Kuunvalkoinen

Kun eilen yöllä täysikuu kavereineen oli ponkaissut taivaalle, menimme me, äiti ja tyttäret, isän autolla Alajoelle, missä maapallo edelleen on littana ja valkoinen, kuin maailman suurin käsintehty paperi, jonka horisontti leikkaa ja jonka pintaan myyrät ja hiiret ja muut turkkiin pukeutuneet eläimet raapustavat merkkejä huuhkajalle tai haukalle tai jollekin muulle ruskeasiipiselle linnulle, joka lipui hetken aikaa automme valojen edessä ennen kuin katosi.

Yhteisö

Ajattelin eilen sitä, miten yhteisöllistä runo on, edelleen, vaikka emme enää oleile nuotion ääressä emmekä tunne arki- emmekä juhlatilaisuuksien laulettuja rituaaleja. Vaikka runon tekemiseen perustavanlaatuisesti liittyy "itselleen laulamisen" -aspekti, niin en puhuisi yksinäisestä hämähäkistä joka kutoo verkkoaan ja yrittää saalistaa yhä täydellisempää runoa; mutta puhuisin verkosta, jonka kutovat lukijat, kuuntelijat, kirjoittajat ja kaikki muut välikädet ja joka kannattelee yhtäaikaa kaikkia. Kaikkien tehtävänä on ylläpitää tätä verkkoa, ettei se häviäisi. Meidän - puhun meistä, toivottavasti sallitte sen, että teen meistä yhteisön - pitäisi jokaisen ymmärtää miten tärkeässä roolissa olemme lukijoina ja kuuntelijoina, miten esimerkiksi runonluentatilaisuudessa se joka lukee on täysin kuuntelijoidensa kannattelema. Tämän verkon herkkyydessä on jotain hyvin viehättävää.

Kaikille teille jotka olitte tänä iltana Tulen pikkujouluklubilla

Hei,

kiitos kaikille teille jotka läpi tuulen ja tuiskun tulitte Villa Kiveen tänä iltana. Oli mukava nähdä! Ja nähdään toisenkin kerran :)

Puffi: Lumoojan ja Tuli&Savun pikkujouluklubi

Keskiviikkona 15. päivä jos tulette Villa Kiveen klo 19, kuulette runoja Leevi Lehdon, Juuli Niemen, Kalle Niinikankaan, Olli Sinivaaran ja minun lukemina. Saatte myös karkkia. On Lumoojan ja Tuli&Savun yhteinen pikkujouluklubi.

Neljä kautta kaksituhattaneljä

Seuraavan numeromme teema on Kääntäminen. Lehti muuten saadaan postiin vasta tammikuun puolella joululomien takia, joten älkäätte tilaajat hermostuko! Tässä muutamia puheenvuoroja runouden kääntämisestä, joihin olen netissä törmännyt:
PIW:ssa Rami Saari kirjoittaa esseessään The high road and the side roads. Norms, affinity and distance in translation hebreaksi kääntämisen ongelmista, yhtenä esimerkkinä suomen kieltä ja runoutta käyttäen;
EPC:n sivuilta löytyy Clayton Eschlemanin essee The translator´s ego;
kuten myös Pierre Jorisin artikkeli Celan/Heidegger: Translation at the Mountain of Death.;
ja vielä Jack Spicerin Second letter to Federico Garcia Lorca.

Puffi: Joulumyyjäiset Sanomatalossa

Riippumattomien kustantajien kirjamyyjäiset pidetään Helsingin Sanomatalon Mediatorilla:
pe 10.12. klo 11-18
la 11.12. klo 11-18 ja
su 12.12. klo 12-16
Hanki lahjakirjasi edullisesti. Vapaa pääsy. Mukana olevat kustantajat: Absurdia, Atena, Avain, Basam-books, Bazar, Enostone, Gaudeamus, Kirja kerrallaan, Like, Loki, Musta Taide, Nastamuumio, Nihil Interit, Pequed, Pieni Karhu, Rasalas, Schildts, Summa, Taide, Taifuuni, TA-tieto, Terra Cognita, Tutkijaliitto.
Nihilin kirjojen lisäksi myynnissä Tuli&Savua: vanhoja numeroita ja tilaus edullisesti!

Jättää odottamaan

Puhuimme eilisessä "Kohtaamisia runon tilassa" -tilaisuudessa keskeneräisyydestä liittyen Poem in Reverse ja Work in Progress -teoksiin. Tuntuu siltä, että runoa nettiin kirjoitettaessa tarvitaan muotoja, jotka syntyvät vuorovaikutuksessa välineeseen, ja näissä tapauksissa erityisesti blogiin. Blogikirjoittamisessa valmiiksi tuleminen ei ole mahdollista eikä edes toivottavaa, sillä juuri keskeneräisyys eli jatkuvuus saa lukijan palaamaan sivulle aina uudestaan. "Mitä seuraavaksi" -cliffhanger-estetiikka on "sisällöstä" riippumatta siis näitten tekstien kantava ominaisuus. Lasken oman epäonnistumiseni runoblogauksessa johtuneen juuri siitä, että pyrin kirjoittamaan valmiita runoja ikään kuin paperille, huomioimatta sitä että pysyäkseen elävänä kirjoittamisen täytyy jatkua ja pysyä kesken. Jos jotain ei tapahdu joka (toinen) päivä, blogi päätyy hautausmaalle riippumatta siitä miten valmiita ja hienoja tekstejä se sisältää. Blogaus on siten ohimenevyydessään moderneista moderneinta toimintaa.

Olen siis täällä tänään

Sosiodesign — kohtaamisen tilassa -näyttelyn oheisohjelmassa tänään blogaavat runoilijat Hannu Helin, Karri Kokko ja Miia Toivio. Tilaisuuden vetää Leevi Lehto. Kaapelitehtaan Puristamo, Tallberginkatu 1 C, Helsinki, klo 18. Vapaa pääsy.
Lisää tilaisuudesta tässä osoitteessa.

Pohjanmaa

Ehdin kirjoittaa sanat pohjanmaa kun viestini katosi. Olen täällä, koska täältä olen kotoisin. Eikä sillä tulisi olla mitään merkitystä minkään kanssa paitsi sen, millaisesta maisemasta pidän. Jonkinlaisesta viivasta on kyse. Rajasta, joka tekee maan ja taivaan, tekee mahdolliseksi että tiedän mitä tarkoittaa luku kaksi, jakaantuminen.
Se mitä kirjoitin äsken on siis kadonnut. Rippeet ovat tässä:
Näky/ Mistä/ Miksi/ Maisema/ Vettyy// Tosi symbolinen tila/ Ja ennen sitä/ Se/ Mistä.
Huomenna - tai tänään - takaisin sinne missä asun.

Seuraavan teeman lämmittelyä

"... the globalization of culture means that we all live in "translated" worlds, that the spaces of knowledge we inhabit assemble ideas and styles of multiple origins, that transnational communications and frequent migrations make every cultural site a crossroads and a meeting place." (Sherry Simon)

"... aikana, jolloin äärimmäisen nopeat ja laajalla alueella vaikuttavat mediat viettävät voitonjuhlaansa, ja vaarana on kaiken kanssakäymisen latistuminen samanmuotoiseksi ja yhdenmukaiseksi kuoreksi, kirjallisuuden tehtävänä on toimia viestimenä niiden kesken, jotka ovat erilaisia erilaisuutensa vuoksi, ei tasoittaen vaan ylistäen eroavuutta kirjalliselle kielelle ominaisella tavalla." (Italo Calvino)

Kun eilen

Kun eilen tulin yöllä kotiin, avasin Kirjoitetun kiven ja luin runon:

'--- Sitten juoksin kotiin, revin arpalipun tapaan taitetun onnenlehden auki ja luin: "Nosta pois olki ja katso lunta, kirjoita kirje ja odota sanantuojaa. Lähde ei ole ehtynyt ja oljen kulta hohtaa. Katso käsiäsi jotka ovat lunta, ja ruusua, mehiläistä ja sitä mikä odottaa meitä." Ennustuksen, runon tai lorun nimi oli Tulevaisuus ja muistan sen yhä kuin ensimmäisen auringonpimennyksen, joka sattui samana vuonna ja oli täydellinen.'

Tämän oli minulle kirjoittanut Eeva-Liisa Manner.

2046

Ystäväni joka asuu Ivalossa kertoi, että siellä on pimeä. Meidän makuuhuoneessamme ei ole pimeä enää, sillä ikkunassamme ei ole verhoa, ja sängystä näkee taivaan. Tämä on toisinto, erään muiston variaatio; on ollut olemassa toisia sänkyjä, joista taivaan on voinut katseellaan omistaa, kehykset unohtaa.

Taas välillä

Joku kysyi minulta perjantaina miksi kirjoitan englanniksi ja kenelle, miksi en kirjoittaisi suomeksi ja hänelle? Siispä.

More updates

Translations missing from my list of published poetry books this year:

- Italian poetry from the 20th century. 33 poets, 120 poems. Ed. Rolando Pieraccini. The Lauttasaari Press 2004.
- Abú Nuwas: Runoja kaduilta ja kapakoista. Transl. Jaakko Hämeen-Anttila. Basam Books 2004.
- Der Musensohn. Runotarten lemmikki. Valikoima J. W Goethen lyriikkaa saksaksi ja suomeksi. Transl. & ed. Teivas Oksala. Artipictura Oy 2004.
- Rainer Maria Rilke: Tahto tahtojen. Transl. Eve Kuismin. Like 2004.

Tomorrow in Turku: petits poèmes en prose

"What is prose poetry?"
All your questions will be answered tomorrow in
Turku, Nahkurinkatu 6, at the Studio, at 7 pm,
when Saila Susiluoto and Markku Paasonen will read their poems and discuss with the editors of Tuli&Savu the poetics of prose poetry.
You can read more about both writers from Books from Finland: Saila Susiluoto in english is found here, and more info about Markku Paasonen can be found here.
I hope to see heaps of you tomorrow.

Some books missing can be found here

In the beginning of September I wrote a short article about the year 2004 in poetry (Tähän mennessä tapahtunutta: runovuosi 2004) for the Poetry Week´s programme paper which included a list of poetry books published this year. Some books are missing from that list, but some I have found and now you can find them here:

Rita Dahl´s debut Kun luulet olevasi yksin by Loki-kirjat
Hannu Helin´s Ctrl Alt Del by Pulvis&Umbra
Jarkko Laine´s Tämä yö on taikayö by Otava
Aki Luostarinen´s Maan pakolainen by Wsoy
Arto Melleri´s Arpinen lemmen soturi by Otava
Jukka Nikki´s Kuuma huuma karkkipussissa by the city of Kaarina
Vergil´s Paimenlauluja by Tammi

I will update this list later on as well, if there still are some books missing. You can also check this year´s books from Tuli&Savu Net.

Tuli&Savu took a cab today

Yes, she did. Or he did. We rode with it to the post office and carried it inside to be taken away and brought to you. It should reach your mail early next week. Do you ever think about how great and precious the postal system is? It just works and never stops working. For some time I have eyed some very fine paper and envelopes at the Academic bookstore but haven´t spent my money yet because I still don´t trust myself enough: could I have it in me? Could I be able to write real letters again?

You have not been forgotten

Everybody who might be waiting for their newest issue of Tuli&Savu to hit the mailbox, worried of being left out for some odd reason, have no fear. You have not been forgotten. I just haven´t had the time to take care of mailing the mag because of the book fair. But we´ll see to it this week.
While waiting for Tuli&Savu, please remember to visit these pages: Runoviikko - The Poetry Week in and around Turku. We - the staff of Tuli&Savu - will be there as well, hosting an evening called "WHAT IS PROSE POETRY" on Thursday 11.th at 19 pm. Saila Susiluoto and Markku Paasonen will be there, reciting their work and discussing the topic mentioned above. I´ll remind you of this later on.

An ad

From nau oon jei shall sii mii ät tö Messukeskus - or Devil´s pit - or Fair Center - for tö rest ov tö wiik. Hurei!

What´s next

Like I promised last week it is time to reveal the contents of the next issue of Tuli&Savu 3/2004. So here it goes:

Editorial
Czeslav Milosz: Two poems from Ocalenie (1945). Translated by me
Yves Bonnefoy: Stone. Transl. by Olli Sinivaara
In the heart of a poem: three questions for seven finnish poets:
Kari Aronpuro, Timo Lappalainen, Kai Nieminen, Harri Nordell, Anni Sumari,
Saila Susiluoto and Panu Tuomi
Three poems by Irina Javne
Pierre Reverdy: Three poems from Pierres blanches (1930). Transl. by Olli Sinivaara
An interview with Jacques Réda, by Harri Veivo
Jacques Réda: Poems from Retour au calme (1989). Transl. by Harri Veivo
Two poems by Anni Sumari

Reviews:

Mikko Jakonen writes about Kristiina Lähde`s Bunsenliekki
Anu Laitila writes about Rabbe Enckell`s Hiljaisuuden varjo
Outi Oja & Tommi Kotonen write about J. L. Runeberg`s Idyllejä ja epigrammeja

Vaclav Havel: Antikoodeja. Transl. by Terhi Hannula and Marko Niemi

Tuulia Toivonen writes about Kai Nieminen`s Perimmäisten kysymysten äärellä
Harri Veivo writes about Guy Goffette`s Luvassa elämä
Juhana Vähänen writes about Rainer Maria Rilke`s Sonetit Orfeukselle

Katja Seutu: Poem as speech, poem as notebook. An article about Maila Pylkkönen`s poetics.
Sunnuntaikävely - A Sunday walk, a poem by Caj Westerberg
Martin Heidegger: The word (Das Wort). Transl. by Jussi Backman
Poems by Robert Creeley. Transl. by Aki Salmela

My other eye

Last night I was talking on the phone with a friend of mine until 1.30 or 1.45. And this was all in addition to spending the weekend in Riga, from Thursday evening till yesterday, going out on all evenings and walking the Old Town around in too high heels. How tired can you get from taking the weekend off?
Maybe it is time for me to open my other eye and let the other one close for awhile. Maybe this will do the trick and build some sort of shelter for me to be able to keep on writing this blog. It seems to me that if you wish to write, you must write as somebody else, you need some protective thoughts, you need to make a shield of words for yourself. The one with the hands must not be mistaken for the one who writes. Writing and the writer should not be identical, because it destroys the writing. Stone by stone you should bring down the bridges between the I and the eye.

<Ääntä> ja >Vimmaa< >viikon kuluttua>

Viikon päästä torstaina alkavat Helsingin kirjamessut - sYkSyN tApaUs - kuten meille on kerrottu. TULE&SAAVUkin on messuilla läsnä :) Messuputken voi sisäistää aloittamalla jo torstaina KOHINASSA. Hyvä paikka kohdata & tai vain kuunnella seuraavia kirjailijoita ja viettää iltaa muiden aiheesta kiinnostuneiden kanssa. >>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
>>Poikkitaiteellinen kirjallisuusklubi Kohina>>ravintola Juttutuvassa torstaina 28.10. klo 20>>>Vimmaista kohinaa:>>.
Marjo Niemi ja juoksemisen pakko. Otteita esikoisromaanista Juostu maa.>>>.
Francesco Balsamo (Sisilia). Vulkaanista uutta runoutta eteläisimmästä>Italiasta. Runoja vastailmestyneestä antologiasta Valkosoihtujen tasangolle - sisilialaista nykyrunoutta.>>>
Tuukka Vasama. Ääni ja Vimma: katkelma Jyrki Vainosen romaanista Mykkä jumala.
>Tauko>>>>
Anni Sumari ja hurjimmat runot kautta vuosien.>>>>>
Carl-Johan Vallgren (Ruotsi) ja Herra Bachmannin esite. Kirjailija vihan>vimmassa. Otteita tuoreesta suomennoksesta.
>>>Sjón (Islanti) >> salaperäisiä tunnelmia satujen saarelta. Otteita uudesta>>>>suomennoksesta Sinun silmäsi näkivät minut.>Suomenkieliset näytteet tulkitsee Tuukka Vasama.>Loppuillan tunnelmia lauhduttelee Marjo Niemen bändi >Short Cuts<, luvassa>muitakin musiikillisia yllätyspaloja.>>Vapaa pääsy. Lehti- ja kirjamyyntiä.><

Jihuu!

Ensi viikolla Helsingin kirjamessuilla ilmestyvä Tuli&Savu 3/2004 Runon ytimessä on nyt viimeinkin päästetty käsistä painon haltuun. Tulin juuri Art-Printistä, jossa teimme taittajien kanssa vedoksiin viimeisiä oikolukutarkistuksia, ja luovutimme sitten paketin, huojentuineina ja helpottuneina, ainakin minä, artprinttiläisten hyvään huomaan. Viimeinkin sitä pääsee hieman eroon tästä stressistä, mitä nämä viimeiset päivät aina aiheuttavat. Paperin valintakin sujui paremmin kuin hyvin. Yhdistyksemme vastaa loppuvuoden paperikustannuksista, joten valinta oli vaikeampaa, koska meidän budjettiimme sopivia päällystämättömiä papereita ei juurikaan ole - mutta onneksi ja ihmeeksi se, mikä kukkarollemme (hilikun kilikun) sopii, sattui olemaan minun suosikkini. Joten olen iloinen, että sekin järjestyi parhain päin :)
Laitan tulevan numeron sisällysluetteloa tänne nettiin alkuviikosta. Mutta sen voin kertoa, että tulossa on mm. Martin Heideggerin upea teksti "Sana". Olen siitä hyvin innostunut!

Saunavuoro kello kuusi

Niin paljon siis on aikaa kirjoittaa jotain ylös. Tässä lienee tunnustuksen paikka. Blogin kirjoittaminen ei vedä vertoja päiväkirjalle ja lyijykynälle, ja julkinen kirjoittaminen ei tunne käsitettä "ajattelemisen rauhoitettu alue". Olen huomannut, että tarpeeksi painavien viestien kirjoittamisen väli tuntuu harvenevan, koska en kykene asettamaan vielä hahmottomia ajatuksiani alttiiksi muitten katseelle. Enkä haluaisi vain lähetellä tyhjänpäiväisiä postikortteja, "lämmintä on ollut ja maisemat kauniita". Niin paljon on nopeaa, jokapäiväistä puhetta kuin roskaa. Runouden alueella liikutaan hitaasti, ja viime aikoina olen tuntenutkin itseni isoksi, rauhalliseksi valaaksi, joka kita ammollaan suodattaa merestä planktonia.

Kirjoitusta kammarista

Olen kamarimusiikin ystävä. Olen nyt kuunnellut kaikki kahdeksan ostamaani levyä - jotkut niistä miellyttävät enemmän, jotkut vähemmän. Eilinen virhe oli kuunnella Beethovenin sinfoniat 5,7 ja 9 putkeen. Joo, eipä ihme että korva väsyi ja 9:s jäi kesken. Tulin myös ajatelleeksi, että ehkäpä sinfonioiden kuuntelemiseen ei ole oma, pieni asunto paras. Kamarimusiikki ja erilaiset konsertot sopinevat parhaiten tähän tilaan.
Olen saanut jonkinlaiseen kuosiin joulukuun kolumnin, ja nyt olisi aika kirjoittaa pääkirjoitus. Sen pitäisi olla valmis huomenna. Teemme viikonloppuna oikolukua.
Kammarissani ei siis ole tapahtunut paljonkaan muuta kuin musiikin kuuntelua ja kirjoittamista. Musakaa tein eilen. Ja kävin tietenkin päivällä Jyrki Pellisen kirjanjulkistamistilaisuudessa kirjakauppa Kirjassa, Lasipalatsissa, jossa ilokseni sain todeta, että kaikki Tuli&Savun numerot on myyty. Koska tilanne on sama myös Kiasmassa ja Akateemisessa, en voi sanoa muuta kuin että kannattaa tilata lehti netistä, koska irtonumerot viedään käsistä...

Aurinko paistaa silmääni juuri nyt

Juuri kun olen saanut houkuteltua pankkitilini pois kuilun ääreltä, pitää Fugan alennusmyynnin käydä tielleni. 8 levyllistä klassista musiikkia, enimmäkseen pianoa ja sinfoniaorkesteria. Kuuntelen juuri Svjatoslav Richteriä, joka soittaa Edvard Griegin pianokonserttoa a-mollissa. Huonomminkin olisi voinut käydä, jätin kolme pitkää riviä levyjä katsomattomiksi, kun tajusin että täältä pitää päästä nopeasti pois ennen kuin...
Sitä ennen olimme Taikissa seuraamassa Tuli&Savun numeron 3/04 taiton edistymistä. Topi ja Jonatan yrittävät saada kaikkea kasaamaamme tekstimassaa mahtumaan 64:n sivun sisään. Pari erityisen pitkää artikkeli/esseetä aiheuttavat päänvaivaa, mutta ilahduttanevat teitä, hyvät lukijat:) Numeron teemana on "Runon ytimessä" - pitkän pähkäilyn jälkeen päädyin tähän muotoiluun, muita ehdokkaita olivat mm. runon minimi, runon pienimmät tekijät tai osat, tai runon atomit, kunnes muistin, että atomin sisällähän on protoneita ja neutroneita - ja vielä jotain muuta, josta minulla ei ole harmaata hajua.. Siksi siis, runon ytimessä.
Olemme halunneet kiinnittää huomion siihen, mistä runot on tehty (kirjaimista, säkeistä, tauoista jne.), miten pienimmätkin muutokset pilkunpaikassa ja säkeenylityksessä muuttavat runon merkitystä - oppikirjaesimerkki tästä lienee Paavo Haavikon runo, jossa hän kertoo eläneensä "hirveän hyvän elämän", mutta myös "hirveän, hyvän elämän". Halusimme myös tämän teeman kautta miettiä, milloin tekstistä tulee runo; mikä on se hetki milloin ihmeellinen tapahtuu?

Swinburne

Tuli mieleen sattumalta taas kerran englantilainen runoilija Swinburne, johon pitäisi tutustua paremmin ja jonka runoja pitäisi suomentaa. Hasso Krullin runot Tuli&Savun Längwitz-numerossa 4/2003 viittaavat juuri tähän tyyppiin, ja ovat otteita Swinburne -nimisestä runoelmasta. Pidän esimerkiksi tästä:

Hymn to Proserpine
(After the proclamation in Rome of Christian faith)

Vicisti, Galilaee.

I have lived long enough, having seen one thing, that love hath an end;
Goddess and maiden and queen, be near me now and befriend.
Thou art more than the day or the morrow, the seasons that laugh or that weep;
For these give joy and sorrow; but thou, Proserpina, sleep.
Sweet is the treading of wine, and sweet the feet of the dove;
But a goodlier gift is thine than foam of the grapes or love.
Yea, is not even Apollo, with hair and harpstring of gold,
A bitter God to follow, a beautiful God to behold?
I am sick of singing: the bays burn deep and chafe: I am fain
To rest a little from praise and grievous pleasure and pain.
For the Gods we know not of, who give us our daily breath,
We know they are cruel as love or life, and lovely as death. [...]

Algernon Charles Swinburne

nits

Olen väsynyt kirjoittamiseen, koko päivän olen uurastanut kolumnien parissa. Mikä työ!
Haluaisin levätä, kirjoitan sen tähän:

Tiellä

Ei se niin ollut että me olimme hukanneet tien,
pikemminkin oli tie hukannut meidät, olimme jättäneet sen
jo kauan sitten. Käännyimme vielä katsomaan miten se keveästi
ja varmaan tarkoituksellisesti nousi puiden välissä
mutta pian se siellä jo hämärtyi ja vaikka me
koko ajan toistimme mielessämme tuolla
se menee, noin me pääsemme takaisin

ajatus siitä loittoni vähitellen itsestään.

(suosikkiantologiastani Onni on vaarallista, Heimo Pihlajamaan suomentama Eva Gerlachin runo)

Palautunut mutta nuhainen

Turun kirjamessuilta palautuneena.
Messupaikka oli kehnohko, joten reipasta MARKKINOINTItyötä ei tullut tehtyä, koska ihmisiä joille jakaa esitteitä ja esitellä armasta runouslehteämme ei pörrännyt kojun ympärillä tarpeeksi, tai he suunnistivat suoraan pienoisratikkaradan ääreen tai levymessuille.
Viikonlopun ilopilkku oli perjantain Poetry Slamin suomenmestaruuden voittaja Maria Siironen (jonka runoja löytyy Tuli&Savusta 4/2003). Rasittavuuteen asti kun monet slämmääjät kuvittelevat yleisön suosivan stand-up -komiikkaan syvässä kulmassa nojaavia tekstejä, joita en oikeastaan kutsuisi runoiksi saatikka sitten edes hyviksi vitseiksi. Mutta perjantain slämmikisa todisti tuomariston kaipaavan jotain muuta kuin tylsiä hirnahduksia, sillä kisan voittaja Siironen erottui joukosta juuri siinä, että hän esitti _oikeita_runoja_. Toivottavasti tämä esimerkki kannustaisi ensi vuoden osakilpailuihin valmistautuvia satsaamaan enemmän tekstin vahvuuteen runona, kuin puujalkavitsinä. Slämmin kolme osakilpailua ja loppukilpailun seuranneena voin myös ilolla todeta, että mielestäni parhaimmat tekstit ja esittäjät ovat aina sihtautuneet esiin: eli slämmin tuomarointi ja pisteidenlaskusysteemi näyttäisivät toimivan hyvin.

PS. Huomasin muuten, että Lumoojan päätoimittajahakemusten viimeinen palautuspäivä oli viime torstai: mutta varmasti vieläkin ehtii!
LUMOOJA etsii uutta päätoimittajaa 2005 -
Lumooja on vuodesta 2000 ilmestynyt kirjallisuuslehti, jonka erikoisalaa on uusi kotimainen kirjallisuus. Lehti käsittelee kirjallisuuden ilmiöitä teemoittain ja etsii tuoreita näkökulmia. Lisäksi tarjoamme julkaisukanavan myös omaa teosta julkaisemattomille uusille kirjoittajille.
Nyt lehtemme etsii P Ä Ä T O I M I T T A J A A
Tehtävänä on vuoden 2005 alusta lähtien päätoimittaa neljä kertaa vuodessa ilmestyvää lehteä, jolla on tilaajina parisataa yksityishenkilöä ja kirjastoa ympäri maan. Lumooja julkaisee uutta runoa ja proosaa, kirjailijahaastatteluja, kolumneja, kirjallisuutta käsitteleviä artikkeleita sekä kirja-arvosteluja. Työstä maksetaan palkkio, joka ei kuitenkaan vastaa työmäärää.
Toivomme päätoimittajalta - henkilökohtaista suhdetta ja kiinnostusta kirjallisuuteen - kokemusta toimitustyöstä tai vastaavaa kirjoittajankokemusta - kykyä itsenäiseen työskentelyyn
Tarjoamme - ikkunan suomalaiseen kirjallisuuselämään - mahdollisuuden käsitellä kiinnostavia ja käsittelyä kaipaavia teemoja kirjallisuudessa - työkokemusta kirjallisuuden ja kulttuurin alueelta
Vapaamuotoiset hakemukset ansioluetteloineen 30.9. mennessä osoitteeseen Lumooja, PL 134, 20101 Turku. Päätoimittajan valitsee Lumoojaa julkaisevan Kapustarinta ry:n hallitus yhdessä nykyisen toimituksen kanssa. Toivomme hakemukseen myös näkemystäsi siitä, millaista kirjallisuuslehteä tahdot tehdä ja miten kehittäisit Lumoojaa. Päätoimittajan paikka voidaan jakaa myös kahden henkilön kesken, jos sopiva työpari löytyy.
Lisätietoja antaa Lumoojan nykyinen päätoimittaja Terhi Hannula (terhi.hannula@helsinki.fi).

Perjantai-iltana

Tässä perjantain Turku-Kohinan virallinen ohjelma, joka lähtee käyntiin Poetry Slamin Suomen mestaruuskisojen jälkeen.

KOHINA-klubi perjantaina 1.10. kello 22 Linnateatterilla (Linnankatu 31,Turku).
Klubille vapaa pääsy.
OHJELMA:
Runoa
PAULIINA HAASJOKI
MIIKKA LAIHINEN
TOMMI PARKKO
VIRPI HÄMEEN-ANTTILAIntialaista eroottista runoutta kokoelmasta Jasmiiniyöt.
Musaa
d'AIROTProgressiivista blues-rockia suoraan Petroskoista! Lyriikat suomeksi.
SIR TRIOJaakko Tolvi, Tero Kemppainen & Topias Tiheäsalo
herrasmiesjazziavänkyrästi.
Loppuillasta viihdyttävät Bollywoodin lähettiläät DJ Kajol & DJ Shahrukh.

Koska ehdimme lukea vain keskimmäiset sanat

Hieno sunnuntaipäivä eilen. Istuskelin parvekkeella ja söin aamupalaa varsin tyytyväisenä. Siivosin. Kotityöt ovat aliarvostettu mietiskelyn muoto.
Huomenna ensimmäinen tapaaminen seuraavan numeron taittajien kanssa. Lehti ei siis ilmesty Turun kirjamessuille, ehdimme vasta Helsinkiin. Kiirettä pitää siihenkin junaan kiipeäminen. Materiaalista melkein kaikki kasassa. Jotain pientä vielä kaipaisin. Olli toi viime viikolla esiin olennaisen näkökulman lehden teossa. Miten ristiriitaista on se, että olemme tekemisissä kirjoitetun hitauden kanssa, joka vaatii aikaa & syventymistä, mutta meillä on antaa vain kiirettä. Kuten kirjoittamisessa aina tulee esiin, tauot ovat olennaisia. Pitkät vetäytymiset toisaalle, ikkunoitten pesuun, tai siihen omaan huoneeseen, jota ei ole. Haluaisin erityisesti vetäytyä pois television ja nyt-liitteiden lamaannuttavan tyhjänpäiväisyyden ääreltä. Harmi vain, että siippani tykkää rentoutua yhdistelmän sohva & töllö avulla. Voimattomuutta ja raivoa ovat viime päivinä aiheuttaneet nyt-liitteen juttu "punavuoren bukowskista" ja eilisen hesarin kallio-juttu pussikaljaromaanin innoittamana. Miksi provosoida romanttisia mielikuvia kaupunginosista & "kirjailijoista"? Kuka on kiinnostunut tällaisista jutuista? Mitä nämä antavat kenellekään? Jos ei ole mitään sanottavaa, miksi sanoa se?

Viikon päästä Kohisee

Tzah, kalenterit esiin, ensi viikon torstaina Juttutuvassa on luvassa Kohinaa. Esiintymässä ovat: Kristiina Lähde
Tuomas Nevanlinna
Mikko Rimminen & Kyösti Salokorpi
Tommi Parkko & Ropelliryhmä
Solja Krapu
Vonkale-duo
Muut varmaan tunnettu paitsi pari viimeistä nimeä: Solja Krapu on Ruotsin Poetry Slam -mestari, estradirunouden virtuoosi; ja Vonkale-duo soittaa & laulaa mielettömän hyvää päivitettyä kansanmusiikkia kanteleen (!) säestyksellä. Kaustisilla männä kesänä näin nuo reippaat naiset ja uskoni kanteleen soiton kuunneltavuuteen tuli pelastetuksi.

Eivätkä kirjalliset huvit siihen lopu, sillä ensi viikon perjantainahan alkavat Turun kirjamessut, jonne suuntaamme kaikki pilvin pimein. Perjantai-illalla on tiedossa Poetry Slamin Suomen mestaruuskisat Linna-teatterissa (sama paikka kuin viimekin vuonna), jonne on finalisteja valkattu osakilpailuissa jo tämän vuoden alusta saakka. Helsingistä Turkuun lähtevät slämmäämään Juho Nieminen ja Huonon kirjallisuuden seuran Risto K. Järvinen. Slamin jälkeen rantautuu Kohina-klubi Turkuun, ja saamme kuulla mm. Pauliina Haasjokea, Tommi Parkkoa ja Virpi Hämeen-Anttilaa.

Ruusuja ja risuja

Kuulutin muutamia viikkoja sitten uusia runoja seuraavaan Tuli&Savuun. Kaiken kaikkiaan 37 runon kirjoittajaa lähetti minulle hengentuotoksiaan. Kiitos teille kaikille! Olen iloinen, että teitä oli niin paljon :) Kerron myöhemmin, kenen runot ylittivät riman ja näkevät päivänvalon seuraavassa numerossamme. Jatkakaa samaan malliin, ja pommittakaa minua säkeillänne. Vaikka vain pieni osa runoista julkaistaan, niin kaikki lähetetyt runot täällä toimituksessa kyllä luetaan.
Muutamia huomioita tarjotuista runoista, vaikka otoksen ollessa näin suuri yhteenvedon tekeminen onkin haastavaa. Palautteen antaminen tuntuu kuitenkin tärkeältä, koska suuri osa tarjotuista runoista tuntuu aina olevan _jonkinlaisen_ runon muotoon kaadettua tekstimassaa, mutta ei valitettavasti tavoita sellaista ainutlaatuisuutta ja täsmällisyyttä, mitä runolta odotan. Vähän niin kuin soittaisi instrumenttia hieman epävireisesti ja heittelehtivällä rytmillä. Kuulostan kenties ankaralta, mutta millä muulla tavalla saamme luotua ennennäkemätöntä ja ainutlaatuista suomalaista uutta runoa kuin asettamalla tavoitteet ja rimat korkealle, kuin olemalla kunnianhimoisia ja sitoutuneita kirjoittamaan yhä parempia runoja? Tietenkin täytyy erotella, miksi kukin kirjoittaa. Omaksi ilokseen ja harrastuksekseen? Ilmaistakseen syvimmät tuntonsa, niin kuin päiväkirjalle? Vai haluaako sanoa jotain, mikä kenties jopa kestää vuosikymmenten kulun haalistumatta? Tai kirjoittaa - mitenkään vähättelemättä - edes runon, joka säväyttää nyt, tässä hetkessä? Omasta kokemuksesta tiedän, miten monta vuotta menee, että oppii kirjoittamaan edes siedettäviä säkeitä. Että oppii kirjoittamaan hyvän runon, siihen voi mennä no, ikä ja terveys :) Miten runokynäänsä sitten voi terävöittää? En tiedä parempaa lääkettä kuin ankara lukeminen, ja vain parhaimpien runoilijoiden ja kirjailijoiden, kaikenkielisten, mitä vain käsiinsä saa. Enemmän varmasti pitäisi lukea kuin kirjoittaa. Se mielikuva, joka kullakin on runosta, on taatusti suppea. Miksi ei laajentaisi sitä lukemalla? Ja sitten kun kirjoittaa, kirjoittaa eri tyyleillä, matkia, harjoittaa sekä mitallisen että proosarunon että puheenomaisen että äärimmilleen tiivistetyn runon kirjoittamista... Ja erityisesti, jos kirjoittaa säemuotoista runoutta, pitäisi ehdottomasti pohtia mikä säe on? miksi se katkeaa siitä, mistä se katkeaa? mikä on yhden säkeen suhde toiseen? miksi säkeistö vaihtuu juuri tässä? ja niin edelleen.
En osaa vastata kysymykseen, mikä on runon tehtävä. Mutta tiedän ainakin sen, että runon pitäisi olla niin kuin voimasana, joka saa ikikallionkin avautumaan. Eräänlainen "refresh" nappula, jota painettua kaikki tuntuu hehkuvan kirkkaammissa väreissä. Muodostelma sanoja täynnä kymmenien ydinvoimaloiden verran energiaa.

Näe tämä

Korelainen Memories of Murder teki vaikutuksen. Hieno, ehyt, iso elokuva totuudesta ja epätoivosta. Tarve saada tietää näyttäytyy niin perustavanlaatuisena tarpeena, välttämättömyytenä, jota tavoiteltaessa ollaan lopulta valmiita luopumaan kaikista muista arvoista. Sekä toivoton että hirvittävän hauska elokuva. Ja kaunis. Yksi parhaimmista mitä ikinä olen nähnyt.

R&A&Z

Linkki lyhyesti Louis Zukowskia esittelevään artikkeliin. Runoilijaan, jota hehkutti mm. WC Williams, pitäisi tutustua. Hänestä puhuvat _lukuisat_ runoilijat tänä viikonloppuna. Mutta en minä, ei tänään. Tänään alkaa minun Rakkautta&Anarkiaa -festivaalini kahdella elokuvalla: kello 16.00 argentiinalainen Lost Embrace ja kello 21 israelilainen Walk on Water. Siinä välissä käymme syömässä nepalilaisessa ravintolassa, jipii! Ja juhlat jatkuvat huomenna, kun pääsen Bollywoodiin: klo 12 kajahtaa Kal Hoo Naa Ho käyntiin. Ja sen jälkeen vielä korealainen Memories of Murder klo 16. Ensi viikon keskiviikkoon jää kuubalainen Suite Habana. Ja ensi viikonloppuun vielä jotain hyvää, joka selviää tiistaina.

Tulehen tuijottelen, silmissäni savua

Jotain mikä tapahtuu ensimmäistä kertaa: Tuli&Savuja vuosilta 1994 ja 1995. Näitä en ole aiemmin päässyt näkemään.
Kymmenen vuotta ovat kuinka monet? ihmiset tehneet työtä Tuli&Savun parissa. Ei pirskatti, pakko lopettaa ennen kuin alan puhumaan soihdunkantajista. Syntymäpäiväkakkua olisi kyllä kiva syödä. Josko Turun kirjamessuilla?

"Runo on tuli, jolla me sytytämme valkoisen paperin. Tämän lehden sivut roihuavat; jokaisen runoilijan tulesta lähtee savu, joka koskettaa lukijan silmiä, jos hän uskaltaa pitää ne auki. Ehkä hän savuun tuijottaessaan näkee myös vilauksen tulesta ja huomaa - hätkähtäen - että sama tuli palaa hänenkin sisällään."
Markus Jääskeläinen ensimmäisen Tuli&Savun pääkirjoituksessa 1/1994

Caravaggio, Caravaggio

Schubertin "Quartettsatz" nimellä kulkeva jousikvartetto jää kesken; toinen osa Andante vain katkeaa, yhtäkkiä, 41 tahdin jälkeen, niin kuin joku sivaltaisi pään irti, tai täysin ennakoimaton valtaisa kuilu ilmestyisi korvien eteen, ja siihen sitä sitten jää, outoon oloon, joka hämmentävyydestään huolimatta on myös miellyttävä. Olen huomannut pitäväni teoksista, jotka ovat "epätäydellisiä". Uffizin kokoelmista mieleenpainuvimpia olivat ensimmäisten huoneiden torsot (kreikkalaiset?), vartalot joista puuttuivat kaikki raajat ja pää. En ymmärrä miksi niillä tuntui olevan niin valtavasti ilmaisuvoimaa. Tai ymmärrän, mutta en osaa sanoa sitä hyvin. Jotain siitä, miten loppumattoman mahdollisuuksien avaruuden merkeiksi nuo puuttuvat raajat poissaollessaan muuttuvat.
Uffizin kierroksen päätti, sopivasti, toiseksi suosikikseni nouseva Caravaggio, jonka Meduusan päätä tuijotin (!), kiertelin, pitkään. Todellinen katseenvangitsija. Caravaggion huonetta oli siirretty remontin takia, ja kiersin kyselemässä, toistelemassa taiteilijan nimeä, ja nyt aina, kun ajattelen Uffizia, näen itseni kiertämässä sen käytävillä ja huoneissa sopertaen "Caravaggio, Caravaggio". Se huvittaa minua.
Kertomuksissa minua kiehtoo ajatus kirjoituksesta, joka on palasina, fragmentteina, jälkinä, ikään kuin pieninä silmänreikinä, joista näkyy vain pala tarinaa, ja joista kertomuksen laajuutta ja liikkeitä voi vain arvailla.
Tähän liittyy jotenkin kiertäen myös miten minä omalla tavallani ymmärrän "New Sentence" -tyylisen tekstin, jossa lauseitten välillä on avaruuksia: ensinnäkin lauseet ovat erilaisissa suhteissa toisiinsa, ja niiden välille muodostuu "kemioita", ja merkitykset ovat luodattavissa näistä suhteista, eivät vain siitä, mitä yksittäiset lauseet "sanovat"; ja toiseksi, lauseet tekevät hyppyjä näkökulmasta ja tekstityylistä ja aiheesta toiseen (juuri hypyt luovat tilaa lauseiden väliin), ollen näin silmäreikiä osaksi samaan, osaksi kenties johonkin toiseen, lähellä viipyilevään "tarinaan" tai "asiaan".
P.S Josta tulikin mieleeni, että Tuli&Savu 4/2003:ssa julkaisimme katkelman Ron Sillimanin Sunset Debris:istä (Aki Salmelan suomennoksena Auringonlaskun roinaa), joka on kokonaan luettavissa Ubuwebissä.

Frankensteinin morsian?

"[---] the sheer joy of discovering (and rediscovering over and over) the fact that there appears to be something, language, which is our very own toy, which we are, as poets, uniquely qualified to play with. The more the foregrounding of the signifier has manifested itself, the more language appears to have acquired an independent (some might say Frankensteinian) existence and the more it has seemed NOT to be our job to put signification into language but to let language find and make its own significations. The more, also, it has seemed that we have a completely independent charter for our existence and that - in a time when poetry seems to be less and less wanted in our society at large - is surely one of the greatest possible consolations."
Nathaniel Tarn Jacket kuutosessa

Villasukat jalassa

Tulin sitten vähitellen kipeäksi maanantaina, mutta luulisin että olen saanut flunssan selätettyä heti ensimmäisessä erässä. Tai siis, pidän sormia ristissä ja villasukkia edelleen jalassa.
Sain eilen valmiiksi jutun Voiman liitteenä ilmestyvään Runoviikon ohjelmalehtiseen. Otsikko: Tähän mennessä tapahtunutta: Runovuosi 2004. Paha kyllä, syksyn kirjat tavoittivat minut niin sankoin joukoin etten ehtinyt niihin kovinkaan paneutua. Lisäksi jutun pituus rajoitti käsiteltävien teosten lukumäärää. Mutta olen silti tyytyväinen, että sain tehtyä hieman "vertailevaa kirjallisuudentutkimusta" ja pääsin asettamaan rinnakkain mm. Tomi Kontion ja Tapani Kinnusen. Tällaiset koontijutut eivät välttämättä ole huono idea, sillä kirjoittajien & teosten ominaispiirteet tulevat hyvin esiin vertailun kautta. Tai vielä parempi: teoksista paljastuu puolia, joita ei ilman rinnakkaisteosta olisi tullut ajatelleeksi.

Pieni, lohenpunainen sydämenvarastaja

Laitan tähän teille, ja itselleni, muistiin, Hank Lazerin artikkelin The People`s Poetry Boston Review -lehdestä. Kirjoitus vaikuttaa varsin tasa- ja monipuoliselta johdatukselta amerikkalaiseen runokenttään tällä hetkellä, Post-Language -runoudesta Poetry Slamiin, digitaalisesta runoudesta poet laureate -instituutioon. Tässä sitaatti digitaalisen runouden liepeiltä:
"A recurrent observation is that we are entering a third generation of textuality—from manuscript culture (handwritten, individualized texts), to the codex or print or book culture (of reproduced, post-Gutenburg textuality), to digital culture. Many of today’s poets are acutely aware of the current generation’s transitional position—one foot in the book culture, one foot in the digital culture. But, in a double movement that parallels the pattern of globalization–localization, the rise of digital culture has been matched by increased attention and devotion to manuscript culture and to one of poetry’s great strengths: the highly idiosyncratic and anti-industrial production of artists’ books, fine-press and limited-edition books, handmade books, and small-press publications. "
Olen huomannut itsessäni saman kahteen suuntaan kulkevan kiinnostuksen: sähköinen kirjallinen tila tuntuisi luontevasti tasapainottuvan juuri käsintehdyillä, uniikeilla teoksilla, "taiteilijan kirjoilla". Lähellä uniikkia teosta tuntuu olevan teos, jonka ostin juuri Kuopiosta, kirjallisen yhdistyksen, Vestäjien, kirjakirpputorilta: lohenpunainen, pieni, n. 10x4 cm kokoinen V.A. Koskenniemen Hiljaisuuden ääniä vuodelta 1921. Vaikka en ole oikeastaan tutustunut Koskenniemeen runoilijana, on kirjan olemus vienyt sydämeni. Se on niin söpö!!
Kiitos muuten kuopiolaisille mukavasta KirjaKantti-tapahtumasta, ja nihilisteille vielä kerran erinomaisesta seuranpidosta :)

Naapurmaista

Muutamia kiinnostavia lehtiä ilmestyy naapurmaissa, sekä lännessä että etelässä. Ruotsalainen OEI on liikkunut mielenkiintoisissa maastoissa, mm. Gertrud Steinin jalanjäljissä. Ubuwebistä löytyy heidän kysymys- ja vastaussarjansa "Mitä language-runouden jälkeen", johon vastanneet amerikkalaiset runoilijat monet ovat sellaisia joihin haluaisin tutustua paremmin, kuten Peter Gizzi, Jena Osman, Christian Bök (lienee kanadalainen?) ja Jennifer Moxley. Vaikka voi tuntua siltä, että olemme käsitelleet paljonkin amerikkalaista runoutta ja varsinkin längwitzin keskellä tai liepeillä kirjoittavia, niin oikeastaan muutamat hyvinkin merkittävät nimet ovat jäänyt pimentoon - kuten Lyn Hejinian, Susan Howe ja Leslie Scalapino, joita pitäisi ehdottomasti suomentaa.
Viehättävä virolainen kääntämiseen erikoistunut lehti on Ninniku, johon kaikki eestikeelen taitoiset voivat minua syvemmin perehtyä. Ninnikulle ei voi kuin nostaa hattua, niin laajoja ovat heidän käännösvihkonsa & valikoimansa. Netissä julkaiseminen ei ole lainkaan huono ajatus: mistä minä voin tietää esim. onko jossain suomalaisessa kulttuurilehdessä joskus menneinä vuosikymmeninä julkaistu vaikka Eugenio Montalea, tai Miroslav Holubia?

Wha?

Jotain käsittämätöntä tapahtui tälle blogille - siis äsken - posti jonka lähetin came out ihan pilalla niin kuin templatessa olisi joku häikkä - mutta en ymmärrä miten koska en ole sitä rukannut. No, tämä on testausviesti.
Joo, nyt toimii. Jag måste have tehnyt jotain kuten eilen kun lisäsin uuden blogin niin jonkun vahinkolaukauksen olen aikaansaanut. Huh. Mikä helpotus että kaikki taas hyvin. En enää toista kertaa siis kerro, että Helsingin yliopistolla on tänä viikonloppuna seminaari Comparing European Modernisms. The future of comparative literature and the nordic perspective. Linkki ohjelmaan täältä. Nyt takaisin Kordelin-hakemuksen pariin.

Kielen kerääjän keskustelu

Nettilehti Jacketissä Marjorie Perloffin ja Kenneth Goldsmithin keskustelu vuodelta 2002:

"[...] MP: You have often talked about the transition from the visual to the verbal arts in your work, specifically from sculpture to writing. At the same time, you often remark that visual art is far ahead of poetry, which has not yet taken advantage of the possibilities of the internet. [...]
KG: The quote to which you are referring was made by Brion Gysin in 1959 when he said that writing was 50 years behind painting. I still believe that this is true today. If we look at how easily the conventions of the art world are bent and apply those to writing, we will see how limited the world of innovative writing has been.
It’s not really a matter of form, it’s more a matter of permissions granted by any given community. The art world is very liberal in that way; the avant-garde is the mainstream as opposed to the writing world’s more oppositional situation between the mainstream and the avant-garde. In the art world, ideas are readily accepted and the hunger for the new never ends. The downside, of course, is that the voraciousness lends a short shelf life to art works and a seasonal fashion-based mentality sets in; careers often flame out quickly in the art world at a very young age. [...]"

Kuulutus lennolle nro 3/2004

Kun nyt olemme keräämässä materiaalia syksyn ensimmäiseen numeroon 3/2004, olisi oivallinen aika myös teille kirjoittajat muistuttaa minua erinomaisten runojenne olemassaolosta ja tarjota tekstejänne Tuleen. Tällä kertaa teema ei rajoita tekstejä mihinkään tyylisuuntaan, sillä olemme ottaneet mikroskoopin kauniiseen käteen ja aiomme tarkastella runon yksityiskohtia - kuten säettä, välimerkkejä, taukoja.
Laittakaa siis runollista postia osoitteeseen miia.toivio@helsinki.fi.
Muuten: Jos on sellainen tapahtunut, että olette jo aiemmin lähettäneet runojanne mutta ette ole saaneet niin-sen-minkään-maailman vastausta allekirjoittaneelta, niin pyydän ymmärrystä: tekstejä tarjotaan kuitenkin sen verran paljon että en koe pystyväni vastaamaan jokaiselle - varsinkin kun tuntuu siltä että varsinkin kielteiseen vastaukseen tulisi liittää perustelut, mikä vaatisi perusteellista arviointia, mikä taas vie aikaa jne. Joten valitettavasti otan yhteyttä vain niihin, joitten runoja julkaisemme. Mutta muistuttaisin, että vaikka emme olisi aiemmin julkaisseet runojanne ei se tarkoita sitä ettei kannattaisi kokeilla onneaan uudemman kerran.

Molskin reunalta

Nyt kun Ilmajoki on voittanut olympiahopeaa painissa, olisi vihdoinkin aika ryhtyä tutkimaan runouden retoristen kuvioiden ja painiotteiden välisiä suhteita: Juntta. Niskalenkki. Vyörytys. Selätys. Passaus. Heitto.
On nimittäin tullut oltua pienenä tyttönä isän mukana painikämpällä.

The Kalevala

... Lyökämme käsi kätehen,
sormet sormien lomahan,
lauloaksemme hyviä,
parahia pannaksemme ...
The Kalevala

Kun nyt nuo homofoniset käännökset ovat olleet framilla niin miten olisi...?
Sekä: kun nyt tuo käsitteellinen kirjallisuus on ollut framilla, niin miten olisi...?

Kohinaan menossa kumisaappaat jalassa.

Small trash can icon

I was trying to delete the two-three extra comments KK has created but there seems to be a small trash can icon missing from the pages where it should be and I am unable to solve its mystery.

Näkymätön, paras kaveri

Mielenkiintoisen keskustelun tavoitimme eilen aamupäivällä Kiasmassa, alkuverryttelyn jälkeen. Ja huomatuksi tuli - duh - Charles B:n kiinnostus kieleen, sen rekistereihin, kielioppiin, kirjoitettuun ja puhuttuun kieleen, kielen historiaan. Ei ole ennemmin tullut mieleen vaikkapa se, miten amerikanenglanti on muokkaantunut miljoonien maahanmuuttajien suussa, jotka raskaalla puolalaisella tai italialaisella aksentilla ovat uuden kotimaansa kieltä vääntäneet ja vääntävät edelleen. Kävimme myös miettimässä, miksi Eeva-Liisa Mannerin suomen kieli on niin puhdasta ja selkeää ja neutraalia - miksi siinä ei näy jälkiä hänen karjalaisesta murteestaan, jota hän kyllä (ymmärtääkseni) puhui? (Manneriin liittyen minua ihmetyttää myös mitä oikein tapahtui hänen ensimmäisten teostensa ja Tämän matkan välillä?) Suomalaisilla kuten kaikilla tietenkin lienee oma erityinen suhde äidinkieleensä, jonka oikea käyttö meille ja seitsemille veljeksille 1800-luvulla opetettiin. Miten elämä olisi erilaista, jos puhuisimme enempi itämurteiden pohjalle rakennettua kieltä? ja milloin muuten lienee ilmestynyt ensimmäinen suomen kielen kielioppi? Puhuimme myös termeistä "reclaim" tai "repossession" eli kielen uudelleenhaltuunotosta, uudelleenvaltaamisesta; kokemus kielestä jonain, jonka olemme menettäneet, mikä tietenkään ei pidä paikkaansa, koska se ei koskaan ole edes ollut meidän, mutta joka jollain lailla silti on meidän (sosiaalista) ei-omaisuuttamme. Voisiko haltuunotto tarkoittaa sitä, että antaa itselleen oikeuden käyttää kieltä, luo siihen henkilökohtaisen suhteen, pitää siitä huolta, leikkii sen kanssa, niin kuin kieli olisi se näkymätön, paras kaveri?

Pohjustusta

Muutamia sitaatteja Charles Bernsteinin esseestä "Stray straws and straw men" (1976).

"Such poetry [Ron Silliman`s] emphasizes its medium as being constructed, rule governed, everywhere circumscribed by grammar and syntax, chosen vocabulary: designed, manipulated, picked, programmed, organized, & so an artifice, artifact - monadic, solipsistic, homemade, manufactured, mechanized, formulaic, willful.
[---]
"Technical artifice" they scream, as if poetry doesn`t demand a technical precision.
[---]
Compare/ these two views/ of what/ poetry/ is:
In the one, an instance (a recording perhaps) of reality or fantasy or experience or event is presented to us through the writing.
In the other, the writing itself is seen as an instance of reality or reality or experience or event.
[---]
What I want to call attention to is that there is no natural writing style; that the preference for its supposed manifestations is simply a preference for a particular look to poetry & often a particular vocabulary (usually perceived as personal themes); that this preference (essentially a procedural decision to work within a certain domain sanctified into a rite of poetry) actually obscures the understanding of the work which appears to be its honoured bases; & especially that the cant of "make it personal" & "let it flow" are avoidances - by mystification - of some very compelling problems that swirl around truthtelling, confession, bad faith, false self, authenticity, virtue etc.
[---]
Whatever gets written gets written in a particular shape, uses a particular vocabulary & syntax, & a variety of chosen techniques. Whether its shape, syntax & vocabulary result from an attraction (or ideological attachment to) the organic & spontaneous, or to some other look, it is equally chosen. Sometimes this process takes place intuitively or unconsciously (the pull of influence comes in here since somewhere in the back of your mind are models for what looks natural, personal, magical, mystical, spontaneous, automatic, dream-like, confessional, didactic, shocking.)
[---]
There is no natural look or sound to a poem. Every element is intended, chosen. That is what makes a thing a poem. Modes cannot be escaped, but they can be taken for granted. They can also be meant. [---]"

Vassokuu. Illalla Huvilatelttaan, siis, mars!

Soria merellä sorsa, soriampi suojassasi

Olen onnellisesti ratkaissut ongelman, mikä esittäytyi minulle ystäväni pyynnössä lukea joko oma tai jonkun muun runo hänen lauantaisissa häissään. Jep. Pyörittelin mielessäni mahdollisia otsikoita kuten "Oodi avioliiton iloille", "Balladi perheen perustamisesta" ja "Hymni kotitöitten tasapuoliselle jakaantumiselle", mutta mikään niistä ei oikein iskenyt kipinää kuten ei myöskään tuo aina niin tuore ja ajankohtainen "Rakkaus on...". Eikä tehtävää tehnyt yhtään helpommaksi siihen piilotettu myötäkarvaan silittämisen vaade, joka tuntui väistämättä johdattavan latteuksien hetteikköön. Mutta: Sitten huomasin kaivaa kirjahyllystäni esiin keväällä antikvariaatista löytämäni valikoiman Kantelettaren runoja, Itkivät ihanat nummet. Ja sieltäpä löysinkin kelpo kaason runon, joka pomminvarmasti tyydyttää molempia osapuolia: ei vain hääväkeä vaan myös minua. Ajattelin jopa laulaa sen (!) omakeksimälläni sävelellä (hih). Raportoin myöhemmin miten sulosointujen visertäminen sujui.

Herää, pahvi!

Nyt on todellakin aika pitää lamppu palamassa ja varansa ettei vain nukahda, kun meille heitetään mahdollisuuksia päästä lähietäisyydelle ulukomaanpelle* -runoilijoiden kanssa, mikä mahdollistaa mm. kysymysten esittämisen - tai ainakin niitten hautomisen pääkopassa siihen asti kunnes on jo liian myöhäistä eikä muutenkaan kehtaa nousta seisomaan, kun ihimiset kattoo.
Tiedän, että olette jo varmasti lukeneet nämä Kiiltomadon ilmoitustaululta, mutta muistutan teitä silti, että nyt perjantaina 20. elokuuta julkistetaan Leevin kokeellinen proosa(runo?)teos Päivä kustannusliike Kirja kerrallaan avustuksella seuraavasti:
klo 10–11 julkistustilaisuus Lasipalatsin Studiossa (Sisäänkäynti Café Lasipalatsin vierestä, 2. kerros). Tilaisuuden vetää tutkija Timo Kaitaro, paikalla Leevi Lehto ja Ubu Webin vetäjä Kenneth Goldsmith.
klo 14.30–16: KG ja LL puhuvat kansainvälisen elektronisen taiteen konferenssin ISEA 2004 paneelissa "Amplexus Poetics", Lume, TAIK. ISEASTA oli enempi tämän päivän Hesarissa - oikeen koko sivu.
klo 18–19: Puhtaan kielen ilta / The Pure Language Evening Lasipalatsin mBarissa: KG ja LL lukevat. Ja lukemisensa jälkeen, syöksykää kimppuun ja ryöstäkää nämä "auteurit" poeettisen keskustelun syövereihin!
Menkää ihmeessä, kun minä en pääse - olen kaasona Lapin Saariselällä hela veckoslutet.
Seurraava tilaisuus harjoittaa runon ymmärtämistä luettuna on Huvila-teltassa maanantaina 23. päivä klo 19, kun Charles Berstein (US), Don Paterson (UK), Mirkka Rekola (FIN) ja Merja Virolainen (FIN) astuvat lavalle. Toivottavasti maanantainakin sataa! Ropina säestäisi runoja silleen, viehättävästi.
Tässä vaiheessa alkaa jo hirvittää, sillä nyt ollaan vasta puolivälissä tätä tapahtumakalenteria.
Sillä tiistaina 24. elokuuta 2004 klo 11-13 Kiasman Seminaari-salissa pitäisi sekä minun että teidän olla erityisen valppaina, koska silloin on mahdollisuus esittää kysymyksiä Charles Bernsteinille - ja sitten itselläni pitäisi olla vielä jotain järkevääkin sanottavaa, ns. kykyä osallistua keskusteluun niin että keskustelu saattaa kaikki siihen joko puhujina tai kuuntelijoina osallistuvat ylevöittymisen tilaan. Huh.
Eivätkä juhlat tähän lopu, amatöörit ja vähän kokeneemmat hoi! Saman päivän iltana eli tiistaina 24. päivä on tarjolla Poetry Slamin Helsingin osakilpailu St. Urho's Pubissa klo 20.
Oliks siinä kaikki?

Ei.

Sillä Voiman pihalla KOHISEE Taiteiden yönä!
>>>>Piha-Kohina Taiteiden yönä torstaina 26.8. klo 17.00-22.30> >>>>Voima Kustannuksen sisäpihalla, Hämeentie 48> >>>>> >>>>Poikkitaiteellisen kirjallisuusklubi Kohinan syyskauden startti> >>>>> >>>>17.00 E.minor-trio> >>>>Mikko Putkonen (kitara, laulu), Lauri Hartikainen (kitara) ja Mika Seppänen> >>>>(sellisti)> >>>>Kotimaista bossanovaa> >>>>17.30 Teatro de la Luna Negra> >>>>Latinalaisamerikkalainen teatteriseurue esittää dramatisointeja Pablo Nerudan oodeista.> >>>>18.00 Runoilijat Sanna Karlström ja Merja Virolainen> >>>>Kuvia, ääniä ja tunnelmia kaupungin elämästä> >>>>19.00 Muuntajat-runoimprovisaatioryhmä> >>>>Tampereen Viitapiirin kirjoittajat luovat runoja yhteistyössä yleisön> >>>>kanssa "nyhjää tyhjästä" -tyyliin.> >>>>20.00 Yhdysvaltalainen runoilija Hal Sirowitz> >>>>Runoja uudesta kokoelmasta "Kaiken aikaa".> >>>>20.30 Koiton Laulun kuoro> >>>>Nykyrunoihin sävellettyjä kuoroteoksia.> >>>>21.00 Näyttelijä Tuukka Vasama ja basisti Joonas Almila> >>>>Tajunnanvirtaa ja bassosooloja. Verbaalista ja musikaalista> improvisointia.> >>>>21.30 Runokaraoke> >>>>Yleisön vuoro päästä ääneen. Villejä ja vapaita tulkintoja>>> nykylyyrikoiden>>>>tuotannosta karaokevideoiden äärellä. Karaokeisäntänä Kim Helminen.> >>>>> >>>Illan juontaa Timo Forss.> >>>>Paikalla kirja- ja lehtimyyntiä sekä tarjoilua. >>>>>Vapaa pääsy.> >>> >>>>Järjestäjät: Elävien Runoilijoiden Klubi, runoyhdistys Nihil Interit, Lumooja-kirjallisuuslehti, Kultti ry, Voima Kustannus, Suomen Rauhanpuolustajat.

Toivotan kaikille voimaa ja rohkeutta selviytyä seuraavan puolentoista viikon koettelemuksista.


* huom. huom. vaatii ei-kirjaimellista lukutapaa

The Benjamin Franklin Review

Do you know what you have been reading
lately? Do you see the words, are they dancing?
From now on they will be. Throw away
your galoshes and subscribe (contribute!) to
FRANKLIN, the review that's dedicated. (...)

Octopusmagazine nro 3

Surreal - as if synonymous with odd, wacky

Circle of clichés: Tom Payne's guide to the words that reviewers and publishers love too much
Mitkä lienevät suomalaisen kriitikkokielen tyypillisimmät ilmaukset & rakenteet & näkökulmat?

"If I know who the killer is, there's no purpose to writing the story."
Haruki Murakami

Kenny G tulee kaupunkiin

Kun tuo Ubuwebin perustaja Kenneth Goldsmith on ensi viikolla tulossa tänne Soome maahan, ajattelin laittaa pari linkkiä jotka löysin Tanskanmaalta, josta hän on suunnistamassa kohti Helsinkiä. Tässä Afsnit P:n plogi ja täsä Dagbladet Information. Infoa Kennethistä löytyy hänen kotisivujensa lisäksi tietenkin EPC:stä. Eikä sovi unhoittaa Leevin ja KG:n keskustelua "Alaston media eli Benjamin "kaikkien keskinäisyhteyden" ajassa" Tuli&Savu Netissä.

Helgingissä Kennyä voi kuunnella perjantaina 20.8 ISEA2004 konferenssissa
(Lume, Taik):

14:30-16:00 Critical Interaction Design Session 3 BUNUEL
Amplexus Poetics: Language, Art and New Software Forms
moderator: Lisa Moren (US)
Presenters:
1) Kenny Goldsmith (US), UBUweb
2) Nina Katchadourian (US), Talking Popcorn
3) Leevi Lehto (FI), Text Rain
4) Bill Seaman (US), Recombinant Poetics

Ja katso toki tapahtuman kotisivut Isea 2004.

Tuli&Savu 3/2002:ssa muuten julkaistiin Kennyä suomeksi: neljä runoa kokoelmasta 73 poems. Näitä löytyy enkuksi Ubuwebistä. Sekä hänen "poetiikkaansa" ja "taiteilijuuttansa" avaava teksti Luovuudettomuus luovuutena, enkuksi täällä.

Yhtä jos toistakin

Oikeastaan tämä viesti on huijausta siinä mielessä, että yhdellä välineellä kuljetetaan jotain aivan toista lastia kuin päälle päin annetaan ymmärtää. Näyttää siltä, että tulen levittäneeksi muutamia John Ashbery -linkkejä - kuten Self-portrait in a convex mirror ja Leevin suomentamana Omakuva kuperassa peilissä - mutta oikeastaan huomio ei ole Parmigianinossa eikä edes Giorgio Vasarissa - jonka kielenkäyttöön olen aivan ihastunut - vaan täysin henkilökohtaisissa liikuskeluissa muutamissa kunnioitusta herättävissä kirjakaupoissa, joista löytyi italiaksi mm. Finnegan´s Wake (!). Olenkin halunnut oppia kyseistä kieltä vain sen takia, että voisin lukea kaikkia niitä kirjoja, joita Feltrinellillä, Edisonilla ja Martellilla oli läjäpäin tarjolla. Mutta oikeastaan pääasia ei ollut nuo kirjakaupatkaan, jollaisen toivoisin joskus meilläkin näkeväni - siis kaupan, josta löytyy kirjoja, jotka julkaistiin viisi tai kymmenen tai viisitoista vuotta sitten. Tai kirjailijan koko tuotanto. Lopullisin tarkoitukseni taisi olla saada kertoa se, että olen ollut poissaoleva mutta nyt palautunut. Silti vielä yksi linkki viehättävään ja hyvin down to earth keskusteluun: John Ashbery in conversation with John Tranter Jacketin Ahberylle omistetussa numerossa.

Ennen kirmaamista

Lopulta on vastaanotettava kesä, ja luovuttava tästä sähköisestä universumista, siirryttävä sinne minne suomalaiset sankoin joukoin katoavat: maalle.

Tervemenoa! Näitten runokatkelmien kautta haluan astua lomalle.

Sanna Karlströmin tänä vuonna ilmestyneen esikoiskokoelman Taivaan mittakaava runoihin sain tutustua jo viime vuonna, kun julkaisimme niitä Tulessa (4/2002&1/2003). Erityisesti pidin runosta nimeltä "Shakkimestarin ikävä":

"Yöllä kierähdän itseni ympäri monta kertaa
ja tuuli työntää katkeamatonta taivasta pääni ylitse.
Sano taas että minä olen ainutkertainen ja erehtymätön.
[...]

Aina tähän aikaan, samaan aikaan, tarkalleen,
shakkimestari kyyristyy pelilaudan ylle,
ja valo polttaa hänen otsaansa,
olen sanonut häntä sydämettömäksi,
näkemättä miten hän kyyristyy,
valo polttaa hänen otsaansa.

Yhtä hyvin voisin nähdä unta kuin muistaa
miten pujotit kätesi ilmaan repeytyneestä reiästä
ja siirrät sotilaan kuviteltua vastustajaa kohti.
Yhtä hyvin olisin voinut olla onnellinen."
[...]

Helvi Hämäläisen kokoelman Pilveen sidottu (1961) on viimeisin löytöni Vammalan vanhan kirjallisuuden päiviltä viime lauantailta, josta käsiini tarttui myös Marjut Kähkösen väitös Ei kenenkään veli. Naiskirjailijuuden metaforat Helvi Hämäläisen lyriikassa. Yliopiston tiedotteessa kerrotaan väitöksestä näin: "Teeman ytimessä on kysymys siitä, mikä on merkittävää, "suurta" kirjallisuutta ja kenellä on oikeus määritellä se. Tutkimus lähestyy kirjailijuutta sukupuolittuneena ilmiönä ja esittää monia vaihtoehtoisia ratkaisuehdotuksia kirjailijantyön arvottamista koskeviin ongelmiin. Keskeiseksi ongelmaksi Kähkönen nostaa ristiriidan naiseuden ja miehisesti määritellyn nerouden välillä." Miten tärkeä ja mielenkiintoinen aihe! Kts. myös Turun Sanomien juttu aiheesta.

En ole aiemmin tutustunut Hämäläisen runoihin, vain kovasti ihastellut Säädyllistä murhenäytelmää. Juhannuksena löysin anoppini kirjahyllystä tuon kokoelman Pilveen sidottu. Runo nimeltään "Yö" kiinnitti huomioni:

"Yön shakkilaudalle panen punaisen ruusun,
se on kuningattareni,
ja yö tuo sinisen torninsa, tähdet, sotamiehensä,
mutta minä panen peliin punaisen ruusun.
Ja aurinko tuo ruutujen viidakkoon
pantterin kaikkine täplineen.
Pantterin täplillä pelataan,
mutta minä panen peliin punaisen ruusun
auringon ja yön kaksintaistelussa."
[...]

Molemmissa runoissa käytetään öistä shakinpeluuta kuvaamaan jotain muuta: Karlströmin runossa muistikuva shakinpelaajasta tulee melkein eläväksi, jotain hänestä on jäänyt huoneeseen. Ehkä runon keskittynyt tunnelma - kun herää yöllä ja tarkastelee ympäristöään, jota ympäröi outo valo - viehätti minua. Hämäläisen runossa puhuja on itse toinen pelaajista, ja erityisesti hänen voimakas, tahdokas pelaajanotteensa teki vaikutuksen, jopa häviössä, sillä runo loppuu:

[...]
"Panen punaisen ruusun yön shakkilaudalle
tummansiniseen ruutuun,
kuningattaren, punaisen ruusun,
häviän punaisen ruusun."

Mieleen tulee Hämäläisen kommentti viime sunnuntain Sininen laulu, Suomen taiteiden tarina -sarjasta, jossa Hämäläistä haastateltiin Säädyllisen murhenäytelmän seuraamuksista: kielteisistä suhtautumisista kirjailijaan, joka rohkeni kirjoittaa oikeista ihmisistä. Uhmakkaastikin Hämäläinen toteaa, että "maksoi sen hinnan". Mielenkiinnolla lähden tutustumaan tähän kirjailijapersoonaan.
Jos joku muuten ei vielä ole huomannut katsoa tuota von Baghin toimittajaa ohjelmaa, niin kannustan avaamaan ykköskanavan sunnuntaisin vartin yli 9.

Ylösnousemista

En tiedä miksi, mutta tunnustan silti, että olen viime aikoina huomannut olevani kuollut. Haluaisin ajatella, että olen vähitellen ylösnousemassa. Ensinnäkin, en ole kyennyt kirjoittamaan mitään edes pikkiriikkisen runoa muistuttavaa - pitkään aikaan. Pääni on ollut kuin hylätty kiitorata jota rapistuvat lentokoneet koristavat. Toiseksi - kts. edellinen kohta.

Näen toivonpilkahduksia siinä, että tekisi mieli käydä läpi ja kommentoida tämän päivän näkökulmasta Tommi Parkon juttua "Uutta runoa etsimässä", joka ilmestyi Tuli&Savun numerossa 3/1998. Toinen, mihin tekisi mieli tarttua, on Kiiltomadon keskustelupalstalla esitetty kysymys viime vuosien suosikkirunokokoelmista.

Mutta suosikkien nimeäminen on hankalaa, olen huomannut. Kun pitäisi listata vaikkapa "Viisi parasta elokuvaa" niin menen ihan puihin. Jos kysymyksen muotoilee toisin sanoin, kuten "Viisi eniten sinuun vaikuttanutta elokuvakokemusta", niin vastaaminen on helpompaa. Ne olisivat - esimerkiksi:
1. Bim mustakorva, alle kouluikäisenä. Hirvittävän pitkään piti itkeä tämän jälkeen. Elokuva jota en halua nähdä enää ikinä.
2. Kulkurin valssi, ala-asteella. Soitin nokkahuilulla nimisävelmää, osaamatta soittaa nokkahuilua, pitkin iltaa, ikkunasta, ulkoportailla seisten, ympäri taloa.
3. Dirty Dancing, 12-vuotiaana, 16 kertaa Seinäjoen elokuvateatteri Marilynissä. Ymmärrettävää tuossa iässä.
4. Ilmestyskirja Nyt ja kaikki kolme Kummisetää Sodankylässä muutama vuosi sitten, kun FFC:kin oli paikalla. Ylipäänsä koko Sodis on kokemuksena sanoinkuvaamaton.
5. Lukuisia hyviä elokuvia, joita en osaa laittaa päällekkäin enkä alekkain. Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalit nimeän myös tässä, mahtavia leffoja!

Tässäkin siis rehellisyyden ja kompromissittomuuden nimissä ei lopulta nähty puita metsältä. Ja eksyin aiheestakin, kun piti kirjoittaa jotakin lempirunokokoelmista. Helpompaa on mielestäni puhua lempirunoista, mutta jos pitää nimetä kokoelmia, niin mielelläni olen lukenut Anselm Hollon Corvusta, Timo Lappalaisen Poetic Licensea, Mikko Myllylahden Autojen kuumat moottorit kotiinpaluun jälkeen-kokoelmaa ja Aki Salmelan Sanomattomia lehtiä. Eikä voi unohtaa Juhani Ahvenjärven Hölkkää, paljon olen siitä pitänyt, ja toivoisin että joskus saattaisin sen löytää divarista, koska itselläni sitä ei valitettavasti ole. Jop, jotain olen varmasti unohtanut... Niin, tykkään kovasti hollantilaisen runouden antologiasta Onni on vaarallista, siihen tulee palattua.

Harmillista on se, että koska tulee luettua koko ajan aika paljon, ja paljon on sellaista mitä pitää lukea, niin tulee luettua nopeasti, ja selaillen, sen takia, että kaikesta pitäisi saada jonkinlainen käsitys. Täytyisi tehdä tilaa rauhallisemmalle lukemistahdille. Nythän on kesä... ja sen merkitys lienee "enemmän aikaa, vähemmän kiirettä". Kummasti tulee oltua vielä odottavalla kannalla, että milloin se alkaa. Se loma.

Post-Juhannus

Täällä taas... juhannuksesta johtuen ehdin vasta eilen laittaa uusimman Tulen postiin tilaajille. Laitoin kakkospostissa, joten se tullee ensi viikon alussa. Alunperin tarkoitus oli postittaa lehti viime viikolla, mutta lehden viimeistelyssä menikin pitempi aika kuin mitä oli luultu.

Johanna oli kysellyt, mistä Surdavant-numeron voi tilata. Kätevimmin se käy Tuli&Savu Netin kautta. Irtonumeroita saapi käydä selaamassa Akateemisissa kautta maan, Liken Kiasman ja Vuorikadun kirjakaupoissa sekä Lasipalatsin Kirja kerrallaan myymälässä täällä Helsingissä, ja Turussa Kirjakahvilassa tietty.

Hienoa että sataa! Ketään ei varmaankaan harmita olla töissä tällaisena päivänä. Ikkunastani näkyvä maitomainen sumu ja mustat kiiltävät katot sopivat hyvin yhteen. Pienempänä sadepäivät olivat lempipäiviäni; maiseman utuisuus oli mielestäni kaunista.

En ole vieläkään syönyt aamupalaa, joten vetäydyn pistämään jotain murua rinnan alle.

Index for Surdavant

Today I managed so much as to figure out where to go tomorrow to buy a new printer. Hopefully all goes well and I`ll get everything ready for us to post the new issue 2/2004 titled Surdavant. Here´s what you`ll find in it when it eventually, probably before or right after "juhannus" (midsummer), finds it way to your mailbox.

*Editorial
*Alan Turing and other poems by Juhana Vähänen
*"After you, dear language." A conversation with Timo Kaitaro, a researcher of surrealism
*Three poems by Georges Ribemont-Dessaignes, transl. by Olli Sinivaara
*An excerpt from The Magnetic Fields by André Breton and Philippe Soupault, transl. by Timo Kaitaro and Janne Salo
*Three poems by Francis Picabia, transl. by Olli Sinivaara
* Two letters from Arthur Rimbaud
* Heikki Saure: Writings from the ground – found objects. Excerpts from an unpublished work.
* James Tate: Three poems, transl. by Aki Salmela
* Reviews:
J.K. Ihalainen: Eurooppalainen kuolemankirja (by Antero Tiittula)
Sanna Karlström: Taivaan mittakaava (by Tuulia Toivanen)
Rakel Liehu: Helene and Hannu Mäkelä: Uponnut pursi (by Anu Laitila)
Aila Meriluoto: Kootut runot (by Jarkko Tontti)
Lukas Moodysson: Mitä mitä täällä teen? (by Laura Kimari)
Ville Sutinen: Sivuraiteita (by Mikko Jakonen)
*Center fold: Tristan Tzara: Excerpts from a Manifesto, transl. by Aki Salmela
*Reviews:
Wislawa Szymborska: Sata Szymborskaa (by Lauri Oino)
Panu Tuomi: Pyhän Vituksen tauti (by Olli Sinivaara)
*Janna Kantola: BKÖ? BKÖ! - presenting a swedish poet Bruno K. Öijer
*Bruno K. Öijer: Three poems, transl. by Markku Into
*Sami Sjöberg: Freedom is a myth - an article about lettrisme
*Olli Sinivaara: What dadaism isn´t – two poems instead of an article
*Poems by Antonin Artaud, Hugo Ball, Kimmo Korhonen, Benjamin Péret, Idastiina Räsänen, Tristan Tzara and Taneli Viljanen
*Miks Gebardis: Poems
*Erno Mallinen: Five poems
*Tristan Tzara: A Manifesto, transl. by Aki Salmela
*Tristan Tzara: Two poems, transl. by Aki Salmela and Olli Sinivaara
*Richard Huelsenbeck: EnAvant Dada. The history of Dadaism. An excerpt, transl. by Aki Salmela

So. There it is. Unless I have forgotten something :)

Surraa

Muutamia surrealismi-linkkejä, joihin olen törmännyt: runokäännöksiä englanniksi niille, joille ranskan kieli on seinä. Täältä löytyy Bretonia, Unikia, Péretä, Ribemont-Dessaignesia. Ja täältä Desnosta, Soupaultia, Eluardia muun muassa. Amerikkalaisen runoilija Michael Benedictin Robert Desnos -sivuilla kannattaa myös vierailla. Ranskaksi Desnosta esitellään kattavasti täällä. Löysin myös opettavaisen sivuston surrealismista, joka kyllä on ranskaksi, mutta välttävälläkin ranskankielen taidolla siitä jotain tolkkua saa.

Suomeksi surralaisia runoilijoita on kääntänyt ainakin Aale Tynni, kokoelmasta Tulisen järjen aika (vuodelta 1962) löytyy Apollinairea, Eluardia, Bretonia, Aragonia ja Desnosta. Tuhat laulujen vuotta -opuksen muutamat runot Bretonilta ja Desnolta ovat samat kuin edellisessä. Eikä sovi unohtaa Väinö Kirstinän suomentamaa Bretonin Surrealismin manifestia, tai Janna Kantolan suomentamaa viime vuonna ilmestynyttä Henri Michaux -valikoimaa Höyheniä. Muuten olisin kiinnostunut tietämään, mitä muita suomennoksia (erityisesti runoja) surrealisteilta löytyy näitten lisäksi. Niin kutsutun proosan puolella tulollaan ovat suomennokset Bretonin ja Soupaultin Magneettikentistä, sekä Bretonin Nadjasta.

Työpaikkailmoitus

Ehkäpä suuressa hiljaisuudessa voisin julkistaa täällä blogissa jo ilmoituksen, jonka lehteen laitoimme:

"Haetaan luku- ja kirjoitustaitoista sateenvarjoa runouden keppihevoseksi. Erinomaiset tiedot urnoudesta, taidefilosofiasta, estetiikasta ja esimerkiksi saksan (tai muun eksoottisen maan) kielestä edellytetään. Työ tapahtuu vapaaehtoisesti pienimuotoisessa valjakossa, jota kutsutaan nimellä ”toimitus”. Yhteydenotot päätoimittaja Toiviolle mieluiten sähköpostitse (miia.toivio@helsinki.fi). Liitteeksi 2-3 kirjoitusnäytettä ja kantakirja. Haastattelutilanne simuloidaan."

Haemme siis paksujalkaista vetojuhtaa toimituksemme nelikkoon, kun yksi meistä on siirtynyt tuon Tuli&Savu Netin vetäjäksi. Minulle voi laittaa postia ja kertoa itsestään ja niistä kummallisista syistä, miksi haluaisi valjastaa itsensä runouslehden palvelukseen.
-
Ja vielä muita tiedotuksia:
Lehden postituksen pitäisi edetä tällä viikolla, mutta en vielä ole saanut Art-Printistä viestiä, milloin lehti saapuu toimistolle. Postituksessa on yksi isoisoiso kivi tiellä: printteri on hajonnut ja minun pitäisi selviytyä a) sen korjauttamisesta tai b) uuden hankkimisesta. APUA! Olen urpo näissä jutuissa. Meidän mahtava toimistonhoitajamme Maiju nimittäin on lomalla...

Suuria oivalluksia

Perjantai meni tuskaillessa - viikonlopuksi sain suljettua hanat - ja tänään pääsin pois loukusta, jonka tyhjiä seiniä olen tuijotellut koko viime viikon. Sain siis ideoitua syyskuun kolumnin, vihdoinkin: viime viikko meni lehden käsistä päästämisen jälkeen takki tyhjänä, pää vain heilui kropan jatkeena, mutta paljon iloa siitä ei ollut. Sunnuntain istuskelin piknikillä, jonka tuloksena oli loistelias oivallus siitä, että ehkä on tavoiteltava elämää myös kirjojen & kirjallisuuden & kirjoittamisen & sähköisen avaruuden ulkopuolelta. Se varmasti tekee hyvää ja on terveellistä.

Snakkaatko tanskaa?

Löysin osoitteesta Nypoesi.net linkin tanskalaisen Martin Larsenin Udpost-blogiin. Enpä tuota tanskaa kovin hyvin osaa, mutta ainakin Nypoesi mainosti, että "Udpost er en god mulighet til å følge med på hva som skjer i dansk poesi". Jos ei muuta, niin blogilinkkien kautta pääsee, yllätys yllätys, Atlantin toiselle puolelle.

Toinen mielenkiintoinen samoin tanskalainen linkki on verkkolehti/portaali Afsnit P:n plogi. AP on suuntautunut mm. visuaaliseen runouteen. Englanniksi sivustosta kerrotaan täällä.

Murusia

Runoilijan ammatin vaarallisuudesta eli eliniän synkistä ennusteista raportoi Le Monde.

Ja toinenkin linkki uuteen romaaniin ilman verbejä.

"Se" meni painoon tänään

Tiedän kyllä, miten tylsää on kuunnella jatkuvaa tiedottamistani lehden tuloista ja menoista, mutta en voi olla mainitsematta, että "se" meni tänään painoon. Jee. Taittajat epäilemättä yhtyvät riemunkiljaisuuni. Ensi viikolla pääsemme postittamaan, mikä tietää sitä, että lehti joko päätyy, tai sitten ei päädy, tilaajille ennen juhannusta. Toivokaamme ensimmäistä vaihtoehtoa.

Huomenna keksiviikkona on Bloomsday, James Joycen Ulysses-romaanin tapahtumisen päivä, ja satavuotisjuhla, jota juhlistetaan Suomessa jo tänään tiedottamalla uudesta Leevi Lehdon Odysseus-käännöksestä. Vapise, Pentti :) Kustantajana Gaudeamus. Lisää infoa ja katkelma tulevasta täältä.

Dèja-vu sunnuntai-iltana

Olen todellakin löylynlyömänä lukenut (edelleen Ruth Brandonin kirjaa Surreal lives) surrealistien käsittämättömästä kyräilystä ja vihanpidosta, kirjoittamisen rajoittamisesta, pikkumaisesta suvaitsemattomuudesta ja rajalinjojen vetämisestä - mä oon sun kaveri mutta sun kaveri mä en enää oo ja sä et enää saa leikkiä meidän kanssa jos et leiki niin ku me sanotaan - ja toisaalta tämän vähäpätöisyyden huomaaminen on ollut jollain tavalla lohdullista. Onneksi luin ensin surrealismiin, enkä surrealisteihin, johdattavan Kaitaron Runous, raivo, rakkaus - kirjan. Nämä ovat kai niitä edelleen vaikeasti ratkottavia kysymyksiä: miten tulisi suhtautua Bretonin despoottisuuteen tai Poundin fasismiin? Kuinka paljon kannattaa ikinä tutustua kirjailijaan henkilönä? Edelleen hölmistyneenä, siirryn seuraavaan viikkoon, joka toivottavasti sallii enemmän ajatuksia .;.;.;

Hölmistynyt lauantai-iltana

Olen vihdoinkin saanut viimeisteltyä pääkirjoitukseni, jota olen kirjoittanut ja uudelleen kirjoittanut ja päällekirjoittanut jo viikon; dadaa ja surrealismia on ollut vaikea saada kiinni, hämmästyneenä olen seurannut, miten ajatus toisensa perään paperille asettamisen jälkeen murenee. Mutta, sain siis katedraalini rakennettua, ja taittajat ovat nyt sen valkoiselle pystyttäneet. Huomenna käyn hakemassa lehden oikolukuun. Nyt, hölmistyneenä, kuuntelen Ylen ykkösen toivekonserttia ja mietin, mitä tekisin lauantai-iltana.

Englannin kakskyt parasta

Tuli käytyä Ron Sillimanin blogissa ja sen lisäksi että hän keskustelee uusimmasta Harry Potter -elokuvasta (eli HP3:sta), tiistain linkkinä oli The Guardianin juttu Ison-Britannian Seuraavasta Sukupolvesta, tarkalleen ottaen 20 runoilijaa. En ehdi pohtia ja tutustua runoilijoihin tarkemmin, mutta luin esittelyihin asti valintalautakunnassa mukana olleen runoilija Simon Armitagen jutun, joka on välillä karmea epäonnistuneessa ironiassaan ja kepeydessään.

Hmm. Jotain epäilyttävää tässä ideassa on. Tulee mieleen 1/2004 keskustelumme antologioista ja siitä, miten runoilijoita voi pistää riviin monella tapaa, ja miten antologia kanonisoi julkaisemansa runoilijat, ja miten vähän pahimmassa tapauksessa valintakriteereistä keskustellaan. En ymmärrä miten tällainen vuohet ja lampaat -järjestelmä lisää runouden ymmärrystä & lukemista & keskustelua runouden olemuksesta? Sen merkitys lienee ainoastaan voittaa runoudelle palan julkisuutta. Itse en ole kilpailujen tms. suuri kannattaja, koska niitten perusteet eivät ole kirjallisia vaan kaupallisia (mitä kirjaa halutaan nostaa, mikä on saanut jo tarpeeksi julkisuutta, kuka ansaitsee tällä kertaa voittaa, ja muita kompromisseja), ja näitten kaupallisten valintakriteerien perusteella sitten kulttuuritoimitukset seuraavat kuin ankka perässä ja tiedottavat että se ja se on valittu kilpailuun ja se ja se on voittanut. Ja entä sitten? Miksi esimerkiksi valintalautakuntien valintoja ei koskaan kritisoida, vaan otetaan annettuna? Ei uutisoinnin pitäisi tyrehtyä siihen, että kerrataan voittaja ja siteerataan lautakunnan perusteluita. Se on tylsää, eikä vaadi toimittajalta mitään.

Guardianin jutusta vielä: Huolestuttavilta kuulostavat Armitagen määritelmät hyvälle runoudelle, jonka tärkein piirre vaikuttaa olevan se, että se pitää yllä hyvää suhdetta suureen yleisöön ja _tavalliseen_ lukijaan:

"Within the Next Generation are poets who don't scoff at the common reader, who don't ignore or patronise the public, and who are able to practise their art without dumbing down or squandering poetry's aptitude for tackling complex subjects in challenging ways. In reading the work of Paul Farley, Gwyneth Lewis, Maurice Riordan or Jane Draycott, I'm conscious of poets who are full of intellectual integrity but don't want to see their art form reduced to a private language spoken only by ... well, poets. Some of the poets here have learned their trade and often earn their living within the creative writing departments of academic institutions, but their ambitions and their audience extend beyond those sites. They want to be in the thick of it. They want contact with the wider world, the world they observe and so brilliantly describe, and I applaud them for it."

Kaukana ollaan avantgardesta.

Kakskööt Enklannin Parasta Runoilijaa löytyvät täältä.

Kiitoradalle rullaamassa

Viimeiset päivät ovat edessä seuraavan numeron suhteen; eilen olin taittajia häiriköimässä ja kommentoimassa taiton ja tekstin suhdetta: auttaako vai estääkö taitto lukemista, korostaako tai kommentoiko paperille panemisen tapa tekstin oikeita kohtia jne. Runot vaikuttavat olevan taittajille aina yhtä haastavia, koska niissä ei ole paljon pyörittelemisen varaa, kun säejaon pitää mennä siitä kohtaa mistä se menee; runoon pitää suhtautua ikään kuin arvokkaaseen esineeseen, sille ei voi tehdä mitä tahansa. Tai näin me tekstilähtöiset tunnumme ajattelevan. Mutta niitä minkä tahansa tekemisen rajoja kyllä olemme kokemassa, että kuinka paljon runoa voi kääntää ja vääntää, missä asennossa se säilyttää yhä autonomisuutensa.

Tänään olemme toivottavasti koko toimituksen voimin taas suuntaamassa Taikkiin; yritän tässä päivällä jo tehdä hieman arvostelujen ja lukijavieraan oikolukua ja rapsia pahimmat mokat päältä pois.

Viimeisten päivien pään päälle lipumisen huomaa myös siitä, että paljon mitään muuta ei päähän tahdo mahtua, mikä näkyy lehmänhännänlaskuna mm. tässä blogissa. Pääkirjoitukseni on edelleen kesken, ja siihen valuvat kaikki toivottavasti merkittävät ajatukseni - mutta ensi viikolla ehdin sitten ajatella jo jotain muutakin. Tarjoan siis seuraavina päivinä vain lämmintä kättä ja toivoa paremmasta.

Kunnes jälleen.

A few unimportant words

Today I´m working on my editorial for the next issue, and after finishing my column for August yesterday, I do feel a little bit drained. Our themes for the next issue are dada and surrealism, and I have tried to wrestle huge words like avantgarde and experimental and heritage and modern ...

Beautiful finnish music at this moment by the way is Hypnomen and their latest song with Jonna Tervomaa singing the vocals... I enjoy listening to the radio, it keeps me company. My favorite day is Sunday evening; there´s some wonderful programs on Yle Q: Kauriin kääntöpiiri, Jazzofrenia and Avaruusromua. I usually sit on my favorite armchair with headphones on and listen, and read.

Lately I have been reading a book about Surrealism, Surreal lives. The surrealists 1917-1945 by Ruth Brandon which concentrates on the main characters of surrealism, and dada. It is a well-written, easy-access book reminding a biography, so I try to remain a little skeptic about some generalisations.

I´m glad I read Timo Kaitaro`s book about Surrealism - not about surrealists - first, because if I had read these appalling stories about their trivial quarrels and Breton´s intolerance, I probably wouldn´t have been so interested to read more about surrealism at all...

Tomorrow I`m going to meet our graphic designers again and see what they`ve been up to with the magazine since last week when we met. I will be busy with proofreading next weekend because the magazine has to be ready for printing on Tuesday next week.

Back to the editorial...

Link Link

Viime viikolla pääsimme kurkistamaan Taikin taittopajaan, jossa Tuukka & Leena paiskivat töitä vielä "Dada" tai "Surdavant" -nimellä kulkevan seuraavan numeron eteen. Työn ollessa kesken siitä täytyy vaieta, mutta muutamia linkkejä voin iloksenne tähän kirjeeseen kerätä.

Ohjeistimme taittajat, mutta emme velvoittaneet heitä, aikanaan hakemaan innoitusta Dada-lehdistä, jotka ovat netissä mukavasti Iowan internationaalisessa dada-arkistossa selailtavissa. Tapaamisessamme pohdiskelimmekin sitä, mitä voisi olla dada-henkinen taitto tänä päivänä, mikä olisi se tekemisen henki? Jos haetaan avantgardistista otetta, törmätään tässäkin varmasti taiteen parissa yleiseen tunteeseen, että kaikki on jo tehty: mitä enää voi tehdä toisin, ennennäkemättömällä tavalla?

Mutta takaisin dada-linkkeihin. Saksankielentaitoisille voi suositella tätä Dada-sivustoa, josta löytyy mm. lyhyet esittelyt dada-taiteilijoista, mitä tapahtui kunakin vuonna -selvitys, dada-sitaatteja ja dada-runoja. Alles auf deutsch!

Jos on Kurt Schwittersistä innostunut, niin kannattaa käydä täällä. Tämäkin sivusto saksaksi. Enkuksi Kurtista voi lukea täältä.

Englanninkielellä dadaa esitellään hyvin myös näillä sivuilla. Tietoa löytyy kaikkien kaupunkien dada-liikkeistä New Yorkista Pariisin kautta Zurichiin. Hyödyllinen voi olla myös "Dada News" -sivu. Näyttelyitä on tiedossa mm. Pariisin Pompidou-keskuksessa ja New Yorkin Modernin taiteen museossa vuosina 2005 ja 2006. Sivustolta on myös tilattavissa Francis Picabian 391:n ja Tristan Tzaran Dadan näköispainoksia!

Dadan ja surrealismin naistaiteilijat ovat vähemmän tunnettuja, jos lainkaan; heistä voi lukea Women artists -kirjan Dada and Surrealism -katkelmasta.

Melkein unohtui vielä yksi linkki. Dada-lehtiä voi selailla myös Art Institute of Chicago:n sivuilla, josta löytyy erinomainen essee lehtien & julkaisujen merkityksestä näille liikkeille, Documents of Dada and Surrealism.

Muistakaa myös googlailla nimillä Tristan Tzara (löytäkää hänen manifestinsa!), Hugo Ball, Richard Huelsenbeck, Hans Arp, André Breton, Philippe Soupault, Francis Picabia, René Crevel, Robert Desnos, Réne Char, Benjamin Péret, Guillaume Apollinaire, Marcel Duchamp ja niin edelleen, ja niin edelleen -.-.-.

Konkreettinen, selvä, tarkka

Jatkoa edelliseen. Mietiskelin aamupäivällä ennen kuin nousin sängystä ylös sitä, miksi Haavikon - ja suomalaisen modernismin yleensä - yhdistäminen surrealismiin tuntuu niin kummalliselta idealta, ja tulin miettineeksi kirkkautta & hämäryyttä.

Modernismia oli syytetty "vaikeatajuisuudesta" ja "hämäryydestä", minkä Anhava liittää romanttisen runouden huipentumaan, symbolismiin, ja erottaa sen modernista runosta. Siteeraan, samaa tekstiä kuin eilenkin:

"Kuten jo mainitsin, on hämärää, siis käsitteellisesti epämääräistä ja epäselvää olematta käsittämätöntä, lähinnä symbolismiin huipentuva romanttinen runous; hämärrys oli puhtaan runouden ihanteen mukaan runollisuudelle eduksi. Mutta uusi runous pyrkii mahdollisimman konkreettiseen kuvaan ja se myös pyrkii käsitteellisen aineksen mahdollisimman selvään sanomiseen. Voisi sanoa, että moderni tämän suunnan runoilija pyrkii minämaailmansa mahdollisimman tarkkaan esittämiseen."

Konkreettinen, selvä, tarkka.

Kuva, käsitteellinen aines, minämaailma.

Pyrkiikö surrealismi konkreettiseen kuvaan, käsitteellisen aineksen selvään sanomiseen ja minämaailman tarkkaan esittämiseen?

Aistin Anhavan määritelmissä kaikuja imagismin vaatimuksesta, että runouden tulisi olla "kirkasta ja kovaa" (en löydä & enkä muista nyt kuka tuon on sanonut & missä, probably Pound); ja myös, suomalaisen modernismin on tottunut yhdistämään T.S Eliotiin ja Ezra Poundiin, "High Modernism":iin - ei eurooppalaisiin avantgarde-modernismeihin.

Selvä ja tarkka esittäminen on luontevaa yhdistää järkeen, tietoiseen rakentamiseen ja tietoiseen subjektiin, joka ei kirjoita mitä tahansa, mistä Anhava halusi sanoutua irti. Tietoisuus ei ollut surrealistisen tekemisen periaate; subjektin & järjen valta-asema päinvastoin kyseenalaistettiin. Kuten surrealistitutkija Timo Kaitaro kirjoittaa teoksessaan Runous, raivo, rakkaus, oli surrealistiselle runokuvalle olennaista "tahallinen mielen hämmentäminen ja rationaalisesti ymmärrettävien yhteyksien korvaaminen mahdollisimman epätodennäköisillä yhdistelmillä."

Jos jokin surrealismissa oli kirkasta, niin se oli ja on surrealistisen runokuvan aikaansaama oikosulku: kahden erilaisen elementin yhdistämisestä syntyvä silmiä häikäisevä salamanisku. Jonka aikaansaaminen vaatii kielellisesti mahdollisimman taitavaa & tarkkaa esittämistä.

Something purple, something blue

Otsikolla ei oikeastaan ole mitään tekemistä minkään kanssa paitsi sen, että olen menossa lauantaina ystäväni polttareihin, ja olen kirjoittanut tänään elokuun kolumnia sitoutumisenpelosta. Olen saanut jonkin verran haukkuja siitä, että kirjoitan Cosmoon, mutta itse olen ollut varsin iloinen saadessani kirjoittaa kolumnia joka kuukausi.

En kuitenkaan ajatellut puhua kolumnistani, vaan lukemisestani; kirjoista jotka lojuvat eri puolilla kotiani keskeneräisinä, kuten Richard Fordin A Multitude of Sins; olen Raymond Carver-fani, niin kuin varmasti joka toinen vastaantulija, joten amerikkalaiseen novellikokoelmaan tulee tartuttua. Pulitzer-palkittu Ford vaikuttaa muuten olevan "nosteessa" täällä Suomessa, vaikka häneltä on suomennettu jo useampi teos ennen tätä Syntien paljous -kokoelmaa.

Edellinen lukemani proosateos oli japanilaisen nykykirjailija Haruki Murakamin romaani Sputnik-rakastettuni, jota voin lämpimästi suositella, mutta en pysty sanomaan miksi. Koin teoksen henkilökohtaisesti, tai kummallisesti tuntui niin kuin se olisi puhutellut minua jokaisen henkilöhahmonsa kautta.

Hardcore-ratikkalukemistani on viime päivinä ollut, matkalla aerobiciin Marjorie Perloffin The Poetics of Indeterminacy, joka on antanut monta ajattelemisen aihetta, joista lisää myöhemmin.

Aloitin myös lukemaan Anna Hollstenin väitöskirjaa Bo Carpelanin kirjallisuuskäsityksestä, Ei kattoa, ei seiniä. Anna palautti viime viikolla mieleeni unohtamani yhteyden, jonka Auli Viikari jo toi esiin viime marraskuussa, kun Kiasmassa keskusteltiin Paavo Haavikon Talvipalatsista Marjorie Perloffin kanssa. Nimittäin Tuomas Anhavan Todenkaltaisuudesta-kirjoituskokoelmassa julkaistussa esitelmässä esiin tuodun ajatuksen modernin runon kolmesta haarasta. Siteeraan:

"Modernin runouden kolmas linja on se, jolla varsinainen uudistus sanan jyrkimmässä merkityksessä on tapahtunut. Se alkaa Arthur Rimbaudista, jatkuu surrealismissa ja on yhä saanut jatkajia. --- Mainitsemani säädytön sanfranciscolainen Allen Ginsberg on nuorimmista amerikkalaisista tällä suunnalla, samoin Erik Lindegren Ruotsissa ja meillä selvimmin Paavo Haavikko."

Esitelmä on pidetty vuonna 1960, mutta sitä ei ole julkaistu ennemmin kuin vasta nyt. Eikö olekin mielenkiintoinen jana? Rimbaudista surrealismiin ei ole yllätys, mutta surrealismista Paavo Haavikkoon, vau! Rimbaud ja Haavikko - ihmeellistä :)

Jipii!

Yritin tässä hetken aikaa rauhoittua ja tiputtaa kantapäitä taas maanpinnalle ennen syöksymistä koneen ääreen näpyttelemään hienoa uutista: Tuli&Savu on saanut reippaan korotuksen kulttuurilehtitukeensa! En voisi iloisempi olla tästä kannustuksesta ja työllemme osoitetusta luottamuksesta :)

Apurahapäätökset löytyvät Opm:n sivuilta osoitteesta:

Kulttuurilehtitukipäätökset 2004

Ja kiitokset kuuluvat myös sponsoripainollemme Art-Printille ja TAIKin mainioille taittajille!

Surdavant - pohdiskelua osa yksi

Tekisi mieli yrittää vetää meille tarjottujen runojen perusteella joitain johtopäätöksiä sen suhteen, mitä sanoilla dada ja surrealismi ymmärretään, sillä se on kysymys joka minua mietityttää. Mutta koska en ole telepaatikko, ryhdyn mieluummin miettimään, mitä itse ymmärrän näillä sanoilla.

Tai oikeastaan, että vältyttäisiin siltä, että joutuisin vastaamaan kysymyksiin "mitä dada tai surrealismi on", ja vastaamaan historiaan nojautuvilla lauseilla, mietin mieluummin mikä voisi olla niiden perintö; ja korostan tätä, millä tavalla haluan ne ymmärtää juuri tällä hetkellä, Suomessa vuonna 2004. Koska kaikesta tulee poimittua aina ne puolet, jotka kokee merkityksellisiksi oman aikansa ja paikkansa kontekstissa.

Ensimmäisenä nostaisin esiin todellisuuden kuvaamisesta, mimeettisyydestä, irtaantumisen. Tässä ajattelen lähinnä Apollinairen, tai kubismin, vaikutusta surrealismiin. Perinteisen surrealismi-käsityksen kautta asian voisi selittää siten, että kyseessä on sisäisen maailman tai alitajuisten näkyjen tai unien kuvaaminen, mutta pidättäytyisin tähän selitykseen päätymisestä, koska se voi pysäyttää vuorovaikutuksen runon ja lukijan välillä. Parempi on mielestäni sanoa, että runous voi vapaasti luoda olioita, joita ei ole olemassa missään muualla kuin kyseisessä runossa. Mitään välttämätöntä tai yks yhteen vastaavuutta ei runon kuvan ja jonkun todellisuuden elementin, oli se sitten näkyvä, kokemuksellinen tai alitajuinen, välillä ole. Oliot, jotka runossa luodaan, eivät käänny millekään toiselle kielelle, eivätkä ne ilman ristiriitoja ole tulkittavissa. Runo ei luo yhtä yhtenäistä kuvaa, vaan monta, toisissaan risteilevää, toisensa poissulkevaa, omille varpailleen astuvaa. Runolle tarjoutuu mahdollisuus olla rikkinäinen, ei niin ehyt, ylijäämäinen.

Ylijäämäisellä tarkoitan tässä sitä, että runon tulkinnassa törmätään juuri siihen, että yhden kehikon valinta aiheuttaa sen, että kolmasosa runosta jää sen ulkopuolelle, ja toisen kehikon valinta aiheuttaa äsken haaviin saadun tippumisen pois. Jotain jää aina yli. Koherenttia, kaikenkattavaa tulkintaa on vaikea saavuttaa, eikä se ole tavoitteenakaan toivottava. Aukottoman selitysmallin löytyminen tuntuu tänä päivänä jo epäilyttävältä; kaikkien tasojen yhdellä kertaa tavoittaminen mahdottomalta.

Mutta kääk, kello on puoli kaksi yöllä, joten jatkan pohdintojani toisella kertaa. Jos joku haluaa kommentoida, niin be my guest, viestin alta voi napauttaa sanaa "comments".

Siihen asti - öitä.

Kakkosesta

Seuraava Tuli&Savu 2/2004 on siis taittajien pikku kätösissä juuri tällä hetkellä, ja puolentoista viikon kuluessa menossa painoon. Kuten monet ehkä muistavat, kuulutin muutamilla sähköpostilistoilla ja Kiiltomadossa parisen viikkoa sitten runoutta surrealismin ja dadan hengessä, ja tämän haun tuloksia saamme sitten seuraavasta numerosta lukea. Saimme paljon tarjouksia, mikä ilahdutti meitä kovin - ja vielä enemmän ilahdutti se, että saimme paljon laadukasta runoutta.

Mitä tarkoitan, kun sanon laadukas? Voisin sanoa myös omaperäistä ja rohkeaa. Jos mitä olimme etsimässä, niin kirjoittajia, jotka rohkenevat kirjoittaa hieman toisin, jotka ottavat runon omakseen ja tekevät sillä mitä huvittaa niin, että lopputulos on jotain, mikä hämmästyttää ja kiehtoo. Tällaisia kirjoittajia, joitten runoja saamme seuraavasta numerosta lukea, ovat ainakin Juhana Vähänen, Taneli Viljanen, Kimmo Korhonen ja Erno Mallinen, muutaman mainitakseni. Lisää nimiä on siis vielä tiedossa.

Pari sanaa runojen tarjoamisesta. Kätevimmin se hoituu lähettämällä minulle sähköpostia osoitteeseen miia.toivio@helsinki.fi. Kannattaa kuitenkin muistaa, että suuri osa toimitukselle runojaan tarjoavista riiminiekoista ei koskaan kuule meistä mitään. Tämä on ajankäytöllinen ratkaisu; kaikille palautekirjeen tai -mailin lähettäminen veisi liikaa aikaa, sillä palautetta ei voi antaa kepein perustein. Meistä kuulevat siis ainoastaan ne, joitten runoja päätämme julkaista.

Perusteellisen palautteen saamiseksi kannattaa kääntyä arvostelupalvelumme puoleen, jota Tuula Komsi asiantuntevasti ja antaumuksella hoitaa. Arvostelupalvelusta lisää Nihilin sivuilta.

Spinglish! eiku... speak finglish

Tasapainoilu kahdella kielellä jatkuu; mutta molemmilla kielillä tavoite on sama, kertoa ja keskustella suomalaisesta runoudesta; tapahtumista, mielenkiintoisista kirjoista, pinnan alla kytevistä kyvyistä etc. Koska suomeksi tietoa esim. Tuli&Savusta on löydettävissä Tulen omilta sivuilta, aloitan kertomalla enkuksi perusjuttuja Tulesta ja Nihilistä.

I´ll start by telling a few facts about myself and at the same time, about the poetry scene where I´m involved in.

I´m an active contributor in a ten years old poetry society called Nihil Interit. Nihil publishes a poetry magazine called Tuli&Savu, which I´m editing together with Aki Salmela and Olli Sinivaara, both aspiring poets & translators. Tuli&Savu is published four times a year, and our next issue 2/2004 is under construction = in the hands of Leena and Tuukka, graphic designer students from Taik. I´ll talk more about the upcoming issue in my next posts.
We also have our own recently renewed website called Tuli&Savu Net, edited by Leevi Lehto, also a poet & a translator, and the chairman for Nihil Interit (look into Leevi´s own website for more info about him.)
Nihil Interit wishes to create various meetingplaces both for readers and writers of poetry, and in addition to our magazine and website this is achieved by arranging poetry readings and literary clubs, like Kohina (Murmur/Roar) here in Helsinki together with another organization for literature, Nuoren Voiman liitto, and another literary review, Lumooja. Our latest Kohina in May 27th was a hit, the place was crowded! Next time we´ll be hearing Kohina in the end of August.
Nihil Interit also publishes one to two poetry books a year, nowadays only translations. Next book to come out is a collection of poems by Sigitas Geda, a lithuanian comtemporary classic, translated by Leila Joutsen. In the end of this year we`ll be awaiting a collection of Russell Edson`s prose poems translated by Aki Salmela.
I just noticed that I failed to tell any facts about myself. I have been involved with Nihil Interit for four years now, in the beginning hosting a poetry club called Meteli (Noise) together with Esa Mäkinen. I have studied both contemporary literature and finnish literature at the University of Helsinki, and some time during my studies I was seriously, but gradually, bit by some poetic animal. So here we are.

Eka kerta - first time

Kaikki tämä tapahtuu sattumalta, ja ilman harkintaa & suunnittelua, mikä ei ole tyypillistä minulle. Kysymykset, joita en ole osannut ratkaista, kuten millä kielellä kirjoittaisin, miten määrittelisin tämän uudenuutukaisen kirjoitusympäristön rajat, ovat juuri ne tärkeimmät, joita olisi pitänyt miettiä ennenkuin painaa nappia ja sanoo "joo". Mutta tässä ollaan, ja katsotaan mihin päädytään.

Some words in english as well. As you notice, I haven´t even been able to figure out which language to use on my first ever blog, so sudden and unexpected move this was for me, something I found myself doing on a sunday afternoon. What mistakes I have already made I have no idea of, but without a doubt I´ll figure them out eventually.

I´ll end this first post safely with a quote, hold on a minute and I´ll go and find a good one...

Here we go. This line is from Aki Salmela`s loistava/wonderful debut book Sanomattomia lehtiä, from a poem called "Kunstkammer":

"Keskeytä jos olet kuullut tämän aiemmin."

"Interrupt me if you have heard this before."

Näkemisiin siis.