where this week is The Poetry Week). I should have decided a topic for my "thing" a long time ago, but but but... the topic is still missing since the presentation is still "under construction" and I find it difficult to give it a name before it's completely finished. I will be talking about poethics, since the guiding theme of the seminar is "Omat tunnot" which would translate both to "your own feelings/senses" or "consciences". The other main speaker is the poet Jyrki Kiiskinen, who will be talking about "Why I did not become a Language-poet?" which is interesting since our poetry magazine and some people around it could be thought of as having something to do with L-poetry, as our Language-issue a few years back shows. Hopefully Jyrki's talk will give new wings to the issue of Language-poetry because the discussion around it sure needs some spicying up. Like so many discussions around poetry and poetics, the language-poetry-discussion also has been built more on prejudices than real knowledge about the original movement.
I have to say that I am quite nervous about Friday... so keep your fingers crossed that everything goes well:-)
What I´m really really excited about is the poetry reading at Kerttu on Friday evening - I am very happy to get to read my poems in public because it´s been a long time since the last time and I have some good pieces I really wish to read.
But now, back to work...

Keski-Suomen vuoden kylä

Oon Huikossa. Se on Keski-Suomen vuoden kylä:-) Seisottiin eilen taivaan laiturilla, pimeää oli ja valoisaa. Nähtiin linnunrata. Tähtiä kuhisi. Vedessä metallinhohtoiset kuoriaiset sinkoili, me luultiin niitä pieniksi kalanpoikasiksi, mutta sitten ei tiedettykään mitä ne oli. Ajattelin urautuneita ajatuksia, itsekseni. Niin ylhäällä kuin alhaalla. Kaikella on aikansa. Jos osaisi niin pitäisi tehdä rauha tähtien kanssa.

Don´t miss this: swedish&finnish vispo&po in November in Helsinki

I´ve forgotten about my other eye for some time now so it´s about time to open it up: what would be a better issue to talk about than the upcoming TekstiKonst-TextTaide happening in November here in Helsinki. I just met with the visual/digital poet/publisher Jukka-Pekka Kervinen for the first time, he will be designing the poster/visual poetry piece for the event which is going to take place on Tuesday 22nd of November, both at Galleria Huuto and Bar Dubrovnik. At Galleria Huuto an exhibition of textkonst by the swedish poets Anna Hallberg and Jörgen Gassilewski and by the finnish poet Cia Rinne has its opening-avajaiset-vernissage during the day. And the fun doesn´t stop there, because in the evening there´s going to be a massive smörgåsbord of swedish, finnish-swedish and finnish poetry served at Bar Dubrovnik, under the name of Kohina-klubi. Up to THIRTY poets are going to step on stage and perform/read their work.
These events are jointly organized by the groundreaking poetry magazine OEI from Sweden, the artist-run Galleria Huuto from Helsinki, and by our own dear poetry magazine Tuli&Savu (plus the usual organizations behind Kohina, that is Elävien runoilijoiden klubi and Lumooja-kirjallisuuslehti). So here´s a sneak preview for you; the following weeks we`ll be informing more about these events.

Sillälailla

Sen jälkeen kun tunnustaa, oksentaa, paljastaa todelliset kasvonsa ja näyttää tunteensa jne. on vähän vaikea palata "normaaliin". Jotain täytyy silti kirjoittaa osoittaakseen että "elämä jatkuu". Kirjoitan siis edellisen ohi, käytän toisen sanoja - joista pidän:

"Se ei ymmärtänyt mitä se tarkoitti
Eikä se ymmärtänyt mistä se suuttui
kun se ei ymmärtänyt sitä sen tarkoitusta sillälailla
Ja se selitti sille sitä uudestaan
muttei se sitä koskaan sillälailla käsittänyt
kun se taas tarkoitti sen sillälailla itse
Kai siksi kun sitä ei saanut sanoa millälailla sillälailla se
sen tarkoitti
kun se sen tarkoitti sillälailla erilailla kun se sen käsitti"

Runo on Leevin opetuspaketista, Tarja Veriö-Piispasen "Siveellinen ovikello - kolmiodraama".
Se on mun mielestä oikeasti hyvä. Se onnistuu olemaan mitäänsanomaton ja merkityksellinen yhtä aikaa. Runo hienosti sekä kertoo jostain että itse on se mistä kerrotaan.

Mitäänsanomattomuus kielessä kiehtoo, miten sanoja voidaan käyttää niin että ne eivät ikään kuin kerro mitään, ovat jotenkin tyhjiä. Päinvastoin kuin yleensä ajatellaan runosta; että se haluaisi "ladata itsensä" merkityksillä. Vaikka tuo runo yllä ei ole ollenkaan tyhjä. Se todella kertoo. Mistä tämä voisi kertoa? Näin muodottoman viestin muodottomaksi lopuksi, yksi flarf - itse asiassa ihan mulle ensimmäinen uudella tavalla tehty, siis materiaalia hakemalla ja muokkaamalla siten, että vain poistot sallitaan, mitään ei saa itse kirjoittaa. Mutta yhdistellä saa. Yleistä saksimista siis.

"Tämä on viimeinen asia, jonka haluaisin tehdä.
Jollei ihmettä tapahdu, on tämä viimeinen kerta.
Minusta tämä on hyvä asia, mutta olen siitä yllättynyt.
Nyt alkaa olla viimeinen hetki hoitaa asia kuntoon.
Sitten viimeinen asia.
Tämä on viimeinen opetus, jonka hän antoi kuninkaalle ja seurueelle.
Soihdun liekistä leimahtanut valtava tulipatsas olikin viimeinen asia.
Tämä viimeinen asia menee jo yli.
Voisiko tämä – edes osittain – olla viimeinen asia, mitä halusimme.
Onko tämä hyvä vai huono asia, selvinnee vasta vuosien kuluttua.
Viimeinen asia jota kaipaat on toisen raajan menetys.
Sillä tämä on viimeinen kerta elämässäsi, kun tiedät kaiken!
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta eikä myöskään viimeinen - sillä viimeinen kerta on jo mennyt.
Tämä on sekä hyvä että huono asia.
Ja sitten viimeinen asia (vihdoinkin):
Onneksi tämä kaaos nyt loppuu.
Ensimmäinen, keskimmäinen ja viimeinen asia, joka meidän tulee tehdä:
Mitä ihminen voi tehdä?
Vuoropuhelu on hieno asia, mutta tämä oli viimeinen pisara.
Tämä on myös ruotsiksi.
Tämä asia on jotenkin kamalan hankala ja nolokin minulle.
Tämä on viimeinen askel.
Meidän täytyy heti tottua ajatukseen, että suurten pelastajien aika on viimeinen hyvä asia Neuvostoliiton jälkeen.
Tämä on viimeinen asia, jonka haluan kuulla supersankarin sanovan.

Sitä samaa mitä muutkin

Ei ole mitään mahdollisuutta kirjoittaa silloin kun on liian lähellä itseään. Kun on liian vihainen ja pettynyt ja oma aivotoiminta inhottaa. Pitäisi saada etäisyyttä. Haluaisin tehdä etäisyyttä itseasiassa nitistämällä itseni pois pelistä, mutta sitähän ei voi tehdä, kun sellainen ei vain onnistu. Mitä enemmän haluaisi päästä itsestään eroon sitä tiukemmin siinä pysyy kiinni. Oma minä tunkee joka paikkaan, eikä se ole pätkääkään kiinnostavaa. On inhottavaa ja tylsää lukea kun joku kirjoittaa itsestään, minkä takia sen tekeminen itse on vielä vastenmielisempää. On aika järjetöntä miettiä kirjoittamista näillä ehdoilla; miksi kirjoittaa. Kyllähän joku sellainen ajatus pitäisi olla, että omassa tekemisessä on joku mieli, että on mielekästä tehdä jotain antaakseen sen muille; jo siinä että antaa on mukana se ajatus että se mitä annetaan on jotain annettavaksi kelpaavaa; se on jokin viesti, jonka haluaa antaa. Miksi sitä haluaa antaa jotain jollekulle toiselle? Mitä siihen antamiseen sisältyy? Millä tavalla antaminen on merkityksellistä? Antaa=saada kiitosta=tehdä hyvin=saada kiitosta. On muuten rasittavaa kirjoittaa tällaisia ajatuksia, kun Freud & jengi naputtaa pääkopassa koko ajan. En haluaisi kirjoittaa näin lähellä itseäni, en yleensä tee niin koska en yleensä tee niin, joten miksi sitten nyt. Yritän ehkä päästä eroon siitä kuinka sitä yrittää aina tehdä asioita ainoastaan sellaisilla tavoilla, jotka jo tietää hyväksytyiksi. Ei tee asioita sellaisilla tavoilla joitten tietää kenties herättävän joitain muitakin tunteita kuin hyväksyvää välinpitämättömyyttä. Se on sitä tyypillistä värittömyyttä, joka on hyvä suojaväri. Inhoan terapiakirjoittamista ja tämä lienee nyt sitä. Hyi s-tana, voi ruutana. No joo. Sanoin että on tylsää lukea kun joku kirjoittaa itsestään. Luin Sirkka Turkan Koottuja runoja, ja niissä on vahvana se että joku kirjoittaa itsestään käsin. Eivät ne olleet tylsiä. Ne olivat kepeitä. Niissä oli joku lentävä matto -tapainen systeemi, jolla noustiin. Niissä oli etäisyyttä, joka syntyi kirjoituksen taidokkuudesta. Tässä olisi nyt sitten mahdollisuus vetää mattoa oman kirjoittamisen alta ja syyttää itseään siitä, ettei ole tarpeeksi taitoa, että keuhkot on liian pienet. Joopa joo. Antaa nyt sitten mennä vaan. Toivottavasti kukaan ei lue tätä. Ja sitten joku voi sanoa että narsissin kukka ei minussa ole puhjennut ikinä pintaan koska maa on niin kovaa. En jaksa editoida.

Tunnustan lukeneeni, lukematta jättäneeni

Olisinko nyt hieman väsynyt? Pyrin ja yritän lähteä jo tänään Pohjanmaalle sanataideohjaajakoulutukseen ja vanhempieni luo, eli lehden postitus jää tältä viikolta. Sori tilaajat. Se tulee ensi viikolla. Se tulisi ensi viikolla enivei vaikka tällä viikolla vielä rykäisisimme sen postiin. Kakkospostissa menee aina kolme työpäivää ennen kuin kolahtaa.

Nähtiin eilen liian pitkästä aikaa Ellun ja Miian kanssa. Näen parhaita ystäviäni ihan liian harvoin mikä on suuri harmi sillä meillä oli kamalan mukavaa. Päätettiin perustaa oma kirjallisuuspiiri tai paremmalta nimeltään klubi. Nyt pitäisi vain miettiä, mistä kirjasta aloitettaisiin. En kerro, mitä klassikkoaukkopaljastuksia eilen tehtiin. Mutta luettavaa siis on vielä jäljellä.

RUNO ON UUTINEN! TURUN KIRJAMESSUILLA!

Tuli&Savun Lukionumerosta 3/05 Maria Pesolan juttu tänään sekä Turun Sanomissa että Salon Seudun Sanomissa.
Täältä Turun messuilta kuittaa lähetyksen: MiiaT aka Tohtori Urnotar.

Poistoja

Poistin vanhan runon käsikirjoitusplarista, ja ajattelin laittaa sen tänne. Se on vanha, eikä enää vastaa kokemustani, näkemystäni poetiikasta, poetiikoista joita tavoittelen. Mutta vanhaksi runoksi se on ihan ok, tai jossain vaiheessa se oli parasta mihin kykenin, joten MotMot 200nelosen lisäksi se voi hyvin päättää päivänsä täällä. Ja jotenkin käydä myös toteen.

Rivit muuten menevät nyt sekaisin, ettäs tiedätte.

OLIPA KERRAN

Olipa kerran hän, jonka kädet muotoilevat läpinäkyvyyttä.
Huoneessa hän näki sen vuodenajat, ohikulkevat ja maisemaan
pesiytyneet eläimet, niitten piilopaikat, myllätyn mullan.
Hänen sanansa olivat pieniä ongenkoukkuja, joilla pyydystetään
ikkunan takana vilahtelevia kaloja, vihreitä kuin taivas,
sinisiä kuin ruoho.

Maa oli astia, jonka pohjaan hänen sormensa ylsivät
poimimaan humisevia kiviä, niiden pintaan oli tarttunut
pilvien värikylläisyys ja tarmo, laulullaan ne lakaisivat
läpi ihmisen, myös hänen… Ja hän kuuli miten
simpukkakorva helmiäisrannalla jutteli kehystämättömästä
taulusta, jota kukaan ei ollut maalannut,
eikä kukaan tiennyt mistä sen voisi löytää.

Mutta kaikki oli laskoksissa. Maailmanselitykset, liikuttajat,
pyhä yltäkylläisyys, hameenhelmaa tavoittelevat sormet, läsnäolon harteille kietoutuva poissaolon viitta… Koko tarina. Tallessa, vaikkakin silmien ulottumattomissa, ajatuksia hipoen kuin da Vincin paperinen helikopteri, täsmentymättömien ääriviivojen verkosto, utuinen ihonväri johon ohikulkijatkin uppoavat

mielihyvin, liukenemistaan tajuamatta, ja tulee uusi päivä, uusi yö,
Meduusan pään poimijat toistuvasti nousevat vuorensa rinteelle,
pusertavat nisistään viinin kaikkivaltiaan leiliin, sivellin murskaa
kivestä esiin leivän, renessanssiripustus laskeutuu, tulee meitä vastaan
kuin valaistus, paljastaa aamun roomalaiset kasvot, ensimmäisen hedelmän
hänen kädessään, sileäpintaisen runon, käytetyn, puhdistetun,
uudelleenlöydetyn alkuperäisen kopion

ehyen
ehyemmän
hymyilevän

torson

Kutsu

Näin kun odottelemme minkälainen tuli ja sauhu uunista tulee ulos ensi viikolla, voi hyvin miettiä jo seuraavaa, joulukuussa ilmestyvää numeroa. Olisimme tapaamassa ja breinstörmäämässä sen tiimoilta perjantaina, nyt 30. päivä, joten jos jotakuta kiinnostaa tulla meitä (minä, Teemu, Juhana) tapaamaan ja iskemään lusikkansa soppaan, niin meidät löytää Kiasman kahvilasta klo 18.30.

Tekstin ja kirjaimen kuvallisuudesta

Kiiltomadon uusi Tiina Pystysen pääkirjoitus puhuu tärkeästä aiheesta, minulle läheisestä, ajatuksia herättävästä. Olen iloinen itseni puolesta, jos noin voi sanoa, että olen päässyt tekemään töitä tekstin taittamisen ja painamisen kanssa. (Tälläkin hetkellä taittajat Taikissa viimeistelevät seuraavaa Tulta viedäksemme sen ennen klo neljää Art-Printtiin). On tullut tajuttua nimenomaan se, että tekstillä on kuvalliset tai visuaaliset ominaisuutensa, ja juuri näitä ominaisuuksia taitossa muokataan ja työstetään; tehdään tekstistä kuvaa, mutta millaista? Tulin miettineeksi, että onko hyvä asia se, että hyväksi taitoksi oletetaan esim. runon kohdalla sellainen, joka on ikäänkuin näkymätöntä - vähän niin kuin näkymätön kääntäjä? Taitto, joka mahdollisimman vähän häiritsee tekstiä ja luo illuusion tekstin "puhtaudesta", rikkumattomuudesta. Vaikka kaikki, jotka ovat olleet taittamisen kanssa tekemisissä tietävät, miten teennäistä tuo näkymättömyys on. Siinä on jotain samaa kuin korokkeelle asettamisessa, näyttelyyn ripustamisessa, kehystämisessä. Ja jos tuo samastuu poeettiseksi oletukseksi... niin en enää tiedä, voinko seistä sen takana.

Piip piip

Pientä piipitystä. Kiirettä pitää lehden kanssa: torstaina pitäisi marssia painoon valmis pdf kainalossa. Ja muutama runo vielä puuttuu... kun en saa ihmisiä kiinni. Hieno juttu, että mitään oppimista ei tapahdu vaikka lehdentekoa on jo takana vaikka kuinka monta numeroa! Viime hetket kuluvat aina samanlaisessa paniikkikiireessä.

Seuraava numero on siis erityinen, lukiolaisille suunnattu: laitoin tänään mailia noin sadan pintaan äidinkielenopettajalle kysyäkseni haluaisivatko tilata Tulen opetusmateriaaliksi. Nyt sitten odotellaan yhteydenottoja. Toivottavasti niitä tulisi juuri sopivasti: ei liikaa eikä liian vähän.

Vaivaisen valitusta

Olen hyvää pataa räkäpapereitten kanssa. Päätön kirjoitus, missä on pääkirjoitus? Jos vähän vielä rykäisemme niin saamme seuraavan numeron painovalmiiksi muutamassa vuorokaudessa. Sitä ennen yritän tulla toimeen ilman ääntä.

"Please, Memsabib, talk like rain"

INTERVIEWER

I suppose that you began to write seriously there?

ISAK DINESEN

I did begin to write [in Africa] . . . But earlier, I learned how to tell tales. For, you see, I had the perfect audience. White people can no longer listen to a tale recited. They fidget or become drowsy. But the natives have an ear still. I told stories constantly to them, all kinds. And all kinds of nonsense. I’d say, “Once there was a man who had an elephant with two heads” . . . and at once they were eager to hear more. “Oh? Yes, but Memsahib, how did he find it, and how did he manage to feed it?” or whatever. They loved such invention. I delighted my people there by speaking in rhyme for them; they have no rhyme, you know, had never discovered it. I’d say things like “Wakamba na kula mamba” (“The Wakamba tribe eats snakes”), which in prose would have infuriated them, but which amused them mightily in rhyme. Afterwards they’d say, “Please, Memsabib, talk like rain,” so then I knew they had liked it, for rain was very precious to us there.

The Paris Review:n sivuilta löytyvät kaikki heidän tekemänsä kirjailijahaastattelut 50-luvulta tähän päivään. Siellä on: vaikka mitä.

Meidän pitäisikin tehdä yksi Tulen numero pelkästään haastatteluita. Eikä mitään näistä tyhjänpäiväisistä, kaavamaisista yhden ja saman kysymyksen jaarituksista, joitten tehtävä on PÖNKITTÄÄ, jotka eivät kiinnosta ketään. Vaan monen päivän pituisia näytelmiä, liian pitkiä ja sivupoluille eksyviä puheenvuoroja, keskusteluita jotka onnistuvat luomaan todellisuutta laajemman tilan, haastatteluita kuin parkkihalleja, puutaloja, porttikongeja.

Kohisevaa ääntä

Muutaman viikon takaiselta Kohinan ÄÄNI-klubilta yksi runotallennus kuunneltavissa Nokturnossa. Äänite hieman rahisee jne. mutta ehkä antaa edes pienen viitteen siitä, miten komeasti Teemun&Larsin päällekkäisluenta meni: supinan ja agitaation kontrapunkti toimi, ja "taimaus" onnistui niin hyvin että viimeinen lause tuli yhtäaikaa kahdella kielellä.

Venäläiset runot?

Yhteen kirjottu kerrottu kirje monipolvinen ruusu
sinulle kehrää tuoksunsa suolansa lankansa hulppean
pingottaa sormien viuhkan barokkiset rinnat [...]

(niin, näin unta jossa tulin ajatelleeksi tai oivalsin että minun tulisi nimetä (jokin, mikä?) runosarja nimellä "Venäläiset runot" ja nyt olen miettinyt miten saisin kirjoitettua sellaista tekstiä joka motivoisi unen neuvon käyttöönoton:-))

Keskustelu jatkuu osoitteessa:

Käykää lukemassa Teemun hieno jatkopuheenvuoro Poetiikkakonferenssissa esitetyille Ollin ja EinoAkin ajatuksille täällä. Pidän myös itse tärkeänä sitä, että etsiydymme eteenpäin "modernin kriisikokemuksesta", sillä miksi jäädä kielen päätepysäkille odottamaan seuraavaa bussia, kun viimeisinkin yöbussi on jo mennyt, eikä aamua kyseisessä tilanteessa ole olemassa? Ehkä on aika ryhtyä liftaamaan, vaikka kyyti ei välttämättä olisi ihan juuri sitä mitä odotti, eikä se mihin päätyy, ihan se mitä tarkoitti?

Poetiikka veti salin täyteen

Poetiikkakonferenssi maanantaina eli eilen oli suksee. Vanhan Musiikkisali tuli täyteen, tuoleja piti hakea lisää, ja tiiviys säilyi koko päivän. Suomesta todistettavasti siis löytyy IHMISIÄ JOTKA OVAT KIINNOSTUNEITA POETIIKASTA, herra varjele. He eivät ole kiven alla, me näimme heidät eilen. Me emme tunteneet heitä. Kadunmiehiäkö, Jokanaisiako he olivat?
Voitte liittyä seuraan sillä Poetiikkakonferenssin pääpuhujien esitelmät ovat luettavissa täällä.

Lars Mikael Raattamaa: Al-jazeera

Ruotsalainen runoilija Lars Mikael Raattamaa torstaina Helsingissä

Runokuu starttaa täällä Helsingissä tänään, mutta mainitsen nyt vain torstain ohjelmasta:

Kohina-klubilla Lasipalatsin mbarissa ylihuomenna torstaina on erinomainen vieras länsinaapuristamme: kiitetty, palkittu ja keskusteltu runoilija-arkkitehti Lars Mikael Raattamaa, jonka uusimmasta runo&essee-kokoelmasta Politiskt våld (OEI editör 2003) oli edellisessä Tulen numerossa 1/2005 muutamia suomennoksia.
Raattamaasta on kirjoitettu mm. 00tal-kirjallisuuslehdessä 16/2004 sellaisen otsikon alla kuin "RADIKAL POESI. Den politiska poesins återkomst". Jotenkin tulee sellainen fiilis, että Suomessa Poliittisen runouden paluu -otsikko kuulostaisi vähemmän hohdokkaalta. Mieleen tulisi lähinnä sosialistisen realismin, työväen ylistyksen, kansanläheisyyden ja "akateemisuuden" vastustamisen attribuutit. Raattamaan attribuutit ja kontekstit ovat ilahduttavasti toisaalla, nimittäin analyyttisessä ja uusia muotoja hakevassa ajattelussa & kokeellisessa kirjoittamisessa - nonsensessa, visuaalisessa/konkreettisessa runoudessa, language-runoudessa. Esimerkkinä visuaalisen ja poliittisen runon kättelystä oheinen runo:

Mitä haluaisin tajuta ja mitä olisi tuotava suomen kieleen osa 1. Gertrud Steinin "Susie Asado"

Sweet sweet sweet sweet sweet tea.
____Susie Asado.
Sweet sweet sweet sweet sweet tea.
____Susie Asado.
Susie Asado which is a told tray sure.
A lean on the shoe this means slips slips hers.
When the ancient light grey is clean it is yellow, it is a silver seller.
This is a please this is a please there are the saids to jelly. These are
the wets these say the sets to leave a crown to Incy.
Incy is short for incubus.
A pot. A pot is a beginning of a rare bit of threes. Trees tremble, the
old vats are in bobbles, bobbles which shade and shove and render clean,
render clean must.
___Drink pups.
Drink pups drink pups lease a sash hold, see it shine and a bobolink
has pins. It shows a nail.
What is a nail. A nail in unison.
Sweet sweet sweet sweet sweet tea.

Muistiin, pannut!

Nyt me kai olemme puhuneet puhetaidosta tarpeeksi, mitä se on ja mitä se ei ole.

En tosiaan. Tiedätkö sinä sitten?

Se joka pyrkii kohti kaunista pitää kauniina myös sitä vaivaa jonka tämä pyrkimys tuo.

Tuli&Savu 2/2005 ulosMITATTU

Uusin Tuli on tullut ulos painosta ja postitamme sitä tilaajille huomenna. Perillä pitäisi olla siis perjantaina tai maanantaina.

Tuli&Savu 2/2005

MITTA

Pääkirjoitus (Miia Toivio)
Markku Paasonen: Meren vapaus
Pauliina Haasjoki: Vapaata rytmikasvatusta – rytmin ja mitan suhteista ja mielekkyyksistä.
Tuomas Timonen: Runoja
Mitä kuuluu, runomitta? Tuli&Savu kysyi runoilijoilta mitä he ajattelevat mitallisuudesta tänä päivänä. Pohtimassa Olli Heikkonen, Hannu Helin, Leevi Lehto, Rakel Liehu, Jyrki Kiiskinen, Tommi Melender, Helena Sinervo, Olli Sinivaara, Ville Sutinen, Juhani Tikkanen, Panu Tuomi.

Arvostelut:
Mikko Jakonen: Juhana Vähäsen Cantorin pölyä
Outi Oja ja Tommi Kotonen: William Shakespearen Sonetit

Keskiaukeama: August Ahlqvist-Oksasen ”Suomalainen sonetti”

Harri Veivo: Rolando Pieraccinin (toim.) Italian runoutta 1900-luvulta
Tuli&Savu palaa tulevaisuuteen: 1918: L. Onervan Murattiköynnös (Teemu Manninen)

Kipunoita. Jacques Roubaud: Runous kaksituhatta ja kaksi: puolustus? (Katkelma)
Olli Sinivaara: Runoja
Teemu Manninen: Onko mitta täysi? Johdatus uusformalismiin.
Euroopan katveessa. Runoja. Suomentanut ja esittelyn kirjoittanut Helena Sinervo.
Mikko Myllylahti: Runoja
Tulisavupakki (Juhana Vähänen)
Ben Jonson: Riimi riimistä. Suomentanut Teemu Manninen.
Risto Oikarinen: Runoja
Jouni Inkala: Ensirivit

Amelita Baltar & Piazzolla

Viime kesän yksi parhaimmista kokemuksista oli istua äidin kanssa vierekkäin Seinäjoen kaupunginteatterissa ja kuunnella Amelita Baltarin laulua. Olin mennyt kotiin perjantaina, ja sattumalta huomannut "vanhasta kunnon" Ilkka-lehdestä ilmoituksen Tangomarkkinoilla järjestettävästä konsertista lauantaipäivällä. Kuinka moni lienee edes tiennyt kuka Amelita Baltar on? Käsittämätöntä, että hän esiintyi Seinäjoella.

Tämä kaikki tuli mieleen näistä Astor Piazzolla-sivuista, joilta löytyy kiitettävästi musiikkia kuunneltavaksi!

The Tom Cruise Story

Tom Cruisen ympärillä kuhisee. Katso päivän Salon:in artikkeli skientologiasta - kannattaa piipahtaa myös keskustelupalstalla (table talk). Koko skientologia onkin paljon pimeämpi vyyhti, mitä olin kuvitellut. Mielikuvituksellinen myös, toki. Mutta silti. Miten voi järjenhiven olla niin kateissa? No, tuo on tietenkin turha kysymys, neitseestä syntymiset ja ylösnousemiset ottaen huomioon. Toisaalta, mielikuvitus ja ihmisen kyky uskoa omiin harhakuvitelmiinsa on ilmiömäistä ja varmasti perustavanlaatuinen tekijä abstraktille ajattelukyvyllemme. Usko taatusti tekee ihmiselle jotain hyvää, ja totuus on siinä tapauksessa toisarvoista. Taidan muuten nähdä uskonnon ja ns. mielisairaudet saman pesueen poikasina - mutta en siten osoita uskonnonvastaisuutta, uskomisen funktio vilpittömästi kiinnostaa minua.

Juhannusterveisin

"Onnelliset"

Jo valkenee kaukanen ranta
Ja koillisest' aurinko nousee
Ja auteret kiirehtii pois,
Kosk' Pohjolan palkeet käyvät,
Kosk' mennyt on yö,
Kosk' kimmeltää kesänen aamu
Ja linnut ne laulelee.

Mä kiireelle korkean vuoren
Nyt astelen raikkaassa tuuless';
Mun toivoni aamusen koin,
Mun kultani kohtaan siellä,
Kosk' mennyt on yö,
Kosk' kimmeltää kesänen aamu
Ja linnut ne laulelee.

Mut kauniimpi koittoa päivän
Ja lempeempi auringon laskuu
Hän hymyten luokseni käy,
Mä syliini kierron immen,
Kosk' mennyt on yö,
Kosk' kimmeltää kesänen aamu
Ja linnut ne laulelee.

Mun sydämmein autuudest' sykkyy
Ja taivaana otsani loistaa,
Kosk' seison täs impeni kanss',
Täss' vuorella sammaleisell'
Kosk' mennyt on yö,
Kosk' kimmeltää kesänen aamu
Ja linnut ne laulelee.

Täss' seison mä impeni kanssa,
Ja kiharamm' tuulessa liehuu
Ja laaksoen hyminä soi
Kuin ijäisen lemmen ääni,
Kosk' mennyt on yö,
Kosk' kimmeltää kesänen aamu
Ja linnut ne laulelee.

Kirjoittanut Aleksis Kivi

Seuraava T

Seuraava Tuli 2/05 luotaa mitallisuutta. Ilmestymisestä voin sanoa jo nyt, että lehti ei ehdi ilmestyä kesäkuussa vaan suunnitelmiin on tullut parin viikon viivästys, ja näillä näkymin lehti painetaan vasta 11.7. Toivottavasti lukijat löytävät kärsivällisyytensä.
Numeron tiimoilta lukemista juuri nyt:
Aleksis Kivi: Sydämeni laulu. Kootut runot. Otava 1988.
Auli Viikari: Ääneen kirjoitettu. Vapautuvien mittojen varhaisvaiheet suomenkielisessä lyriikassa. SKS 1987.
Ja
linkkejä juuri nyt:
Heikki Laitinen: "Vaan vahva virta vapaa." Aleksis Kivi wanhan virsikirjan veisaajana.
Marjorie Perloff: After free verse: the new non-linear poetries.
Formules. La revue des littératures à contraintes.

Puffi: Helsinki Poetics Conference

Tuli&Savu is one of the organizers for this happening:

Helsinki Poetics Conference, August 22, 2005

The Helsinki Poetics Conference, to be held August 22, 2005, in the Musiikkisali of the Old Student House in Helsinki, from 10 AM to 4 PM, strives for an overview of the state of the contemporary Finnish poetry. The Conference will work in five consecutive sessions - on "Tradition", "Meter", "Materiality", "Resistance", and "Ways To The Distance". For each theme, there will be a short keynote address, followed by three comments from poets and scholars, and by free discussion. While the working language will be Finnish, the participants are welcomed to speak in English or Swedish as well. A simultaneous interpretation into English will be provided.

The keynote speakers will be Hubert van den Berg, Ph.D. (University of Groningen, the Netherlands), professor Auli Viikari, scholar Frederik Hertzberg, poet Olli Sinivaara, and poets Aki Salmela and Eino Santanen. The list of the commentators will be released at a later time.

The Conference is organized by The Poetry Society Nihil Interit, the literary departments of The Helsinki University, the cultural magazines niin&näin, Nuori Voima, and Tuli&Savu, and The Scholar's Union of Finland (Tutkijaliitto).

The Helsinki Poetics Conference is part of Runokuu (Poetry Month/Moon) 2005 festival.

For more information, please contact:

Leevi Lehto, Nihil Interit
leevilehto@yahoo.com
+358-40-5506262

Peukalon liikkeestä

Tuli&Savu sai lauantaina siis roppakaupalla ruusuja Helsingin Sanomien Sivusilmissä, ja olen sittemmin yrittänyt etsiä Mervi Kantokorven ilahduttavan tsemppaavasta arviosta myös kritiikin siemeniä kuin neulaa heinäsuovasta. Ehkäpä arvostelujen nimeäminen sympaattisiksi voisi olla yksi. Totta on, että olemme linjanneet arvosteluita jo Leevi Lehdon päätoimittajan ajoista lähtien poispäin siitä lähtökohdasta, että kritiikin ensisijainen tehtävä olisi kertoa, onko arvosteltava teos "hyvä" vai "huono". Ajatukseni on, että ennen kuin tällaisen arvion voi tehdä, täytyy läpikotaisin ymmärtää teoksen ja runojen poetiikka, ja vasta sitten voi arvioida, miten hyvin runot onnistuvat tavoittelemassaan olemisen tavassa. Suurempaa pulaa meillä on hyvistä, analyyttisistä ja oivaltavista, omassa ilmaisussaan persoonallisista runouden lukijakriitikoista kuin peukalon alas/ylöspainajista ja nopean lokeroinnin halusta. Runouden lukemisessa peukalon liikettä ja lokerointitottumusta tuleekin hidastaa, ja huomaavaiselle lukijalle runous tekeekin sen ihan itse.

Ubuuuuh...

UbuWeb 1996-2005


"Dear Friends,

The UbuWeb Project -- a decade-long experiment in radical distribution of avant-garde materials -- has finished. Founded in 1996, the project has been a success beyond anyone's wildest expectations. As of Spring, 2005, it averaged over 10,000 visitors daily and hosts nearly a terabyte of artworks in all media by over 500 artists.

The site will be donated to a university shortly, where it will be archived intact for posterity. Please note that the site will no longer be updated. A URL linking to the archive will be posted on this page.

The editors wish to thank you for supporting this experiment and, as a result, may a thousand flowers bloom in its wake.

Sincerely,
The Editors"

Wordsworth

You are William Wordsworth! You get a bad rap
these days, alas. Many people think you
oppressed Coleridge, but there really isn't
much proof. You may have oppressed the women
in your life, but hey, everyone was doing it.
You honestly love nature, and admire an
aesthetic of simplicity and honesty. You love
Milton and human freedom, though some say you
sold out in the end. Oh dear. But you left us
"Tintern Abby" and "The Solitary
Reaper," bless your heart.


Which Major Romantic Poet Would You Be (if You Were a Major Romantic Poet)?
brought to you by Quizilla

Lisää ruotsia JA suomenruotsia!

Via Errata ruotsalaista konkreettista runoutta JA Nokturnon taas uudistuneessa menyyssä kiintoisa Fredrik Hertzbergin artikkeli suomenruotsalaisen visuaalisen runouden pioneereista (på svenska, obs!)!

Menoa illaksi

Tänään täällä: Siuron säe elikkä
20.5. 20-30 kirjailijaa ja kääntäjää mm. Helsingistä, Tampereelta, Turusta ja Hämeenlinnasta lukemassa omia tekstejään ja viettämässä mukavaa iltaa.
klo 15.00-17.00 Koskibaarissa, Siuronkosken rannalla
klo 18.00- Knuutilan kartanossa
Isäntänä J.K.Ihalainen.
Tervetuloa & vapaa pääsy kaikille. Suositeltava liikkuminen bussilla nro 79 Tampereelta. Reittineuvontaa Ville & Vilja-Tuulia 041 502 3172 tai 050 466 2077

Edelliseen

"If the "I" finds its way out of the egotistical sublime and toward the alterity implied by all imaginative acts, then it will once again initiate paths away from self-absorbed narcissism to a recognition of the linguistic matrix that binds us to each other and to the world. [...] If a poem is a portrait of how a mind works, a soul is formed, how a heart translates affective response into language, it is also a portrait of how language forms and informs our necessary diversity."

Yksi mahdollinen vastaus kysymykseeni löytyikin nopeasti: Cahiers de Corey siteeraa Ann Lauterbachia teoksesta The Night Sky: Writings on the Poetics of Experience.

Vanhaa vaaleanpunaista muistikirjaa selatessa

Scintillating
Obstreperous
Precocious
Ystäväni joskus antoi minulle nämä sanat, ne kertovat paljon hänestä. Minä löysin sanan oscillate, joka myös kertoo minusta, kertoi minusta. Niin, ettei löytäminenkään olisi sattumanvaraista, vaikka näennäisesti sitä onkin. Löysin myös useita kirjoittamiani lauseita, kuten nämä:
Näkymätön taivas
yksinäinen
rajaamaton
täynnä pintoja
Omia vanhoja säkeen alkuja on kiinnostavaa tutkia, sillä jälkikätisesti ne usein sisältävät jotain sellaista, mitä aikoinaan ei tiennyt, kun vain kirjoitti, vähemmän tietoisena itse kirjoittamisesta, enemmän kokevana. Enimmäkseen kieleen tulemiseni on ollut tuskaisuuden kuvausta, mikä tekee kirjoituksesta raskasta, kokemus voi sutata kirjoitusta, kokemus on liikaa läsnä, se hallitsee, kun ideaali tilanne olisi saavuttaa tunne siitä, että kieli hallitsee ja sinä hallitset sitä, että kielen avulla asiat ovat nimettävissä ja saavutettavissa. Uskoa kieleen, ja nimenomaan uskoa. Uskominen on minulle ollut aina vaikeata, mutta olen tullut paremmaksi siinä. Se, mitä tässä mietin lopulta, on tunnustuksellinen runous, sillä olen erityisesti ollut aina tunnustuksellinen, mikä on hankala juttu, sillä siinä on vaarana kirjoittaa huonosti, huonoja runoja. Ja huonoja blogimerkintöjä. Ymmärrän myös, että tällaisesta piirteestä, varsinkin kun se on syvä juonne, on vaikea irrottautua, minkä takia olenkin kiinnostunut, haluaisin löytää tapoja, miten säilyttää tunnustuksellisuuteni löytämällä sellaiset kirjoittamisen tavat, missä ei ole kyse vain minän piilottamisesta hämäryyden viittoihin, tahallisesta savuverhon puhaltamisesta runossa liikahtelevan itsen ja lukijan väliin, vaan kirjoituksesta joka sallii itsen läsnäolon.

Oscillate tarkoittaa muuten horjua, häilyä. Olla kahden vaiheilla.

Välkommen på kalas i kväll

Tänä iltana siis täällä:

TANSSIVA KARHU - DEN DANSANDE BJÖRNEN -palkintojuhla Kirjailijatalo Villa Kivessä (Linnunlauluntie 7, 00530 Helsinki) Yleisradion runopalkinto jaetaan kahdennentoista kerran runon ystävien yleisötilaisuudessa - välkommen på kalas Kukan päivänä, perjantaina 13.5.2005 klo 19 Yleisradion tämän vuoden TANSSIVA KARHU -runopalkintoa tavoittelee kuusi runokokoelmaa. Ehdolla ovat Tuija Nieminen Kristoferssonin Någon gång regn i Ngorongoro, Peter Mickwitzin För vad kroppen är värd, Mirkka Rekolan Valekuun reitti, Saila Susiluodon Auringonkierto, Ilpo Tiihosen Largo ja Kristiina Wallinin Kengitetyn eläimen jäljet. Samalla jaetaan palkinto myös vuoden runokäännöksestä. Palkintoehdokkaat lukevat runojaan - träffa årets priskandidater, skådespelare, poesivänner! Illan juontavat Juha Virkkunen ja Barbro Holmberg. Ravintola auki klo 18.00 alkaen TERVETULOA! VAPAA PÄÄSY Järjestäjät: Yleisradio, Lukukeskus ja Kivi-talo säätiö.

Helkutirallaa, viimeistelin vasta tänä aamuna katsaukseni koko vuoden 2004-2005 suomalaiseen runotarjontaan (niitten teosten pohjalta, jotka raadille on lähetetty) ja voin kertoa, että tehtävä ei ole mitenkään helppo. Julkaistuja kirjoja on niin paljon, että aineistoa on hyvin vaikeaa jäsentää, ja sitä tulee tukeutuneeksi näihin perusjäsennyskeinoihin kuten "esikoiset", "lapsille kirjoitettu runous", "jo pidemmän uran tehneet" jne. Kirjoittaessa on myös hyvin tietoinen siitä, että valinnoillaan on mahdollisesti osana tuottamassa runouden kaanonia. Toivon, että olen kuitenkin edes vähän pystynyt luomaan kuvaa kentän monipuolisuudesta.

Muistiinmerkintä

Nypoesi.net on aloittanut uuden käytännön, joka kuukausi ilmestyvän pdf:än julkaisemisen. Maalis-huhtikuussa tekstejä mm. Malte Perssonilta (Mihin ruotsalainen runous on tällä hetkellä menossa) ja Christian Bökiltä (Aleatory writing. Notes towards a poetics of chance) plus paljon uutta runoa. Tätä täytyykin seurata.

Fire and Smoke is out

The newest issue of Tuli&Savu, Fire&Smoke is out and I´m very happy to get to introduce some swedish contemporary poetry. It has been such an interesting thing for myself to try to find out about what´s going on in our neighbouring country - and I have to say that many discussions still remain new and strange to me - because the traditions are so different! of course. So I could say that my interest to know more about the issues the swedes are into nowadays still remains, and I do hope there would be more swedish poetry available through the net, because the books of course aren`t found here in Finland, and I don´t have the funds to order them either..)

But here´s the entire contents/sisällysluettelo/innehåll of Tuli&Savu 1/2005:

Editorial: Virtaavaa puhetta, välkehtiviä merkkejä / Flowing speech, glittering signs by Miia Toivio
Eino Santanen: Mainoksia/ Advertisements, poems
Juhana Vähänen: Semanttisesti ennustamaton: runous ja kaupunkitila/ Semantically unpredictable: Poetry and urban space, an essay
Teemu Manninen: Hylätyt pihat, vallatut talot. Talonvaltaamisen poetiikkaa. / Abandoned yards, reclaimed houses. Poetics of reclaiming, an essay
Peter Mickwitz: Poems, translated by Jyrki Kiiskinen
Johanna Venho: Ensimmäinen kevätpäivä /The first day of spring, poems

Reviews:
Riie Heikkilä: Aki Salmela`s Sanomattomia lehtiä
Outi Oja: Vilja-Tuulia Huotarinen`s Sakset kädessä ei saa juosta
Tuulia Toivanen: Tommi Parkko`s Sileäksi puhuttu
Teemu Manninen: Olli Sinivaara`s Hiililiekki
Mikko Jakonen: Teemu Manninen`s Turistina täällä

Ann Jäderlund: Poems, translated by Hannimari Heino
Anna Hallberg: The contemporary experimental poetry in Sweden, translated by Maili Öst
Lars Mikael Raattamaa: Poems, translated by Niklas Nylund and Teemu Manninen
Peter Mickwitz: The best multinational experimental poem, an essay translated by Jyrki Kiiskinen
Eva-Stina Byggmästar: Poems, translated by Hannimari Heino
Heimo Pihlajamaa: An afternoon in a library. An essay about the literary magazines in the Netherlands
Tulisavupakki/Fire&SmokeTools: Ekfrasis
Ryteikkö: A discussion about being in languages by Teemu Manninen and Juhana Vähänen

Kuinka Kum-maa...

Salaa, yön hiljaisuudessa on Nokturnoa päivitetty. (Mitähän Humpty Dumpty (eli Tyyris Tyllerö) sanoisi muuten tuohon?) Through the Looking-Glass -kirjassa hän sanoo muun muassa:

"Twas brillig, and the slithy toves
Did gyre and gimble in the wabe;
All mimsy were the borogoves,
And the mome raths outgrabe."

Ja kyseessähän on pätkä runosta "Jabberwocky" (suomeksi Pekoraali) joka innoittaa keskustelun runon kummista sanoista, mukivista sanolioista, joiden Humpty Dumpty selittää Alicelle olevan portmanteau:ita. Nämä kummas-tuttavuudet tulivat mieleen kun luin Henriikka Tavin "Yhdyssanarunoa" Nokturnossa.

Ruonouden ylitys ja ylistys

Rurururunous lehahti kun Tulit&Saavuit,
Ja urnous lähti Tulliin ja Salli
runsaan Tuulen et Sauhun, lieskat ja kiehkurat
Turusta Savoon, runoniemeen, notkoon ja
saarelmaan, säeväkkyrät, lehdykät
syliis Tulkoot ja Saapukoot!




(Postitimme tänään Tuli&Savu 1/2005:en ja se onpi tilaajilla maanantaina.)

Käsi, ja käsi

Oikea käsi, vasen käsi

Pakollinen visiitti

En ole käynyt täällä hetkeen koska olen kirjoittanut toisaalla. Oikeastaan en tiedä, miksi täällä pitäisi käydä. En käy täällä myöskään seuraavina päivinä, sillä olen lähdössä pois maasta. Pitkälle viikonlopulle.

Puffi: Turussa Kumisee viikonloppuna

KUMINA 2005 – RUNOA JA MUSIIKKIA KANSALLE! TURUSSA 14.-17.04.2005 www.uninkankare.net/kumina
KUMINA on kirjallisuuden ja kansanmusiikin omaleimainen festivaali. Kuminaa järjestää kirjoittajayhdistys Kapustarinta ry, tänä keväänä kuudetta kertaa. Kumina tuo yleisön kuultavaksi niin slaavilaisella kansanmusiikilla maustettua punkia, viulujen ja tanssin yhteistyötä kuin laulua, huuliharppuja ja jouhikkoja. Ja tietysti runoutta esiintyjiltä, joiden tekstissä kumisee! Luvassa mm. runoutta "lesporakkaudesta" peräpohjolan murteella ja käännöksiä kreikkalaisen nobelistin Odysseus Elitiksen teksteistä, sekä paljon paljon muuta.

Lähtölaukaus Kuminaan on torstaina 14.04. kello 17 Kirjakahvilassa. Esiintymässä muusikko Pekko Käppi. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.
Lauantaina 16.04. kello 19 TEHDASteatterilla viisi venäläistä nuorta naista pistää kumisemaan. Kumina proudly presents: Iva Nova, pietarilainen slaavilaisen kansanmusiikin perinteestä omaäänisesti ammentava punkyhtye. Huuliharppuja ja rennon roisia meininkiä tarjoaa palkittu ja kiitetty Sväng, kumisevaa runoutta tilaan tuovat Teija Kortelainen, Annukka Peura ja Timo Harju. Liput 3/5.
Sunnuntaina 17.04 Turun Ylioppilasteatterissa klo 17 kolme tanssivaa miestä kohtaavat kolme tanssivaa naisviulistia. Tästä kohtaamisesta syntyy SILMUn kansanmusiikkia ja tanssia yhdistävä taideteos. Myös runoutta on tarjolla sunnuntaina: Bo Carpelan, Anna Maria Mäki sekä Tommi Parkko & Hanna Lammi (laulu). Liput 3/5. Tervetuloa!

Lisätietoja tapahtumasta ja esiintyjistä: www.uninkankare.net/kumina

Puffi: NVL:n Leikkauksia Orionissa

Nuoren Voiman Liitto ja Suomen elokuva-arkisto esittävät:
15.-24. huhtikuuta elokuvateatteri Orionissa (Eerikinkatu 15, Helsinki)
LEIKKAUKSIA – elävästä sanasta elävään kuvaan

Vanhat mustavalkoiset mykkäelokuvat syttyvät uuteen eloon elokuvateatteri Orionissa. Kuusipäiväisen Leikkauksia-tapahtuman tarkoituksena on luoda uudenlaisia yhteyksiä elokuvan ja sanataiteen välille.

OHJELMA:
Pe 15.4.
klo 19 Kolme runosäestettyä mykkäelokuvaa Mikko Myllylahti - Photo-Drama of Creation (1914) Eino Santanen - René Clair: Entr'acte (1924) Saila Susiluoto - Maya Deren: At Land (1944) Kukin runoilija käyttää lyhyen puheenvuoron ennen elokuvaa.
La 16.4.
klo 15 "Henry Parland - kirjoitettu kuva"*Sanna Nyqvistin impressionistinen kuva Parlandin maailmasta; lausuja Heli Perttula.
klo 17 Hanns Schwarz: Ihmeellinen valhe (1929)
Su 17.4.
klo 18 "Kirjoittaminen ja Robert Bresson"*Antti Nylénin esseistinen esitys Bressonin kinematografiasta.
klo 20 Robert Bresson: Balthazar (1966)
Pe 22.4.
klo 19 Runosäestetty mykkäelokuva Tuomas Timonen - Febo Mari: Fauni (1917)
La 23.4.
klo 15"Marguerite Durasin Intia-sykli" -luentospektaakkeli* Luennoitsija: Martti-Tapio Kuuskoski M. Duras: Christina Indrenius-Zalewski Hullu kerjäläisnainen: Kati Kuuskoski / nukke Taustaprojektio: Son nom de Venise dans Calcutta désert (1976)
klo 17 Marguerite Duras: La Femme du Gange (1974)
Su 24.4.
klo 18 "Laulu kahdesta ihmisestä" - sanasävellys Laura Lindstedt - F. W. Murnau: Auringonnousu (1927) Näyttelijät: Jussi Lehtonen (Mies), Hanna Ojala (Nainen)Musiikki: Sanna SalmenkallioViulu: Sanna Salmenkallio. Sello: Max Lilja

* Tähdellä merkittyihin esityksiin vapaa pääsy. Muista peritään SEA:n normaali pääsymaksu (3,5 euroa + kantakortti 4 e). Nuori Voima -lehden 1/05 teemana on ”Leikkaus”. Lehti toimii tapahtuman käsiohjelmana, ja tapahtuman aikana sitä myydään myös elokuvateatteri Orionin aulassa.

Hip

Hei pojat, nyt ollaan voiton puolella, nimittäin TS 1/2005 on huomenna lähdössä painoon eli minä se täällä juon yhtä punaviinilasillista sen kunniaksi että oikoluvut on tehty ja pahin on takana. Sen vuoksi pientä hiljaiseloa täällä-on-ollut. Karrille onnittelut näin jälkikäteen tiedätte-kyllä-mistä ja aurinkoisia Pariisin päiviä.

Mistä johtuu

tämä: kolme vuotta sitten luin Helena Sinervon suomentaman valikoiman Yves Bonnefoyn runoja, eivätkä ne läpäisseet minua, en osannut niitä lukea sillä tavalla että ne olisivat kajahdelleet minussa, tai minä olisin kajahdellut niissä, mutta nyt kun jostain alennusmyynnistä muutama kuukausi sitten ostin valikoiman itselleni ja muutama päivä sitten ryhdyin kirjaa selailemaan, niin jo ensi tavuista ymmärsin, että nämä runot, niin, en tiedä mitä ne tekevät, en haluaisi sanoa että puhuttelevat, koska kyse ei ole mistään samaistumisesta, ehkä pikemminkin tuntuu siltä kuin joku kaataisi valtavan ison saavillisen vettä niskaan, tai kuin jokin näkymätön läväyttäisi siipiään hidastetusti niin että sekunti vavahtaa. Eikä kyse ole hurmiosta, vaikka kuulostaakin siltä, koska hurmio on sokeutta, ja minun kokemukseni on hidasta näkemistä.

Jotain proosallisempaa tähän lopuksi ettei mene liian tunnekylläiseksi. Jotain proosallisempaa. Huomenna Turkuun, yhdistyksen hallituksen kokoukseen, siis töihin. Vähissä rahoissa, hyvin vähissä rahoissa - pitäisi keksiä lisää töitä, vaikka entistenkin kanssa ajan kyllä saa kulumaan.

Robert Creeleyn muistoksi on Tuli&Savu Netissä hänelle nekrologi-sivut; ehkäpä paikallaan olisi muistuttaa, että Creeleyn lyhyitä runoja on luettavissa myös Tuli&Savun numerossa 3/2004, joista tässä yksi, Aki Salmelan suomennoksena:




Kaiku

Särkynyt sydän, sinä
ajaton ihme.

Miten pieni
olinpaikka.

Uskollinen, uskollinen
elämälle, elämälle.





.

Outo otus, tuo Urno - mun tuttu!

Nokturno, a portal which wishes to enhance and explore the digital possibilities of poetry in Finland, has quietly opened its doors, and I am happy to have contributed my poems! I am especially proud of my "Runo" ("Poem") which is used as the first jigsaw puzzle poem. Well, of course just two persons have seen my original version of the order of the words, but I can tell you I spent some good time making sense with words that were allowed to use only the vowels "u" and "o". Writing a poem with such stricts rules was very satisfying.
And then there´s the first issue of Finstream, a poetry magazine (with an autoissue!) edited by Jukka-Pekka Kervinen. Especially the autoissue is to my liking as well as the poems of Reetta Niemelä, which one does not get to read often enough.