Josh Coreyn blogissa huomasin tällaisen kivan kyselyn, ja ensimmäistä kertaa teki mieli vastata näihin. Monot jalkaan ja menoksi sitten vaan.
Olet loukussa Fahrenheit 451:ssä. Mikä kirja haluaisit olla (minkä kirjan haluaisit painaa mieleesi)?
Joitain kummallisia reittejä pitkin löysin Ilmajoen kirjastosta joskus yläasteen ja lukion aikoina F. Scott Fitzgeraldin Tender is the night: in englanniksi ja luin sen. En muista miksi. En tiennyt kirjallisuudesta silloin paljon mitään - Viisikkoa, Agatha Christietä, Neiti Etsivää, Sidney Sheldonia ja Tommy Tabermannia lukuunottamatta. Mutta kirja painoi jälkensä minuun, luin sen useaan otteeseen, palasin hakemaan aina uudestaan. Sen haluaisin säilyttää. En siis valitsisi mitään ihmiskunnalle välttämätöntä, vaan muistikuvani siitä, miltä kirjan paperi yhä tuntuu, ja miten kirkkaasti aurinko paistaa Gaussen hotellin rannalla.
Oletko koskaan ollut pihkassa fiktiiviseen henkilöön?
En tiedä, voiko Ylpeyden ja ennakkoluulon Mr Darcya enää nimetä, kun hänen mielikuvansa paikan on niin jämerästi ottanut se näyttelijä, Colin Firth. Kyseessä ei siis ole ihan vain kirjallinen hahmo. Tender is the Night:inkin Dick Diverista kyllä pidin paljon... Ehkäpä sitä voi kutsua teini-iän ihastukseksi. Nykyään Arne Anka on minusta aika vetävä tyyppi :-)
Viimeisin ostamasi kirja?
Taitaa olla Paul Austerin Yksinäisyyden äärellä.
Viimeisin lukemasi kirja?
Olen järjestänyt päiväni siten, että aamupäivisin kahteentoista asti on lukemisaikaa - ja olen viime aikoina enimmäkseen lukenut Tanssiva Karhu-raatilaisena, eli tänään luin loppuun Kristiina Wallinin Kengitetyn eläimen jäljet ja sitä ennen Hannu Mäkelän Jonakin päivänä kirjoitan sinusta runon.
Mitä luet paraikaa?
Harri Veivon toimittamaa esseekokoelmaa Kirjallisuus on virhe, Toivo Laakson Kuin ensi kesä, Anni Sumarin Läpinäkyvä punainen ja Anu Rinkisen toimittama sisilialaisen runouden antologia Valkosoihtujen tasangolle.
Mitkä viisi kirjaa ottaisit mukaasi autiolle saarelle?
1. Eeva-Liisa Mannerin kootut runot Kirkas, hämärä, kirkas
2. Kantelettaren
3. Raamatun
4. Tove Janssonin Taikatalven (ja jos mahdollista, kaikki mustavalkosarjakuvamuumit!)
5. Päiväkirjan
Kenelle kolmelle henkilölle ojennat tämän viestikapulan ja miksi?
Tommi Parkolle, koska toivoisin hänen päivittävän blogiaan;-) sekä Teemu Manniselle ja Karri Kokolle, koska tiedän että he saavat tämän viestin.
Monday, March 21, 2005
Sunday, March 20, 2005
Töttöröö
Olimme tänään kuten jo muutamana edellisenäkin sunnuntaina hiihtämässä Seurasaaren ympäri, ja tänään kiersimme sen kaksi kertaa, toiseen suuntaan pirunmoiseen vastatuuleen ja toiseen suuntaan sellaisessa myötätuulessa että melkein lensi. Koska venytin jaksamistani hieman liikaa, olen koko iltapäivän ja illan ollutkin niin sanotusti puhki. Kroppaa kuumottaa, muuhun kuin makoiluun ei minusta sittemmin ole ollut. Katsoimme Kurosawan Ranin, Kansallisteatterin Kuningas Learia odotellessa. Nyt odotan että viimeinen osa ykkösen Ilman motiivia -sarjasta alkaisi klo 22.10.
Wednesday, March 16, 2005
Tuesday, March 15, 2005
Lent
Yesterday I began my "paasto" - I´m looking for the english word... Could you say that I started fasting/ dieting (?), because Easter is on its way, and for a couple of years now I have simplified my diet for a week or two weeks before it. This dieting, in a way a chance to tone or slow your life down, makes me feel good, so I recommend it. (Now I found the word, the forty days before Easter are called lent. ) I`m not an orthodox, nor do I have faith in the lutheran way either, I guess I would call myself ( a former student of theology) an atheist or an agnostic. Because of that, aknowleding Easter and giving it some value means even more to me. For me, Easter has no meaning, it is empty, absent. But it´s silence I wish to experience.
Monday, March 14, 2005
Puffi: Kohina-klubi viikon päästä tiistaina
Kohina-klubi esittää:
ILLUUSIO
Poikkitaiteellinen kirjallisuusklubi Kohina tiistaina 22.3. klo 20 Dubrovnik Lounge & Lobby (Eerikinkatu 11, Coronan alakerta). Maaliskohinassa herkistytään illuusioille: Saila Susiluoto lukee Auringonkierron proosarunoja Jukka Orman ja Hepa Halmeen säestämänä, Olli Sinivaara avaa kuulijoiden aistit Hiililiekin sanoin, Jouni Inkala esittää Sarveisaikojen todellisuutta. Taikuri Kalle Hakkarainen vetää hatusta jänöjusseja, videotaiteilija Pekka Sassin abstraktit tarinat vievät näkijän hypnoottiseen tilaan ja säveltäjämuusikot Jukka Orma (akustinen kitara) ja Hepa Halme (bassohuilu, saksofoni) musisoivat woodoo bossa novaa. Tilaisuuden juontaa suomentaja ja runoilija Jukka Mallinen. Tilaisuuteen on vapaa pääsy (muista narikka!).
Tervetuloa kokemaan esityksiä, jotka saavat olosi uskomattomaksi!
Kohina on kolmen kirjallisuusyhdistyksen järjestämä klubi, joka pyrkii yhdistämään eri taiteenlajeja. Kohinaa ovat järjestäneet maaliskuusta 2004 alkaen yhteistyössä Elävien Runoilijoiden Klubi, Runoyhdistys Nihil Interit sekä Lumooja-kirjallisuuslehti.
http://www.nuorenvoimanliitto.fi/
http://www.nihil.fi/
https://www1.helsinki.fi/bin/horde/util/go.php?url=http%3A%2F%2Fwww.unikankare.net%2Flumooja%2F&Horde2=f876d6d17109e5adbf33633e436ce0b4
ILLUUSIO
Poikkitaiteellinen kirjallisuusklubi Kohina tiistaina 22.3. klo 20 Dubrovnik Lounge & Lobby (Eerikinkatu 11, Coronan alakerta). Maaliskohinassa herkistytään illuusioille: Saila Susiluoto lukee Auringonkierron proosarunoja Jukka Orman ja Hepa Halmeen säestämänä, Olli Sinivaara avaa kuulijoiden aistit Hiililiekin sanoin, Jouni Inkala esittää Sarveisaikojen todellisuutta. Taikuri Kalle Hakkarainen vetää hatusta jänöjusseja, videotaiteilija Pekka Sassin abstraktit tarinat vievät näkijän hypnoottiseen tilaan ja säveltäjämuusikot Jukka Orma (akustinen kitara) ja Hepa Halme (bassohuilu, saksofoni) musisoivat woodoo bossa novaa. Tilaisuuden juontaa suomentaja ja runoilija Jukka Mallinen. Tilaisuuteen on vapaa pääsy (muista narikka!).
Tervetuloa kokemaan esityksiä, jotka saavat olosi uskomattomaksi!
Kohina on kolmen kirjallisuusyhdistyksen järjestämä klubi, joka pyrkii yhdistämään eri taiteenlajeja. Kohinaa ovat järjestäneet maaliskuusta 2004 alkaen yhteistyössä Elävien Runoilijoiden Klubi, Runoyhdistys Nihil Interit sekä Lumooja-kirjallisuuslehti.
http://www.nuorenvoimanliitto.fi/
http://www.nihil.fi/
https://www1.helsinki.fi/bin/horde/util/go.php?url=http%3A%2F%2Fwww.unikankare.net%2Flumooja%2F&Horde2=f876d6d17109e5adbf33633e436ce0b4
Wednesday, March 09, 2005
About the changes in the staff of Tuli&Savu
As many of you already know, there´s been some changes in the staff of Tuli&Savu. Aki Salmela and Olli Sinivaara with whom I´ve worked since july 2003 decided in the end of last year that it was time for them to step back from the frontline of editing Tuli&Savu and give way for some new enthusiasts who wish in exchange for a minimal fee give their time and energy to making a poetrymag "happen". So, a couple of weeks ago the new editors were chosen and yesterday we had our first longer meeting with the next issue´s graphic designers Jori and Aino-Maija from Uiah. And the new editors are Teemu Manninen, whose debut poetry book Turistina täällä ("Here as a turist") was published last fall from Tammi , and Juhana Vähänen, whose debut book Cantorin pölyä ("Cantor´s dust") came out yesterday! We did not get to see it yet and neither did Juhana, since he was in Helsinki and the books were in Turku.
Monday, March 07, 2005
Monday mumbo jumbo (Maanantaimuminoita)
I came home on Friday from Hamina and Jamilahti where I taught creative writing for a week (focus on literary criticism). It was good thing to get away from the city for a while. My stay in Hamina reminded me or made it clearer that I wish to move away from Helsinki. Or I should try to find a small cottage, "mökki" in the country - of course money is the key issue here, but I wont´worry about it in here. From the living room window in Hamina I had a view to a bay, and every morning I heard birds. Once I even saw two woodpeckers banging their heads on a tree. Here, I miss the space and the lack of people. Quietude.
I´ve been reading Paul Auster`s The invention of solitude which has just been translated to finnish, and I do like it alot.
Yesterday, Sunday, we went skiing around the Seurasaari, like so many others. How do you say it in english, skiing on the ice, on the sea? Icy sea? I´ve come to think that the reason why I like the sea is because it reminds me of "lakeus", the flat lands of South Bothnic in Western Finland, where I grew up. The area by the way used to be the bottom of the sea, but that of course was thousands of years ago.
On Saturday we went to see Sideways, and laughed a lot. Afterwards we went of course to a wine bar but did not have a good time since my boyfriend was as dull as a piece of wood for company.
I´ve been reading Paul Auster`s The invention of solitude which has just been translated to finnish, and I do like it alot.
Yesterday, Sunday, we went skiing around the Seurasaari, like so many others. How do you say it in english, skiing on the ice, on the sea? Icy sea? I´ve come to think that the reason why I like the sea is because it reminds me of "lakeus", the flat lands of South Bothnic in Western Finland, where I grew up. The area by the way used to be the bottom of the sea, but that of course was thousands of years ago.
On Saturday we went to see Sideways, and laughed a lot. Afterwards we went of course to a wine bar but did not have a good time since my boyfriend was as dull as a piece of wood for company.
Wednesday, March 02, 2005
Terveisiä ja puffi
Terveisiä Haminasta, olen täällä kirjallisuuskritiikkiä ja kirjallisuusesseetä opettamassa, minkä vuoksi olen hieman poissaoleva. Täällä on pakkanen, aurinko ja jäätynyt meri, jota olen vain rannalta katsellut, koska en tiedä kantaako se, ihan varmasti?
Ja sitten puffi:
>>>18.- 20.3.2005 Jamilahden kansanopisto järjestää yhteistyössä Runoyhdistys Nihil Interit >>>ry:n kanssa kolmen päivän runouden työpajan, jossa käydään läpi runouden kirjoittamisen >>>lähtökohtia. Kurssi soveltuu sekä edistyneille kirjoittajille että vasta-alkajille.Kurssin >>>vetäjinä toimivat runoilijat Leevi Lehto ja Tommi Parkko. Kurssin hinta on 70 euroa ja se >>>sisältää opetuksen lisäksi kahden yön majoituksen ja ruokailut. Ilman majoitusta kurssin >>>hinta on 50 euroa. Kurssille voi ilmoittautua 14.3. mennessä kurssisihteeri Taina Alaselle, p. >>>05-755 6623, kurssisihteeri@jamilahti.com.Osana runokurssia opisto järjestää yhteistyössä >>>Haminan kaupunginkirjaston ja kulttuuritoimen kanssa Haminan kaupunginkirjastossa >>>Runoillan, jossa tämän hetken runouden tunnustetut tekijät lukevat runojaan ja antavat >>>vinkkejä joiden avulla tämän päivän runouteen on helpompi tutustua.Tilaisuus on >>>perjantaina 18.3. alkaen klo. 18.00. Tilaisuudessa esiintyvät runoilijat Pauliina Haasjoki, >>>Saila Susiluoto ja Leevi Lehto. Tommi Parkko improvisoi yhdessä muusikko Heikki >>>Kauppisen kanssa. Perjantain tilaisuuteen yleisöllä on vapaa pääsy.*Jamilahden >>>kansanopisto panostaa tämän ja lähivuosien aikana kirjoittajakoulutukseen. Opisto tarjoaa >>>monipuolisesti erilaisia kursseja kirjoittajille. Kokovuotisen kirjoittajalinjan ohella opisto >>>järjestää myös lyhytkursseja.Jamilahden opisto on tällä hetkellä ainoa kymenlaaksolainen >>>oppilaitos, joka järjestää kirjoittajakoulutusta säännöllisesti. Opiston kirjoittajakoulutusta >>>vastaa runoilija Tommi Parkko.*Jamilahden kansanopisto on Haminassa, hyvien >>>liikenneyhteyksien päässä. Helsingistä Haminaan pääsee linja-autolla kahdessa tunnissa.
Ja sitten puffi:
>>>18.- 20.3.2005 Jamilahden kansanopisto järjestää yhteistyössä Runoyhdistys Nihil Interit >>>ry:n kanssa kolmen päivän runouden työpajan, jossa käydään läpi runouden kirjoittamisen >>>lähtökohtia. Kurssi soveltuu sekä edistyneille kirjoittajille että vasta-alkajille.Kurssin >>>vetäjinä toimivat runoilijat Leevi Lehto ja Tommi Parkko. Kurssin hinta on 70 euroa ja se >>>sisältää opetuksen lisäksi kahden yön majoituksen ja ruokailut. Ilman majoitusta kurssin >>>hinta on 50 euroa. Kurssille voi ilmoittautua 14.3. mennessä kurssisihteeri Taina Alaselle, p. >>>05-755 6623, kurssisihteeri@jamilahti.com.Osana runokurssia opisto järjestää yhteistyössä >>>Haminan kaupunginkirjaston ja kulttuuritoimen kanssa Haminan kaupunginkirjastossa >>>Runoillan, jossa tämän hetken runouden tunnustetut tekijät lukevat runojaan ja antavat >>>vinkkejä joiden avulla tämän päivän runouteen on helpompi tutustua.Tilaisuus on >>>perjantaina 18.3. alkaen klo. 18.00. Tilaisuudessa esiintyvät runoilijat Pauliina Haasjoki, >>>Saila Susiluoto ja Leevi Lehto. Tommi Parkko improvisoi yhdessä muusikko Heikki >>>Kauppisen kanssa. Perjantain tilaisuuteen yleisöllä on vapaa pääsy.*Jamilahden >>>kansanopisto panostaa tämän ja lähivuosien aikana kirjoittajakoulutukseen. Opisto tarjoaa >>>monipuolisesti erilaisia kursseja kirjoittajille. Kokovuotisen kirjoittajalinjan ohella opisto >>>järjestää myös lyhytkursseja.Jamilahden opisto on tällä hetkellä ainoa kymenlaaksolainen >>>oppilaitos, joka järjestää kirjoittajakoulutusta säännöllisesti. Opiston kirjoittajakoulutusta >>>vastaa runoilija Tommi Parkko.*Jamilahden kansanopisto on Haminassa, hyvien >>>liikenneyhteyksien päässä. Helsingistä Haminaan pääsee linja-autolla kahdessa tunnissa.
Sunday, February 27, 2005
What paper can do
Sen lisäksi että olen ahkerasti leikkinyt barbeilla, niin olen vielä ahkerammin ja vanhemmaksi leikkinyt ja askarrellut paperinukkien parissa. Suurin piirtein kaikki ovat yhä tallella, ruskeassa matkalaukussa nro 1 vanhempieni kotona. Haluaisin erityisesti kohdata joskus uudestaan Barbie-paperinuken ja hänen ystävättärensä, jonka nimeä en juuri nyt muista. Heidän vaatteensa ovat olleet riekaleina jo pari vuosikymmentä; alunperin ne olivat kauneimpia mitä tiesin, ja niitä oli eniten. Paperinukkia voi käydä tapaamassa esimerkiksi täällä.
Thursday, February 24, 2005
Rimembör-puffi: Runoraati
Ykkösen Runoraadissa tänään klo 21.55 Rita Dahl, Otto Grundström, Pekka Kejonen, Hannu Salama ja Aki Salmela.
Wednesday, February 23, 2005
Ja
edelliseen vielä: on kiintoisaa pohdiskella, millaiselta tuntuu vokaali u, miten siinä suu sulkeutuu suppuun, verrattuna vaikkapa i:hin, joka kiirii tai hiipii kuin siipi. Kykenisikö sitä käymään sanan läpi kirjain kirjaimelta, aistien millaiselta kukin niistä tuntuu, millaisten tuntojen läpi kirjaimet lukijansa, sanojansa kuljettavat?
Bök: U
Artikkeli Jacketissä, joka kannattaa tsekata: Marjorie Perloffin "The Oulipo Factor: the procedural poetics of Christian Bök and Caroline Bergvall". Ohitan nyt hänen mielenkiintoiset huomionsa vapaamittaisuudesta ("their ‘free verse’ is really — and perhaps intentionally — no more than lineated prose") ja kiinnitän huomionne Perloffin ajatuksiin Christian Bökin Eunoia:sta. On kiinnostava ajatus, että kirjaimet, niiden sointuvuus JO kantavat merkityksiä. Ensin pätkä Bökin teoksesta: luvusta U:
"CHAPTER U for Zhu Yu
Kultur spurns Ubu — thus Ubu pulls stunts. Ubu shuns
Skulptur; Uruk urns (plus busts), Zulu jugs (plus
tusks). Ubu scripts junk für Kunst und Glück. Ubu
busks. Ubu drums drunks, plus Ubu strums cruths
(such hubbub, such ruckus): thump, thump, thrum,
thrum. Ubu puns puns. Ubu blurts untruth: much
bunkum (plus bull), much humbug (plus bunk) — but
trustful schmucks trust such untruthful s tuff; thus
Ubu (cult guru)must bluff dumbstruck numbskulls
(such chumps). Ubu mulcts surplus funds (trust
funds plus slush funds). Ubu usurps much usufruct.
Ubu sums up l ump sums Ubu trumps dumb luck."
Ja sitten Perloff:
"None of this can fully prepare us for Bök’s U chapter. In English, U is the dirty vowel — the emblem of slut, lust, fuck, cunt, dugs, humps, bum, stuffs, rumps, crud, bust — one could go on and on. This is Bök’s shortest chapter because monovocalic words with U are much less common than those with the other vowels and also, as we see here, much less varied. Bök can write about Ubu here but Alfred Jarry’s hero is one of the only authors available in the U pantheon. True, there is the Biblical Ruth and Krenek’s Lulu, but we find neither philosophers nor poets in this chapter. The only art in the U-world is sculpture, but here perceived as primarily junk sculpture; the one musical instrument is the drum, the one gourmet dish is duck, served, possibly with rum punch. Not much variation here, not much finesse, delicacy, lightness, or the Exotic other. Yet, before we write off U words entirely, we should remember that this is the chapter of truth and of those who blush when they violate it."
"CHAPTER U for Zhu Yu
Kultur spurns Ubu — thus Ubu pulls stunts. Ubu shuns
Skulptur; Uruk urns (plus busts), Zulu jugs (plus
tusks). Ubu scripts junk für Kunst und Glück. Ubu
busks. Ubu drums drunks, plus Ubu strums cruths
(such hubbub, such ruckus): thump, thump, thrum,
thrum. Ubu puns puns. Ubu blurts untruth: much
bunkum (plus bull), much humbug (plus bunk) — but
trustful schmucks trust such untruthful s tuff; thus
Ubu (cult guru)must bluff dumbstruck numbskulls
(such chumps). Ubu mulcts surplus funds (trust
funds plus slush funds). Ubu usurps much usufruct.
Ubu sums up l ump sums Ubu trumps dumb luck."
Ja sitten Perloff:
"None of this can fully prepare us for Bök’s U chapter. In English, U is the dirty vowel — the emblem of slut, lust, fuck, cunt, dugs, humps, bum, stuffs, rumps, crud, bust — one could go on and on. This is Bök’s shortest chapter because monovocalic words with U are much less common than those with the other vowels and also, as we see here, much less varied. Bök can write about Ubu here but Alfred Jarry’s hero is one of the only authors available in the U pantheon. True, there is the Biblical Ruth and Krenek’s Lulu, but we find neither philosophers nor poets in this chapter. The only art in the U-world is sculpture, but here perceived as primarily junk sculpture; the one musical instrument is the drum, the one gourmet dish is duck, served, possibly with rum punch. Not much variation here, not much finesse, delicacy, lightness, or the Exotic other. Yet, before we write off U words entirely, we should remember that this is the chapter of truth and of those who blush when they violate it."
Monday, February 21, 2005
Luvut
uupuu .........puuttuu ........nukkuu........hukkuu
.........puutuu..........nuutuu.........puhkuu.........uhkuu
tuntuu..........muuntuu
........mustuu........suuttuu..........kutsuu..........kuuluu
kuluu............luutuu ........ turtuu..........murtuu
sortuu
.........puutuu..........nuutuu.........puhkuu.........uhkuu
tuntuu..........muuntuu
........mustuu........suuttuu..........kutsuu..........kuuluu
kuluu............luutuu ........ turtuu..........murtuu
sortuu
Thursday, February 17, 2005
Runo yhteisessä tilassamme
Tulin ajatelleeksi sitä, millä tavalla näkymätön ja kuulematon runo, joka ei ole mainos, joka ei ole laulu, joka ei ole puheenvuoro jonkun toisen määrittelemään keskusteluun, joka ei ole kirjoittajansa terapiateksti, joka ei ole uutinen, osallistuu yhteiseen tilaamme, tai miten ei osallistu - runoilijat joilla on jokin julkisuusarvo ja täten pääsy yhteiseen tilaamme eivät yleensä ole saaneet viplippuaan runon ansioilla, vaan niillä merkityksillä, joita heidän runonsa kantavat ja jotka on helppo poimia yleiseen keskusteluun, jonka lähtökuoppina käytetään psykologiaa, sosiologiaa yms. Runo pääsee esiin henkilön kautta myös siksi, että ihmisen kanssa on helpompi keskustella kuin runon - joka parhaimmillaan on mykkä, ainutlaatuinen merkki.
Wednesday, February 16, 2005
Puffi: Ugri Kohina ensi tiistaina
Kohina tiistaina 22.2. / klo 20 /
Dubrovnik Lounge & Lobby (Eerikinkatu 11, Coronan alakerta) /
Helmikuun Kohina-klubissa vierailee sukukansojen edustajia:
*Udmurtialainen etnofuturisti KUCHIRAN JURI esittää puolituntisen performanssin, jossa moderni maailmankulttuuri ja traditionaalinen kulttuuri kohtaavat. Muusikko STEPAN KHARCHENKO käärii esityksen äänimattoa. /
*Tartossa asuva setukainen ANDREAS KALKUN lukee runojaan setun, viron ja suomen kielillä esikoiskokoelmastaan "Pääväraamat", jossa kohtaavat ortodoksinen uskonto, kansanperinne, mytologia ja intohimoinen rakkaus. /
*Pietarilaismordvalainen SERGEI ZAVJALOV esittää mordvalaisen identiteetin särkymisen sarjassaan "Erzän ja moskshan tuohikirjeitä". Sergei Zavjalovin runot ovat teksti-installaatioita, joissa mordvan sirpaleet törmäävät Venäjään. /
*Suomalaisena ugrilaisvieraana on yleisöön uppoava runoilija SIRKKA TURKKA. Turkan kahdestoista kokoelma "Niin kovaa se tuuli löi" ilmestyi viime syksynä. /
*Musiikista vastaa kahdeksannaisinen lauluyhtye KETSURAT. Ketsuroiden esittämään kansanmusiikkiin yhdistyy liikkeen voima ja akustiseen perinnemusiikkiin kuuluva soittimisto. Ketsurat: Charlotta Hagfors, Karoliina Kantelinen, Salla Peltola, Maarit Sahlman, Tiina Savola, Kaarina Valovirta-Lahti, Nora Vaura ja Annariitta Virta. /
/Tilaisuuden juontaa ja tulkkaa suomentaja ja runoilija Jukka Mallinen. /
/Tilaisuuteen on vapaa pääsy (paitsi että pakollinen narikkamaksu) /
Kohina on kolmen kirjallisuusyhdistyksen järjestämä klubi, joka pyrkii yhdistämään eri taiteenlajeja. Kohinaa ovat järjestäneet maaliskuusta 2004 alkaen yhteistyössä Elävien Runoilijoiden Klubi, Runoyhdistys Nihil Interit sekä Lumooja-kirjallisuuslehti. Ugri-Kohinaa ovat tukeneet M. A. Castrénin seura ja kustannusosakeyhtiö Tammi. http://www.nuorenvoimanliitto.fi/
http://www.nihil.fi/
https://www2.helsinki.fi/bin/horde/util/go.php?url=http%3A%2F%2Fwww.unikankare.net%2Flumooja%2F&Horde2=496ef71a5de5a7a4601affc9e2037b45
Dubrovnik Lounge & Lobby (Eerikinkatu 11, Coronan alakerta) /
Helmikuun Kohina-klubissa vierailee sukukansojen edustajia:
*Udmurtialainen etnofuturisti KUCHIRAN JURI esittää puolituntisen performanssin, jossa moderni maailmankulttuuri ja traditionaalinen kulttuuri kohtaavat. Muusikko STEPAN KHARCHENKO käärii esityksen äänimattoa. /
*Tartossa asuva setukainen ANDREAS KALKUN lukee runojaan setun, viron ja suomen kielillä esikoiskokoelmastaan "Pääväraamat", jossa kohtaavat ortodoksinen uskonto, kansanperinne, mytologia ja intohimoinen rakkaus. /
*Pietarilaismordvalainen SERGEI ZAVJALOV esittää mordvalaisen identiteetin särkymisen sarjassaan "Erzän ja moskshan tuohikirjeitä". Sergei Zavjalovin runot ovat teksti-installaatioita, joissa mordvan sirpaleet törmäävät Venäjään. /
*Suomalaisena ugrilaisvieraana on yleisöön uppoava runoilija SIRKKA TURKKA. Turkan kahdestoista kokoelma "Niin kovaa se tuuli löi" ilmestyi viime syksynä. /
*Musiikista vastaa kahdeksannaisinen lauluyhtye KETSURAT. Ketsuroiden esittämään kansanmusiikkiin yhdistyy liikkeen voima ja akustiseen perinnemusiikkiin kuuluva soittimisto. Ketsurat: Charlotta Hagfors, Karoliina Kantelinen, Salla Peltola, Maarit Sahlman, Tiina Savola, Kaarina Valovirta-Lahti, Nora Vaura ja Annariitta Virta. /
/Tilaisuuden juontaa ja tulkkaa suomentaja ja runoilija Jukka Mallinen. /
/Tilaisuuteen on vapaa pääsy (paitsi että pakollinen narikkamaksu) /
Kohina on kolmen kirjallisuusyhdistyksen järjestämä klubi, joka pyrkii yhdistämään eri taiteenlajeja. Kohinaa ovat järjestäneet maaliskuusta 2004 alkaen yhteistyössä Elävien Runoilijoiden Klubi, Runoyhdistys Nihil Interit sekä Lumooja-kirjallisuuslehti. Ugri-Kohinaa ovat tukeneet M. A. Castrénin seura ja kustannusosakeyhtiö Tammi. http://www.nuorenvoimanliitto.fi/
http://www.nihil.fi/
https://www2.helsinki.fi/bin/horde/util/go.php?url=http%3A%2F%2Fwww.unikankare.net%2Flumooja%2F&Horde2=496ef71a5de5a7a4601affc9e2037b45
Tuesday, February 15, 2005
Suksimassa
Pistin eilen ensimmäistä kertaa tänä vuonna sukset jalkaan. Olin nimittäin Siljan kanssa hiihtämässä Keskuspuistossa (joka muistuttaa metsää). Auroran sairaalan kohdalla hyppäsimme ladulle ja hiihtelimme Pirkkalan urheilupuistoon asti. Bussilla tultiin takaisin keskustaan. Tämä on kai sitä suomalaista urbaanisuutta: ajaa kolmosen ratikassa sukset kourassa ja monot jalassa.
Thursday, February 10, 2005
Tekemistä viikonlopuksi
Minutkin löytää huomenna täältä :
Hengen ja elämän KOHINA-KERHO perjantaina 11.2. klo 19.00 Ravintola Laternassa (Puutarhakatu 11, Tampere) Mukana runoilijat Kristiina Wallin/ Olli Sinivaara/ Juhani Ahvenjärvi/ Leevi Lehto/ Otto Grundström/ Vilja-Tuulia Huotarinen ja pianisti Maria Jaatinen/ Runoryhmä Ihoteollisuus/ Runoimproryhmä Muuntaja/ Kokeellinen äänirunoyhtye Linnunlaulupuu sings Ursonate/ Niille jotka eivät halua laulaa, on luvassa Nuoren Voiman Liiton Runokaraoke, juontajana Kim Helminen/ Musiikista vastaa B. Virtanen Blues Band ja Jahnukaiset/ Illan juontaa Ville Hytönen/ Vapaa pääsy/ Tapahtuman järjestävät: Nuoren Voiman Liitto, Viitapiiri, Yöstäjät ja Henki & Elämä -kirjafestivaali
ja muutenkin Tampereelta, kun siellä lauantaina vietetään Nihil Interitin vuosikokousta Henki&Elämä -tapahtumassa. Jos haluatte nähdä Tuli&Savun elävänä, niin sitä löytyy ja on myynnissä edulliseen messuhintaan!
Hengen ja elämän KOHINA-KERHO perjantaina 11.2. klo 19.00 Ravintola Laternassa (Puutarhakatu 11, Tampere) Mukana runoilijat Kristiina Wallin/ Olli Sinivaara/ Juhani Ahvenjärvi/ Leevi Lehto/ Otto Grundström/ Vilja-Tuulia Huotarinen ja pianisti Maria Jaatinen/ Runoryhmä Ihoteollisuus/ Runoimproryhmä Muuntaja/ Kokeellinen äänirunoyhtye Linnunlaulupuu sings Ursonate/ Niille jotka eivät halua laulaa, on luvassa Nuoren Voiman Liiton Runokaraoke, juontajana Kim Helminen/ Musiikista vastaa B. Virtanen Blues Band ja Jahnukaiset/ Illan juontaa Ville Hytönen/ Vapaa pääsy/ Tapahtuman järjestävät: Nuoren Voiman Liitto, Viitapiiri, Yöstäjät ja Henki & Elämä -kirjafestivaali
ja muutenkin Tampereelta, kun siellä lauantaina vietetään Nihil Interitin vuosikokousta Henki&Elämä -tapahtumassa. Jos haluatte nähdä Tuli&Savun elävänä, niin sitä löytyy ja on myynnissä edulliseen messuhintaan!
Monday, February 07, 2005
Ubububu
Koin tarpeelliseksi sattumalta muistuttaa itseäni valloittavasta paikasta, nimittäin UbuWebistä, jonka olemassaolon olen hetkeksi ehtinyt unohtaa ja niin sen uudelleenmuistaminen onkin sitä mieluisampaa.
Thursday, February 03, 2005
Löydettyjä kertomuksia
Toinen sivusto, josta erityisesti pidän, on löydettyjen - siis omistajiensa kadottamien tai heitteillejättämien - valokuvien sivusto Timetales. Tuntuu siltä kuin nämä kuvat, jotka matkaavat tuolla jossain, roskiksissa ja kirpputoreilla, kenenkään tietämättä keitä kuvien ihmiset ovat ja mitä heille on tapahtunut, sisältäisivät jotakin kummallista vetovoimaa, niin kuin ne puhuttelisivat ja kietoisivat katsojan sormensa ympärille jollakin hyvin erityisellä tavalla.
Tuesday, February 01, 2005
Kadotettuja rakennuksia
Törmäsin eilen netissä huimaaviin valokuviin ja informaatioon Detroitin keskustan vanhoista rakennuksista ja siitä, millaisessa kunnossa ne ovat. Forgotten Detroit ja The Fabulous Ruines of Detroit ovat sivustoja, jotka esittelevät kaupunkiarkkitehtuuria ja -suunnittelua, joka hämmentää sekä kauneudellaan että kauheudellaan. Jotenkin on vaikea uskoa, että tällainen kaupunki on olemassa.
Thursday, January 27, 2005
Tuli&Savu 4/04 on postitettu tilaajille
Hoi Tulen tilaajat!
T&S 4/04 on vihdoinkin postitettu tilaajille, ja sen pitäisi tipahtaa postiluukustanne näinä päivinä :-)
Muutamia poimintoja lehdestä:
- arvosteluissa mm. John Ashberyn Valveillaoloa (Jarkko Tontti) ja Hannu Helinin Ctrl Alt Del (Mikko Jakonen)
- runoja mm. Mahmud Darwisilta (Palestiina), Frank O`Haralta (Ameriikka) ja Antonella Aneddalta (Italia)
- Heimo Pihlajamaa esittelee bushmannirunoutta
- Maili Öst kirjoittaa modernin rytmin käännöksistä T. S Eliot -suomennoksissa
- Friedrich von Schlegelin "Fragmentteja"
- keskustelua ja puheenvuoroja kääntämisestä: Mikko Viljanen, Jukka Mallinen, J. K Ihalainen ja Tuomas Nevanlinna
Numeron sisällysluettelo ja pääkirjoitus sekä arvostelut ovat luettavissa Tuli&Savu Netissä lähiaikoina.
T&S 4/04 on vihdoinkin postitettu tilaajille, ja sen pitäisi tipahtaa postiluukustanne näinä päivinä :-)
Muutamia poimintoja lehdestä:
- arvosteluissa mm. John Ashberyn Valveillaoloa (Jarkko Tontti) ja Hannu Helinin Ctrl Alt Del (Mikko Jakonen)
- runoja mm. Mahmud Darwisilta (Palestiina), Frank O`Haralta (Ameriikka) ja Antonella Aneddalta (Italia)
- Heimo Pihlajamaa esittelee bushmannirunoutta
- Maili Öst kirjoittaa modernin rytmin käännöksistä T. S Eliot -suomennoksissa
- Friedrich von Schlegelin "Fragmentteja"
- keskustelua ja puheenvuoroja kääntämisestä: Mikko Viljanen, Jukka Mallinen, J. K Ihalainen ja Tuomas Nevanlinna
Numeron sisällysluettelo ja pääkirjoitus sekä arvostelut ovat luettavissa Tuli&Savu Netissä lähiaikoina.
Tuesday, January 18, 2005
Lahden toiselta puolelta
Ruotsissa on vuodenvaihteessa ollut käynnissä lyriikka-debatti, jonka myös Husis on noteerannut. Tuntuu siltä, että keskustelun olisi aikaansaanut muutama tapahtuma (kirjallisuuslehti OEI:n uusimman jättinumeron ilmestyminen; runouslehti Lyrikvännen:in uudet päätoimittajat ja uusi numero; keskustelunavaus kirjallisuuslehdistä ja niiden jakamisesta kommunikointijanan oikeaan ja vasempaan). Keskustelun läikähtelyjä voi jäljittää näistä linkeistä: Tidskrift.nu:n "uutisista" ja keskustelupalstalta sekä Malte Perssonin Errata-blogista. Mausteita soppaan on heitellyt myös o -nettilehti.
Friday, January 14, 2005
Puffi: Kirjallisuusklubi KOHINA pistää kevään alulle
Poikkitaiteellinen kirjallisuusklubi KOHINA aloittaa kevätkautensa
teemalla ETELÄ
Huom! Uusi paikka ja uusi päivä!
Bar Dubrovnik (Eerikinkatu 11, Coronan alakerta), Helsinki
Tiistaina 25.1. klo 20
Kohina-klubi aloittaa toisen vuotensa uudessa paikassa uutena viikonpäivänä. Ensimmäisen klubi tuo pimeään tammikuuhun etelän lämmön, rytmin ja tunnelman.
*Esiintyjinä on Beninissä, Villa Karossa kuukausien ajan asuneita kirjailijoita. Eira Stenberg lukee päiväntasaajan lyriikkaa, Juha Vakkuri esittää matkakuvia samaiselta Afrikan-ajalta. Lauri Otonkoski esittelee otteita toimittamastaan teoksesta Ilon ja kivun kääntöpiiri, joka on ensimmäinen suomenkielinen katsaus Saharan eteläpuolisen Afrikan novellikirjallisuuteen.
*Karismaa pursuavat Fatima Usman ja Eyo Archibong esittävät rumpujen ja laulun säestämänä tanssin Adua.
*E.minorin akustisessa musiikissa kuultaa samban ja bossa novan kaiut. E.minorissa esiintyvät Mikko Putkonen (kitara, laulu), Lauri Hartikainen (kitara), Mika Seppänen (sello) sekä Ricardo Padilla (perkussio).
*Tilaisuuden juontaa Jukka Mallinen. Kohinaan on vapaa pääsy.
* Kohina on kolmen kirjallisuusyhdistyksen järjestämä klubi, joka pyrkii yhdistämään eri taiteenlajeja ja horjuttamaan totunnaista. Kohinaa ovat järjestäneet maaliskuusta 2004 alkaen yhteistyössä Elävien Runoilijoiden Klubi, Runoyhdistys Nihil Interit sekä Lumooja-kirjallisuuslehti. http://www.nuorenvoimanliitto.fi/ http://www.nihil.fi/ http://www.unikankare.net/lumooja/
Kevään klubipäivät: 22.2. 22.3. 26.4.
Lisätietoja: Anu Laitila, anu.laitila@nuorenvoimanliitto.fi
teemalla ETELÄ
Huom! Uusi paikka ja uusi päivä!
Bar Dubrovnik (Eerikinkatu 11, Coronan alakerta), Helsinki
Tiistaina 25.1. klo 20
Kohina-klubi aloittaa toisen vuotensa uudessa paikassa uutena viikonpäivänä. Ensimmäisen klubi tuo pimeään tammikuuhun etelän lämmön, rytmin ja tunnelman.
*Esiintyjinä on Beninissä, Villa Karossa kuukausien ajan asuneita kirjailijoita. Eira Stenberg lukee päiväntasaajan lyriikkaa, Juha Vakkuri esittää matkakuvia samaiselta Afrikan-ajalta. Lauri Otonkoski esittelee otteita toimittamastaan teoksesta Ilon ja kivun kääntöpiiri, joka on ensimmäinen suomenkielinen katsaus Saharan eteläpuolisen Afrikan novellikirjallisuuteen.
*Karismaa pursuavat Fatima Usman ja Eyo Archibong esittävät rumpujen ja laulun säestämänä tanssin Adua.
*E.minorin akustisessa musiikissa kuultaa samban ja bossa novan kaiut. E.minorissa esiintyvät Mikko Putkonen (kitara, laulu), Lauri Hartikainen (kitara), Mika Seppänen (sello) sekä Ricardo Padilla (perkussio).
*Tilaisuuden juontaa Jukka Mallinen. Kohinaan on vapaa pääsy.
* Kohina on kolmen kirjallisuusyhdistyksen järjestämä klubi, joka pyrkii yhdistämään eri taiteenlajeja ja horjuttamaan totunnaista. Kohinaa ovat järjestäneet maaliskuusta 2004 alkaen yhteistyössä Elävien Runoilijoiden Klubi, Runoyhdistys Nihil Interit sekä Lumooja-kirjallisuuslehti. http://www.nuorenvoimanliitto.fi/ http://www.nihil.fi/ http://www.unikankare.net/lumooja/
Kevään klubipäivät: 22.2. 22.3. 26.4.
Lisätietoja: Anu Laitila, anu.laitila@nuorenvoimanliitto.fi
Thursday, January 13, 2005
Elollinen ja ei-elollinen runo
Josh Corey on miellyttävän asiallisessa ja pohdiskelevassa blogissaan osallistunut joulukuussa keskusteluun runon orgaanisuudesta ja epäorgaanisuudesta, elollisuudesta ja ei-elollisuudesta, ja tämä alunperin Peter Bürgerin Theory of the Avantgarde -teoksessa esitelty dikotomia tuntuukin käyttökelpoiselta käsiteparilta nykyrunouden analysoimiseen:
"(...) Or maybe we should look to another general dichotomy, Bürger's notion of the "organic" versus the "nonorganic" artwork. While avant-garde movements are characterized by wanting to reintegrate art into life, their works, according to Bürger, are formally recognizable by their use of fragmentation and montage. Organic or symbolist works are recognizable by the unity of the parts with the whole: each part is subordinated to that wholeness and is only comprehensible through/in it. The notion of art being a mirror to nature is one of the premises of organic art, which might also be the source of the "aura" Benjamin locates in artworks prior to our age of mechanical reproduction. By contrast, in the nonorganic artwork the parts do not form a unity: it is an assemblage of pieces between which cracks are visible, and the pieces have some degree of independence from the unity of the total work. The more minimal (or the less intrusive) the structure of the whole is, the more independence the parts have, and the "harder" the poem is likely to be—the Andrews poem Chris quotes is a good example of this. But they never achieve total independence, or fall into chaos; (...)"
Corey jatkaa aiheesta myös eilisessä postissaan, liittyen tällä kertaa kuitenkin Joan Houlihanin kolumnin kommentoimiseen - keskustelu joka liittyy runon vaikeuteen, jota myös meillä vaikkapa Kiiltomadon keskusteluissa silloin tällöin sivutaan.
"(...) because the pleasures of the nonorganic as practiced in North America since WWII require an education that most people don't bother to seek out. It's an acquired taste and the cultural education that not only constitutes the taste but encourages you to acquire it (no one likes their first sip of beer but there are any number of cultural markers and pressures that persuade us to keep trying it until we do) has been privatized. That is, there is scarcely any form of public education any longer—even at the university level—that makes it possible for the average intelligent person to access the necessary range of reference (the context, the framework) to read even an organic poem with pleasure now. We get a massive and profuse education in "reading" other media like movies (and to a much lesser degree, nowadays, novels) from birth in this culture: nobody you bring into a movie theater will have trouble choosing a good seat, much less be unable to realize that they're supposed to face the screen and turn the images their into representations of human beings like themselves. But that's the level of illiteracy most people bring to poetry now, because poetry on the page (spoken poetry is alive and well in rap and advertising) is no longer taught in any meaningful public way. (...)"
Runon vaikeudesta puhuttaessa on Suomessa viime vuosina rajanvedot usein tehty yksinkertaistavilla käsitteillä "akateeminen" tai "postmoderni" tai "teoria" -runo vs. ymmärrettävä, lukijaa puhutteleva runo... Ja ehkäpä 90-luvun dikotomia "turkulainen" vs. "helsinkiläinen" runous kantoivat myös mukanaan oletusta turkulaisen runouden helppoudesta - koska se kumpuaa suoraan ja välittömästi kokemuksesta - vai voisiko sanoa: koska se jäljittelee suoran puheen ja kokemuksen välittömyyden retoriikkaa - vs. helsinkiläisen runouden vaikeus, jonka syynä taas oli liika "ranskalaisen filosofian" läsnäolo runoissa. (Väitteitä on sittemmin kumottu ja molempien kaupunkien runouden monimuotoisuus paremmin huomioitu. Tarkemmat analyysit odottavat vielä kirjoittajaansa. Mistä johtui esim. minän ja kokemuksellisuuden esiinnostaminen, "katu-uskottavuuden" korostuminen "turkulaisessa" runoudessa? Mitkä olivat runon keinot tällaisen vaikutuksen synnyttämiseen? Millainen oli Nuoren Voiman ja "helsinkiläisten" runojen suhde, näkyvätkö "teoriat" runoissa, ja jos niin miten?)
Ärtymys "vaikeiden" runojen edessä ja syiden etsintä siitä, että runo on liian akateeminen tai teoriapainotteinen, tuntuvat keppihevoskeinoilta siirtää pettymys ja turhautuminen runon niskaan. Pitäisi huomata se, että runouden kuten muidenkin medioitten ja kirjallisuuden lajien lukeminen vaatii aina opintoja - ennakkokäsityksiä siitä, miten kunkin tekstityypin kanssa toimitaan; millaisesta totuudellisuudesta tai sen asteesta esim. on kyse.
Loppukevennyksenä voisin laittaa linkin vielä Charles Bernsteinin esseeseen The Difficult Poem.
"(...) Or maybe we should look to another general dichotomy, Bürger's notion of the "organic" versus the "nonorganic" artwork. While avant-garde movements are characterized by wanting to reintegrate art into life, their works, according to Bürger, are formally recognizable by their use of fragmentation and montage. Organic or symbolist works are recognizable by the unity of the parts with the whole: each part is subordinated to that wholeness and is only comprehensible through/in it. The notion of art being a mirror to nature is one of the premises of organic art, which might also be the source of the "aura" Benjamin locates in artworks prior to our age of mechanical reproduction. By contrast, in the nonorganic artwork the parts do not form a unity: it is an assemblage of pieces between which cracks are visible, and the pieces have some degree of independence from the unity of the total work. The more minimal (or the less intrusive) the structure of the whole is, the more independence the parts have, and the "harder" the poem is likely to be—the Andrews poem Chris quotes is a good example of this. But they never achieve total independence, or fall into chaos; (...)"
Corey jatkaa aiheesta myös eilisessä postissaan, liittyen tällä kertaa kuitenkin Joan Houlihanin kolumnin kommentoimiseen - keskustelu joka liittyy runon vaikeuteen, jota myös meillä vaikkapa Kiiltomadon keskusteluissa silloin tällöin sivutaan.
"(...) because the pleasures of the nonorganic as practiced in North America since WWII require an education that most people don't bother to seek out. It's an acquired taste and the cultural education that not only constitutes the taste but encourages you to acquire it (no one likes their first sip of beer but there are any number of cultural markers and pressures that persuade us to keep trying it until we do) has been privatized. That is, there is scarcely any form of public education any longer—even at the university level—that makes it possible for the average intelligent person to access the necessary range of reference (the context, the framework) to read even an organic poem with pleasure now. We get a massive and profuse education in "reading" other media like movies (and to a much lesser degree, nowadays, novels) from birth in this culture: nobody you bring into a movie theater will have trouble choosing a good seat, much less be unable to realize that they're supposed to face the screen and turn the images their into representations of human beings like themselves. But that's the level of illiteracy most people bring to poetry now, because poetry on the page (spoken poetry is alive and well in rap and advertising) is no longer taught in any meaningful public way. (...)"
Runon vaikeudesta puhuttaessa on Suomessa viime vuosina rajanvedot usein tehty yksinkertaistavilla käsitteillä "akateeminen" tai "postmoderni" tai "teoria" -runo vs. ymmärrettävä, lukijaa puhutteleva runo... Ja ehkäpä 90-luvun dikotomia "turkulainen" vs. "helsinkiläinen" runous kantoivat myös mukanaan oletusta turkulaisen runouden helppoudesta - koska se kumpuaa suoraan ja välittömästi kokemuksesta - vai voisiko sanoa: koska se jäljittelee suoran puheen ja kokemuksen välittömyyden retoriikkaa - vs. helsinkiläisen runouden vaikeus, jonka syynä taas oli liika "ranskalaisen filosofian" läsnäolo runoissa. (Väitteitä on sittemmin kumottu ja molempien kaupunkien runouden monimuotoisuus paremmin huomioitu. Tarkemmat analyysit odottavat vielä kirjoittajaansa. Mistä johtui esim. minän ja kokemuksellisuuden esiinnostaminen, "katu-uskottavuuden" korostuminen "turkulaisessa" runoudessa? Mitkä olivat runon keinot tällaisen vaikutuksen synnyttämiseen? Millainen oli Nuoren Voiman ja "helsinkiläisten" runojen suhde, näkyvätkö "teoriat" runoissa, ja jos niin miten?)
Ärtymys "vaikeiden" runojen edessä ja syiden etsintä siitä, että runo on liian akateeminen tai teoriapainotteinen, tuntuvat keppihevoskeinoilta siirtää pettymys ja turhautuminen runon niskaan. Pitäisi huomata se, että runouden kuten muidenkin medioitten ja kirjallisuuden lajien lukeminen vaatii aina opintoja - ennakkokäsityksiä siitä, miten kunkin tekstityypin kanssa toimitaan; millaisesta totuudellisuudesta tai sen asteesta esim. on kyse.
Loppukevennyksenä voisin laittaa linkin vielä Charles Bernsteinin esseeseen The Difficult Poem.
Tunnisteet:
american poetry,
Charles Bernstein,
runopohdinnat,
sitaatit
Sunday, January 09, 2005
Pyyntö
Taas olisi aika kehottaa teitä lähettämään minulle runojanne - niitä pieniä ja suuria, täsmällisiä mutta hämmentäviä ei tästä maailmasta -koneita, joita olette pajassanne takoneet. Etsin siis uutta, häkellyttävän hyvää suomalaista runoutta julkaistavaksi Tuli&Savussa. Toimimme myös yhteistyössä kirjallisuuslehti Parnasson kanssa, jonka "Uusi runo" -kandidaatit valitaan toimituksiemme kesken. Laittakaa minulle siis postia osoitteeseen miia.toivio@helsinki.fi. Mielellään rtf-liitetiedostona. Ei liian monta runoa, mutta ei liian muutamaakaan - kokoelmallinen runoja on tässä tapauksessa liikaa, mutta viisi voi olla liian vähän. Hyvä numero voisi olla siis jossain 10:n ja 20:n hujakoilla.
Toivon saavani luettavaksi ainutlaatuista runoutta! Ja jos aikaisemmin olet jo lähettänyt runojasi Tuleen saamatta palautetta, niin lähetä uudelleen - jos koet, että ilmaisusi on kehittynyt ja uudet runosi ansaitsisivat tulla luetuiksi. Tiedoksi myös, että tästä eteenpäin pyrin laittamaan palautemailia myös niille, joitten runot koen lupaaviksi, vaikka niitä tällä kertaa en julkaistaviksi valitsisikaan. Jos et kuule minusta mitään, niin runosi eivät tällä kertaa tulleet valituiksi. Kannattaa jatkaa silti harjoittelua.
Toivon saavani luettavaksi ainutlaatuista runoutta! Ja jos aikaisemmin olet jo lähettänyt runojasi Tuleen saamatta palautetta, niin lähetä uudelleen - jos koet, että ilmaisusi on kehittynyt ja uudet runosi ansaitsisivat tulla luetuiksi. Tiedoksi myös, että tästä eteenpäin pyrin laittamaan palautemailia myös niille, joitten runot koen lupaaviksi, vaikka niitä tällä kertaa en julkaistaviksi valitsisikaan. Jos et kuule minusta mitään, niin runosi eivät tällä kertaa tulleet valituiksi. Kannattaa jatkaa silti harjoittelua.
Friday, January 07, 2005
Uus vuos
Pakerrus runouden parissa jatkuu tänäkin anno domini 2005 - joskus jaksan ihmetellä, miten sitä vuodesta toiseen... jaksaa pitää lippua korkealla:-)
Mutta jostain syystä sitä vain puksuttaa eteenpäin.
Tuli&Savun vuoden 2004 viimeiselle numerolle joululoma teki terää, ja taitto näyttää nyt hienolta. Painoon ehdimme vasta maanantaina - teen oikolukua nyt viikonloppuna. Pyrkimyksenä on saada lehti tilaajille tammikuun aikana.
Seuraavien numeroitten suhteen täytyy pistää vipinää kinttuihin, että saisimme aikatauluja kirittyä kiinni. Mutta ehkäpä pieni epävakaisuus Tulelle sallittakoon?
Mutta jostain syystä sitä vain puksuttaa eteenpäin.
Tuli&Savun vuoden 2004 viimeiselle numerolle joululoma teki terää, ja taitto näyttää nyt hienolta. Painoon ehdimme vasta maanantaina - teen oikolukua nyt viikonloppuna. Pyrkimyksenä on saada lehti tilaajille tammikuun aikana.
Seuraavien numeroitten suhteen täytyy pistää vipinää kinttuihin, että saisimme aikatauluja kirittyä kiinni. Mutta ehkäpä pieni epävakaisuus Tulelle sallittakoon?
Monday, December 27, 2004
Kuunvalkoinen
Kun eilen yöllä täysikuu kavereineen oli ponkaissut taivaalle, menimme me, äiti ja tyttäret, isän autolla Alajoelle, missä maapallo edelleen on littana ja valkoinen, kuin maailman suurin käsintehty paperi, jonka horisontti leikkaa ja jonka pintaan myyrät ja hiiret ja muut turkkiin pukeutuneet eläimet raapustavat merkkejä huuhkajalle tai haukalle tai jollekin muulle ruskeasiipiselle linnulle, joka lipui hetken aikaa automme valojen edessä ennen kuin katosi.
Thursday, December 16, 2004
Yhteisö
Ajattelin eilen sitä, miten yhteisöllistä runo on, edelleen, vaikka emme enää oleile nuotion ääressä emmekä tunne arki- emmekä juhlatilaisuuksien laulettuja rituaaleja. Vaikka runon tekemiseen perustavanlaatuisesti liittyy "itselleen laulamisen" -aspekti, niin en puhuisi yksinäisestä hämähäkistä joka kutoo verkkoaan ja yrittää saalistaa yhä täydellisempää runoa; mutta puhuisin verkosta, jonka kutovat lukijat, kuuntelijat, kirjoittajat ja kaikki muut välikädet ja joka kannattelee yhtäaikaa kaikkia. Kaikkien tehtävänä on ylläpitää tätä verkkoa, ettei se häviäisi. Meidän - puhun meistä, toivottavasti sallitte sen, että teen meistä yhteisön - pitäisi jokaisen ymmärtää miten tärkeässä roolissa olemme lukijoina ja kuuntelijoina, miten esimerkiksi runonluentatilaisuudessa se joka lukee on täysin kuuntelijoidensa kannattelema. Tämän verkon herkkyydessä on jotain hyvin viehättävää.
Wednesday, December 15, 2004
Kaikille teille jotka olitte tänä iltana Tulen pikkujouluklubilla
Hei,
kiitos kaikille teille jotka läpi tuulen ja tuiskun tulitte Villa Kiveen tänä iltana. Oli mukava nähdä! Ja nähdään toisenkin kerran :)
kiitos kaikille teille jotka läpi tuulen ja tuiskun tulitte Villa Kiveen tänä iltana. Oli mukava nähdä! Ja nähdään toisenkin kerran :)
Sunday, December 12, 2004
Puffi: Lumoojan ja Tuli&Savun pikkujouluklubi
Keskiviikkona 15. päivä jos tulette Villa Kiveen klo 19, kuulette runoja Leevi Lehdon, Juuli Niemen, Kalle Niinikankaan, Olli Sinivaaran ja minun lukemina. Saatte myös karkkia. On Lumoojan ja Tuli&Savun yhteinen pikkujouluklubi.
Thursday, December 09, 2004
Neljä kautta kaksituhattaneljä
Seuraavan numeromme teema on Kääntäminen. Lehti muuten saadaan postiin vasta tammikuun puolella joululomien takia, joten älkäätte tilaajat hermostuko! Tässä muutamia puheenvuoroja runouden kääntämisestä, joihin olen netissä törmännyt:
PIW:ssa Rami Saari kirjoittaa esseessään The high road and the side roads. Norms, affinity and distance in translation hebreaksi kääntämisen ongelmista, yhtenä esimerkkinä suomen kieltä ja runoutta käyttäen;
EPC:n sivuilta löytyy Clayton Eschlemanin essee The translator´s ego;
kuten myös Pierre Jorisin artikkeli Celan/Heidegger: Translation at the Mountain of Death.;
ja vielä Jack Spicerin Second letter to Federico Garcia Lorca.
PIW:ssa Rami Saari kirjoittaa esseessään The high road and the side roads. Norms, affinity and distance in translation hebreaksi kääntämisen ongelmista, yhtenä esimerkkinä suomen kieltä ja runoutta käyttäen;
EPC:n sivuilta löytyy Clayton Eschlemanin essee The translator´s ego;
kuten myös Pierre Jorisin artikkeli Celan/Heidegger: Translation at the Mountain of Death.;
ja vielä Jack Spicerin Second letter to Federico Garcia Lorca.
Wednesday, December 08, 2004
Puffi: Joulumyyjäiset Sanomatalossa
Riippumattomien kustantajien kirjamyyjäiset pidetään Helsingin Sanomatalon Mediatorilla:
pe 10.12. klo 11-18
la 11.12. klo 11-18 ja
su 12.12. klo 12-16
Hanki lahjakirjasi edullisesti. Vapaa pääsy. Mukana olevat kustantajat: Absurdia, Atena, Avain, Basam-books, Bazar, Enostone, Gaudeamus, Kirja kerrallaan, Like, Loki, Musta Taide, Nastamuumio, Nihil Interit, Pequed, Pieni Karhu, Rasalas, Schildts, Summa, Taide, Taifuuni, TA-tieto, Terra Cognita, Tutkijaliitto.
Nihilin kirjojen lisäksi myynnissä Tuli&Savua: vanhoja numeroita ja tilaus edullisesti!
pe 10.12. klo 11-18
la 11.12. klo 11-18 ja
su 12.12. klo 12-16
Hanki lahjakirjasi edullisesti. Vapaa pääsy. Mukana olevat kustantajat: Absurdia, Atena, Avain, Basam-books, Bazar, Enostone, Gaudeamus, Kirja kerrallaan, Like, Loki, Musta Taide, Nastamuumio, Nihil Interit, Pequed, Pieni Karhu, Rasalas, Schildts, Summa, Taide, Taifuuni, TA-tieto, Terra Cognita, Tutkijaliitto.
Nihilin kirjojen lisäksi myynnissä Tuli&Savua: vanhoja numeroita ja tilaus edullisesti!
Jättää odottamaan
Puhuimme eilisessä "Kohtaamisia runon tilassa" -tilaisuudessa keskeneräisyydestä liittyen Poem in Reverse ja Work in Progress -teoksiin. Tuntuu siltä, että runoa nettiin kirjoitettaessa tarvitaan muotoja, jotka syntyvät vuorovaikutuksessa välineeseen, ja näissä tapauksissa erityisesti blogiin. Blogikirjoittamisessa valmiiksi tuleminen ei ole mahdollista eikä edes toivottavaa, sillä juuri keskeneräisyys eli jatkuvuus saa lukijan palaamaan sivulle aina uudestaan. "Mitä seuraavaksi" -cliffhanger-estetiikka on "sisällöstä" riippumatta siis näitten tekstien kantava ominaisuus. Lasken oman epäonnistumiseni runoblogauksessa johtuneen juuri siitä, että pyrin kirjoittamaan valmiita runoja ikään kuin paperille, huomioimatta sitä että pysyäkseen elävänä kirjoittamisen täytyy jatkua ja pysyä kesken. Jos jotain ei tapahdu joka (toinen) päivä, blogi päätyy hautausmaalle riippumatta siitä miten valmiita ja hienoja tekstejä se sisältää. Blogaus on siten ohimenevyydessään moderneista moderneinta toimintaa.
Tuesday, December 07, 2004
Olen siis täällä tänään
Sosiodesign — kohtaamisen tilassa -näyttelyn oheisohjelmassa tänään blogaavat runoilijat Hannu Helin, Karri Kokko ja Miia Toivio. Tilaisuuden vetää Leevi Lehto. Kaapelitehtaan Puristamo, Tallberginkatu 1 C, Helsinki, klo 18. Vapaa pääsy.
Lisää tilaisuudesta tässä osoitteessa.
Lisää tilaisuudesta tässä osoitteessa.
Pohjanmaa
Ehdin kirjoittaa sanat pohjanmaa kun viestini katosi. Olen täällä, koska täältä olen kotoisin. Eikä sillä tulisi olla mitään merkitystä minkään kanssa paitsi sen, millaisesta maisemasta pidän. Jonkinlaisesta viivasta on kyse. Rajasta, joka tekee maan ja taivaan, tekee mahdolliseksi että tiedän mitä tarkoittaa luku kaksi, jakaantuminen.
Se mitä kirjoitin äsken on siis kadonnut. Rippeet ovat tässä:
Näky/ Mistä/ Miksi/ Maisema/ Vettyy// Tosi symbolinen tila/ Ja ennen sitä/ Se/ Mistä.
Huomenna - tai tänään - takaisin sinne missä asun.
Se mitä kirjoitin äsken on siis kadonnut. Rippeet ovat tässä:
Näky/ Mistä/ Miksi/ Maisema/ Vettyy// Tosi symbolinen tila/ Ja ennen sitä/ Se/ Mistä.
Huomenna - tai tänään - takaisin sinne missä asun.
Friday, December 03, 2004
Seuraavan teeman lämmittelyä
"... the globalization of culture means that we all live in "translated" worlds, that the spaces of knowledge we inhabit assemble ideas and styles of multiple origins, that transnational communications and frequent migrations make every cultural site a crossroads and a meeting place." (Sherry Simon)
"... aikana, jolloin äärimmäisen nopeat ja laajalla alueella vaikuttavat mediat viettävät voitonjuhlaansa, ja vaarana on kaiken kanssakäymisen latistuminen samanmuotoiseksi ja yhdenmukaiseksi kuoreksi, kirjallisuuden tehtävänä on toimia viestimenä niiden kesken, jotka ovat erilaisia erilaisuutensa vuoksi, ei tasoittaen vaan ylistäen eroavuutta kirjalliselle kielelle ominaisella tavalla." (Italo Calvino)
"... aikana, jolloin äärimmäisen nopeat ja laajalla alueella vaikuttavat mediat viettävät voitonjuhlaansa, ja vaarana on kaiken kanssakäymisen latistuminen samanmuotoiseksi ja yhdenmukaiseksi kuoreksi, kirjallisuuden tehtävänä on toimia viestimenä niiden kesken, jotka ovat erilaisia erilaisuutensa vuoksi, ei tasoittaen vaan ylistäen eroavuutta kirjalliselle kielelle ominaisella tavalla." (Italo Calvino)
Thursday, December 02, 2004
Kun eilen
Kun eilen tulin yöllä kotiin, avasin Kirjoitetun kiven ja luin runon:
'--- Sitten juoksin kotiin, revin arpalipun tapaan taitetun onnenlehden auki ja luin: "Nosta pois olki ja katso lunta, kirjoita kirje ja odota sanantuojaa. Lähde ei ole ehtynyt ja oljen kulta hohtaa. Katso käsiäsi jotka ovat lunta, ja ruusua, mehiläistä ja sitä mikä odottaa meitä." Ennustuksen, runon tai lorun nimi oli Tulevaisuus ja muistan sen yhä kuin ensimmäisen auringonpimennyksen, joka sattui samana vuonna ja oli täydellinen.'
Tämän oli minulle kirjoittanut Eeva-Liisa Manner.
'--- Sitten juoksin kotiin, revin arpalipun tapaan taitetun onnenlehden auki ja luin: "Nosta pois olki ja katso lunta, kirjoita kirje ja odota sanantuojaa. Lähde ei ole ehtynyt ja oljen kulta hohtaa. Katso käsiäsi jotka ovat lunta, ja ruusua, mehiläistä ja sitä mikä odottaa meitä." Ennustuksen, runon tai lorun nimi oli Tulevaisuus ja muistan sen yhä kuin ensimmäisen auringonpimennyksen, joka sattui samana vuonna ja oli täydellinen.'
Tämän oli minulle kirjoittanut Eeva-Liisa Manner.
Tuesday, November 30, 2004
2046
Ystäväni joka asuu Ivalossa kertoi, että siellä on pimeä. Meidän makuuhuoneessamme ei ole pimeä enää, sillä ikkunassamme ei ole verhoa, ja sängystä näkee taivaan. Tämä on toisinto, erään muiston variaatio; on ollut olemassa toisia sänkyjä, joista taivaan on voinut katseellaan omistaa, kehykset unohtaa.
Monday, November 22, 2004
Taas välillä
Joku kysyi minulta perjantaina miksi kirjoitan englanniksi ja kenelle, miksi en kirjoittaisi suomeksi ja hänelle? Siispä.
Tuesday, November 16, 2004
More updates
Translations missing from my list of published poetry books this year:
- Italian poetry from the 20th century. 33 poets, 120 poems. Ed. Rolando Pieraccini. The Lauttasaari Press 2004.
- Abú Nuwas: Runoja kaduilta ja kapakoista. Transl. Jaakko Hämeen-Anttila. Basam Books 2004.
- Der Musensohn. Runotarten lemmikki. Valikoima J. W Goethen lyriikkaa saksaksi ja suomeksi. Transl. & ed. Teivas Oksala. Artipictura Oy 2004.
- Rainer Maria Rilke: Tahto tahtojen. Transl. Eve Kuismin. Like 2004.
- Italian poetry from the 20th century. 33 poets, 120 poems. Ed. Rolando Pieraccini. The Lauttasaari Press 2004.
- Abú Nuwas: Runoja kaduilta ja kapakoista. Transl. Jaakko Hämeen-Anttila. Basam Books 2004.
- Der Musensohn. Runotarten lemmikki. Valikoima J. W Goethen lyriikkaa saksaksi ja suomeksi. Transl. & ed. Teivas Oksala. Artipictura Oy 2004.
- Rainer Maria Rilke: Tahto tahtojen. Transl. Eve Kuismin. Like 2004.
Wednesday, November 10, 2004
Tomorrow in Turku: petits poèmes en prose
"What is prose poetry?"
All your questions will be answered tomorrow in
Turku, Nahkurinkatu 6, at the Studio, at 7 pm,
when Saila Susiluoto and Markku Paasonen will read their poems and discuss with the editors of Tuli&Savu the poetics of prose poetry.
You can read more about both writers from Books from Finland: Saila Susiluoto in english is found here, and more info about Markku Paasonen can be found here.
I hope to see heaps of you tomorrow.
All your questions will be answered tomorrow in
Turku, Nahkurinkatu 6, at the Studio, at 7 pm,
when Saila Susiluoto and Markku Paasonen will read their poems and discuss with the editors of Tuli&Savu the poetics of prose poetry.
You can read more about both writers from Books from Finland: Saila Susiluoto in english is found here, and more info about Markku Paasonen can be found here.
I hope to see heaps of you tomorrow.
Tuesday, November 09, 2004
Some books missing can be found here
In the beginning of September I wrote a short article about the year 2004 in poetry (Tähän mennessä tapahtunutta: runovuosi 2004) for the Poetry Week´s programme paper which included a list of poetry books published this year. Some books are missing from that list, but some I have found and now you can find them here:
Rita Dahl´s debut Kun luulet olevasi yksin by Loki-kirjat
Hannu Helin´s Ctrl Alt Del by Pulvis&Umbra
Jarkko Laine´s Tämä yö on taikayö by Otava
Aki Luostarinen´s Maan pakolainen by Wsoy
Arto Melleri´s Arpinen lemmen soturi by Otava
Jukka Nikki´s Kuuma huuma karkkipussissa by the city of Kaarina
Vergil´s Paimenlauluja by Tammi
I will update this list later on as well, if there still are some books missing. You can also check this year´s books from Tuli&Savu Net.
Rita Dahl´s debut Kun luulet olevasi yksin by Loki-kirjat
Hannu Helin´s Ctrl Alt Del by Pulvis&Umbra
Jarkko Laine´s Tämä yö on taikayö by Otava
Aki Luostarinen´s Maan pakolainen by Wsoy
Arto Melleri´s Arpinen lemmen soturi by Otava
Jukka Nikki´s Kuuma huuma karkkipussissa by the city of Kaarina
Vergil´s Paimenlauluja by Tammi
I will update this list later on as well, if there still are some books missing. You can also check this year´s books from Tuli&Savu Net.
Thursday, November 04, 2004
Tuli&Savu took a cab today
Yes, she did. Or he did. We rode with it to the post office and carried it inside to be taken away and brought to you. It should reach your mail early next week. Do you ever think about how great and precious the postal system is? It just works and never stops working. For some time I have eyed some very fine paper and envelopes at the Academic bookstore but haven´t spent my money yet because I still don´t trust myself enough: could I have it in me? Could I be able to write real letters again?
Monday, November 01, 2004
You have not been forgotten
Everybody who might be waiting for their newest issue of Tuli&Savu to hit the mailbox, worried of being left out for some odd reason, have no fear. You have not been forgotten. I just haven´t had the time to take care of mailing the mag because of the book fair. But we´ll see to it this week.
While waiting for Tuli&Savu, please remember to visit these pages: Runoviikko - The Poetry Week in and around Turku. We - the staff of Tuli&Savu - will be there as well, hosting an evening called "WHAT IS PROSE POETRY" on Thursday 11.th at 19 pm. Saila Susiluoto and Markku Paasonen will be there, reciting their work and discussing the topic mentioned above. I´ll remind you of this later on.
While waiting for Tuli&Savu, please remember to visit these pages: Runoviikko - The Poetry Week in and around Turku. We - the staff of Tuli&Savu - will be there as well, hosting an evening called "WHAT IS PROSE POETRY" on Thursday 11.th at 19 pm. Saila Susiluoto and Markku Paasonen will be there, reciting their work and discussing the topic mentioned above. I´ll remind you of this later on.
Thursday, October 28, 2004
An ad
From nau oon jei shall sii mii ät tö Messukeskus - or Devil´s pit - or Fair Center - for tö rest ov tö wiik. Hurei!
Tuesday, October 26, 2004
What´s next
Like I promised last week it is time to reveal the contents of the next issue of Tuli&Savu 3/2004. So here it goes:
Editorial
Czeslav Milosz: Two poems from Ocalenie (1945). Translated by me
Yves Bonnefoy: Stone. Transl. by Olli Sinivaara
In the heart of a poem: three questions for seven finnish poets:
Kari Aronpuro, Timo Lappalainen, Kai Nieminen, Harri Nordell, Anni Sumari,
Saila Susiluoto and Panu Tuomi
Three poems by Irina Javne
Pierre Reverdy: Three poems from Pierres blanches (1930). Transl. by Olli Sinivaara
An interview with Jacques Réda, by Harri Veivo
Jacques Réda: Poems from Retour au calme (1989). Transl. by Harri Veivo
Two poems by Anni Sumari
Reviews:
Mikko Jakonen writes about Kristiina Lähde`s Bunsenliekki
Anu Laitila writes about Rabbe Enckell`s Hiljaisuuden varjo
Outi Oja & Tommi Kotonen write about J. L. Runeberg`s Idyllejä ja epigrammeja
Vaclav Havel: Antikoodeja. Transl. by Terhi Hannula and Marko Niemi
Tuulia Toivonen writes about Kai Nieminen`s Perimmäisten kysymysten äärellä
Harri Veivo writes about Guy Goffette`s Luvassa elämä
Juhana Vähänen writes about Rainer Maria Rilke`s Sonetit Orfeukselle
Katja Seutu: Poem as speech, poem as notebook. An article about Maila Pylkkönen`s poetics.
Sunnuntaikävely - A Sunday walk, a poem by Caj Westerberg
Martin Heidegger: The word (Das Wort). Transl. by Jussi Backman
Poems by Robert Creeley. Transl. by Aki Salmela
Editorial
Czeslav Milosz: Two poems from Ocalenie (1945). Translated by me
Yves Bonnefoy: Stone. Transl. by Olli Sinivaara
In the heart of a poem: three questions for seven finnish poets:
Kari Aronpuro, Timo Lappalainen, Kai Nieminen, Harri Nordell, Anni Sumari,
Saila Susiluoto and Panu Tuomi
Three poems by Irina Javne
Pierre Reverdy: Three poems from Pierres blanches (1930). Transl. by Olli Sinivaara
An interview with Jacques Réda, by Harri Veivo
Jacques Réda: Poems from Retour au calme (1989). Transl. by Harri Veivo
Two poems by Anni Sumari
Reviews:
Mikko Jakonen writes about Kristiina Lähde`s Bunsenliekki
Anu Laitila writes about Rabbe Enckell`s Hiljaisuuden varjo
Outi Oja & Tommi Kotonen write about J. L. Runeberg`s Idyllejä ja epigrammeja
Vaclav Havel: Antikoodeja. Transl. by Terhi Hannula and Marko Niemi
Tuulia Toivonen writes about Kai Nieminen`s Perimmäisten kysymysten äärellä
Harri Veivo writes about Guy Goffette`s Luvassa elämä
Juhana Vähänen writes about Rainer Maria Rilke`s Sonetit Orfeukselle
Katja Seutu: Poem as speech, poem as notebook. An article about Maila Pylkkönen`s poetics.
Sunnuntaikävely - A Sunday walk, a poem by Caj Westerberg
Martin Heidegger: The word (Das Wort). Transl. by Jussi Backman
Poems by Robert Creeley. Transl. by Aki Salmela
Monday, October 25, 2004
My other eye
Last night I was talking on the phone with a friend of mine until 1.30 or 1.45. And this was all in addition to spending the weekend in Riga, from Thursday evening till yesterday, going out on all evenings and walking the Old Town around in too high heels. How tired can you get from taking the weekend off?
Maybe it is time for me to open my other eye and let the other one close for awhile. Maybe this will do the trick and build some sort of shelter for me to be able to keep on writing this blog. It seems to me that if you wish to write, you must write as somebody else, you need some protective thoughts, you need to make a shield of words for yourself. The one with the hands must not be mistaken for the one who writes. Writing and the writer should not be identical, because it destroys the writing. Stone by stone you should bring down the bridges between the I and the eye.
Maybe it is time for me to open my other eye and let the other one close for awhile. Maybe this will do the trick and build some sort of shelter for me to be able to keep on writing this blog. It seems to me that if you wish to write, you must write as somebody else, you need some protective thoughts, you need to make a shield of words for yourself. The one with the hands must not be mistaken for the one who writes. Writing and the writer should not be identical, because it destroys the writing. Stone by stone you should bring down the bridges between the I and the eye.
Thursday, October 21, 2004
<Ääntä> ja >Vimmaa< >viikon kuluttua>
Viikon päästä torstaina alkavat Helsingin kirjamessut - sYkSyN tApaUs - kuten meille on kerrottu. TULE&SAAVUkin on messuilla läsnä :) Messuputken voi sisäistää aloittamalla jo torstaina KOHINASSA. Hyvä paikka kohdata & tai vain kuunnella seuraavia kirjailijoita ja viettää iltaa muiden aiheesta kiinnostuneiden kanssa. >>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
>>Poikkitaiteellinen kirjallisuusklubi Kohina>>ravintola Juttutuvassa torstaina 28.10. klo 20>>>Vimmaista kohinaa:>>.
Marjo Niemi ja juoksemisen pakko. Otteita esikoisromaanista Juostu maa.>>>.
Francesco Balsamo (Sisilia). Vulkaanista uutta runoutta eteläisimmästä>Italiasta. Runoja vastailmestyneestä antologiasta Valkosoihtujen tasangolle - sisilialaista nykyrunoutta.>>>
Tuukka Vasama. Ääni ja Vimma: katkelma Jyrki Vainosen romaanista Mykkä jumala.
>Tauko>>>>
Anni Sumari ja hurjimmat runot kautta vuosien.>>>>>
Carl-Johan Vallgren (Ruotsi) ja Herra Bachmannin esite. Kirjailija vihan>vimmassa. Otteita tuoreesta suomennoksesta.
>>>Sjón (Islanti) >> salaperäisiä tunnelmia satujen saarelta. Otteita uudesta>>>>suomennoksesta Sinun silmäsi näkivät minut.>Suomenkieliset näytteet tulkitsee Tuukka Vasama.>Loppuillan tunnelmia lauhduttelee Marjo Niemen bändi >Short Cuts<, luvassa>muitakin musiikillisia yllätyspaloja.>>Vapaa pääsy. Lehti- ja kirjamyyntiä.><
>>Poikkitaiteellinen kirjallisuusklubi Kohina>>ravintola Juttutuvassa torstaina 28.10. klo 20>>>Vimmaista kohinaa:>>.
Marjo Niemi ja juoksemisen pakko. Otteita esikoisromaanista Juostu maa.>>>.
Francesco Balsamo (Sisilia). Vulkaanista uutta runoutta eteläisimmästä>Italiasta. Runoja vastailmestyneestä antologiasta Valkosoihtujen tasangolle - sisilialaista nykyrunoutta.>>>
Tuukka Vasama. Ääni ja Vimma: katkelma Jyrki Vainosen romaanista Mykkä jumala.
>Tauko>>>>
Anni Sumari ja hurjimmat runot kautta vuosien.>>>>>
Carl-Johan Vallgren (Ruotsi) ja Herra Bachmannin esite. Kirjailija vihan>vimmassa. Otteita tuoreesta suomennoksesta.
>>>Sjón (Islanti) >> salaperäisiä tunnelmia satujen saarelta. Otteita uudesta>>>>suomennoksesta Sinun silmäsi näkivät minut.>Suomenkieliset näytteet tulkitsee Tuukka Vasama.>Loppuillan tunnelmia lauhduttelee Marjo Niemen bändi >Short Cuts<, luvassa>muitakin musiikillisia yllätyspaloja.>>Vapaa pääsy. Lehti- ja kirjamyyntiä.><
Wednesday, October 20, 2004
Jihuu!
Ensi viikolla Helsingin kirjamessuilla ilmestyvä Tuli&Savu 3/2004 Runon ytimessä on nyt viimeinkin päästetty käsistä painon haltuun. Tulin juuri Art-Printistä, jossa teimme taittajien kanssa vedoksiin viimeisiä oikolukutarkistuksia, ja luovutimme sitten paketin, huojentuineina ja helpottuneina, ainakin minä, artprinttiläisten hyvään huomaan. Viimeinkin sitä pääsee hieman eroon tästä stressistä, mitä nämä viimeiset päivät aina aiheuttavat. Paperin valintakin sujui paremmin kuin hyvin. Yhdistyksemme vastaa loppuvuoden paperikustannuksista, joten valinta oli vaikeampaa, koska meidän budjettiimme sopivia päällystämättömiä papereita ei juurikaan ole - mutta onneksi ja ihmeeksi se, mikä kukkarollemme (hilikun kilikun) sopii, sattui olemaan minun suosikkini. Joten olen iloinen, että sekin järjestyi parhain päin :)
Laitan tulevan numeron sisällysluetteloa tänne nettiin alkuviikosta. Mutta sen voin kertoa, että tulossa on mm. Martin Heideggerin upea teksti "Sana". Olen siitä hyvin innostunut!
Laitan tulevan numeron sisällysluetteloa tänne nettiin alkuviikosta. Mutta sen voin kertoa, että tulossa on mm. Martin Heideggerin upea teksti "Sana". Olen siitä hyvin innostunut!
Friday, October 15, 2004
Saunavuoro kello kuusi
Niin paljon siis on aikaa kirjoittaa jotain ylös. Tässä lienee tunnustuksen paikka. Blogin kirjoittaminen ei vedä vertoja päiväkirjalle ja lyijykynälle, ja julkinen kirjoittaminen ei tunne käsitettä "ajattelemisen rauhoitettu alue". Olen huomannut, että tarpeeksi painavien viestien kirjoittamisen väli tuntuu harvenevan, koska en kykene asettamaan vielä hahmottomia ajatuksiani alttiiksi muitten katseelle. Enkä haluaisi vain lähetellä tyhjänpäiväisiä postikortteja, "lämmintä on ollut ja maisemat kauniita". Niin paljon on nopeaa, jokapäiväistä puhetta kuin roskaa. Runouden alueella liikutaan hitaasti, ja viime aikoina olen tuntenutkin itseni isoksi, rauhalliseksi valaaksi, joka kita ammollaan suodattaa merestä planktonia.
Thursday, October 14, 2004
Kirjoitusta kammarista
Olen kamarimusiikin ystävä. Olen nyt kuunnellut kaikki kahdeksan ostamaani levyä - jotkut niistä miellyttävät enemmän, jotkut vähemmän. Eilinen virhe oli kuunnella Beethovenin sinfoniat 5,7 ja 9 putkeen. Joo, eipä ihme että korva väsyi ja 9:s jäi kesken. Tulin myös ajatelleeksi, että ehkäpä sinfonioiden kuuntelemiseen ei ole oma, pieni asunto paras. Kamarimusiikki ja erilaiset konsertot sopinevat parhaiten tähän tilaan.
Olen saanut jonkinlaiseen kuosiin joulukuun kolumnin, ja nyt olisi aika kirjoittaa pääkirjoitus. Sen pitäisi olla valmis huomenna. Teemme viikonloppuna oikolukua.
Kammarissani ei siis ole tapahtunut paljonkaan muuta kuin musiikin kuuntelua ja kirjoittamista. Musakaa tein eilen. Ja kävin tietenkin päivällä Jyrki Pellisen kirjanjulkistamistilaisuudessa kirjakauppa Kirjassa, Lasipalatsissa, jossa ilokseni sain todeta, että kaikki Tuli&Savun numerot on myyty. Koska tilanne on sama myös Kiasmassa ja Akateemisessa, en voi sanoa muuta kuin että kannattaa tilata lehti netistä, koska irtonumerot viedään käsistä...
Olen saanut jonkinlaiseen kuosiin joulukuun kolumnin, ja nyt olisi aika kirjoittaa pääkirjoitus. Sen pitäisi olla valmis huomenna. Teemme viikonloppuna oikolukua.
Kammarissani ei siis ole tapahtunut paljonkaan muuta kuin musiikin kuuntelua ja kirjoittamista. Musakaa tein eilen. Ja kävin tietenkin päivällä Jyrki Pellisen kirjanjulkistamistilaisuudessa kirjakauppa Kirjassa, Lasipalatsissa, jossa ilokseni sain todeta, että kaikki Tuli&Savun numerot on myyty. Koska tilanne on sama myös Kiasmassa ja Akateemisessa, en voi sanoa muuta kuin että kannattaa tilata lehti netistä, koska irtonumerot viedään käsistä...
Tuesday, October 12, 2004
Aurinko paistaa silmääni juuri nyt
Juuri kun olen saanut houkuteltua pankkitilini pois kuilun ääreltä, pitää Fugan alennusmyynnin käydä tielleni. 8 levyllistä klassista musiikkia, enimmäkseen pianoa ja sinfoniaorkesteria. Kuuntelen juuri Svjatoslav Richteriä, joka soittaa Edvard Griegin pianokonserttoa a-mollissa. Huonomminkin olisi voinut käydä, jätin kolme pitkää riviä levyjä katsomattomiksi, kun tajusin että täältä pitää päästä nopeasti pois ennen kuin...
Sitä ennen olimme Taikissa seuraamassa Tuli&Savun numeron 3/04 taiton edistymistä. Topi ja Jonatan yrittävät saada kaikkea kasaamaamme tekstimassaa mahtumaan 64:n sivun sisään. Pari erityisen pitkää artikkeli/esseetä aiheuttavat päänvaivaa, mutta ilahduttanevat teitä, hyvät lukijat:) Numeron teemana on "Runon ytimessä" - pitkän pähkäilyn jälkeen päädyin tähän muotoiluun, muita ehdokkaita olivat mm. runon minimi, runon pienimmät tekijät tai osat, tai runon atomit, kunnes muistin, että atomin sisällähän on protoneita ja neutroneita - ja vielä jotain muuta, josta minulla ei ole harmaata hajua.. Siksi siis, runon ytimessä.
Olemme halunneet kiinnittää huomion siihen, mistä runot on tehty (kirjaimista, säkeistä, tauoista jne.), miten pienimmätkin muutokset pilkunpaikassa ja säkeenylityksessä muuttavat runon merkitystä - oppikirjaesimerkki tästä lienee Paavo Haavikon runo, jossa hän kertoo eläneensä "hirveän hyvän elämän", mutta myös "hirveän, hyvän elämän". Halusimme myös tämän teeman kautta miettiä, milloin tekstistä tulee runo; mikä on se hetki milloin ihmeellinen tapahtuu?
Sitä ennen olimme Taikissa seuraamassa Tuli&Savun numeron 3/04 taiton edistymistä. Topi ja Jonatan yrittävät saada kaikkea kasaamaamme tekstimassaa mahtumaan 64:n sivun sisään. Pari erityisen pitkää artikkeli/esseetä aiheuttavat päänvaivaa, mutta ilahduttanevat teitä, hyvät lukijat:) Numeron teemana on "Runon ytimessä" - pitkän pähkäilyn jälkeen päädyin tähän muotoiluun, muita ehdokkaita olivat mm. runon minimi, runon pienimmät tekijät tai osat, tai runon atomit, kunnes muistin, että atomin sisällähän on protoneita ja neutroneita - ja vielä jotain muuta, josta minulla ei ole harmaata hajua.. Siksi siis, runon ytimessä.
Olemme halunneet kiinnittää huomion siihen, mistä runot on tehty (kirjaimista, säkeistä, tauoista jne.), miten pienimmätkin muutokset pilkunpaikassa ja säkeenylityksessä muuttavat runon merkitystä - oppikirjaesimerkki tästä lienee Paavo Haavikon runo, jossa hän kertoo eläneensä "hirveän hyvän elämän", mutta myös "hirveän, hyvän elämän". Halusimme myös tämän teeman kautta miettiä, milloin tekstistä tulee runo; mikä on se hetki milloin ihmeellinen tapahtuu?
Friday, October 08, 2004
Swinburne
Tuli mieleen sattumalta taas kerran englantilainen runoilija Swinburne, johon pitäisi tutustua paremmin ja jonka runoja pitäisi suomentaa. Hasso Krullin runot Tuli&Savun Längwitz-numerossa 4/2003 viittaavat juuri tähän tyyppiin, ja ovat otteita Swinburne -nimisestä runoelmasta. Pidän esimerkiksi tästä:
Hymn to Proserpine
(After the proclamation in Rome of Christian faith)
Vicisti, Galilaee.
I have lived long enough, having seen one thing, that love hath an end;
Goddess and maiden and queen, be near me now and befriend.
Thou art more than the day or the morrow, the seasons that laugh or that weep;
For these give joy and sorrow; but thou, Proserpina, sleep.
Sweet is the treading of wine, and sweet the feet of the dove;
But a goodlier gift is thine than foam of the grapes or love.
Yea, is not even Apollo, with hair and harpstring of gold,
A bitter God to follow, a beautiful God to behold?
I am sick of singing: the bays burn deep and chafe: I am fain
To rest a little from praise and grievous pleasure and pain.
For the Gods we know not of, who give us our daily breath,
We know they are cruel as love or life, and lovely as death. [...]
Algernon Charles Swinburne
Hymn to Proserpine
(After the proclamation in Rome of Christian faith)
Vicisti, Galilaee.
I have lived long enough, having seen one thing, that love hath an end;
Goddess and maiden and queen, be near me now and befriend.
Thou art more than the day or the morrow, the seasons that laugh or that weep;
For these give joy and sorrow; but thou, Proserpina, sleep.
Sweet is the treading of wine, and sweet the feet of the dove;
But a goodlier gift is thine than foam of the grapes or love.
Yea, is not even Apollo, with hair and harpstring of gold,
A bitter God to follow, a beautiful God to behold?
I am sick of singing: the bays burn deep and chafe: I am fain
To rest a little from praise and grievous pleasure and pain.
For the Gods we know not of, who give us our daily breath,
We know they are cruel as love or life, and lovely as death. [...]
Algernon Charles Swinburne
nits
Olen väsynyt kirjoittamiseen, koko päivän olen uurastanut kolumnien parissa. Mikä työ!
Haluaisin levätä, kirjoitan sen tähän:
Tiellä
Ei se niin ollut että me olimme hukanneet tien,
pikemminkin oli tie hukannut meidät, olimme jättäneet sen
jo kauan sitten. Käännyimme vielä katsomaan miten se keveästi
ja varmaan tarkoituksellisesti nousi puiden välissä
mutta pian se siellä jo hämärtyi ja vaikka me
koko ajan toistimme mielessämme tuolla
se menee, noin me pääsemme takaisin
ajatus siitä loittoni vähitellen itsestään.
(suosikkiantologiastani Onni on vaarallista, Heimo Pihlajamaan suomentama Eva Gerlachin runo)
Haluaisin levätä, kirjoitan sen tähän:
Tiellä
Ei se niin ollut että me olimme hukanneet tien,
pikemminkin oli tie hukannut meidät, olimme jättäneet sen
jo kauan sitten. Käännyimme vielä katsomaan miten se keveästi
ja varmaan tarkoituksellisesti nousi puiden välissä
mutta pian se siellä jo hämärtyi ja vaikka me
koko ajan toistimme mielessämme tuolla
se menee, noin me pääsemme takaisin
ajatus siitä loittoni vähitellen itsestään.
(suosikkiantologiastani Onni on vaarallista, Heimo Pihlajamaan suomentama Eva Gerlachin runo)
Monday, October 04, 2004
Palautunut mutta nuhainen
Turun kirjamessuilta palautuneena.
Messupaikka oli kehnohko, joten reipasta MARKKINOINTItyötä ei tullut tehtyä, koska ihmisiä joille jakaa esitteitä ja esitellä armasta runouslehteämme ei pörrännyt kojun ympärillä tarpeeksi, tai he suunnistivat suoraan pienoisratikkaradan ääreen tai levymessuille.
Viikonlopun ilopilkku oli perjantain Poetry Slamin suomenmestaruuden voittaja Maria Siironen (jonka runoja löytyy Tuli&Savusta 4/2003). Rasittavuuteen asti kun monet slämmääjät kuvittelevat yleisön suosivan stand-up -komiikkaan syvässä kulmassa nojaavia tekstejä, joita en oikeastaan kutsuisi runoiksi saatikka sitten edes hyviksi vitseiksi. Mutta perjantain slämmikisa todisti tuomariston kaipaavan jotain muuta kuin tylsiä hirnahduksia, sillä kisan voittaja Siironen erottui joukosta juuri siinä, että hän esitti _oikeita_runoja_. Toivottavasti tämä esimerkki kannustaisi ensi vuoden osakilpailuihin valmistautuvia satsaamaan enemmän tekstin vahvuuteen runona, kuin puujalkavitsinä. Slämmin kolme osakilpailua ja loppukilpailun seuranneena voin myös ilolla todeta, että mielestäni parhaimmat tekstit ja esittäjät ovat aina sihtautuneet esiin: eli slämmin tuomarointi ja pisteidenlaskusysteemi näyttäisivät toimivan hyvin.
PS. Huomasin muuten, että Lumoojan päätoimittajahakemusten viimeinen palautuspäivä oli viime torstai: mutta varmasti vieläkin ehtii!
LUMOOJA etsii uutta päätoimittajaa 2005 -
Lumooja on vuodesta 2000 ilmestynyt kirjallisuuslehti, jonka erikoisalaa on uusi kotimainen kirjallisuus. Lehti käsittelee kirjallisuuden ilmiöitä teemoittain ja etsii tuoreita näkökulmia. Lisäksi tarjoamme julkaisukanavan myös omaa teosta julkaisemattomille uusille kirjoittajille.
Nyt lehtemme etsii P Ä Ä T O I M I T T A J A A
Tehtävänä on vuoden 2005 alusta lähtien päätoimittaa neljä kertaa vuodessa ilmestyvää lehteä, jolla on tilaajina parisataa yksityishenkilöä ja kirjastoa ympäri maan. Lumooja julkaisee uutta runoa ja proosaa, kirjailijahaastatteluja, kolumneja, kirjallisuutta käsitteleviä artikkeleita sekä kirja-arvosteluja. Työstä maksetaan palkkio, joka ei kuitenkaan vastaa työmäärää.
Toivomme päätoimittajalta - henkilökohtaista suhdetta ja kiinnostusta kirjallisuuteen - kokemusta toimitustyöstä tai vastaavaa kirjoittajankokemusta - kykyä itsenäiseen työskentelyyn
Tarjoamme - ikkunan suomalaiseen kirjallisuuselämään - mahdollisuuden käsitellä kiinnostavia ja käsittelyä kaipaavia teemoja kirjallisuudessa - työkokemusta kirjallisuuden ja kulttuurin alueelta
Vapaamuotoiset hakemukset ansioluetteloineen 30.9. mennessä osoitteeseen Lumooja, PL 134, 20101 Turku. Päätoimittajan valitsee Lumoojaa julkaisevan Kapustarinta ry:n hallitus yhdessä nykyisen toimituksen kanssa. Toivomme hakemukseen myös näkemystäsi siitä, millaista kirjallisuuslehteä tahdot tehdä ja miten kehittäisit Lumoojaa. Päätoimittajan paikka voidaan jakaa myös kahden henkilön kesken, jos sopiva työpari löytyy.
Lisätietoja antaa Lumoojan nykyinen päätoimittaja Terhi Hannula (terhi.hannula@helsinki.fi).
Messupaikka oli kehnohko, joten reipasta MARKKINOINTItyötä ei tullut tehtyä, koska ihmisiä joille jakaa esitteitä ja esitellä armasta runouslehteämme ei pörrännyt kojun ympärillä tarpeeksi, tai he suunnistivat suoraan pienoisratikkaradan ääreen tai levymessuille.
Viikonlopun ilopilkku oli perjantain Poetry Slamin suomenmestaruuden voittaja Maria Siironen (jonka runoja löytyy Tuli&Savusta 4/2003). Rasittavuuteen asti kun monet slämmääjät kuvittelevat yleisön suosivan stand-up -komiikkaan syvässä kulmassa nojaavia tekstejä, joita en oikeastaan kutsuisi runoiksi saatikka sitten edes hyviksi vitseiksi. Mutta perjantain slämmikisa todisti tuomariston kaipaavan jotain muuta kuin tylsiä hirnahduksia, sillä kisan voittaja Siironen erottui joukosta juuri siinä, että hän esitti _oikeita_runoja_. Toivottavasti tämä esimerkki kannustaisi ensi vuoden osakilpailuihin valmistautuvia satsaamaan enemmän tekstin vahvuuteen runona, kuin puujalkavitsinä. Slämmin kolme osakilpailua ja loppukilpailun seuranneena voin myös ilolla todeta, että mielestäni parhaimmat tekstit ja esittäjät ovat aina sihtautuneet esiin: eli slämmin tuomarointi ja pisteidenlaskusysteemi näyttäisivät toimivan hyvin.
PS. Huomasin muuten, että Lumoojan päätoimittajahakemusten viimeinen palautuspäivä oli viime torstai: mutta varmasti vieläkin ehtii!
LUMOOJA etsii uutta päätoimittajaa 2005 -
Lumooja on vuodesta 2000 ilmestynyt kirjallisuuslehti, jonka erikoisalaa on uusi kotimainen kirjallisuus. Lehti käsittelee kirjallisuuden ilmiöitä teemoittain ja etsii tuoreita näkökulmia. Lisäksi tarjoamme julkaisukanavan myös omaa teosta julkaisemattomille uusille kirjoittajille.
Nyt lehtemme etsii P Ä Ä T O I M I T T A J A A
Tehtävänä on vuoden 2005 alusta lähtien päätoimittaa neljä kertaa vuodessa ilmestyvää lehteä, jolla on tilaajina parisataa yksityishenkilöä ja kirjastoa ympäri maan. Lumooja julkaisee uutta runoa ja proosaa, kirjailijahaastatteluja, kolumneja, kirjallisuutta käsitteleviä artikkeleita sekä kirja-arvosteluja. Työstä maksetaan palkkio, joka ei kuitenkaan vastaa työmäärää.
Toivomme päätoimittajalta - henkilökohtaista suhdetta ja kiinnostusta kirjallisuuteen - kokemusta toimitustyöstä tai vastaavaa kirjoittajankokemusta - kykyä itsenäiseen työskentelyyn
Tarjoamme - ikkunan suomalaiseen kirjallisuuselämään - mahdollisuuden käsitellä kiinnostavia ja käsittelyä kaipaavia teemoja kirjallisuudessa - työkokemusta kirjallisuuden ja kulttuurin alueelta
Vapaamuotoiset hakemukset ansioluetteloineen 30.9. mennessä osoitteeseen Lumooja, PL 134, 20101 Turku. Päätoimittajan valitsee Lumoojaa julkaisevan Kapustarinta ry:n hallitus yhdessä nykyisen toimituksen kanssa. Toivomme hakemukseen myös näkemystäsi siitä, millaista kirjallisuuslehteä tahdot tehdä ja miten kehittäisit Lumoojaa. Päätoimittajan paikka voidaan jakaa myös kahden henkilön kesken, jos sopiva työpari löytyy.
Lisätietoja antaa Lumoojan nykyinen päätoimittaja Terhi Hannula (terhi.hannula@helsinki.fi).
Tunnisteet:
kirjallisuuslehdet,
kirjamessut,
runopohdinnat,
runotilaisuudet
Wednesday, September 29, 2004
Perjantai-iltana
Tässä perjantain Turku-Kohinan virallinen ohjelma, joka lähtee käyntiin Poetry Slamin Suomen mestaruuskisojen jälkeen.
KOHINA-klubi perjantaina 1.10. kello 22 Linnateatterilla (Linnankatu 31,Turku).
Klubille vapaa pääsy.
OHJELMA:
Runoa
PAULIINA HAASJOKI
MIIKKA LAIHINEN
TOMMI PARKKO
VIRPI HÄMEEN-ANTTILAIntialaista eroottista runoutta kokoelmasta Jasmiiniyöt.
Musaa
d'AIROTProgressiivista blues-rockia suoraan Petroskoista! Lyriikat suomeksi.
SIR TRIOJaakko Tolvi, Tero Kemppainen & Topias Tiheäsalo
herrasmiesjazziavänkyrästi.
Loppuillasta viihdyttävät Bollywoodin lähettiläät DJ Kajol & DJ Shahrukh.
KOHINA-klubi perjantaina 1.10. kello 22 Linnateatterilla (Linnankatu 31,Turku).
Klubille vapaa pääsy.
OHJELMA:
Runoa
PAULIINA HAASJOKI
MIIKKA LAIHINEN
TOMMI PARKKO
VIRPI HÄMEEN-ANTTILAIntialaista eroottista runoutta kokoelmasta Jasmiiniyöt.
Musaa
d'AIROTProgressiivista blues-rockia suoraan Petroskoista! Lyriikat suomeksi.
SIR TRIOJaakko Tolvi, Tero Kemppainen & Topias Tiheäsalo
herrasmiesjazziavänkyrästi.
Loppuillasta viihdyttävät Bollywoodin lähettiläät DJ Kajol & DJ Shahrukh.
Monday, September 27, 2004
Koska ehdimme lukea vain keskimmäiset sanat
Hieno sunnuntaipäivä eilen. Istuskelin parvekkeella ja söin aamupalaa varsin tyytyväisenä. Siivosin. Kotityöt ovat aliarvostettu mietiskelyn muoto.
Huomenna ensimmäinen tapaaminen seuraavan numeron taittajien kanssa. Lehti ei siis ilmesty Turun kirjamessuille, ehdimme vasta Helsinkiin. Kiirettä pitää siihenkin junaan kiipeäminen. Materiaalista melkein kaikki kasassa. Jotain pientä vielä kaipaisin. Olli toi viime viikolla esiin olennaisen näkökulman lehden teossa. Miten ristiriitaista on se, että olemme tekemisissä kirjoitetun hitauden kanssa, joka vaatii aikaa & syventymistä, mutta meillä on antaa vain kiirettä. Kuten kirjoittamisessa aina tulee esiin, tauot ovat olennaisia. Pitkät vetäytymiset toisaalle, ikkunoitten pesuun, tai siihen omaan huoneeseen, jota ei ole. Haluaisin erityisesti vetäytyä pois television ja nyt-liitteiden lamaannuttavan tyhjänpäiväisyyden ääreltä. Harmi vain, että siippani tykkää rentoutua yhdistelmän sohva & töllö avulla. Voimattomuutta ja raivoa ovat viime päivinä aiheuttaneet nyt-liitteen juttu "punavuoren bukowskista" ja eilisen hesarin kallio-juttu pussikaljaromaanin innoittamana. Miksi provosoida romanttisia mielikuvia kaupunginosista & "kirjailijoista"? Kuka on kiinnostunut tällaisista jutuista? Mitä nämä antavat kenellekään? Jos ei ole mitään sanottavaa, miksi sanoa se?
Huomenna ensimmäinen tapaaminen seuraavan numeron taittajien kanssa. Lehti ei siis ilmesty Turun kirjamessuille, ehdimme vasta Helsinkiin. Kiirettä pitää siihenkin junaan kiipeäminen. Materiaalista melkein kaikki kasassa. Jotain pientä vielä kaipaisin. Olli toi viime viikolla esiin olennaisen näkökulman lehden teossa. Miten ristiriitaista on se, että olemme tekemisissä kirjoitetun hitauden kanssa, joka vaatii aikaa & syventymistä, mutta meillä on antaa vain kiirettä. Kuten kirjoittamisessa aina tulee esiin, tauot ovat olennaisia. Pitkät vetäytymiset toisaalle, ikkunoitten pesuun, tai siihen omaan huoneeseen, jota ei ole. Haluaisin erityisesti vetäytyä pois television ja nyt-liitteiden lamaannuttavan tyhjänpäiväisyyden ääreltä. Harmi vain, että siippani tykkää rentoutua yhdistelmän sohva & töllö avulla. Voimattomuutta ja raivoa ovat viime päivinä aiheuttaneet nyt-liitteen juttu "punavuoren bukowskista" ja eilisen hesarin kallio-juttu pussikaljaromaanin innoittamana. Miksi provosoida romanttisia mielikuvia kaupunginosista & "kirjailijoista"? Kuka on kiinnostunut tällaisista jutuista? Mitä nämä antavat kenellekään? Jos ei ole mitään sanottavaa, miksi sanoa se?
Thursday, September 23, 2004
Viikon päästä Kohisee
Tzah, kalenterit esiin, ensi viikon torstaina Juttutuvassa on luvassa Kohinaa. Esiintymässä ovat: Kristiina Lähde
Tuomas Nevanlinna
Mikko Rimminen & Kyösti Salokorpi
Tommi Parkko & Ropelliryhmä
Solja Krapu
Vonkale-duo
Muut varmaan tunnettu paitsi pari viimeistä nimeä: Solja Krapu on Ruotsin Poetry Slam -mestari, estradirunouden virtuoosi; ja Vonkale-duo soittaa & laulaa mielettömän hyvää päivitettyä kansanmusiikkia kanteleen (!) säestyksellä. Kaustisilla männä kesänä näin nuo reippaat naiset ja uskoni kanteleen soiton kuunneltavuuteen tuli pelastetuksi.
Eivätkä kirjalliset huvit siihen lopu, sillä ensi viikon perjantainahan alkavat Turun kirjamessut, jonne suuntaamme kaikki pilvin pimein. Perjantai-illalla on tiedossa Poetry Slamin Suomen mestaruuskisat Linna-teatterissa (sama paikka kuin viimekin vuonna), jonne on finalisteja valkattu osakilpailuissa jo tämän vuoden alusta saakka. Helsingistä Turkuun lähtevät slämmäämään Juho Nieminen ja Huonon kirjallisuuden seuran Risto K. Järvinen. Slamin jälkeen rantautuu Kohina-klubi Turkuun, ja saamme kuulla mm. Pauliina Haasjokea, Tommi Parkkoa ja Virpi Hämeen-Anttilaa.
Tuomas Nevanlinna
Mikko Rimminen & Kyösti Salokorpi
Tommi Parkko & Ropelliryhmä
Solja Krapu
Vonkale-duo
Muut varmaan tunnettu paitsi pari viimeistä nimeä: Solja Krapu on Ruotsin Poetry Slam -mestari, estradirunouden virtuoosi; ja Vonkale-duo soittaa & laulaa mielettömän hyvää päivitettyä kansanmusiikkia kanteleen (!) säestyksellä. Kaustisilla männä kesänä näin nuo reippaat naiset ja uskoni kanteleen soiton kuunneltavuuteen tuli pelastetuksi.
Eivätkä kirjalliset huvit siihen lopu, sillä ensi viikon perjantainahan alkavat Turun kirjamessut, jonne suuntaamme kaikki pilvin pimein. Perjantai-illalla on tiedossa Poetry Slamin Suomen mestaruuskisat Linna-teatterissa (sama paikka kuin viimekin vuonna), jonne on finalisteja valkattu osakilpailuissa jo tämän vuoden alusta saakka. Helsingistä Turkuun lähtevät slämmäämään Juho Nieminen ja Huonon kirjallisuuden seuran Risto K. Järvinen. Slamin jälkeen rantautuu Kohina-klubi Turkuun, ja saamme kuulla mm. Pauliina Haasjokea, Tommi Parkkoa ja Virpi Hämeen-Anttilaa.
Monday, September 20, 2004
Ruusuja ja risuja
Kuulutin muutamia viikkoja sitten uusia runoja seuraavaan Tuli&Savuun. Kaiken kaikkiaan 37 runon kirjoittajaa lähetti minulle hengentuotoksiaan. Kiitos teille kaikille! Olen iloinen, että teitä oli niin paljon :) Kerron myöhemmin, kenen runot ylittivät riman ja näkevät päivänvalon seuraavassa numerossamme. Jatkakaa samaan malliin, ja pommittakaa minua säkeillänne. Vaikka vain pieni osa runoista julkaistaan, niin kaikki lähetetyt runot täällä toimituksessa kyllä luetaan.
Muutamia huomioita tarjotuista runoista, vaikka otoksen ollessa näin suuri yhteenvedon tekeminen onkin haastavaa. Palautteen antaminen tuntuu kuitenkin tärkeältä, koska suuri osa tarjotuista runoista tuntuu aina olevan _jonkinlaisen_ runon muotoon kaadettua tekstimassaa, mutta ei valitettavasti tavoita sellaista ainutlaatuisuutta ja täsmällisyyttä, mitä runolta odotan. Vähän niin kuin soittaisi instrumenttia hieman epävireisesti ja heittelehtivällä rytmillä. Kuulostan kenties ankaralta, mutta millä muulla tavalla saamme luotua ennennäkemätöntä ja ainutlaatuista suomalaista uutta runoa kuin asettamalla tavoitteet ja rimat korkealle, kuin olemalla kunnianhimoisia ja sitoutuneita kirjoittamaan yhä parempia runoja? Tietenkin täytyy erotella, miksi kukin kirjoittaa. Omaksi ilokseen ja harrastuksekseen? Ilmaistakseen syvimmät tuntonsa, niin kuin päiväkirjalle? Vai haluaako sanoa jotain, mikä kenties jopa kestää vuosikymmenten kulun haalistumatta? Tai kirjoittaa - mitenkään vähättelemättä - edes runon, joka säväyttää nyt, tässä hetkessä? Omasta kokemuksesta tiedän, miten monta vuotta menee, että oppii kirjoittamaan edes siedettäviä säkeitä. Että oppii kirjoittamaan hyvän runon, siihen voi mennä no, ikä ja terveys :) Miten runokynäänsä sitten voi terävöittää? En tiedä parempaa lääkettä kuin ankara lukeminen, ja vain parhaimpien runoilijoiden ja kirjailijoiden, kaikenkielisten, mitä vain käsiinsä saa. Enemmän varmasti pitäisi lukea kuin kirjoittaa. Se mielikuva, joka kullakin on runosta, on taatusti suppea. Miksi ei laajentaisi sitä lukemalla? Ja sitten kun kirjoittaa, kirjoittaa eri tyyleillä, matkia, harjoittaa sekä mitallisen että proosarunon että puheenomaisen että äärimmilleen tiivistetyn runon kirjoittamista... Ja erityisesti, jos kirjoittaa säemuotoista runoutta, pitäisi ehdottomasti pohtia mikä säe on? miksi se katkeaa siitä, mistä se katkeaa? mikä on yhden säkeen suhde toiseen? miksi säkeistö vaihtuu juuri tässä? ja niin edelleen.
En osaa vastata kysymykseen, mikä on runon tehtävä. Mutta tiedän ainakin sen, että runon pitäisi olla niin kuin voimasana, joka saa ikikallionkin avautumaan. Eräänlainen "refresh" nappula, jota painettua kaikki tuntuu hehkuvan kirkkaammissa väreissä. Muodostelma sanoja täynnä kymmenien ydinvoimaloiden verran energiaa.
Muutamia huomioita tarjotuista runoista, vaikka otoksen ollessa näin suuri yhteenvedon tekeminen onkin haastavaa. Palautteen antaminen tuntuu kuitenkin tärkeältä, koska suuri osa tarjotuista runoista tuntuu aina olevan _jonkinlaisen_ runon muotoon kaadettua tekstimassaa, mutta ei valitettavasti tavoita sellaista ainutlaatuisuutta ja täsmällisyyttä, mitä runolta odotan. Vähän niin kuin soittaisi instrumenttia hieman epävireisesti ja heittelehtivällä rytmillä. Kuulostan kenties ankaralta, mutta millä muulla tavalla saamme luotua ennennäkemätöntä ja ainutlaatuista suomalaista uutta runoa kuin asettamalla tavoitteet ja rimat korkealle, kuin olemalla kunnianhimoisia ja sitoutuneita kirjoittamaan yhä parempia runoja? Tietenkin täytyy erotella, miksi kukin kirjoittaa. Omaksi ilokseen ja harrastuksekseen? Ilmaistakseen syvimmät tuntonsa, niin kuin päiväkirjalle? Vai haluaako sanoa jotain, mikä kenties jopa kestää vuosikymmenten kulun haalistumatta? Tai kirjoittaa - mitenkään vähättelemättä - edes runon, joka säväyttää nyt, tässä hetkessä? Omasta kokemuksesta tiedän, miten monta vuotta menee, että oppii kirjoittamaan edes siedettäviä säkeitä. Että oppii kirjoittamaan hyvän runon, siihen voi mennä no, ikä ja terveys :) Miten runokynäänsä sitten voi terävöittää? En tiedä parempaa lääkettä kuin ankara lukeminen, ja vain parhaimpien runoilijoiden ja kirjailijoiden, kaikenkielisten, mitä vain käsiinsä saa. Enemmän varmasti pitäisi lukea kuin kirjoittaa. Se mielikuva, joka kullakin on runosta, on taatusti suppea. Miksi ei laajentaisi sitä lukemalla? Ja sitten kun kirjoittaa, kirjoittaa eri tyyleillä, matkia, harjoittaa sekä mitallisen että proosarunon että puheenomaisen että äärimmilleen tiivistetyn runon kirjoittamista... Ja erityisesti, jos kirjoittaa säemuotoista runoutta, pitäisi ehdottomasti pohtia mikä säe on? miksi se katkeaa siitä, mistä se katkeaa? mikä on yhden säkeen suhde toiseen? miksi säkeistö vaihtuu juuri tässä? ja niin edelleen.
En osaa vastata kysymykseen, mikä on runon tehtävä. Mutta tiedän ainakin sen, että runon pitäisi olla niin kuin voimasana, joka saa ikikallionkin avautumaan. Eräänlainen "refresh" nappula, jota painettua kaikki tuntuu hehkuvan kirkkaammissa väreissä. Muodostelma sanoja täynnä kymmenien ydinvoimaloiden verran energiaa.
Sunday, September 19, 2004
Näe tämä
Korelainen Memories of Murder teki vaikutuksen. Hieno, ehyt, iso elokuva totuudesta ja epätoivosta. Tarve saada tietää näyttäytyy niin perustavanlaatuisena tarpeena, välttämättömyytenä, jota tavoiteltaessa ollaan lopulta valmiita luopumaan kaikista muista arvoista. Sekä toivoton että hirvittävän hauska elokuva. Ja kaunis. Yksi parhaimmista mitä ikinä olen nähnyt.
Saturday, September 18, 2004
R&A&Z
Linkki lyhyesti Louis Zukowskia esittelevään artikkeliin. Runoilijaan, jota hehkutti mm. WC Williams, pitäisi tutustua. Hänestä puhuvat _lukuisat_ runoilijat tänä viikonloppuna. Mutta en minä, ei tänään. Tänään alkaa minun Rakkautta&Anarkiaa -festivaalini kahdella elokuvalla: kello 16.00 argentiinalainen Lost Embrace ja kello 21 israelilainen Walk on Water. Siinä välissä käymme syömässä nepalilaisessa ravintolassa, jipii! Ja juhlat jatkuvat huomenna, kun pääsen Bollywoodiin: klo 12 kajahtaa Kal Hoo Naa Ho käyntiin. Ja sen jälkeen vielä korealainen Memories of Murder klo 16. Ensi viikon keskiviikkoon jää kuubalainen Suite Habana. Ja ensi viikonloppuun vielä jotain hyvää, joka selviää tiistaina.
Friday, September 17, 2004
Tulehen tuijottelen, silmissäni savua
Jotain mikä tapahtuu ensimmäistä kertaa: Tuli&Savuja vuosilta 1994 ja 1995. Näitä en ole aiemmin päässyt näkemään.
Kymmenen vuotta ovat kuinka monet? ihmiset tehneet työtä Tuli&Savun parissa. Ei pirskatti, pakko lopettaa ennen kuin alan puhumaan soihdunkantajista. Syntymäpäiväkakkua olisi kyllä kiva syödä. Josko Turun kirjamessuilla?
"Runo on tuli, jolla me sytytämme valkoisen paperin. Tämän lehden sivut roihuavat; jokaisen runoilijan tulesta lähtee savu, joka koskettaa lukijan silmiä, jos hän uskaltaa pitää ne auki. Ehkä hän savuun tuijottaessaan näkee myös vilauksen tulesta ja huomaa - hätkähtäen - että sama tuli palaa hänenkin sisällään."
Markus Jääskeläinen ensimmäisen Tuli&Savun pääkirjoituksessa 1/1994
Kymmenen vuotta ovat kuinka monet? ihmiset tehneet työtä Tuli&Savun parissa. Ei pirskatti, pakko lopettaa ennen kuin alan puhumaan soihdunkantajista. Syntymäpäiväkakkua olisi kyllä kiva syödä. Josko Turun kirjamessuilla?
"Runo on tuli, jolla me sytytämme valkoisen paperin. Tämän lehden sivut roihuavat; jokaisen runoilijan tulesta lähtee savu, joka koskettaa lukijan silmiä, jos hän uskaltaa pitää ne auki. Ehkä hän savuun tuijottaessaan näkee myös vilauksen tulesta ja huomaa - hätkähtäen - että sama tuli palaa hänenkin sisällään."
Markus Jääskeläinen ensimmäisen Tuli&Savun pääkirjoituksessa 1/1994
Monday, September 13, 2004
Caravaggio, Caravaggio
Schubertin "Quartettsatz" nimellä kulkeva jousikvartetto jää kesken; toinen osa Andante vain katkeaa, yhtäkkiä, 41 tahdin jälkeen, niin kuin joku sivaltaisi pään irti, tai täysin ennakoimaton valtaisa kuilu ilmestyisi korvien eteen, ja siihen sitä sitten jää, outoon oloon, joka hämmentävyydestään huolimatta on myös miellyttävä. Olen huomannut pitäväni teoksista, jotka ovat "epätäydellisiä". Uffizin kokoelmista mieleenpainuvimpia olivat ensimmäisten huoneiden torsot (kreikkalaiset?), vartalot joista puuttuivat kaikki raajat ja pää. En ymmärrä miksi niillä tuntui olevan niin valtavasti ilmaisuvoimaa. Tai ymmärrän, mutta en osaa sanoa sitä hyvin. Jotain siitä, miten loppumattoman mahdollisuuksien avaruuden merkeiksi nuo puuttuvat raajat poissaollessaan muuttuvat.
Uffizin kierroksen päätti, sopivasti, toiseksi suosikikseni nouseva Caravaggio, jonka Meduusan päätä tuijotin (!), kiertelin, pitkään. Todellinen katseenvangitsija. Caravaggion huonetta oli siirretty remontin takia, ja kiersin kyselemässä, toistelemassa taiteilijan nimeä, ja nyt aina, kun ajattelen Uffizia, näen itseni kiertämässä sen käytävillä ja huoneissa sopertaen "Caravaggio, Caravaggio". Se huvittaa minua.
Kertomuksissa minua kiehtoo ajatus kirjoituksesta, joka on palasina, fragmentteina, jälkinä, ikään kuin pieninä silmänreikinä, joista näkyy vain pala tarinaa, ja joista kertomuksen laajuutta ja liikkeitä voi vain arvailla.
Tähän liittyy jotenkin kiertäen myös miten minä omalla tavallani ymmärrän "New Sentence" -tyylisen tekstin, jossa lauseitten välillä on avaruuksia: ensinnäkin lauseet ovat erilaisissa suhteissa toisiinsa, ja niiden välille muodostuu "kemioita", ja merkitykset ovat luodattavissa näistä suhteista, eivät vain siitä, mitä yksittäiset lauseet "sanovat"; ja toiseksi, lauseet tekevät hyppyjä näkökulmasta ja tekstityylistä ja aiheesta toiseen (juuri hypyt luovat tilaa lauseiden väliin), ollen näin silmäreikiä osaksi samaan, osaksi kenties johonkin toiseen, lähellä viipyilevään "tarinaan" tai "asiaan".
P.S Josta tulikin mieleeni, että Tuli&Savu 4/2003:ssa julkaisimme katkelman Ron Sillimanin Sunset Debris:istä (Aki Salmelan suomennoksena Auringonlaskun roinaa), joka on kokonaan luettavissa Ubuwebissä.
Uffizin kierroksen päätti, sopivasti, toiseksi suosikikseni nouseva Caravaggio, jonka Meduusan päätä tuijotin (!), kiertelin, pitkään. Todellinen katseenvangitsija. Caravaggion huonetta oli siirretty remontin takia, ja kiersin kyselemässä, toistelemassa taiteilijan nimeä, ja nyt aina, kun ajattelen Uffizia, näen itseni kiertämässä sen käytävillä ja huoneissa sopertaen "Caravaggio, Caravaggio". Se huvittaa minua.
Kertomuksissa minua kiehtoo ajatus kirjoituksesta, joka on palasina, fragmentteina, jälkinä, ikään kuin pieninä silmänreikinä, joista näkyy vain pala tarinaa, ja joista kertomuksen laajuutta ja liikkeitä voi vain arvailla.
Tähän liittyy jotenkin kiertäen myös miten minä omalla tavallani ymmärrän "New Sentence" -tyylisen tekstin, jossa lauseitten välillä on avaruuksia: ensinnäkin lauseet ovat erilaisissa suhteissa toisiinsa, ja niiden välille muodostuu "kemioita", ja merkitykset ovat luodattavissa näistä suhteista, eivät vain siitä, mitä yksittäiset lauseet "sanovat"; ja toiseksi, lauseet tekevät hyppyjä näkökulmasta ja tekstityylistä ja aiheesta toiseen (juuri hypyt luovat tilaa lauseiden väliin), ollen näin silmäreikiä osaksi samaan, osaksi kenties johonkin toiseen, lähellä viipyilevään "tarinaan" tai "asiaan".
P.S Josta tulikin mieleeni, että Tuli&Savu 4/2003:ssa julkaisimme katkelman Ron Sillimanin Sunset Debris:istä (Aki Salmelan suomennoksena Auringonlaskun roinaa), joka on kokonaan luettavissa Ubuwebissä.
Tunnisteet:
henkilökohtaiset,
Language-poetry,
matkat,
museot,
runopohdinnat
Friday, September 10, 2004
Frankensteinin morsian?
"[---] the sheer joy of discovering (and rediscovering over and over) the fact that there appears to be something, language, which is our very own toy, which we are, as poets, uniquely qualified to play with. The more the foregrounding of the signifier has manifested itself, the more language appears to have acquired an independent (some might say Frankensteinian) existence and the more it has seemed NOT to be our job to put signification into language but to let language find and make its own significations. The more, also, it has seemed that we have a completely independent charter for our existence and that - in a time when poetry seems to be less and less wanted in our society at large - is surely one of the greatest possible consolations."
Nathaniel Tarn Jacket kuutosessa
Nathaniel Tarn Jacket kuutosessa
Thursday, September 09, 2004
Villasukat jalassa
Tulin sitten vähitellen kipeäksi maanantaina, mutta luulisin että olen saanut flunssan selätettyä heti ensimmäisessä erässä. Tai siis, pidän sormia ristissä ja villasukkia edelleen jalassa.
Sain eilen valmiiksi jutun Voiman liitteenä ilmestyvään Runoviikon ohjelmalehtiseen. Otsikko: Tähän mennessä tapahtunutta: Runovuosi 2004. Paha kyllä, syksyn kirjat tavoittivat minut niin sankoin joukoin etten ehtinyt niihin kovinkaan paneutua. Lisäksi jutun pituus rajoitti käsiteltävien teosten lukumäärää. Mutta olen silti tyytyväinen, että sain tehtyä hieman "vertailevaa kirjallisuudentutkimusta" ja pääsin asettamaan rinnakkain mm. Tomi Kontion ja Tapani Kinnusen. Tällaiset koontijutut eivät välttämättä ole huono idea, sillä kirjoittajien & teosten ominaispiirteet tulevat hyvin esiin vertailun kautta. Tai vielä parempi: teoksista paljastuu puolia, joita ei ilman rinnakkaisteosta olisi tullut ajatelleeksi.
Sain eilen valmiiksi jutun Voiman liitteenä ilmestyvään Runoviikon ohjelmalehtiseen. Otsikko: Tähän mennessä tapahtunutta: Runovuosi 2004. Paha kyllä, syksyn kirjat tavoittivat minut niin sankoin joukoin etten ehtinyt niihin kovinkaan paneutua. Lisäksi jutun pituus rajoitti käsiteltävien teosten lukumäärää. Mutta olen silti tyytyväinen, että sain tehtyä hieman "vertailevaa kirjallisuudentutkimusta" ja pääsin asettamaan rinnakkain mm. Tomi Kontion ja Tapani Kinnusen. Tällaiset koontijutut eivät välttämättä ole huono idea, sillä kirjoittajien & teosten ominaispiirteet tulevat hyvin esiin vertailun kautta. Tai vielä parempi: teoksista paljastuu puolia, joita ei ilman rinnakkaisteosta olisi tullut ajatelleeksi.
Monday, September 06, 2004
Pieni, lohenpunainen sydämenvarastaja
Laitan tähän teille, ja itselleni, muistiin, Hank Lazerin artikkelin The People`s Poetry Boston Review -lehdestä. Kirjoitus vaikuttaa varsin tasa- ja monipuoliselta johdatukselta amerikkalaiseen runokenttään tällä hetkellä, Post-Language -runoudesta Poetry Slamiin, digitaalisesta runoudesta poet laureate -instituutioon. Tässä sitaatti digitaalisen runouden liepeiltä:
"A recurrent observation is that we are entering a third generation of textuality—from manuscript culture (handwritten, individualized texts), to the codex or print or book culture (of reproduced, post-Gutenburg textuality), to digital culture. Many of today’s poets are acutely aware of the current generation’s transitional position—one foot in the book culture, one foot in the digital culture. But, in a double movement that parallels the pattern of globalization–localization, the rise of digital culture has been matched by increased attention and devotion to manuscript culture and to one of poetry’s great strengths: the highly idiosyncratic and anti-industrial production of artists’ books, fine-press and limited-edition books, handmade books, and small-press publications. "
Olen huomannut itsessäni saman kahteen suuntaan kulkevan kiinnostuksen: sähköinen kirjallinen tila tuntuisi luontevasti tasapainottuvan juuri käsintehdyillä, uniikeilla teoksilla, "taiteilijan kirjoilla". Lähellä uniikkia teosta tuntuu olevan teos, jonka ostin juuri Kuopiosta, kirjallisen yhdistyksen, Vestäjien, kirjakirpputorilta: lohenpunainen, pieni, n. 10x4 cm kokoinen V.A. Koskenniemen Hiljaisuuden ääniä vuodelta 1921. Vaikka en ole oikeastaan tutustunut Koskenniemeen runoilijana, on kirjan olemus vienyt sydämeni. Se on niin söpö!!
Kiitos muuten kuopiolaisille mukavasta KirjaKantti-tapahtumasta, ja nihilisteille vielä kerran erinomaisesta seuranpidosta :)
"A recurrent observation is that we are entering a third generation of textuality—from manuscript culture (handwritten, individualized texts), to the codex or print or book culture (of reproduced, post-Gutenburg textuality), to digital culture. Many of today’s poets are acutely aware of the current generation’s transitional position—one foot in the book culture, one foot in the digital culture. But, in a double movement that parallels the pattern of globalization–localization, the rise of digital culture has been matched by increased attention and devotion to manuscript culture and to one of poetry’s great strengths: the highly idiosyncratic and anti-industrial production of artists’ books, fine-press and limited-edition books, handmade books, and small-press publications. "
Olen huomannut itsessäni saman kahteen suuntaan kulkevan kiinnostuksen: sähköinen kirjallinen tila tuntuisi luontevasti tasapainottuvan juuri käsintehdyillä, uniikeilla teoksilla, "taiteilijan kirjoilla". Lähellä uniikkia teosta tuntuu olevan teos, jonka ostin juuri Kuopiosta, kirjallisen yhdistyksen, Vestäjien, kirjakirpputorilta: lohenpunainen, pieni, n. 10x4 cm kokoinen V.A. Koskenniemen Hiljaisuuden ääniä vuodelta 1921. Vaikka en ole oikeastaan tutustunut Koskenniemeen runoilijana, on kirjan olemus vienyt sydämeni. Se on niin söpö!!
Kiitos muuten kuopiolaisille mukavasta KirjaKantti-tapahtumasta, ja nihilisteille vielä kerran erinomaisesta seuranpidosta :)
Wednesday, September 01, 2004
Naapurmaista
Muutamia kiinnostavia lehtiä ilmestyy naapurmaissa, sekä lännessä että etelässä. Ruotsalainen OEI on liikkunut mielenkiintoisissa maastoissa, mm. Gertrud Steinin jalanjäljissä. Ubuwebistä löytyy heidän kysymys- ja vastaussarjansa "Mitä language-runouden jälkeen", johon vastanneet amerikkalaiset runoilijat monet ovat sellaisia joihin haluaisin tutustua paremmin, kuten Peter Gizzi, Jena Osman, Christian Bök (lienee kanadalainen?) ja Jennifer Moxley. Vaikka voi tuntua siltä, että olemme käsitelleet paljonkin amerikkalaista runoutta ja varsinkin längwitzin keskellä tai liepeillä kirjoittavia, niin oikeastaan muutamat hyvinkin merkittävät nimet ovat jäänyt pimentoon - kuten Lyn Hejinian, Susan Howe ja Leslie Scalapino, joita pitäisi ehdottomasti suomentaa.
Viehättävä virolainen kääntämiseen erikoistunut lehti on Ninniku, johon kaikki eestikeelen taitoiset voivat minua syvemmin perehtyä. Ninnikulle ei voi kuin nostaa hattua, niin laajoja ovat heidän käännösvihkonsa & valikoimansa. Netissä julkaiseminen ei ole lainkaan huono ajatus: mistä minä voin tietää esim. onko jossain suomalaisessa kulttuurilehdessä joskus menneinä vuosikymmeninä julkaistu vaikka Eugenio Montalea, tai Miroslav Holubia?
Viehättävä virolainen kääntämiseen erikoistunut lehti on Ninniku, johon kaikki eestikeelen taitoiset voivat minua syvemmin perehtyä. Ninnikulle ei voi kuin nostaa hattua, niin laajoja ovat heidän käännösvihkonsa & valikoimansa. Netissä julkaiseminen ei ole lainkaan huono ajatus: mistä minä voin tietää esim. onko jossain suomalaisessa kulttuurilehdessä joskus menneinä vuosikymmeninä julkaistu vaikka Eugenio Montalea, tai Miroslav Holubia?
Tuesday, August 31, 2004
Wha?
Jotain käsittämätöntä tapahtui tälle blogille - siis äsken - posti jonka lähetin came out ihan pilalla niin kuin templatessa olisi joku häikkä - mutta en ymmärrä miten koska en ole sitä rukannut. No, tämä on testausviesti.
Joo, nyt toimii. Jag måste have tehnyt jotain kuten eilen kun lisäsin uuden blogin niin jonkun vahinkolaukauksen olen aikaansaanut. Huh. Mikä helpotus että kaikki taas hyvin. En enää toista kertaa siis kerro, että Helsingin yliopistolla on tänä viikonloppuna seminaari Comparing European Modernisms. The future of comparative literature and the nordic perspective. Linkki ohjelmaan täältä. Nyt takaisin Kordelin-hakemuksen pariin.
Joo, nyt toimii. Jag måste have tehnyt jotain kuten eilen kun lisäsin uuden blogin niin jonkun vahinkolaukauksen olen aikaansaanut. Huh. Mikä helpotus että kaikki taas hyvin. En enää toista kertaa siis kerro, että Helsingin yliopistolla on tänä viikonloppuna seminaari Comparing European Modernisms. The future of comparative literature and the nordic perspective. Linkki ohjelmaan täältä. Nyt takaisin Kordelin-hakemuksen pariin.
Monday, August 30, 2004
Kielen kerääjän keskustelu
Nettilehti Jacketissä Marjorie Perloffin ja Kenneth Goldsmithin keskustelu vuodelta 2002:
"[...] MP: You have often talked about the transition from the visual to the verbal arts in your work, specifically from sculpture to writing. At the same time, you often remark that visual art is far ahead of poetry, which has not yet taken advantage of the possibilities of the internet. [...]
KG: The quote to which you are referring was made by Brion Gysin in 1959 when he said that writing was 50 years behind painting. I still believe that this is true today. If we look at how easily the conventions of the art world are bent and apply those to writing, we will see how limited the world of innovative writing has been.
It’s not really a matter of form, it’s more a matter of permissions granted by any given community. The art world is very liberal in that way; the avant-garde is the mainstream as opposed to the writing world’s more oppositional situation between the mainstream and the avant-garde. In the art world, ideas are readily accepted and the hunger for the new never ends. The downside, of course, is that the voraciousness lends a short shelf life to art works and a seasonal fashion-based mentality sets in; careers often flame out quickly in the art world at a very young age. [...]"
"[...] MP: You have often talked about the transition from the visual to the verbal arts in your work, specifically from sculpture to writing. At the same time, you often remark that visual art is far ahead of poetry, which has not yet taken advantage of the possibilities of the internet. [...]
KG: The quote to which you are referring was made by Brion Gysin in 1959 when he said that writing was 50 years behind painting. I still believe that this is true today. If we look at how easily the conventions of the art world are bent and apply those to writing, we will see how limited the world of innovative writing has been.
It’s not really a matter of form, it’s more a matter of permissions granted by any given community. The art world is very liberal in that way; the avant-garde is the mainstream as opposed to the writing world’s more oppositional situation between the mainstream and the avant-garde. In the art world, ideas are readily accepted and the hunger for the new never ends. The downside, of course, is that the voraciousness lends a short shelf life to art works and a seasonal fashion-based mentality sets in; careers often flame out quickly in the art world at a very young age. [...]"
Kuulutus lennolle nro 3/2004
Kun nyt olemme keräämässä materiaalia syksyn ensimmäiseen numeroon 3/2004, olisi oivallinen aika myös teille kirjoittajat muistuttaa minua erinomaisten runojenne olemassaolosta ja tarjota tekstejänne Tuleen. Tällä kertaa teema ei rajoita tekstejä mihinkään tyylisuuntaan, sillä olemme ottaneet mikroskoopin kauniiseen käteen ja aiomme tarkastella runon yksityiskohtia - kuten säettä, välimerkkejä, taukoja.
Laittakaa siis runollista postia osoitteeseen miia.toivio@helsinki.fi.
Muuten: Jos on sellainen tapahtunut, että olette jo aiemmin lähettäneet runojanne mutta ette ole saaneet niin-sen-minkään-maailman vastausta allekirjoittaneelta, niin pyydän ymmärrystä: tekstejä tarjotaan kuitenkin sen verran paljon että en koe pystyväni vastaamaan jokaiselle - varsinkin kun tuntuu siltä että varsinkin kielteiseen vastaukseen tulisi liittää perustelut, mikä vaatisi perusteellista arviointia, mikä taas vie aikaa jne. Joten valitettavasti otan yhteyttä vain niihin, joitten runoja julkaisemme. Mutta muistuttaisin, että vaikka emme olisi aiemmin julkaisseet runojanne ei se tarkoita sitä ettei kannattaisi kokeilla onneaan uudemman kerran.
Laittakaa siis runollista postia osoitteeseen miia.toivio@helsinki.fi.
Muuten: Jos on sellainen tapahtunut, että olette jo aiemmin lähettäneet runojanne mutta ette ole saaneet niin-sen-minkään-maailman vastausta allekirjoittaneelta, niin pyydän ymmärrystä: tekstejä tarjotaan kuitenkin sen verran paljon että en koe pystyväni vastaamaan jokaiselle - varsinkin kun tuntuu siltä että varsinkin kielteiseen vastaukseen tulisi liittää perustelut, mikä vaatisi perusteellista arviointia, mikä taas vie aikaa jne. Joten valitettavasti otan yhteyttä vain niihin, joitten runoja julkaisemme. Mutta muistuttaisin, että vaikka emme olisi aiemmin julkaisseet runojanne ei se tarkoita sitä ettei kannattaisi kokeilla onneaan uudemman kerran.
Sunday, August 29, 2004
Molskin reunalta
Nyt kun Ilmajoki on voittanut olympiahopeaa painissa, olisi vihdoinkin aika ryhtyä tutkimaan runouden retoristen kuvioiden ja painiotteiden välisiä suhteita: Juntta. Niskalenkki. Vyörytys. Selätys. Passaus. Heitto.
On nimittäin tullut oltua pienenä tyttönä isän mukana painikämpällä.
On nimittäin tullut oltua pienenä tyttönä isän mukana painikämpällä.
Thursday, August 26, 2004
The Kalevala
... Lyökämme käsi kätehen,
sormet sormien lomahan,
lauloaksemme hyviä,
parahia pannaksemme ...
The Kalevala
Kun nyt nuo homofoniset käännökset ovat olleet framilla niin miten olisi...?
Sekä: kun nyt tuo käsitteellinen kirjallisuus on ollut framilla, niin miten olisi...?
Kohinaan menossa kumisaappaat jalassa.
sormet sormien lomahan,
lauloaksemme hyviä,
parahia pannaksemme ...
The Kalevala
Kun nyt nuo homofoniset käännökset ovat olleet framilla niin miten olisi...?
Sekä: kun nyt tuo käsitteellinen kirjallisuus on ollut framilla, niin miten olisi...?
Kohinaan menossa kumisaappaat jalassa.
Small trash can icon
I was trying to delete the two-three extra comments KK has created but there seems to be a small trash can icon missing from the pages where it should be and I am unable to solve its mystery.
Wednesday, August 25, 2004
Näkymätön, paras kaveri
Mielenkiintoisen keskustelun tavoitimme eilen aamupäivällä Kiasmassa, alkuverryttelyn jälkeen. Ja huomatuksi tuli - duh - Charles B:n kiinnostus kieleen, sen rekistereihin, kielioppiin, kirjoitettuun ja puhuttuun kieleen, kielen historiaan. Ei ole ennemmin tullut mieleen vaikkapa se, miten amerikanenglanti on muokkaantunut miljoonien maahanmuuttajien suussa, jotka raskaalla puolalaisella tai italialaisella aksentilla ovat uuden kotimaansa kieltä vääntäneet ja vääntävät edelleen. Kävimme myös miettimässä, miksi Eeva-Liisa Mannerin suomen kieli on niin puhdasta ja selkeää ja neutraalia - miksi siinä ei näy jälkiä hänen karjalaisesta murteestaan, jota hän kyllä (ymmärtääkseni) puhui? (Manneriin liittyen minua ihmetyttää myös mitä oikein tapahtui hänen ensimmäisten teostensa ja Tämän matkan välillä?) Suomalaisilla kuten kaikilla tietenkin lienee oma erityinen suhde äidinkieleensä, jonka oikea käyttö meille ja seitsemille veljeksille 1800-luvulla opetettiin. Miten elämä olisi erilaista, jos puhuisimme enempi itämurteiden pohjalle rakennettua kieltä? ja milloin muuten lienee ilmestynyt ensimmäinen suomen kielen kielioppi? Puhuimme myös termeistä "reclaim" tai "repossession" eli kielen uudelleenhaltuunotosta, uudelleenvaltaamisesta; kokemus kielestä jonain, jonka olemme menettäneet, mikä tietenkään ei pidä paikkaansa, koska se ei koskaan ole edes ollut meidän, mutta joka jollain lailla silti on meidän (sosiaalista) ei-omaisuuttamme. Voisiko haltuunotto tarkoittaa sitä, että antaa itselleen oikeuden käyttää kieltä, luo siihen henkilökohtaisen suhteen, pitää siitä huolta, leikkii sen kanssa, niin kuin kieli olisi se näkymätön, paras kaveri?
Monday, August 23, 2004
Pohjustusta
Muutamia sitaatteja Charles Bernsteinin esseestä "Stray straws and straw men" (1976).
"Such poetry [Ron Silliman`s] emphasizes its medium as being constructed, rule governed, everywhere circumscribed by grammar and syntax, chosen vocabulary: designed, manipulated, picked, programmed, organized, & so an artifice, artifact - monadic, solipsistic, homemade, manufactured, mechanized, formulaic, willful.
[---]
"Technical artifice" they scream, as if poetry doesn`t demand a technical precision.
[---]
Compare/ these two views/ of what/ poetry/ is:
In the one, an instance (a recording perhaps) of reality or fantasy or experience or event is presented to us through the writing.
In the other, the writing itself is seen as an instance of reality or reality or experience or event.
[---]
What I want to call attention to is that there is no natural writing style; that the preference for its supposed manifestations is simply a preference for a particular look to poetry & often a particular vocabulary (usually perceived as personal themes); that this preference (essentially a procedural decision to work within a certain domain sanctified into a rite of poetry) actually obscures the understanding of the work which appears to be its honoured bases; & especially that the cant of "make it personal" & "let it flow" are avoidances - by mystification - of some very compelling problems that swirl around truthtelling, confession, bad faith, false self, authenticity, virtue etc.
[---]
Whatever gets written gets written in a particular shape, uses a particular vocabulary & syntax, & a variety of chosen techniques. Whether its shape, syntax & vocabulary result from an attraction (or ideological attachment to) the organic & spontaneous, or to some other look, it is equally chosen. Sometimes this process takes place intuitively or unconsciously (the pull of influence comes in here since somewhere in the back of your mind are models for what looks natural, personal, magical, mystical, spontaneous, automatic, dream-like, confessional, didactic, shocking.)
[---]
There is no natural look or sound to a poem. Every element is intended, chosen. That is what makes a thing a poem. Modes cannot be escaped, but they can be taken for granted. They can also be meant. [---]"
Vassokuu. Illalla Huvilatelttaan, siis, mars!
"Such poetry [Ron Silliman`s] emphasizes its medium as being constructed, rule governed, everywhere circumscribed by grammar and syntax, chosen vocabulary: designed, manipulated, picked, programmed, organized, & so an artifice, artifact - monadic, solipsistic, homemade, manufactured, mechanized, formulaic, willful.
[---]
"Technical artifice" they scream, as if poetry doesn`t demand a technical precision.
[---]
Compare/ these two views/ of what/ poetry/ is:
In the one, an instance (a recording perhaps) of reality or fantasy or experience or event is presented to us through the writing.
In the other, the writing itself is seen as an instance of reality or reality or experience or event.
[---]
What I want to call attention to is that there is no natural writing style; that the preference for its supposed manifestations is simply a preference for a particular look to poetry & often a particular vocabulary (usually perceived as personal themes); that this preference (essentially a procedural decision to work within a certain domain sanctified into a rite of poetry) actually obscures the understanding of the work which appears to be its honoured bases; & especially that the cant of "make it personal" & "let it flow" are avoidances - by mystification - of some very compelling problems that swirl around truthtelling, confession, bad faith, false self, authenticity, virtue etc.
[---]
Whatever gets written gets written in a particular shape, uses a particular vocabulary & syntax, & a variety of chosen techniques. Whether its shape, syntax & vocabulary result from an attraction (or ideological attachment to) the organic & spontaneous, or to some other look, it is equally chosen. Sometimes this process takes place intuitively or unconsciously (the pull of influence comes in here since somewhere in the back of your mind are models for what looks natural, personal, magical, mystical, spontaneous, automatic, dream-like, confessional, didactic, shocking.)
[---]
There is no natural look or sound to a poem. Every element is intended, chosen. That is what makes a thing a poem. Modes cannot be escaped, but they can be taken for granted. They can also be meant. [---]"
Vassokuu. Illalla Huvilatelttaan, siis, mars!
Thursday, August 19, 2004
Soria merellä sorsa, soriampi suojassasi
Olen onnellisesti ratkaissut ongelman, mikä esittäytyi minulle ystäväni pyynnössä lukea joko oma tai jonkun muun runo hänen lauantaisissa häissään. Jep. Pyörittelin mielessäni mahdollisia otsikoita kuten "Oodi avioliiton iloille", "Balladi perheen perustamisesta" ja "Hymni kotitöitten tasapuoliselle jakaantumiselle", mutta mikään niistä ei oikein iskenyt kipinää kuten ei myöskään tuo aina niin tuore ja ajankohtainen "Rakkaus on...". Eikä tehtävää tehnyt yhtään helpommaksi siihen piilotettu myötäkarvaan silittämisen vaade, joka tuntui väistämättä johdattavan latteuksien hetteikköön. Mutta: Sitten huomasin kaivaa kirjahyllystäni esiin keväällä antikvariaatista löytämäni valikoiman Kantelettaren runoja, Itkivät ihanat nummet. Ja sieltäpä löysinkin kelpo kaason runon, joka pomminvarmasti tyydyttää molempia osapuolia: ei vain hääväkeä vaan myös minua. Ajattelin jopa laulaa sen (!) omakeksimälläni sävelellä (hih). Raportoin myöhemmin miten sulosointujen visertäminen sujui.
Wednesday, August 18, 2004
Herää, pahvi!
Nyt on todellakin aika pitää lamppu palamassa ja varansa ettei vain nukahda, kun meille heitetään mahdollisuuksia päästä lähietäisyydelle ulukomaanpelle* -runoilijoiden kanssa, mikä mahdollistaa mm. kysymysten esittämisen - tai ainakin niitten hautomisen pääkopassa siihen asti kunnes on jo liian myöhäistä eikä muutenkaan kehtaa nousta seisomaan, kun ihimiset kattoo.
Tiedän, että olette jo varmasti lukeneet nämä Kiiltomadon ilmoitustaululta, mutta muistutan teitä silti, että nyt perjantaina 20. elokuuta julkistetaan Leevin kokeellinen proosa(runo?)teos Päivä kustannusliike Kirja kerrallaan avustuksella seuraavasti:
klo 10–11 julkistustilaisuus Lasipalatsin Studiossa (Sisäänkäynti Café Lasipalatsin vierestä, 2. kerros). Tilaisuuden vetää tutkija Timo Kaitaro, paikalla Leevi Lehto ja Ubu Webin vetäjä Kenneth Goldsmith.
klo 14.30–16: KG ja LL puhuvat kansainvälisen elektronisen taiteen konferenssin ISEA 2004 paneelissa "Amplexus Poetics", Lume, TAIK. ISEASTA oli enempi tämän päivän Hesarissa - oikeen koko sivu.
klo 18–19: Puhtaan kielen ilta / The Pure Language Evening Lasipalatsin mBarissa: KG ja LL lukevat. Ja lukemisensa jälkeen, syöksykää kimppuun ja ryöstäkää nämä "auteurit" poeettisen keskustelun syövereihin!
Menkää ihmeessä, kun minä en pääse - olen kaasona Lapin Saariselällä hela veckoslutet.
Seurraava tilaisuus harjoittaa runon ymmärtämistä luettuna on Huvila-teltassa maanantaina 23. päivä klo 19, kun Charles Berstein (US), Don Paterson (UK), Mirkka Rekola (FIN) ja Merja Virolainen (FIN) astuvat lavalle. Toivottavasti maanantainakin sataa! Ropina säestäisi runoja silleen, viehättävästi.
Tässä vaiheessa alkaa jo hirvittää, sillä nyt ollaan vasta puolivälissä tätä tapahtumakalenteria.
Sillä tiistaina 24. elokuuta 2004 klo 11-13 Kiasman Seminaari-salissa pitäisi sekä minun että teidän olla erityisen valppaina, koska silloin on mahdollisuus esittää kysymyksiä Charles Bernsteinille - ja sitten itselläni pitäisi olla vielä jotain järkevääkin sanottavaa, ns. kykyä osallistua keskusteluun niin että keskustelu saattaa kaikki siihen joko puhujina tai kuuntelijoina osallistuvat ylevöittymisen tilaan. Huh.
Eivätkä juhlat tähän lopu, amatöörit ja vähän kokeneemmat hoi! Saman päivän iltana eli tiistaina 24. päivä on tarjolla Poetry Slamin Helsingin osakilpailu St. Urho's Pubissa klo 20.
Oliks siinä kaikki?
Ei.
Sillä Voiman pihalla KOHISEE Taiteiden yönä!
>>>>Piha-Kohina Taiteiden yönä torstaina 26.8. klo 17.00-22.30> >>>>Voima Kustannuksen sisäpihalla, Hämeentie 48> >>>>> >>>>Poikkitaiteellisen kirjallisuusklubi Kohinan syyskauden startti> >>>>> >>>>17.00 E.minor-trio> >>>>Mikko Putkonen (kitara, laulu), Lauri Hartikainen (kitara) ja Mika Seppänen> >>>>(sellisti)> >>>>Kotimaista bossanovaa> >>>>17.30 Teatro de la Luna Negra> >>>>Latinalaisamerikkalainen teatteriseurue esittää dramatisointeja Pablo Nerudan oodeista.> >>>>18.00 Runoilijat Sanna Karlström ja Merja Virolainen> >>>>Kuvia, ääniä ja tunnelmia kaupungin elämästä> >>>>19.00 Muuntajat-runoimprovisaatioryhmä> >>>>Tampereen Viitapiirin kirjoittajat luovat runoja yhteistyössä yleisön> >>>>kanssa "nyhjää tyhjästä" -tyyliin.> >>>>20.00 Yhdysvaltalainen runoilija Hal Sirowitz> >>>>Runoja uudesta kokoelmasta "Kaiken aikaa".> >>>>20.30 Koiton Laulun kuoro> >>>>Nykyrunoihin sävellettyjä kuoroteoksia.> >>>>21.00 Näyttelijä Tuukka Vasama ja basisti Joonas Almila> >>>>Tajunnanvirtaa ja bassosooloja. Verbaalista ja musikaalista> improvisointia.> >>>>21.30 Runokaraoke> >>>>Yleisön vuoro päästä ääneen. Villejä ja vapaita tulkintoja>>> nykylyyrikoiden>>>>tuotannosta karaokevideoiden äärellä. Karaokeisäntänä Kim Helminen.> >>>>> >>>Illan juontaa Timo Forss.> >>>>Paikalla kirja- ja lehtimyyntiä sekä tarjoilua. >>>>>Vapaa pääsy.> >>> >>>>Järjestäjät: Elävien Runoilijoiden Klubi, runoyhdistys Nihil Interit, Lumooja-kirjallisuuslehti, Kultti ry, Voima Kustannus, Suomen Rauhanpuolustajat.
Toivotan kaikille voimaa ja rohkeutta selviytyä seuraavan puolentoista viikon koettelemuksista.
* huom. huom. vaatii ei-kirjaimellista lukutapaa
Tiedän, että olette jo varmasti lukeneet nämä Kiiltomadon ilmoitustaululta, mutta muistutan teitä silti, että nyt perjantaina 20. elokuuta julkistetaan Leevin kokeellinen proosa(runo?)teos Päivä kustannusliike Kirja kerrallaan avustuksella seuraavasti:
klo 10–11 julkistustilaisuus Lasipalatsin Studiossa (Sisäänkäynti Café Lasipalatsin vierestä, 2. kerros). Tilaisuuden vetää tutkija Timo Kaitaro, paikalla Leevi Lehto ja Ubu Webin vetäjä Kenneth Goldsmith.
klo 14.30–16: KG ja LL puhuvat kansainvälisen elektronisen taiteen konferenssin ISEA 2004 paneelissa "Amplexus Poetics", Lume, TAIK. ISEASTA oli enempi tämän päivän Hesarissa - oikeen koko sivu.
klo 18–19: Puhtaan kielen ilta / The Pure Language Evening Lasipalatsin mBarissa: KG ja LL lukevat. Ja lukemisensa jälkeen, syöksykää kimppuun ja ryöstäkää nämä "auteurit" poeettisen keskustelun syövereihin!
Menkää ihmeessä, kun minä en pääse - olen kaasona Lapin Saariselällä hela veckoslutet.
Seurraava tilaisuus harjoittaa runon ymmärtämistä luettuna on Huvila-teltassa maanantaina 23. päivä klo 19, kun Charles Berstein (US), Don Paterson (UK), Mirkka Rekola (FIN) ja Merja Virolainen (FIN) astuvat lavalle. Toivottavasti maanantainakin sataa! Ropina säestäisi runoja silleen, viehättävästi.
Tässä vaiheessa alkaa jo hirvittää, sillä nyt ollaan vasta puolivälissä tätä tapahtumakalenteria.
Sillä tiistaina 24. elokuuta 2004 klo 11-13 Kiasman Seminaari-salissa pitäisi sekä minun että teidän olla erityisen valppaina, koska silloin on mahdollisuus esittää kysymyksiä Charles Bernsteinille - ja sitten itselläni pitäisi olla vielä jotain järkevääkin sanottavaa, ns. kykyä osallistua keskusteluun niin että keskustelu saattaa kaikki siihen joko puhujina tai kuuntelijoina osallistuvat ylevöittymisen tilaan. Huh.
Eivätkä juhlat tähän lopu, amatöörit ja vähän kokeneemmat hoi! Saman päivän iltana eli tiistaina 24. päivä on tarjolla Poetry Slamin Helsingin osakilpailu St. Urho's Pubissa klo 20.
Oliks siinä kaikki?
Ei.
Sillä Voiman pihalla KOHISEE Taiteiden yönä!
>>>>Piha-Kohina Taiteiden yönä torstaina 26.8. klo 17.00-22.30> >>>>Voima Kustannuksen sisäpihalla, Hämeentie 48> >>>>> >>>>Poikkitaiteellisen kirjallisuusklubi Kohinan syyskauden startti> >>>>> >>>>17.00 E.minor-trio> >>>>Mikko Putkonen (kitara, laulu), Lauri Hartikainen (kitara) ja Mika Seppänen> >>>>(sellisti)> >>>>Kotimaista bossanovaa> >>>>17.30 Teatro de la Luna Negra> >>>>Latinalaisamerikkalainen teatteriseurue esittää dramatisointeja Pablo Nerudan oodeista.> >>>>18.00 Runoilijat Sanna Karlström ja Merja Virolainen> >>>>Kuvia, ääniä ja tunnelmia kaupungin elämästä> >>>>19.00 Muuntajat-runoimprovisaatioryhmä> >>>>Tampereen Viitapiirin kirjoittajat luovat runoja yhteistyössä yleisön> >>>>kanssa "nyhjää tyhjästä" -tyyliin.> >>>>20.00 Yhdysvaltalainen runoilija Hal Sirowitz> >>>>Runoja uudesta kokoelmasta "Kaiken aikaa".> >>>>20.30 Koiton Laulun kuoro> >>>>Nykyrunoihin sävellettyjä kuoroteoksia.> >>>>21.00 Näyttelijä Tuukka Vasama ja basisti Joonas Almila> >>>>Tajunnanvirtaa ja bassosooloja. Verbaalista ja musikaalista> improvisointia.> >>>>21.30 Runokaraoke> >>>>Yleisön vuoro päästä ääneen. Villejä ja vapaita tulkintoja>>> nykylyyrikoiden>>>>tuotannosta karaokevideoiden äärellä. Karaokeisäntänä Kim Helminen.> >>>>> >>>Illan juontaa Timo Forss.> >>>>Paikalla kirja- ja lehtimyyntiä sekä tarjoilua. >>>>>Vapaa pääsy.> >>> >>>>Järjestäjät: Elävien Runoilijoiden Klubi, runoyhdistys Nihil Interit, Lumooja-kirjallisuuslehti, Kultti ry, Voima Kustannus, Suomen Rauhanpuolustajat.
Toivotan kaikille voimaa ja rohkeutta selviytyä seuraavan puolentoista viikon koettelemuksista.
* huom. huom. vaatii ei-kirjaimellista lukutapaa
Tuesday, August 17, 2004
The Benjamin Franklin Review
Do you know what you have been reading
lately? Do you see the words, are they dancing?
From now on they will be. Throw away
your galoshes and subscribe (contribute!) to
FRANKLIN, the review that's dedicated. (...)
Octopusmagazine nro 3
lately? Do you see the words, are they dancing?
From now on they will be. Throw away
your galoshes and subscribe (contribute!) to
FRANKLIN, the review that's dedicated. (...)
Octopusmagazine nro 3
Monday, August 16, 2004
Surreal - as if synonymous with odd, wacky
Circle of clichés: Tom Payne's guide to the words that reviewers and publishers love too much
Mitkä lienevät suomalaisen kriitikkokielen tyypillisimmät ilmaukset & rakenteet & näkökulmat?
Mitkä lienevät suomalaisen kriitikkokielen tyypillisimmät ilmaukset & rakenteet & näkökulmat?
Friday, August 13, 2004
Kenny G tulee kaupunkiin
Kun tuo Ubuwebin perustaja Kenneth Goldsmith on ensi viikolla tulossa tänne Soome maahan, ajattelin laittaa pari linkkiä jotka löysin Tanskanmaalta, josta hän on suunnistamassa kohti Helsinkiä. Tässä Afsnit P:n plogi ja täsä Dagbladet Information. Infoa Kennethistä löytyy hänen kotisivujensa lisäksi tietenkin EPC:stä. Eikä sovi unhoittaa Leevin ja KG:n keskustelua "Alaston media eli Benjamin "kaikkien keskinäisyhteyden" ajassa" Tuli&Savu Netissä.
Helgingissä Kennyä voi kuunnella perjantaina 20.8 ISEA2004 konferenssissa
(Lume, Taik):
14:30-16:00 Critical Interaction Design Session 3 BUNUEL
Amplexus Poetics: Language, Art and New Software Forms
moderator: Lisa Moren (US)
Presenters:
1) Kenny Goldsmith (US), UBUweb
2) Nina Katchadourian (US), Talking Popcorn
3) Leevi Lehto (FI), Text Rain
4) Bill Seaman (US), Recombinant Poetics
Ja katso toki tapahtuman kotisivut Isea 2004.
Tuli&Savu 3/2002:ssa muuten julkaistiin Kennyä suomeksi: neljä runoa kokoelmasta 73 poems. Näitä löytyy enkuksi Ubuwebistä. Sekä hänen "poetiikkaansa" ja "taiteilijuuttansa" avaava teksti Luovuudettomuus luovuutena, enkuksi täällä.
Helgingissä Kennyä voi kuunnella perjantaina 20.8 ISEA2004 konferenssissa
(Lume, Taik):
14:30-16:00 Critical Interaction Design Session 3 BUNUEL
Amplexus Poetics: Language, Art and New Software Forms
moderator: Lisa Moren (US)
Presenters:
1) Kenny Goldsmith (US), UBUweb
2) Nina Katchadourian (US), Talking Popcorn
3) Leevi Lehto (FI), Text Rain
4) Bill Seaman (US), Recombinant Poetics
Ja katso toki tapahtuman kotisivut Isea 2004.
Tuli&Savu 3/2002:ssa muuten julkaistiin Kennyä suomeksi: neljä runoa kokoelmasta 73 poems. Näitä löytyy enkuksi Ubuwebistä. Sekä hänen "poetiikkaansa" ja "taiteilijuuttansa" avaava teksti Luovuudettomuus luovuutena, enkuksi täällä.
Wednesday, August 11, 2004
Yhtä jos toistakin
Oikeastaan tämä viesti on huijausta siinä mielessä, että yhdellä välineellä kuljetetaan jotain aivan toista lastia kuin päälle päin annetaan ymmärtää. Näyttää siltä, että tulen levittäneeksi muutamia John Ashbery -linkkejä - kuten Self-portrait in a convex mirror ja Leevin suomentamana Omakuva kuperassa peilissä - mutta oikeastaan huomio ei ole Parmigianinossa eikä edes Giorgio Vasarissa - jonka kielenkäyttöön olen aivan ihastunut - vaan täysin henkilökohtaisissa liikuskeluissa muutamissa kunnioitusta herättävissä kirjakaupoissa, joista löytyi italiaksi mm. Finnegan´s Wake (!). Olenkin halunnut oppia kyseistä kieltä vain sen takia, että voisin lukea kaikkia niitä kirjoja, joita Feltrinellillä, Edisonilla ja Martellilla oli läjäpäin tarjolla. Mutta oikeastaan pääasia ei ollut nuo kirjakaupatkaan, jollaisen toivoisin joskus meilläkin näkeväni - siis kaupan, josta löytyy kirjoja, jotka julkaistiin viisi tai kymmenen tai viisitoista vuotta sitten. Tai kirjailijan koko tuotanto. Lopullisin tarkoitukseni taisi olla saada kertoa se, että olen ollut poissaoleva mutta nyt palautunut. Silti vielä yksi linkki viehättävään ja hyvin down to earth keskusteluun: John Ashbery in conversation with John Tranter Jacketin Ahberylle omistetussa numerossa.
Wednesday, July 07, 2004
Ennen kirmaamista
Lopulta on vastaanotettava kesä, ja luovuttava tästä sähköisestä universumista, siirryttävä sinne minne suomalaiset sankoin joukoin katoavat: maalle.
Tervemenoa! Näitten runokatkelmien kautta haluan astua lomalle.
Sanna Karlströmin tänä vuonna ilmestyneen esikoiskokoelman Taivaan mittakaava runoihin sain tutustua jo viime vuonna, kun julkaisimme niitä Tulessa (4/2002&1/2003). Erityisesti pidin runosta nimeltä "Shakkimestarin ikävä":
"Yöllä kierähdän itseni ympäri monta kertaa
ja tuuli työntää katkeamatonta taivasta pääni ylitse.
Sano taas että minä olen ainutkertainen ja erehtymätön.
[...]
Aina tähän aikaan, samaan aikaan, tarkalleen,
shakkimestari kyyristyy pelilaudan ylle,
ja valo polttaa hänen otsaansa,
olen sanonut häntä sydämettömäksi,
näkemättä miten hän kyyristyy,
valo polttaa hänen otsaansa.
Yhtä hyvin voisin nähdä unta kuin muistaa
miten pujotit kätesi ilmaan repeytyneestä reiästä
ja siirrät sotilaan kuviteltua vastustajaa kohti.
Yhtä hyvin olisin voinut olla onnellinen."
[...]
Helvi Hämäläisen kokoelman Pilveen sidottu (1961) on viimeisin löytöni Vammalan vanhan kirjallisuuden päiviltä viime lauantailta, josta käsiini tarttui myös Marjut Kähkösen väitös Ei kenenkään veli. Naiskirjailijuuden metaforat Helvi Hämäläisen lyriikassa. Yliopiston tiedotteessa kerrotaan väitöksestä näin: "Teeman ytimessä on kysymys siitä, mikä on merkittävää, "suurta" kirjallisuutta ja kenellä on oikeus määritellä se. Tutkimus lähestyy kirjailijuutta sukupuolittuneena ilmiönä ja esittää monia vaihtoehtoisia ratkaisuehdotuksia kirjailijantyön arvottamista koskeviin ongelmiin. Keskeiseksi ongelmaksi Kähkönen nostaa ristiriidan naiseuden ja miehisesti määritellyn nerouden välillä." Miten tärkeä ja mielenkiintoinen aihe! Kts. myös Turun Sanomien juttu aiheesta.
En ole aiemmin tutustunut Hämäläisen runoihin, vain kovasti ihastellut Säädyllistä murhenäytelmää. Juhannuksena löysin anoppini kirjahyllystä tuon kokoelman Pilveen sidottu. Runo nimeltään "Yö" kiinnitti huomioni:
"Yön shakkilaudalle panen punaisen ruusun,
se on kuningattareni,
ja yö tuo sinisen torninsa, tähdet, sotamiehensä,
mutta minä panen peliin punaisen ruusun.
Ja aurinko tuo ruutujen viidakkoon
pantterin kaikkine täplineen.
Pantterin täplillä pelataan,
mutta minä panen peliin punaisen ruusun
auringon ja yön kaksintaistelussa."
[...]
Molemmissa runoissa käytetään öistä shakinpeluuta kuvaamaan jotain muuta: Karlströmin runossa muistikuva shakinpelaajasta tulee melkein eläväksi, jotain hänestä on jäänyt huoneeseen. Ehkä runon keskittynyt tunnelma - kun herää yöllä ja tarkastelee ympäristöään, jota ympäröi outo valo - viehätti minua. Hämäläisen runossa puhuja on itse toinen pelaajista, ja erityisesti hänen voimakas, tahdokas pelaajanotteensa teki vaikutuksen, jopa häviössä, sillä runo loppuu:
[...]
"Panen punaisen ruusun yön shakkilaudalle
tummansiniseen ruutuun,
kuningattaren, punaisen ruusun,
häviän punaisen ruusun."
Mieleen tulee Hämäläisen kommentti viime sunnuntain Sininen laulu, Suomen taiteiden tarina -sarjasta, jossa Hämäläistä haastateltiin Säädyllisen murhenäytelmän seuraamuksista: kielteisistä suhtautumisista kirjailijaan, joka rohkeni kirjoittaa oikeista ihmisistä. Uhmakkaastikin Hämäläinen toteaa, että "maksoi sen hinnan". Mielenkiinnolla lähden tutustumaan tähän kirjailijapersoonaan.
Jos joku muuten ei vielä ole huomannut katsoa tuota von Baghin toimittajaa ohjelmaa, niin kannustan avaamaan ykköskanavan sunnuntaisin vartin yli 9.
Tervemenoa! Näitten runokatkelmien kautta haluan astua lomalle.
Sanna Karlströmin tänä vuonna ilmestyneen esikoiskokoelman Taivaan mittakaava runoihin sain tutustua jo viime vuonna, kun julkaisimme niitä Tulessa (4/2002&1/2003). Erityisesti pidin runosta nimeltä "Shakkimestarin ikävä":
"Yöllä kierähdän itseni ympäri monta kertaa
ja tuuli työntää katkeamatonta taivasta pääni ylitse.
Sano taas että minä olen ainutkertainen ja erehtymätön.
[...]
Aina tähän aikaan, samaan aikaan, tarkalleen,
shakkimestari kyyristyy pelilaudan ylle,
ja valo polttaa hänen otsaansa,
olen sanonut häntä sydämettömäksi,
näkemättä miten hän kyyristyy,
valo polttaa hänen otsaansa.
Yhtä hyvin voisin nähdä unta kuin muistaa
miten pujotit kätesi ilmaan repeytyneestä reiästä
ja siirrät sotilaan kuviteltua vastustajaa kohti.
Yhtä hyvin olisin voinut olla onnellinen."
[...]
Helvi Hämäläisen kokoelman Pilveen sidottu (1961) on viimeisin löytöni Vammalan vanhan kirjallisuuden päiviltä viime lauantailta, josta käsiini tarttui myös Marjut Kähkösen väitös Ei kenenkään veli. Naiskirjailijuuden metaforat Helvi Hämäläisen lyriikassa. Yliopiston tiedotteessa kerrotaan väitöksestä näin: "Teeman ytimessä on kysymys siitä, mikä on merkittävää, "suurta" kirjallisuutta ja kenellä on oikeus määritellä se. Tutkimus lähestyy kirjailijuutta sukupuolittuneena ilmiönä ja esittää monia vaihtoehtoisia ratkaisuehdotuksia kirjailijantyön arvottamista koskeviin ongelmiin. Keskeiseksi ongelmaksi Kähkönen nostaa ristiriidan naiseuden ja miehisesti määritellyn nerouden välillä." Miten tärkeä ja mielenkiintoinen aihe! Kts. myös Turun Sanomien juttu aiheesta.
En ole aiemmin tutustunut Hämäläisen runoihin, vain kovasti ihastellut Säädyllistä murhenäytelmää. Juhannuksena löysin anoppini kirjahyllystä tuon kokoelman Pilveen sidottu. Runo nimeltään "Yö" kiinnitti huomioni:
"Yön shakkilaudalle panen punaisen ruusun,
se on kuningattareni,
ja yö tuo sinisen torninsa, tähdet, sotamiehensä,
mutta minä panen peliin punaisen ruusun.
Ja aurinko tuo ruutujen viidakkoon
pantterin kaikkine täplineen.
Pantterin täplillä pelataan,
mutta minä panen peliin punaisen ruusun
auringon ja yön kaksintaistelussa."
[...]
Molemmissa runoissa käytetään öistä shakinpeluuta kuvaamaan jotain muuta: Karlströmin runossa muistikuva shakinpelaajasta tulee melkein eläväksi, jotain hänestä on jäänyt huoneeseen. Ehkä runon keskittynyt tunnelma - kun herää yöllä ja tarkastelee ympäristöään, jota ympäröi outo valo - viehätti minua. Hämäläisen runossa puhuja on itse toinen pelaajista, ja erityisesti hänen voimakas, tahdokas pelaajanotteensa teki vaikutuksen, jopa häviössä, sillä runo loppuu:
[...]
"Panen punaisen ruusun yön shakkilaudalle
tummansiniseen ruutuun,
kuningattaren, punaisen ruusun,
häviän punaisen ruusun."
Mieleen tulee Hämäläisen kommentti viime sunnuntain Sininen laulu, Suomen taiteiden tarina -sarjasta, jossa Hämäläistä haastateltiin Säädyllisen murhenäytelmän seuraamuksista: kielteisistä suhtautumisista kirjailijaan, joka rohkeni kirjoittaa oikeista ihmisistä. Uhmakkaastikin Hämäläinen toteaa, että "maksoi sen hinnan". Mielenkiinnolla lähden tutustumaan tähän kirjailijapersoonaan.
Jos joku muuten ei vielä ole huomannut katsoa tuota von Baghin toimittajaa ohjelmaa, niin kannustan avaamaan ykköskanavan sunnuntaisin vartin yli 9.
Friday, July 02, 2004
Ylösnousemista
En tiedä miksi, mutta tunnustan silti, että olen viime aikoina huomannut olevani kuollut. Haluaisin ajatella, että olen vähitellen ylösnousemassa. Ensinnäkin, en ole kyennyt kirjoittamaan mitään edes pikkiriikkisen runoa muistuttavaa - pitkään aikaan. Pääni on ollut kuin hylätty kiitorata jota rapistuvat lentokoneet koristavat. Toiseksi - kts. edellinen kohta.
Näen toivonpilkahduksia siinä, että tekisi mieli käydä läpi ja kommentoida tämän päivän näkökulmasta Tommi Parkon juttua "Uutta runoa etsimässä", joka ilmestyi Tuli&Savun numerossa 3/1998. Toinen, mihin tekisi mieli tarttua, on Kiiltomadon keskustelupalstalla esitetty kysymys viime vuosien suosikkirunokokoelmista.
Mutta suosikkien nimeäminen on hankalaa, olen huomannut. Kun pitäisi listata vaikkapa "Viisi parasta elokuvaa" niin menen ihan puihin. Jos kysymyksen muotoilee toisin sanoin, kuten "Viisi eniten sinuun vaikuttanutta elokuvakokemusta", niin vastaaminen on helpompaa. Ne olisivat - esimerkiksi:
1. Bim mustakorva, alle kouluikäisenä. Hirvittävän pitkään piti itkeä tämän jälkeen. Elokuva jota en halua nähdä enää ikinä.
2. Kulkurin valssi, ala-asteella. Soitin nokkahuilulla nimisävelmää, osaamatta soittaa nokkahuilua, pitkin iltaa, ikkunasta, ulkoportailla seisten, ympäri taloa.
3. Dirty Dancing, 12-vuotiaana, 16 kertaa Seinäjoen elokuvateatteri Marilynissä. Ymmärrettävää tuossa iässä.
4. Ilmestyskirja Nyt ja kaikki kolme Kummisetää Sodankylässä muutama vuosi sitten, kun FFC:kin oli paikalla. Ylipäänsä koko Sodis on kokemuksena sanoinkuvaamaton.
5. Lukuisia hyviä elokuvia, joita en osaa laittaa päällekkäin enkä alekkain. Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalit nimeän myös tässä, mahtavia leffoja!
Tässäkin siis rehellisyyden ja kompromissittomuuden nimissä ei lopulta nähty puita metsältä. Ja eksyin aiheestakin, kun piti kirjoittaa jotakin lempirunokokoelmista. Helpompaa on mielestäni puhua lempirunoista, mutta jos pitää nimetä kokoelmia, niin mielelläni olen lukenut Anselm Hollon Corvusta, Timo Lappalaisen Poetic Licensea, Mikko Myllylahden Autojen kuumat moottorit kotiinpaluun jälkeen-kokoelmaa ja Aki Salmelan Sanomattomia lehtiä. Eikä voi unohtaa Juhani Ahvenjärven Hölkkää, paljon olen siitä pitänyt, ja toivoisin että joskus saattaisin sen löytää divarista, koska itselläni sitä ei valitettavasti ole. Jop, jotain olen varmasti unohtanut... Niin, tykkään kovasti hollantilaisen runouden antologiasta Onni on vaarallista, siihen tulee palattua.
Harmillista on se, että koska tulee luettua koko ajan aika paljon, ja paljon on sellaista mitä pitää lukea, niin tulee luettua nopeasti, ja selaillen, sen takia, että kaikesta pitäisi saada jonkinlainen käsitys. Täytyisi tehdä tilaa rauhallisemmalle lukemistahdille. Nythän on kesä... ja sen merkitys lienee "enemmän aikaa, vähemmän kiirettä". Kummasti tulee oltua vielä odottavalla kannalla, että milloin se alkaa. Se loma.
Näen toivonpilkahduksia siinä, että tekisi mieli käydä läpi ja kommentoida tämän päivän näkökulmasta Tommi Parkon juttua "Uutta runoa etsimässä", joka ilmestyi Tuli&Savun numerossa 3/1998. Toinen, mihin tekisi mieli tarttua, on Kiiltomadon keskustelupalstalla esitetty kysymys viime vuosien suosikkirunokokoelmista.
Mutta suosikkien nimeäminen on hankalaa, olen huomannut. Kun pitäisi listata vaikkapa "Viisi parasta elokuvaa" niin menen ihan puihin. Jos kysymyksen muotoilee toisin sanoin, kuten "Viisi eniten sinuun vaikuttanutta elokuvakokemusta", niin vastaaminen on helpompaa. Ne olisivat - esimerkiksi:
1. Bim mustakorva, alle kouluikäisenä. Hirvittävän pitkään piti itkeä tämän jälkeen. Elokuva jota en halua nähdä enää ikinä.
2. Kulkurin valssi, ala-asteella. Soitin nokkahuilulla nimisävelmää, osaamatta soittaa nokkahuilua, pitkin iltaa, ikkunasta, ulkoportailla seisten, ympäri taloa.
3. Dirty Dancing, 12-vuotiaana, 16 kertaa Seinäjoen elokuvateatteri Marilynissä. Ymmärrettävää tuossa iässä.
4. Ilmestyskirja Nyt ja kaikki kolme Kummisetää Sodankylässä muutama vuosi sitten, kun FFC:kin oli paikalla. Ylipäänsä koko Sodis on kokemuksena sanoinkuvaamaton.
5. Lukuisia hyviä elokuvia, joita en osaa laittaa päällekkäin enkä alekkain. Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalit nimeän myös tässä, mahtavia leffoja!
Tässäkin siis rehellisyyden ja kompromissittomuuden nimissä ei lopulta nähty puita metsältä. Ja eksyin aiheestakin, kun piti kirjoittaa jotakin lempirunokokoelmista. Helpompaa on mielestäni puhua lempirunoista, mutta jos pitää nimetä kokoelmia, niin mielelläni olen lukenut Anselm Hollon Corvusta, Timo Lappalaisen Poetic Licensea, Mikko Myllylahden Autojen kuumat moottorit kotiinpaluun jälkeen-kokoelmaa ja Aki Salmelan Sanomattomia lehtiä. Eikä voi unohtaa Juhani Ahvenjärven Hölkkää, paljon olen siitä pitänyt, ja toivoisin että joskus saattaisin sen löytää divarista, koska itselläni sitä ei valitettavasti ole. Jop, jotain olen varmasti unohtanut... Niin, tykkään kovasti hollantilaisen runouden antologiasta Onni on vaarallista, siihen tulee palattua.
Harmillista on se, että koska tulee luettua koko ajan aika paljon, ja paljon on sellaista mitä pitää lukea, niin tulee luettua nopeasti, ja selaillen, sen takia, että kaikesta pitäisi saada jonkinlainen käsitys. Täytyisi tehdä tilaa rauhallisemmalle lukemistahdille. Nythän on kesä... ja sen merkitys lienee "enemmän aikaa, vähemmän kiirettä". Kummasti tulee oltua vielä odottavalla kannalla, että milloin se alkaa. Se loma.
Subscribe to:
Posts (Atom)





